perjantai 4. heinäkuuta 2014

Hailuoto - selkeäpiirteisiä unia

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Hailuoto - olen aina halunnut tänne. Nyt seison majakan vierellä ja katson kauas merelle. Miten hyvää tällainen maisema tekee. Joskus tätä kutsuttiin kuulemma karjalaisten saareksi, siitä on jo aikaa.
Leirintäalueella on vain yksi teltta meidän lisäksemme, on tilaa hengittää,
Tyttö löytää kyykäärmeen ja piirtää hiekkaan pääkallon.
Mutta meillä ei ole mitään hätää. Ryömimme makuupussiin ja näemme selkeäpiirteisiä unia.

30 kommenttia:

  1. Näissä kuvissa ja tunnelmissa on sellaista selkeyttä ja valoa - juuri tuota tilaa hengittää. Majakoissa on aina jotain omanlaistaan romantiikkaa. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan ollut majakalla tai sellaisen lähellä. Mutta kuvittelen niin ja kuvitelmat vahvistuvat täällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole ollut koskaan majakan sisällä, ulkopuolella kyllä monta kertaa. On tämä ikivanha haave, että saisi joskus yöpyä majakassa. Siinä nyt vain on jotain romanttista, sellaisessa ajatuksessa.

      Poista
  2. Oh olitte Hailuodossa! Olen monta kertaa ollut menossa sinne, mutta mutta, sielläpäs ei noin vaan piipahdetakkaan. Siellä asuu tuttu taiteilija kesäsin, siskoni poimii sieltä mehevät mustikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mene ihmeessä. Me olimme kerran aiemmin olleet tuolla lauttarannassa, mutta silloin oli aikataulusyistä peruutettava, mutta nyt sen sijaan oli aikaa. Enkä silti nähnyt kuin oikeastaan sen kärjen Marjaniemen. Siellä oli niin hyvä, että seikkailimme vain rannalla, joka oli melkein autio.

      Poista
  3. Olen yli 20-vuotisen avioliittoni aikana ollut lukuisia kertoja Oulussa mutta en ole kertaakaan päässyt Hailuotoon. Sitä kuoleva anoppinikin jaksoi kovasti hämmästellä. Kiitos näistä kuvista jälleen, kyllä joku päivä pääsen sinne. & appivanhempien ystävillä on siellä kuulemma aivan ihana talo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä sinun kannattaa mennä. Minä olen ollut Oulussa vain kerran kunnolla, nyt ajettiin kaupungin ohi ja suoraan tuonne. Teki mieli reissaamisen jälkeen vain pysähtyä hetkeksi nauttimaan ja lukemaan.

      Poista
  4. Tuolla käynnistä on kulunut vuosia...liian monta!
    Tämä kesä ei oikein ole telttailua suosinut...aremmat jääneet kotiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, me rämäpäisesti telttailtiin. Pari yötä oltiin sisätiloissa, kun vettä tuli ihan solkenaan. Mutta telttailu on kyllä kivaa.

      Poista
  5. Voi näitä maisemia.

    Ikävä pohjoiseen, Perämeren rannoille. Siellä kalliot ovat erilaisia, ja taivas, jota näkyy niin paljon enemmän. Myös Tornionjoki ja Kemijoki ovat tärkeitä, sieltä isoäitini oli kotoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunnen noita seutuja todella huonosti. Hailuoto oli ollut sellainen pitkäaikainen haaveeni, joten onni, että se haave toteutui nyt.

      Poista
  6. Ah, meri ja majakat. Olen vieraillut Söderskärin majakalla Porvoon edustalla. Siellä oli jollakin tavalla epätodellista. Irti omista ajatuksistakin. Oli tilaa tuulella tuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majakat ovat jotenkin erityisiä, en yhtään ihmettele, että jotkut ovat hulluina niihin ja reissaavat majakalta toiselle. Olisi ihanaa yöpyä majakassa.

      Poista
  7. Oi! Ihanan näköistä taas. Joskus olisi kiva tulla jänikseksi laukkuusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa. Aina yksi jänis lisää matkalaukkuun mahtuu :)

      Poista
  8. Onpa hienoa, että pääsitte Hailuotoon! Muistan kuinka joskus taisit siitä mainitakin. Ehdottomasti lempiasioita siinä, että asuu Oulussa, on saaren läheisyys. Meinaavat laittaa sillan sinne kulkemaan, en ole varma onko se hyvä. Lossilla kulkemisessa on oma tunnelmansa, tuntuu siltä että menee Saareen, että aika vääntyy erilaiseksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmasti maininnut, kun olen kadehtien katsonut sinun saarikuviasi. Upea paikka, vaikka nyt näinkin siitä vain pienen osan. Mutta se oli nyt ihan riittävästi. Me mietimme myös tuota siltajuttua siellä, että vakituisten asukkaiden elämää se kyllä varmasti helpottaa, mutta lossilla kulkemisessa on oma viehätyksensä.

