perjantai 13. kesäkuuta 2014

Täältä tullaan Jäämeri

Kuvat miehen edelliseltä matkalta Jäämerelle. Itse en ollut mukana.
Miten elämä on yhtä aikaista, kerroksellista, syvää ja kipeää?
Tässä yhtenä päivänä silitin viikon vanhan vauvan jalkoja. Mietin, miten hänessä on jo kaikki. Miten me kaikki kokoonnumme piiriin elämän ympärille, kun syntymä on ohi tai kuolema lähellä. 
Mutta sitä mietin vasta toisena päivänä, kun koin Alfredo Jaarin teokset pala kurkussa. Pienten punaisten lippujen rivi, joka kulkee sinnikkäästi Andeilta merelle ja halkaisee maan kahtia, Nelson Mandelan kalkkikaivoksessa häikäistyneet silmät, miten hän siristää niitä, kun vapautuu vankista, Bill Gates, joka haluaa haudata valokuvat maan uumeniin, ruandalaisen tytön silmät, silmät, silmät, silmät, silmät, miljoona kertaa.
Näyttelyn jälkeen luen kaksi sähköpostia peräjälkeen, toisessa kerrotaan syntymästä, toisessa tulevasta, odotettavissa olevasta kuolemasta. Miten syntymä ja kuolema ovat päällekkäin.
Näihin päiviin liittyivät myös laitumella makaavat lampaat, niiden levolliset, surusta tietämättömät ruumiit. Ja pakkaaminen: teltat, makuupussit, vaelluskengät, spriikeitin - täältä tullaan Jäämeri!

59 kommenttia:

  1. Jäämeri on parasta, mitä ihminen voi kesällä löytää. Hammerfestin viimeisellä jyrkänteellä yöttömänä yönä, siinä on sadun fiilistä. Olet onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kerran ollut Jäämerellä, siitä on tosi pitkä aika. On aivan ihanaa, että pääsen sinne nyt uudestaan. Ja tosiaan, vietämme juhannuksen siellä.

      Poista
  2. Oi, tuolla olen kastellut varpaani...siitäkin on jo vaikka miten paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion kastella vähintään varpaat :)

      Poista
  3. Miten hengästyttäviä kuvia....Olen jo kauan halunnut tuonne ja etenkin sen jälkeen kun eräs nainen matkusti sinne, nukkui rannalla makuupussissa ja kettu tuli yöllä siihen nuuhkimaan= unelmaa, paratiisi maanpäällä.

    Jurmoonkin haluaisin. Kun luin Sandy Pimenoffin Iurima Ultima, aloin haluta Jurmoon ja vieläkään en ole sinne päässyt. Kun oli oma iso vene, oli kolmen perheen lapset ja miehen ainainen liike-elämä. Nyt ei ole venettä, mutta senhän voi vaikka vuokrata. Miksi näen itseni Jurmossa jouluna? Se vastaus ei aukea.

    Sinä et ollut mukana;) Minä olisin ollut! Nyt alkaa kohta taas ikävä merenrannalla, länsirannikolle, sinne tuuliin ja tiirakareille.

    Elämä on niin lyhyt ja sitten se on ohi, Se on syntymää ja kuolemaa. Tapaamisia ja hyvästejä. Silti aina muistaa sen, että ikinä ei ole surullisempaa ääntä kuin junan huuto aamuyöstä kun rakkaus on kuollut. Kirjoitat junassa päiväkirjaan jotain mustarastaan huilusta, mutta kyyneleesi sotkevat tekstin ja kolmenkymmenen vuoden päästä kuitenkin muistat, mitä olit kirjoittanut.

    Tuo lammaskuva on kuin terapiaa. Minun paras ystäväni rakastaa issikoita, koiria ja lampaita, Ostan hänelle usein lahjaksi jotain, missä on kuvia lampaista.

    Kiitos tästä hengästyttävästä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo kettutarina on ihan huikea! Minä en jaksa uskoa, että mitään noin ihmeellistä voisi tapahtua, mutta olen kyllä onnellinen, että tulen näkemään lunneja. Se on varma juttu se. Ja lunnit ovat niin suloisia.

