torstai 17. heinäkuuta 2014

Tallinna - he katsoivat selliensä ikkunoista pauhaavaa merta

Lämmittelen käsiä kahvikupin ympärillä. Mietin vankeja, jotka katsoivat selliensä ikkunoista pauhaavaa merta. Toiko horisontti heille lohtua vai eivätkö he edes nähneet merta, vaan pelkästään kuulivat meren pauhun ja lokkien huudot unensa läpi? Sen unen, jossa he pellavapäisinä lapsina leikkivät piilosta naapurin lasten kanssa, pujottivat käden tytön käteen, niin ujon ja viattoman.
Miten suuri on kontrasti lohduttoman vankilan ja tämän kauniin rannan välillä.
Tämän päivän jälkeen Paterei tuo mieleeni hirttohuoneen, veriset seinät, piikkilangat, rispaantuneet julisteet, ruostuneet huonekalut, pimeyden, loputtomat käytävät ja rotat, jotka ihan varmasti asuvat täällä.
Se tuo mieleen vapauden, sykähyttävän ilon siitä, että saa olla vapaa. Voi kulkea portista ulos meren rantaan ja juoda kupin kahvia.

35 kommenttia:

  1. Sinulla on herkkyys aisti ja nähdä se mitä ei kukaan kerro,mutta jota seinät huutavat. Jota maailma viestii,mutta niin harva pysähtyy kuuntelemaan. Kuvat ja tekistit ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä tykkäisin vain oleilla pitkään paikoissa ihan hiljaa. Vasta silloin kuulee, mitä seinät ja puut kertovat. Nyt oli onneksi aika hyvin aikaa, ei kiire mihinkään.

      Poista
  2. Ja minä pohdin syyllisyyttäni siitä, että olen vapaa. Se on outo ajatus, mutta ollut vierellä aina. Jotenkin kai olen oppinut luulemaan, että jos minä olisin vanki, joku muu syytön olisi ollut vapaa historiassa tai olisi nyt. Mutta eivät sellaiset vankeusasiat mene niin, ne ovat mielivaltaa.

    Ihan tosi hienosti viimeisessä virkkeessäsi tässä konkretisoituu vapaus.

    Olen niin tottunut siihen, että vapaus on enemmänkin abstrakti käsite ja henkinen tila, kun täällä meillä mielivalta on vähäistä tai olematonta eikä yhteiskunta koneista sitä. On hienoa välillä muistaa, että on se yhä tuotakin, konkretiaa, fyysisen siirtymisen vapautta.

    Ja samalla, kun siitä välillä muistaa olla kiitollinen, on ihan älyttömän hienoa, että sitä saa pitää itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista tuo syyllisyys vapaudesta, minä en muista koskaan kokeneeni noin. Ja sitähän sanotaan, ja näin varmasti onkin, että vankilassakin voi olla vapaa, koska ajatukset voivat liidellä vapaina. Ja sehän on äärettömän tärkeää. Varmasti Nelon Mandelakin oli vapaa vankilassa, jos näin ajatellaan. Mutta kyllä tuo konkretia silti tuli tuolla mieleen täräyttävällä tavalla. Jotkut ihmiset elävät todellakin vangittuina, eivät voi kävellä minne haluavat.

      Poista
  3. Minä odotin ihan hirveän malttamattomana näitä:)

