torstai 26. kesäkuuta 2014

Tuulen, lintujen ja meren ääni

Osa kuvista miehen, kiitos.
4500 kilometriä vuonon rantoja, tunturiylänköjä, muhkuraisia teitä, juuri asfaltoituja teitä, vaivaiskoivujen reunustamia teitä, kuoppaisia teitä, joita kukaan ei ole ajanut autolla aikoihin, teitä joilla kukaan ei tule vastaan pitkiin aikoihin.

Olen onnellinen nainen, kun kömmin aamulla ulos teltasta ja vähän matkan päässä laiduntavat lampaat. Olen onnellinen, kun muutaman metrin päässä on Jäämeri, sen kylmä syleily. Olen onnellinen, kun keitämme trangialla kahvia ja kuuluu vain tuulen, lintujen ja meren ääni.

Tunturin juurella lepäävät kuolleet. Vaivaiskoivun pikkuriikkiset lehdet väpättävät tuulessa.

44 kommenttia:

  1. Oi, telttailemassa...en olekkaan pitkään aikaan ollut telttailemassa. Upeita kuvia...kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari yötä olimme sisätiloissa, kun vettä tuli aika ripakasti. Mutta muuten tykkään ihan kamalasti telttailla, teltassa nukkuu niin hirmuisen hyvin.

      Poista
  2. Minäkin olin noin kymmenne vuotta sitten onnellinen pyöräillessämme Jäämeren rantatietä pitkin. Ei ihan tuhansia, mutta satoja kilometrejä kumminkin. Sandfjordista poimimani simpukankuoret ovat edelleen tallessa. Muistan sen jatkuvan tuulen huminan korvissani, outojen lintujen kirkunan ja komeat kaarrokset, kimmeltävän meren ja jääkylmän veden. Ja sitten ihmeellinen kokemus: näin keskellä yötä auringonpaisteessa tunturilla juoksevan elävän ahman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa mahtavalta tuo pyöräily, sinulla täytyy olla huippukunto. Minä tuolla säälittelin pyöräilijöitä, jotka polkivat vesisateessa pitkiä ylämäkiä tai avoimia taipaleita. Yksi tyttö oli pyöräillyt yksin Etelä-Suomesta tuonne. Minäkin keräsin kiviä ja simpukoita, muita matkamuistoja emme tuoneetkaan. Ahma! Siitä olen ihan kateellinen, me näimme vain poroja, lampaita, hirviä ja erilaisia lintuja loputtomiin.

      Poista
    2. Hauska juttu oli se, että lampaat ja porot suhtautuivat retkueeseemme todella epäluuloisen pelokkaasti tyyliin "mitä noi on?" ja juoksivat pakoon. Autoista sen sijaan eivät näyttäneet olleen moksiskaan.

      Poista
    3. No me huomasimme saman, että jos autolla ajoi hitaasti ohi, eläimet eivät olleet millänsäkään, mutta jos pysähtyi ja avasi ikkunan, ne jo pelästyivät.

      Poista
  3. Oh, näitä(kin) olen odottanut! <3

    Olenkohan koskaan nähnyt noin kaunista venettä... Paljon kauniita, kyllä, lumoavia, mutta että noin - Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Tuolla värimaailma oli kyllä ihan omanlaisensa - ehkä valo teki sen. Oli huimaa, kun saattoi keskellä yötä istua ulkona lukemassa ja aurinko paistoi...

      Poista
  4. Täydellisen kuuloista, loma mun makuuni!

    VastaaPoista
  5. Mitä rankoja ja rakenteita! Sinä seisot levollisena, ylväänä ja kokonaisena veden ja maan rajalla enkä yhtään ihmettele.

    Sanojen ja kuvien vaikutus oli taas niin valtava, että meni kylmäväreitä. (Tehkää reissukirja, näitä olisi ihana selailla kansissa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Tuolla tuli se merkillinen tunne, että on pieni ja suuri samanaikaisesti, että on yhtä kaiken olevaisen kanssa.
      Reissukirjoja olisi kyllä kiva tehdä, monesti on mietitty, muttei ole saatu aikaiseksi :)

      Poista
  6. Upeita kuvia ja tunnelmia! Vilukissaa tosin meinaa puistattaa, mutta pajon mieluummin kylmän kestäisi tuollaisessa maisemassa kuin täällä kotona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuolla ei haitannut tuo kylmyys, kun siihen oli asennoitunut etukäteen, että kylmää tulee olemaan. Laittoi vaan kaikki vaatteet päälle, niin oli hyvä olla.

      Poista
  7. Näitä olen kuumeisesti odottanut, ja kyllä kannatti! Sellaista tunnelmointia sekä kuvien että sanoin, että että!
    Ja värimaailma, huisin kaunista ja syvää.
    Aivan varmasti olet onnellinen, ei epäilystäkään. Lampaat, ne saa mun syömmein aina niin läpsyttämään ja vielä tuollaisessa maisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me otimme kyllä harvinaisen vähän kuvia, koska loppumatkasta satoi vaan. Silloin ei oikein voi ulkona kuvata, kun kaikki kameratkaan ei ollut vedekestäviä.
      Minäkin rakastan lampaita, ne on järjettömän söpöjä. Ja porotkin oli kyllä lutuisia. Jos pitäisi ottaa jotain tuotantoeläimiä, ottaisin lampaita ja sitten vaan keritsisin niitä, en raaskisi teurastaa.

