tiistai 1. heinäkuuta 2014

Rannat ovat hiekkaisia sirppejä

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Käydään kaupassa ostamassa leipää ja suklaata, koska ihminen tarvitsee selviytyäkseen järkeviä juttuja ja silkkaa hullutusta. Että joku asuu näin kaukana kaikesta. Ei täältä lähdetä käväisemään isommassa kaupungissa, ei poiketa trendikuppiloihin, taidenäyttelyihin tai teatteriin. Ikkunoissa pitsiverhoja ja muovikukkia.

Kaikki harmaan sävyt. Pysähdytään rannalle nukkumaan. Tyttö seuraa poroja tunturiin, kulkee pusikoissa ja joen rannalle kuin varjo vain. Dyynin koloon ei tuule, voi sulkea silmät ja antautua auringolle. Rannat ovat hiekkaisia sirppejä.

41 kommenttia:

  1. Oi kauneutta, oi puhuttelevuutta! Kiitos taas! :´)

    Haluaisin tuonne käymään - ja viivähtämään. Vaan jäämään minusta ei olisi, ei, ei olisi. ((Jos en sitten olisi rakastunut tuolla, enkä Elielissä. ;D))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIin, viivähdys sopisi minullekin oikein hyvin. Viihtyisin kuukauden oikein hyvin, jos mukana olisi kirja ja kannettava. Nauttisin, mutta jäämään ei minustakaan varmasti olisi.

      Poista
  2. Tuo vitoskuva... oijoijoi miten kaunis maisema. Muistuttaa Irlannista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, miehen ottama upea kuva. Minä en ole käynyt koskaan Irlannissa, mutta tuollaiseksi minäkin sen kuvittelen.

      Poista
  3. Aivan upeita ovat kuvanne...haluaisin tehdä taas matkan tuonne...nukkua teltassa, kuten te nukuitte..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Teltta oli tosi kiva, kunnes alkoi sataa kaatamalla, sitten siirryimme sisätiloihin nukkumaan :)

      Poista
  4. Ja taas ... niin täynnä tunnetta ja kauneutta että minä vain kiitän ja kuljen mukananne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kivaa, kulje vaan, ihan hissukseen ja nautiskellen :)

      Poista
  5. Nämä merkinnät ovat kuin lumottua satua. Ja jollekkin ne ovat arkea, tuttuja rutiineja, ei mitään erikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä minäkin tuolla mietin, että joillekin tämä on arkimaisema, jota ei tule huomioiduksi mitenkään. Eihän sitä useinkaan omasta asuinympäristöstä huomaa niin kauniita piirteitä, sokeutuu sillä tavalla.

      Poista
  6. Mietin eilen vielä tätä matkaasi, ja sitä, miksi nämä kertomukset täällä vaikuttavat minuun niin vahvasti.

    Ymmärsin: tästä kaikesta näkee, kuulee ja tuntee, että sinä et käynyt siellä, sinä olit siellä, elit ja hengitit.

    Minä en osaa vielä olla muuta kuin kävijä, siksi kaikki (toistaiseksi pienet) reissuni jäävät vähän ulkokohtaisiksi ja hyvin pinnallisella tavalla visuaalisiksi, niistä ei ole paljoa sanottavaa edes itselleni. Minä osaan hengittää vain kotona, muualla pidätän hengitystä. Haluan oppia hengittämään muuallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanasti sanottu. Olen iloinen, jos se välittyy näistä lyhyistä teksteistä. Minusta nimittäin loppumatkasta tuntui siltä, etten enää ollut siellä olemassa vaan vain käymässä. Se johtui siitä, että satoi koko ajan ja jouduimme vaan ajamaan autolla eteenpäin, kun ei oikein muutakaan järkevää voinut tehdä. Ei pystynyt pysähtelemään rannoille, ei sellaista hidasta olemista, jonka aikana vasta oikein kunnolla on yhtä paikan kanssa.

      Poista
  7. Kaunista, karua ja kaunista!
    Voi miten pienikin matka antaisi nyt voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti pääset johonkin pikkuiselle matkalle, kaikki sellainen on niin virkistävää :)

      Poista
  8. Nyt - nyt ei pysty sanomaan mitään.
    Katsoo vain ja ihailee. Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Leipä ja suklaa! Ne ovat suurimpia herkkujani molemmat ja siksi hullunjärkeviä ostoksia. :)

    Edelleenkin poden kaipuuta noihin maisemiin - kuin jonnekin maailman ääriin. Sinä jos kuka osaat kyllä lumota tunnelmilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kumpaakin tarvitaan, että pysyy tasapainossa. Leipää ja sirkushuveja :)
      Kiitos. Tuolla tuntui kyllä ihan hiukkasen siltä, että oli maailman laidalla. Ja kyllähän me aika tavalla Euroopan pohjoislaidalla oltiinkin.

      Poista
  10. Ensimmäinen ja viides kuva saavat aikaan sydämentykytystä. Upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Välitän kehut miehelle, joka on ottanut kummatkin :)

      Poista
  11. Aivan tajuttoman upeat kuvat ja kertomuksesikin paikasta oli huokailtava. Mahtavaa, että olette päässyt noin kauniisiin maisemiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Tuo oli sellainen yhden unelman täyttymys. Olin pitkään haaveillut matkasta, koska mies oli käynyt tuolla pari kertaa aiemminkin ja kertonut paikasta ja näyttänyt kuvia. Nyt sain minäkin kokea sen.