    Patarei on kyllä hurja paikka, vaikka nimi on niin runollinen, minusta hyvin kaunis sana. Vähän rouheampi vankila kuin ne missä minä olen ollut töissä.
    Ihastelen kolmanneksi alinta kuvaa yli kaiken; vaikuttava ja niin syvä. Ja tuo sellin seinäkollaasi kertoo ettei todellakaan ole kovin pitkä aika siitä, kun siellä vielä joku istui. Aika erilainen valikoima kuin monessa suomalaisessa sellissä, joissa seinäkuvat koostui (siis 90-luvulla, sen jälkeen en ole käynyt tarkistamassa) vähän alastomammista tytöistä tai omista "urotöistä" kertovista lehtiartikkeleista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ollut niin väsynyt ja kaikesssa touhussa, etten ole ehtinyt :)
      Me emme olleet aiemmin käyneet tuolla, mutta nyt oli onneksi tilaisuus. Minulle tuli tuolla mieleen Kakola, muttei sekään ihan noin rouhea ollut, kun kävimme kierroksella. Tuolla oli jotenkin aavemaista, että kaikki oli jätetty niiille sijoilleen, se teki museosta jotenkin tosi elävän.
      Minustakin nuo julistevalinnat olivat mielenkiintoisia, jossain oli kyllä niitä yläosattomiakin, mutta ihmeen vähän niitä oli.

      Poista
  4. Tykkään siitä, miten tekstisi ja kuvasi täydentävät toisiaan. Tunnelma näissä on samalla sellainen aavemainen ja karmea, hiljainen mutta sieltä pääsee takaisin valoon ja turvaan, elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista. Tuolla oli jotenkin tosi surullinen tunnelma, en osaa oikein kuvailla sitä, mutta tuntui, että monien vankien traagiset kohtalot edelleen olisivat siellä läsnä, liisteröityneenä seiniin.

      Poista
  5. Oh miten vaikuttavat kuvat ja ajatukset tekstissä.Riipaisevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Riipaiseva on hyvä sana kuvaamaan tuota paikkaa.

      Poista
  6. Koskettava teksti ja kuvat.

    Opiskeluaikana kävimme tutustumassa Sörkan vankilaan. Nuoren ihmisen vaikuttava kokemus sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Minä en ole koskaan vieraillut toimivassa vankilassa, vain näissä lakkautetuissa ja jo museoiduissa.

      Poista
  7. Kauniita kuvia kaikki!! Ja tuo teksti...odotan niin aina näitä postauksiasi. ...vaikka nyt olikin ahdistava aihe....myönnän olevani turhankin herkkä kaikelle tälläiselle, joissa ihminen on joutunut kärsimään, mutta minkäs sille voi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minäkin olen kovasti tunneherkkä tuollaisissa paikoissa, väkisinkin ahdisti se historia, jota tuo paikka kantaa. Maailmassa on niin paljon traagisia paikkoja.

      Poista
  8. Olipa kaunis ja väkevä kuvaus siitä mitä seinät hiljaisina huutavat. Oli helpotus päästä pois ja kahville meren rantaan, vapaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...tuolla sen jotenkin tajusi konkreettisesti, mitä on olla vapaa. Että saa tulla ja mennä, miten haluaa, se on arvokasta.

      Poista
  9. Kyllä on osattu käyttää psykologiaa hyväksi tässä vankilan sijoitusasiassa. Meri tuo suuren vapauden ja ikuisuuden symboli niiiin lähellä, mutta saavuttamattomissa. Todellakin se tuoksu, äänet aistittavissa ja itse olet täysin toisessa todellisuudessa.
    Osuit taas niin siihen ytimeen kuvin ja tekstein. Kiitos :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toki tuo oli muistaakseni aiemmin puolustuslinnake, ennen kuin muuttui vankilaksi joskus 1900-luvun alussa, joten senpä takia se on tuossa meren äärellä, mutta on se vangeille tosiaan riipaiseva sijainti.

      Poista
  10. Vilnan keskustassa on KGB-museo, jonka oppaat ovat entisiä vankeja. Se on kylmäävä paikka. Tuntui vaikealta käsittää, että se oli käytössä vielä silloin, kun itse opiskelin, siis 90-luvun alkuvuosina.