      Poista
  8. Kyllä on kaunista! Uuniemessä?
    Miten ihana tuo kirkko tuossa maisemassa ja lampaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kirkko on jossain Varangin vuonomaalla, en itse asiassa ole varma mistä. Olisikohan ollut Nessebystä?

      Poista
  9. Minä ymmärrän ja melkein itku tuli ikävästä tuonne -tilaan ja siihen olomuotoon jota ei voi- ja osaa selittää. Siellä ei kaupunkilaismurheet paina, ihminen muuttuu sinä ympäristössä ... no en osaa selittää, mutta vahva kokemus se on. Kauneutta ja iättömyyttä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sitä ihan samaa olotilaa ei oikein voi tavoittaa täällä, ei ainakaan kaupungissa, eikä edes maalla. Ehkä se on se horisontti ja avaruus, ei ketään missään.

      Poista
  10. Täytyy tännekin sanoa, kun kävin just Himalaisen luona, ja luin sinne jättämäsi kommentin siitä, kuinka pukeuduit kylmää vastaan pohjoisessa, ja luin yhden sanan ihan kerrassaan väärin, enkä edes tajunnut sitä heti, mietin vaan että onpas kätevää. Nauratti sitten, kun tajusin, ettei lukemani nyt oikein täsmää todellisuuden kanssa. Kirjoitin tästä sinne Himalaisen luo, käy kurkistamassa.

    Tuo neljännen kuvan rakennelma vei nyt kaiken huomioni, minulla ei ole mitään käsitystä, mikä se on, mutta se on hirmuisen kaunis ja hurjan kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä luitkin hauskasti väärin :) Minä luen usein väärin ja myös kirjoitan väärin, koska kirjoitan liian nopeasti.
      Tuo rakennelma on kalankuivatusteline, mutta se oli vallan tyhjänä. Ja muuallakin nuo telineet olivat ihan tyhjinä ja ihmettelimmekin miehen kanssa, että missä ne kaikki kalat luuraa.

      Poista
  11. Aivan uskomattoman upeita, taianomaisia kuvia! Kylmä merituuli tuntuu täällä asti, tulipa raikas olo. Voi rakkaus tätä kaikkea!

    (Se kuva! Muistin juuri!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä kyllä ajatukset tuulettui, ei siinä mitään :)
      Ja kiitos, jos lähetät kuvan.

      Poista
  12. Oi, miten kaunista! :) Tuommoinen reissu kuuluu ehdottomasti niihin unelmiini, jotka aion toteuttaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin tuosta pitkään haaveillut. Mies on tuolla pohjoisessa käynytkin pari kertaa, mutta minä en tuolla suunnalla. Olin kylläkin käynyt Lofooteilla, Narvikissa ja Tromssassa, jotka nekin olivat hienoja paikkoja. Nyt olimme ihan idässä.

      Poista
  13. Ihanaa kulla onnestasi! Se on hyvä tunne, onnellisuus siis. Ihanat kuvat, kauniit sävyt. I love it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - niin tuolla oli jotenkin helppo tuntea itsensä onnelliseksi, vapaaksi ja kokonaiseksi.

      Poista
  14. Voi kuinka kauniit kuvat! Tuo on varmasti ollut elämys!

    VastaaPoista
  15. Siis huiman kaunista. Minunkin toivelistallani olisi reissu noille suunnille. Sitten joskus. Nyt minä jaksan vain toivoa, että pääsisi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että nyt mielessä siintää vain koti, koti ja koti. Eipä mene enää kauaa :)

      Poista
  16. I can imagine that place. Far in the north. With wind blowing each moment. With the smell of sea so near that it seams that you are inside. The hard living of few people who life from fishing. Little sheeps to get milk, meat and wool. A place with silence. Inmense views and a huge feeling of peace. Hurting peace.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, it was just like You wrote it. I deeply respect those people, who live there far in the north. Circumstances are very rough.

      Poista
  17. AMAZING PICS...!
    MY REGARDS FROM ATHENS, GREECE!

    VastaaPoista
  18. Onnellisuus on matkamuistoista se kaikkein paras. Mykistäviä kuvia ja sinä täynnä lämpöä jäämeren rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan palellut yhtään, kun oli tarpeeksi vaatetta päällä. Mutta piti ihan oikeasti pukea kerrasto, pitkähihainen, villapaita ja tuulenpitävä takki, sitten oli oikein hyvä.

      Poista
  19. Oi että, ja niin uskon tuohon onnen tunteeseen! Ja mitä kauneutta! Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuolla oli kyllä uskomattoman kaunista, toivottavasti muistan sen ikuisesti. Ja ehkäpä joskus pääsen tuonne uudestaan, saa nähdä.

      Poista
  20. Minä olen sanaton vaan silti kirjoitan. Upeita kokemuksia olette keränneet. Onnellisuutta niinkuin Eppu sanoo. Näitä on kiva muistella Suomen talvessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onnellisuutta tuliaisina, se on aika hyvin. Mitään muita tuliaisia emme tuoneetkaan, paitsi meren aarteita rannoilta.

      Poista
  21. Apua, kunpa minäkin pääsisin tuonne! Pidän kovasti tuon pöydän tunnelmasta, se on vaitonainen pöytä, joka pidättelee piilossaan sanoja.

    Olisi ihanaa seisoa noin jäämeren rannalla ja kuulla vain lunnit ja karimetsot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanati sanottu tuo vaitonainen pöytä, joka pidättelee sanoja.
      Niin, tuossa minä seisoin aika kauan aamulla, katselin ja kuuntelin maisemaa.

      Poista