sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kongsfjord - paalujen päällä lepäävät talot

Osa kuvista miehen, kiitos.
Kongsfjord häviää sumuun, sataa tihkuaa. Pienessä kahvilassa nainen paistaa meille vohveleita ja kertoo matkalaisista, lumesta, jota satoi huhtikuussa valtavat määrät. Siksi tunturit ovat edelleen osittain lumen peitossa, lepäävät kuin miekkavalaat vuonon molemmin puolin. Majapaikassamme ei ole ketään muita, teen tonnikalaspagettia. On kylmä, lämmitys on kytketty pois päältä. Mutta tämä maisema ikkunasta: valkoiset paalujen päällä lepäävät talot, joiden seinillä lokit pesivät. Tie, joka kulkee vastarannalla kohti kylää. Yht´äkkiä muistamme, tänään on juhannusaatto.

36 kommenttia:

  1. Kiitit minua Porvoon matkasta, nyt minä puolestani kiitän sinua, kun saan olla tällä matkalla mukana. Tämä on satua, siis sellaista todellisuutta, joka on mielettömän hienolla tavalla minua ympäröivää todellisuutta erilaisempaa.

    Huokailen.

    Tuo kuva, jossa sinä kirjoitat tuon maiseman edessä. Voi elämä, en osaa kuvailla ihastustani. Tuo kuva tartuttaa sisimpääni suuren levollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hauskaa, kun voimme näin toistemme siivillä matkustaa paikasta toiseen. Ehkä minäkin rakastin tuota maisemaa siksi, että se oli niin tyystin erilainen kuin mikään muu: ankara ja kaunis yhtä aikaa.
      Olisin halunnut jäädä juuri tuohon kirjoittamaan moneksi viikoksi.

      Poista
  2. Kaunista, mutta liian viileää minulle! Mutta ehkä minunkin pitäisi mennä Jäämerelle ja tulla takaisin niin osaisin arvostaa näitä kotoisia lämpötiloja (tosin nyt sataa vettä ja myrskyää...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei siellä tosiaan lämmin ollut. Mutta eräs nainen kertoi, että pari viikkoa aiemmin oli ollut +26, joten kyllä sielläkin on helleaaltoja.

      Poista
  3. Voi näitä maisemia ja tunnelmia! Meillä oli viikonloppuvieraana poikani kummi, joka asuu nykyisin Lapissa ja hän koetti houkutella meitä luokseen ja samalla Pohjois-Norjaan. Haluaisin niin. En tiedä, milloin tämä haaveeni toteutuu, mutta minuun iski nyt pohjoisen-ikävä (vaikken ole koskaan käynyt Torniota pohjoisemmassa) ja haluaisin nähdä juuri sellaisia paikkoja kuin nyt täällä kuvissa näen - ja aistinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mene ihmeessä, jos on tilaisuus. Tuossa maisemassa oli paljon samaa Islannin kanssa. Yhtä autiota, karua, tuulen pieksemää ja rehellistä. Moneen kertaan mietin, millaista täällä on asua. Ei minusta varmaan olisi siihen, vaikka se tuntuukin romanttiselta ajatukselta.

      Poista
  4. Tämä on niin ihmeellistä mulle, nautin niin olla matkassasi.
    Minä söisin pöperöännekin mielelläni. Juuri tuollaiset sörsselit maistuvat parhailta, loppujen lopuksi. Taidan olla aika yksinkertainen ihminen.
    Ihana kuva sinusta tuossa kahvia hörppäämässä. Ihan kuin olisit junassa, mutta et olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla matkalla ei tosiaan tullut syötyä mitään gourmet-ruokia, mutta ei se mitään, minäkin olen ihan yksinkertaisen ravinnon ystävä.
      Minäkin tykkään siitä kuvasta ja muistan sen hetken, kun ulkona satoi kaatamalla ja minä sain olla sisällä ja juoda kahvia. Sitäkin arvosti tuolla, kun vaihtoehto olisi ollut teltassa nukkuminen.

      Poista
  5. Silmä lepää näissä maisemissa, samalla suututtaa katsoa - miksi minä en ole tuolla nyt. :D Kiitos näistä kuvista sinulle ja miehellesi, kuvanne ovat kauniita jälleen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jos vaan joskus on mahdollisuus, lähde reissuun. Tuo maisema ei ole söpö tai idyllinen, mutta hieno se on.

      Poista
  6. Voi kauneutta ja käsittämätöntä ikävää tuonne, noille seuduille -en ymmärrä mistä se edes tulee?
    Todella kaunis kuva sinusta höyryävän kahvisi kanssa, siinä on myös tuo pohjoisuus läsnä ja liikuttava ensimmäinen kuva "magnolia gasoline" hyvä kun ei havaiji tms.
    Mielikuvituksessani minä olen elänyt talossa joka on juuri tuollalailla vedenpäällä ja siellä on myös kauppoja ... sieltä on itseltäni tarina; siellä oli kylmää, mutta ihmiset lämpimiä -ne tarinat elävät itsessäni hakematta, ne vain ovat ja siksi nuo kuvanne koskettavat syvästi jotain minussa,ne ovat niin tuttuja. Kiitos.
    ps. luulen että kanadan Novscotiassa ja amerikan koillisosien rannikoilla on tuota samaa ? taloja vedenpäällä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen miettinyt välillä, mistä tulee sellainen sisäsyntyinen kaipuu joihinkin paikkoihin. On selittämätön kaipuu johonkin, missä ei ole edes koskaan käynyt.
      Minustakin olisi ihana ihana asua tuollaisessa talossa paalujen päällä.
      Totta, Kanadassa ja Koillis-Amerikassa on varmaan jotain samanlaista. Olisipa hienoa käydä sielläkin joskus...