      Minä en ole käynyt Jurmossakaan ja moni on sitä kehunut. Tuota Pimenoffin kirjaa en ole lukenut, ehkä pitäisi.

      Voi, niin kaunis ja surullinen tuo sinun muistosi junan huudosta aamuyöllä. Jotkut hetket jäävät ikuisesti mieleen. Kiitos sinulle aivan ihanasta kommentista, lämmitti sydäntä kovasti.

      Poista
  4. Kiitos, juuri tällaista luettuani olen edelleen iloinen, että joskus rupesin lukemaan blogeja. Tällaista haluan lukea, mutta lehdistä löydän harvoin yhtä usein haluamaani, enkä osaa edes muotoilla, mitä haluaisin lehdistä lukea.

    Kiasma oli minusta yllättävän hieno taas. Vietyäni kamat narikkaan, kävin vessassa ja muistin jo siellä, miten paljon olen pitänyt jo silkasta talosta aina. Sitten kiersin kepeät marimekot ja mietin, mitä muuta täällä onkaan. No sitten itkiessäni mustien teosten äärellä tiesin, miksi pidän nykytaiteesta. Kuinka sillä on tärkeä paikka! Olen onnellinen, että menin suremaan ja järkyttymään. Ostin vuosikortin. Kuinka monta vuosikorttia ehdin hankkia ennen vuoden loppua. Onneksi ostin, aion mennä uudestaan vielä tänä kesänä. Viedä pojatkin.

    Mutta vielä mielummin menisin jäämerelle! En ole tiennytkään, että haluan sinne. Ja Islantiin.
    Sitä ennne vangitun näihin kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti, ihanasti sanottu.
      Minäkin itkin ja vaikutuin Jaarin näyttelyssä. Minulla oli ensimmäisestä teoksesta lähtien pala kurkussa koko ajan. Onneksi oli aikaa pysähtyä kunnolla teosten äärelle. Ihmettelin, kun jotkut vain kävelivät niiden ohi, eivätkä lukeneet esim. teosesittelyjä ollenkaan. Eiväthän teokset sillä tavalla edes auenneet heille.
      Näillä näkymin näen Jäämeren tiistaina, olen siitä jo nyt ihan täpinöissäni.

      Poista
  5. Oi, kuvasi ovat niin kauniita...ja tällä kertaa kuin suoraan yhdestä käsiksessäni vellovasta kohtauksesta!! Tuo on tosiaan ihmeellistä. On syntymä ja kuolema, ja joskus niistä kuulee samaan aikaan. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuuluu tässä tapauksessa miehelle, minä en ollut tuolla reissussa lainkaan mukana. Mutta nytpä olen ja aion kyllä minäkin kuvata - ja kirjoittaa. Kiitos!

      Poista
  6. Ihanaa matkaa teille. Ja sitä se on elämä, syntymistä ja kuolemista. Konkreettisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hyvää kesää myös sinulle. Tuolla ei nettiä ole, joten matkakuulumisia tulee sitten reilun kahden viikon päästä :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Niin ihmeen kaunista. Odotan kovasti,että pääsen omin silmin näkemään nuo maisemat.

      Poista
  8. Mukavaa retkeä!
    Jäämeri on taatusti paikka jossa tulee pohdittua elämää ja kuolemaakin, koko kirjoa.
    ps. perästä tullaan, Jäämeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oi, tuletteko te perästä? No, ehkä me näemme siellä Jäämeren rannalla, vilkutellaan sitten :)