      Poista
  12. Keskellä ei mitään tuntuu niin tärkeimmältä. Sellainen on kaipuuni, näitä kuviakin katsellessa.
    Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siellä kokee jotain sellaista mitä ei muualla pysty kokemaan, jotain erityistä.

      Poista
  13. Ihanaa katsella näitä tuttuja maisemia. Vardön tunnelissa sain tunnelitrauman (alamäki-ylämäki-pimeä tunneli meren alla-pakokaasua > happivajaus ja melkein paniikki, mutta onneksi pilkotti valoa tunnelin päässä), Kongsfjordissa nukuimme teltassa varpujen keskellä. Tuo yksi tiekuvasi tuo varsinkin mieleen oman matkani. Polkupyöräilijän taivas on juuri tuollainen lempeästi mutkitteleva asfalttitie keskellä mahtavaa maisemaa ja melkein ei mitään. Matkallamme satoi tihuutti yhtenä päivänä. Silloin päädyimme sen letunpaistajan kioskiin tai kahvilaan, joita ei todellakaan tule tuolla usein vastaan. Letut maistuivat aivan mahtavilta juuri sinä päivänä ja vettyneet pyöräilyhanskat kuivuivat kaminan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä niin kyllä kunnioitan sinua, kun olet polkenut noissa maisemissa. Eikös siellä tuullutkin kamalasti? Ei ehkä mitään lastenleikkiä. Minä pelkään vähän kaikkia tunneleita, jotka menevät veden ali, on jotenkin ahdistava ajatus olla veden alla. Oi, sinäkin kävit letunpaistajan luona, ihanaa! Se oli kyllä poikkeuksellinen paikka tuolla, sillä siellä ei tosiaan kahviloita ollut vieri vieressä. Teillä on ollut ihan varmasti mahtava matka!

      Poista
  14. Nämä kuvat ja tekstisi pakahduttavat. <3 Näiden parissa tulee ihanan kutkuttava olo: samanaikaisesti hillitön matkakuume ja toisaalta suloinen kaipuu tuollaisiin maisemiin. Ja kuten joku jo yllä sanoikin, nämä kuvat voisivat olla yhtä lailla Irlannista tai Skotlannista. Aah!

    Kiitos näistä tunnelmista. Voimaannuttavaa, kerta kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole käynyt Irlannissa enkä Skotlannissa, mutta uskon kyllä, että siellä on varmasti juuri tuon näköistä, helppo kuvitella. Kumpaankin olisi hieno joskus päästä.
      Kiitos, nyt minusta tuntuu, että matkasta on jo pitkä pitkä aika...toivottavasti muistot eivät ihan pian himmene.

      Poista
  15. Voi huokaus, iso huokaus! Jopa asfalttitie on näissä niin kutsuvan kaunis.
    Onko tämä kaikki tosiaankin Suomea, vaiko Norjaa?
    Suklaata tarvitsee aina, ainakin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kuule Norjasta, Varangin niemimaalta sieltä sun täältä.
      Kyllä, suklaa on ihan ehdoton olla mukana selviytymispaketissa :)

      Poista
  16. Haluan tuonne asumaan. Vakavissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä rohkea nainen. MInusta ei olisi tuonne asumaan, elämä on niin karua. Mutta voisin mennä viivähtämään, vaikka kuukaudeksi tai kahdeksi.

      Poista
  17. Asuisi en, mutta kävisin KYLLÄ! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minulla ihan sama - pitkä viivähdys olisi parasta :)

      Poista
  18. Huikeat maisemat! Arktisessa ympäristössä on aina jotain hyvin kiehtovaa. Ehkä karuus ja kesyttämättömyys? Luonto tulee päälle sellaisella voimalla, ettei esimerkiksi täällä Kymenlaaksossa ikinä. Jäämeren rannalla minäkin haluan joskus vielä käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se on tosiaan tuo kesyttämättömyys. Ja sekin, että siellä on luonto niin lähellä, käsinkosketeltava ja armoton. Tuuli riepotteli meidänkin telttaamme aika tavalla. Upea paikka kyllä, kannattaa käydä, jos vaan pääset.

      Poista
  19. Huuh, huuh, hengittelen syvään. Onneksi maailma ei ole yksi vaan monta. Onneksi on ihmisiä, joilla on kulkijan mieli ja näkijän sydän. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on niin monta. Ihan kiehtovaa ajatella, kuinka tavattoman monta se on. Ja kuinka monta siitä monesta on vielä kokematta ja näkemättä. Kulkijan mieli etsii jo uusia kohteita :)

      Poista
  20. Aivan mahtavia kuvia. Norjastahan nämä ovat, vai ovatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat vielä Norjan puolelta, kyllä. Suurin osa Varangin niemimaalta, ihan itäisestä Norjasta.

      Poista
  21. Näistä tulee mieleen Leena Valkeapään väitöskirja, jonka aiheena on vuoropuhelu Nils-Aslak Valkeapään runojen kanssa. Leena on kirjoittanut itsensä tekstiin sisään, puhuttelevalla tavalla. Hän muutti pohjoiseen poromiehen vaimoksi hiihdettyään tulevan miehensä näköpiiriin tunturissa.

    Hän miettii tekstissä, että on olemassa niin monta pohjoista. Tämä kuvien pohjoinen on jotenkin sukua Leenan tavoittamalle pohjoiselle.

    VastaaPoista