      Poista
  7. Mainiot kuvat. Tuonne alkaa tehdä jo kovastikin mieli.
    Junassa ninäkin katsoin sinun istuvan,kaunis kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oioi, minulla on krooninen matkakuume, aina olisi mieli johonkin matkalle. Rakastan sitä olotilaa, olla poissa, olla syrjässä, olla sisällä jossain uudessa.

      Poista
  8. Ihania kuvia ja tunnelmia! Kutsuvia!

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana paikka...toivottavsti ei ole häviämässä, kun kuvissa näkyy, että paikka olisi vähän rappiolla...kuvasi ovat kyll kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, pikemminkin tuolla näytti siltä, että rikkinäisiä paikkoja korjattiin vähitellen. En sitten tiedä noin yleisemmin, voihan se olla, että kylät pohjoisessa pikku hiljaa autioituvat.

      Poista
  10. Ihania kuvia, varmasti mieleenpainuva matka.

    VastaaPoista
  11. Aivan ihania kuvia, hetkiä ja maisemia. Tuonne minäkin niin haluan! Ensi viikonlopuksi pääsen pohjoiseen, ei noin pohjoiseen, eikä aivan edes Lappiin asti mutta lähelle, ja sitä odotan kuin kuuta nousevaa. Odotan paitsi rakkaan ja tärkeän ystävän tapaamista, myös niitä Etelä-Suomeen verraten aivan erilaisia maisemia. Raitista ilmaa, luontoa, pitkiä keskusteluja, naurua, kaikkea. <3

    Voi että minä nautin näistä kuvistasi. Iso kiitos! <3 (Enkä ole unohtanut sitä valokuvaa! Lupaan hoitaa sen lähipäivinä, nyt touhuan itseäni kiireellä töihin! :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllähän Suomessakin maisemat kovasti vaihtelevat eri puolilla maata. Minustakin on aina hauska lähteä vähän muualle kuin kotikulmille, jokaisessa paikassa on kauneutta, kun vaan osaa katsoa.
      Ja ei mitään hätää, laitat sitten kun kerkiät. Sain muutaman muunkin kuvan jo :)

      Poista
  12. Hienot värit ja levollisen autio tunnelma. Tekee varmaan hyvää olla joskus ihan autiosti kaukana kaikesta.

    Vitsit kun hienoja lintukuvia edellisessä postauksessa! Äänimaiseman voi melkein kuulla tänne kotisohvalle asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatukset tuulettuu, se on kiva.
      Niin, tuo lintujen mekastus oli valtaisaa, olisi ollut hauska mitata jollain desibeli-mittarilla, kuinka kova meteli siellä oli.

      Poista
  13. Voi hyvät hyssykät sentään, millaiseen ihanaan paikkaan olet päässyt! Huomaan kuvitelleeni Jäämeren rannan rutkasti erilaiseksi. Kiitos sivistämisestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä oli ihanan erilainen reissu. Ehkä Jäämerellä on monenlaista rantaa - tuolla oli tuollaista :)

      Poista
  14. tosi eksoottisen näköistä siellä! niin hiljaista ja asumatonta. ihan toisenlaista kuin täällä ja siksi se kiehtookin niin. tykkään kovasti tosta kuvasta, missä kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana. Juu, tuolla saattoi kyllä ajaa kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ilman mitään elonmerkkejä. Ja sitten yht´äkkiä jossain tiettömän taipaleen takana olikin kylä, kaukana kaikesta. Se oli jotenkin hämmentävää.

      Poista
  15. Kyllä minä rakastan noita maisemiakin, noita pieniä taloja ja tuota käsittämättömän hienoa värimaailmaa ja meren läheisyyttä, mutta kaikkein eniten siltikin liikauttaa tuo kuva, jossa istut pöydän ääressä ajatuksissasi ja katsot ikkunasta ulos ja näet jotakin, mitä muut eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ihailimme kanssa tuota värimaailmaa, se oli jotenkin ihan erilainen kuin missään ennen. Pidän tuosta väripaletista kovasti, ei trooppisen räikeää, vaan arktisen rauhallista. Ja voi kiitos, minusta olisi ollut aivan ihana jäädä tuonne kirjoittamaan, valitettavasti se ei ollut mahdollista.

      Poista
  16. What a poetic name for gasoline!...
    I always enjoy the atmosphere of your photos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, this was amazing trip, so different than here in southern Finland.

      Poista
  17. Tottavie! kaikki nuo edelliset kommentoijat ovat oikeassa. Ihan kuin istuisit junassa, näin samoin. Ja ikkunan edessä näet hyvin monipuolisesti.
    Olen päässyt käymään jo tovi sitten Lofooteilla ja kuvat muistuttavat kovasti niitä maisemiltaan ja tunnelmaltaan, mutta ehkä ei tuoksultaan :) Sitä kalan hajua en silloin meinannut kestää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, enpä ajatellut silloin istuivani. Katselin kyllä maisemaa vähän samaan tapaan kuin junan ikkunasta, ihmetellen ja mietiskellen.
      Totta, minullekin tuolla tuli Lofootit mieleen toisinaan, samoin Islanti. Mutta eipä tuoksunut kala ei.

      Poista
  18. Nyt rakastuin. Totaalisesti. Hurmaavaa maisemaa, tunnelmaa, tuntuu sielussa asti. Ja sinä siellä, niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Nyt tuntuu, että tuosta on jo pitkä aika, että se on jo kaukana takana. Onneksi jotain muistoja jäi mieleen.

      Poista