      Poista
  9. Minun tekee mieli myös sanoa, että olen sanaton, kuten olenkin. Jäämeri, se vain on jotain niin karua upeaa, sydämeni sykkii pohjoiselle. Odotan jo sinun kuulumisiasi, olen itse varovaisesti haaveillut pohjoisista reiteistä tänä kesänä tai sitten Itämeren rannoista, en tiedä toteutuuko kumpikaan, jos ei tänä kesänä, sitten joskus.
    Ja sitten tuo toinen, elämän ihmeellisyys ja rajallisuus yhtäaikaa, ehkä tässä iässä ne molemmat alkavat tulla kovin liki.
    On ihana, että kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - mies on tosiaan ottanut upeita kuvia edelliseltä reissulta.
      Minunkin sydämeni sykkii pohjoiselle, tosin se sykkii myös etelälle. Olen sellainen kroonisesti utelias eri paikkoja kohtaan ja oikeastaan mikä vaan paikka on minusta kiehtova ja tutkimisen arvoinen. Nautin siitä irrallaan olemisen, matkustamisen tilasta, kun on muualla, sivustakatsoja, syrjässä ja silti - tai ehkä juuri siksi - niin syvästi läsnä.
      Ja kiitos :)

      Poista
  10. Hyvää matkaa teille! Varmasti vaikuttava reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Näin minäkin toivon ja uskon.

      Poista
  11. Niin häkellyttävän kaunista!
    Periaatteessa minäkin olen kroonisen utelias mihin tahansa paikkaan. Mutta viikko jossain kylässä alkaa tehdä tiukkaa, huomasin. Yksin viihdyn aika hyvin missä vain-on aina omat tekemiset-ja aina voin nostaa kytkintä jos en välitä johonkin jäädä. Mutta porukassa on ne kompromissit ja seuranpidot. Ja sitten on budjetti, jotka sanelee ehtoja myös.
    Mutta mitä sanoit tuossa edellä irraallaan olemisesta ja matkustamisen tilasta ym, niistä minäkin nautin.
    Ihanaa ja runsassaalista matkaa pohjoiseen! Siellä on niin vastakohtaista kun täällä etelän mehevien värien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit tuntuvat olevan tuolla päin huikeita. Ja on aika hauskaa kokea ihan oikea yötön juhannuksena, nähdä, kun aurinko ei laske ollenkaan, sitäkin odotan. Totta, budjetti se saneli osittain meillekin, että valisimme teltan ja pohjoisen. Saa, nähdä mitä maisema, olematon aikataulu ja avaruus tekevät minulle/meille. Tuolla se oleminen on niin erilaista, kun ei ole vaikkapa nähtävyyksiä, joita käydä katsomassa.
      Mutta kiitos! Parin viikon päästä pääsen taas netin ääreen. Tai siis, huomenna vasta lähdemme. Tänään on vielä ohjelmassa joogakurssia, 40-vuotissynttärit ja pakkaamista.

      Poista
  12. Hyvää matkaa, synttäreitä ja kurssia sinulle/teille!
    Viime vuonna olimme tuolla ja sen sanon että jäämeri pitää kokea itse. Kuvat, vaikka hyvä ovatkin, eivät kerro tai näytä sitä tilaa mikä siellä on ja olen kateellinen norjalaisille vuorista!!! Vuonojen kukkaloisto hämmästytti, en tiennyt että siellä voi olla niin rehevää johtuen mineraaleista joita sadevesi vuorilta tuo alas, luulin sitä maailmaa karummaksi.
    Värit ovat huikeita ja nyt sitten tekis mieleni hypätä teidän kyytiin pohjoisen kauneuteen, no kyllä minä/me sinne vielä menemme ja koirakin rakasti jäämeren tuulia ...
    Hyvää ja antoisaa matkaa teille vielä kerran
    ps. kuvat olis kivoja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Oli kivat synttärit eilen. Kurssi jatkuu vielä tänään ja sen jälkeen auto starttaa.
      Oi, minä niin odotan Jäämerta. Olen kyllä ollut Lofooteilla ja Tromssassa, mutta siitä on jo pitkä aika. Minä luulen, että tuolla noin pohjoisessa ei ole paljon kukkia, se on niin karua. Menemme siis tuonne Varangin niemimaalle ihan itäiseen Norjaan.
      Mutta kiitos sinulle ja samoin ihanaa kesää!
      Ps. Kuvia tulee varmasti sitten reissun jälkeen, siellä kun ei ole nettiä.