    Latviassa kuulimme, että kauniilla merenlahdella liikkuminen oli säännösteltyä, myös vapaille. Merelle ei saanut mennä, se oli kiellettyä aluetta. Katsoa sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän olisi mielenkiintoinen paikka vierailla -. kiitos vinkistä. Minäkin mietin tuolla, miten lähellä tämäkin historia on ja ylipäätään jako Itä- ja Länsi-Eurooppaan. Tuo vankila lopetti toimintansa 2002, joten siitä on tosi vähän aikaa. Ja siitä ihan eri todellisuudestakin vain hiukan kauemmin.

      Tuohan on mielenkiintoista, että merelle ei saanut mennä. Ilmeisesti pelättiin, että ihmiset loikkaavat länteen.

      Poista
    2. Olen käynyt tuolla Vilnan KGB-museossa, se todellakin on kylmäävä paikka. Kannattaa käydä, jos siellä liikkuu.

      Poista
  11. Hienoja, vapauttavia (!) kuvia ja mietteitä. Tallinna on minulle vieras ja toistaiseksi turistimainen. Täällä sain toisenlaista tuntumaa ja pidän siitä. Paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vanha kaupunki on viehättävä, mutta nytkin siellä oli niin paljon ihmisiä, että enimmäkseen vain kiersimme sen kaukaa. Tallinnassa on niin paljon muutakin. Me näimme vain lähiseutuja, paljon on kokematta.

      Poista
  12. Tämä vankila on tulevan viikon Tallinnan reissun kohteena. Kiitos, että annoit hiukan maistiaisia.
    Karmean kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sepä sattui sopivasti. Tulee varmasti olemaan elämys teillekin.

      Poista
  13. Kyllä tuollaiset paikat laittavat ajattelemaan. Kuvasi ovat jälleen kerran upeita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuonne kai järjestetään opastettuja käyntejäkin, se olisi voinut olla mielenkiintoista, olisi saanut vähän enemmän tietoa. Mutta oli se näinkin ihan hyvä.

      Poista
  14. Upeita kuvia, ja kovin puhuttelevia ajatuksia. Noilla seinillä ja muureilla on varmasti valtavasti tarinoita kerrottavinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sitä minäkin tuolla mietin kovasti, että mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan nähneet...valtavasti ihmiskohtaloita.

      Poista
  15. kauniisti pistät sanoiksi sen kaiken. näyttää tosi hurjan kauniilta paikalta!

    VastaaPoista
  16. Vapaus on arvokkain omaisuutemme, se mahdollistaa kaiken muun, se saa meidät pysymään terveinä, elossa, kutakuinkin järjissämme. Mikä paikka tuo vankila onkaan ja millaisessa paikassa! Kiitos sanoistasi ja kuvistasi, ne saivat mielen liikkeelle, taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Tuolla vankilalla oli ihmeellinen historia, se oli siis joskus ollut puolustuslinnake, mutta toimi sata vuotta vankilana. Jotenkin riipaisevaa, että se sijaitsee niin upealla paikalla meren rannalla.

      Poista
  17. Kylläpäs on mielenkiintoista! Tulee monia ajatuksia mieleen. Ehkä päällimmäisenä se, miten pienestä usein asiat ovat kiinni. Kävin vasta tapaamassa ystävääni mielisairaalan suljetulla osastolla. Sekin on havahduttavaa. Aivan toinen todellisuus. Ajattelin, että miksei heillä ole siellä riippukeinuja ja kauniita istutuksia, kunnes kuulin, että yksi ruukkuruusukin on lentänyt monta kertaa. Onneksi heillä on mahdollisuus taiteilla. Koskettavat nuo vankilan seinämaalaukset -olivatpa ne sitten ennemmin tai myöhemmin tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen usein miettinyt, millaista mielisairaalassa oikeasti on. Onko se niin ahdistavaa kuin kuvittelen. Ehkä se on ja ihan varmasti se on toinen todellisuus, kuten tuossa kirjoitat. Luulen, että nuo maalaukset on tehty jälkeenpäin, vaikken olekaan ihan varma.

      Poista