      Poista
  9. Minä olin pienenä (n. 12v) Hailuodossa kolme yötä ilman aikuisia seuranani viisi muuta samanikäistä. Yhden isä meidät sinne vei ja pois haki. Aikana jolloin ei ollut kännyköitä. Jotenkin hullua; kuinka monen tuon ikäisen vanhemmat nykyään päästäisivät lastaan jonnekin "korpeen" noin. Silloin se tuntui olevan jotenkin normaalia.
    Mutta ne olivat ihmeellisiä päiviä. Sää oli huono, mutta uitiin meressä ja pelattiin pienessä mökissä korttia. Ei muita ihmisiä lähelläkään. Partioajan parhaita muistoja.

    Kaunis on Hailuoto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä on ollut mahtava partioretki. En muista, että me olisimme koskaan matkustaneet noin kauas, ihan lähellä vaan retkeiltiin. Niin, minä olen miettinyt samaa, että ennen lapsiin oli pakko luottaa enemmän tai ainakaan ei voinut mitään tarkastaa kesken kaiken, kun kännyköitä ei ollut. Olivatko ihmiset täydellisemmin samassa ajassa ja paikassa läsnä, kun mieltä ja ajatuksia ei voinut konkreettisesti hajoittaa muualle, kuten nyt netin, kännykän, yms. kanssa? En tiedä.

      Poista
  10. Näissä kaikissa viimeaikaisissa kuvissa on jotenkin tilaa hengittää... raikasta... Minäkin otan vielä joskus kontaktia mereen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä. Minä haaveilen veneestä, olisi hienoa päästä ihan kunnolla tuonne merelle.

      Poista
  11. Minäkin olen aina halunnut sinne. Tänään vielä enemmän kuin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. Minullakin tuo oli sellainen pitkäaikainen haave. Lopulta en kyllä Hailuotoa tutkinut juuri lainkaan. Olin niin väsynyt ja toisaalta tyytyväinen tuohon pelkkään Marjaniemeen, että siellä vaan oleilimme.

      Poista
  12. Miehellä on Hailuodossa tehty villapaita, yhdellä tuttavalla siellä talo, yksi elokuva piti kerran kuvata siellä. Paita on niin pitkä, että lämmittää selkääkin, talossa ei ole tullut käytyä, elokuvahanke haudattiin, mutta minä pääsin Hailuotoon sinun kanssasi. Kiitos. Oi, onneksi, onneksi merta ja merenrantoja riittää maailmassa. Horisontin tarve on sisäsyntyinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on hauskoja linkkejä Hailuotoon. Minulla ei ollut mitään, vain sellainen ajatus, että haluaisin käydä siellä. Niin se taitaa olla, sisäinen pakko nähdä horisontti. Kotonakin nautin siitä, että ikkunoista näkee kauas.

      Poista
  13. Upea pääkallo. Perämeri on minulle Se Meri. Sielunmaisemani. Etelässä meri on ihan jotain muuta, ei ollenkaan niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö on ihastunut pääkalloihin. Minä taas en ole juurikaan Perämerellä käynyt, kun olen etelän kasvatti. Kyllä, siellä oli hienoa.

      Poista
  14. minä olen ollut monta kertaa Isokarin majakalla, Uuudessakaupungissa tai siis sen maisemissa, noin tunnin merimatkan päässä. Kiivennyt ihan ylös ja katsellut melkein Ruotsiin asti.

    viime kesänä luin ainakin yhden tai kaksi majakkakirjaa. majakt olivat maailmassani. ois ihanaa käydä siellä Hailuodossakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on yksi paikka, jonne olisi kiva mennä, tuo Isokarin majakka siis.
      Majakoissa on kyllä jotain satumaista ja kiehtovaa, joka tuntuu vetoavan moniin ihmisiin.

      Poista
  15. onpa kyllä, hyvänen aika mitä kuvia. jäämereltä ja vaikka mistä. lunnejakin ootte nähneet! vau.
    hailuotoon minäkin joskus. ja sinne jäämerelle. niin on taas monta paikkaa minne tekisi mieli. ehtiihän sitä..

    VastaaPoista
  16. Ooh näitäkin. <3 Suuri haaveeni on saada joskus yöpyä majakassa. Tuskin malttaisin nukkua, sillä luulen, että haluaisin vain kuunnella merta ja katsella tähtiä, kellua siinä onnen tunteessa, jonka suuren haaveen toteutuminen saisi aikaan.

    Teillä on varmasti ollut ihana päivä (ja yö?) Hailuodolla!

    VastaaPoista