      Poista
  13. Kun olin pieni emme matkustaneet minnekään, mutta kerran Tyyne-tädin ja Kalle-sedän kanssa Hammerfestiin. Jäämeri oli suurinta mitä pikkukaupungin tyttö oli koskaan nähnyt. Oi meri, oi kallioiden hiljaisuus. Kulkekoon ilo mukananne matkalla. Olet mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on suloinen lapsuusmuisto. Mekään emme paljon matkustaneet, vain Moskovaan, Leningradiin ja Tukholmaan. Mutta sekin oli tietysti hirmuisen jännittävää. Kiitos! Samoin, olet mielessäni.

      Poista
  14. Jumalaiset kuvat! Oikein hyvää matkaa teille, odotan jo uusia kuvia ja tarinoita :)

    Syntymän hetkelläkin kuoleman on läsnä, joskus hirvittää, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni.
    Jännä, miten välillä kaikki tuo on niin lähellä, liikuttaa. Ja välillä on vain arki, päivät menee, naarmuttamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Juu, kuvia ja tarinoita luvassa sitten parin viikon päästä.
      Niin, tuntuu että elämä on arpapeliä, tai miten sitä itse kukin haluaa nimittää. Mutta joka tapauksessa tämä on lahja, josta toivottavasti muistaisi nauttia joka päivä.

      Poista
  15. Kukapa ei tuonne haluaisi! Lisää kuvia odotellessa, matkailen tässä tutussa tuolissa kuten tavallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuttu tuoli on oikein hyvä. Ihanaa kesäkuun loppua sinulle!

      Poista
  16. Oh upeita kuvia. Hurjaa jäämeri olisi kyllä huikea saada nähdä omin silmin, kokea suolainen tuuli ja kaikki karun kaunis ympärillä! Odottelen kovasti sinun kuviasi ja mahdollisuutta päästä sitä kautta mielikuvistus reissuun!
    Bon voyage!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Odotan sitä tunnetta, että on pieni kaiken suuren keskellä ja sitten siinä samalla tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa.
      Varmasti postaan sitten reissun jälkeen, monta kertaa :)
      Kiitos!

      Poista
  17. Mahtavan näköistä.
    Mulla on jostain syystä tullut pitkä tauko kiasmassa käynteihin,mutta ilmeisesti nyt kannattaisi sinne suunnata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä ainakin suosittelisin nyt Kiasman Alfredon Jaarin näyttelyä. Mutta kannattaa varata aikaa, niin että ehtii lukea kaikki ne selostukset myös, saa paljon enemmän irti.
      Mukavaa kesää!

      Poista
  18. Perjantaina pidin sylissäni kuuden vuorokauden ikäistä tyttären tytärtä ihmetellen myös, kuinka koko paketti on aivan valmis. Katselin nukkuvan pieniä kasvoja ja vaihtuvia ilmeitä, kulmien kurtistuksia ja leveitä hymyn harjoituksia. Kaikki on valmiina käyttöä varten <3
    Samaan aikaan sain tekstiviestin vanhan ystävämme kuolemasta. Niin elämä kulkee, rinnakkain uusi ja vanha. Niin sen kuuluukin kulkea.
    Kiitos upeista kuvista! Saisinpa napattua kuvastasi muutaman pyöreän kiven :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näinhän se on, ja se on elämän rikkaus. Se tekee elämästä niin arvokasta, kun koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
      Minäkin olen hulluna meren silottamiin kiviin. Todennäköisesti poimin niitä taas vaikka kuinka monta mukaan.
      Ihanaa kesäkuun loppua!

      Poista
  19. Vastaukset
    1. Kiitos kuuluu miehelle! Kerron terveisiä :)

      Poista
  20. oih kerroppa, että on tosi kauniita kuvia! otatte varmasti paljon lisää! nauttikaa reissusta ja älkää paleltuko pahasti! ton alfredo jaarin näyttelyn mäkin olisin halunnut nähdä.. kuulosti tosi mielenkiintoselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän se lue tämän kommentin täältä. Ei jäädytty, paleltiin kyllä öisin hiukkasen. Sinä olisit kovasti tykännyt tuosta Jaarin näyttelystä, olen siitä ihan varma.

      Poista
  21. Huikeat kuvat! Ja sun sanat, ajatukset, ne koskettavat aina.

    Jäämeri! Upeaa reissua! Kuiskaa sinne terveisiä, että minäkin tulen vielä joskus. Haave :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kotona jälleen ja reissu meni hyvin. Alkumatkasta oli upea keli, sitten rupesikin satelemaan ihan urakalla.

      Poista
  22. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Ihania kuvia!
    Juuri tuon olen tänäkin vuonna saanut kokea, kuolema on ollut läsnä ja pian syntyy uusi elämä. Myös sitä iloa varjostaa läheisen vakava sairaus ja kuoleman läheisyys. Itse koen, että elämä on valoa ja varjoa.
    Omassa ilossani toivon viisautta olla lähellä surevia läheisiä!
    Sinulle ihanaa reissua! Kuvia odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun kommentti tuli kahteen kertaan, niin poistin vahingossa toisen.
      Niin, elämä on valoa ja varjoa, olet siinä oikeassa.
      Kiitos! Reissu meni hyvin ja kuvia otettiin melkein 3000, eiköhän niistä tännekin joitain kehtaa laittaa.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Mikä avara tila! Sinä taidat katsella Jäämerta parasta aikaa (tänne tuli tänään terveisinä lumikuuro). Ihanaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, katselin ja nyt katselen tuttua kotimaisemaa muutaman päivän. Matka oli antoisa, erilainen, ajatuksia avartava, pysäyttävä ja liikkeelle sysäävä :)

      Poista
  26. Jos minä vielä synnyn uudestaan, toivon että saisin tuon sanoilla kuvittamisen lahjan, mikä sinulla on. (Aiheesta toiseen:) Muistelen erästä taidemaalaria, joka kertoi, että hän oli Jäämeren rannalla maalaamassa vastavihityn vaimonsa kanssa. He molemmat maalasivat ja nauttivat hiljaisuudesta. Siinä on mielestäni jotain todella romanttista.

    Haluan kiittää sinua. Olet käynyt monissa paikoissa, joista minä vasta haaveilen. Olen saanut matkata kanssasi. En oikein osaa kuvailla sitä, miten näistä teksteistäsi ja kuvista nautin. Ihan kuin itsekin olisin vähän matkalla.

    T:Kati Kirja-ajatuksin2-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti ihanista sanoista, kylläpä tulin hyvälle tuulelle :)
      Oi, minustakin tuo kuulostaa romanttiselta. Toivon, että olisimme voineet viipyä kauemmin, mutta oli muita askareita täällä etelässä. Nyt olemme siis jo kotiutuneet. Voisin hyvin kuvitella, että matkustaisin tuonne vaikka kirjoittamaan kokonaiseksi kuukaudeksi, siellä oli uskomaton rauha.

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Huikeita kuvia! Päästäpä joskus tuollaisiin ääripaikkoihin.

    Valoisaa juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!
      Oli totisesti valoisa juhannus, aurinko paistoi läpi yön.

      Poista
  29. Lumoavia kuvia sielun liplattaa ja leijua. Oh teitä siellä! :)

    VastaaPoista
  30. Taianomaisia ovat nämäkin kuvat! Ooh! Tuonne minäkin joskus haluan...

    VastaaPoista
  31. löysin blogisi ja haltioiduin ihan sun kirjoittamisestasi, niin koskettavaa ja kaunista.
    ja oi, kuinka upeaa! jäämeressä ja pohjoisessa on jotain mikä kiehtoo vuodesta toiseen, on päästävä takaisin - uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, onpa ihana kuulla! Niin, kyllä tuo pohjoinen on ihan oma maailmansa. Minulle tämä oli vasta toinen kerta Jäämeren rannalla ja toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaan, matka vaan on niin hitsin pitkä.

      Poista