maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tallinna - kannattaa poimia kukkia ja katsella merelle

Rakastan tuota korttia, Ruth Huimerindin kuvaa, jossa nainen seisoo pyöreällä kivellä vannehameessa.
Se on täydellinen kirjanmerkki. Näen sen päivittäin ja muistan, että elämässä kannattaa aina pukeutua hullunkurisesti, poimia kukkia ja katsella merelle - vaikka sitten seisoisi pyörivällä alustalla.
Rakastimme myös Anneliisin asuntoa, jossa saimme viettää unohtumattomia päiviä ja silittää kissaa. Jäi epäselväksi, mikä ystävämme nimi oli. Ristimme sen Oliiviksi.

38 kommenttia:

  1. Viehättävät kuvat, tuo neljäs pysäytti katsomaan toviksi jos toiseksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo, vanhoja kortteja ja levyjähän siinä on. Tuo vaikutti ihan mielenkiintoiselta kaupalta.

      Poista
  2. Niin ihania kuvia, että tekisi vain mieli huokailla. :) Pidän valtavasti kaikista, mutta ehdottomat suosikkini ovat toinen kuva suloisine kissoineen (hän kyllä näyttääkin vähän Oliivilta!), ja alimmainen kuva kirjasta ja kortista. Aivan valloittava todellakin tuo kuva vannehameeseen pukeutuneesta naisesta. <3

    Kuvistasi välittyy iloa, valoa ja juuri sellaista pienissä hetkissä majailevaa onnea ja kiireettömyyttä. Varmasti on ollut unohtumaton matka, ja voi miten hurmaavassa kodissa olette saaneet olla vieraina. Tässä kyllä herää kaipuu Tallinnan suuntaan, kun näitä kuvia katselee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ei mennyt nimi ihan pieleen :) Meillä ei ole koskaan ollut kissaa ja tämä kissa oli onneksi kovin koiramainen, se änkesi syliin silitettäväksi, nukkui meidän kanssa ja oli muutenkin kovin hellyydenkipeä.
      Meillä oli kyllä sellaista rauhaisan suloisaa, olisin voinut jatkaa sitä vielä toisen mokoman.

      Poista
  3. Ihana kortti ja sen herättämät muistutukset mielessäsi tärkeitä. Ihanan Tallinnan olette myös kokeneet, niin kauniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin,tuossa kortissa on jotain vinkeää. Minusta tuntuu, että tykkään joka kerta Tallinnasta vain enemmän ja enemmän.

      Poista
  4. onpas suloinen kissaystävä! ja kieltämättä upee kortti! mäkin taidan etsiä jostain yhtä inspiroivan kirjanmerkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kissa oli käsittämättömän ihana, se tykkäsi niin kovasti silityksistä. Ja mehän kyllä jaksoimme silittää :)

      Poista
  5. Ihana kirjanmerkki, ihana Sinä! :)

    Laitoin Anneliisin asunnon kirjanmerkkeihin, ja haaveilen viipyilevästä matkasta Tallinnaan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Sieltä päin maailmaa on vielä helpompi hypätä Tallinnaan. Vaikka sinähän taisit juuri ollakin siellä :)

      Poista
  6. Hieno kortti ja ajatuksesi siitä, juuri niin! Mulla on kirjanmekkinä ollut koko kesän metrolippu Barcelonasta, sekin sykähdyttää joka kerta kirjan avatessani :) Voi ihanuus näitä kuvia, tässä tulee sellainen pakko-olo päästä Tallinnaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, se tuo muistoja mieleen, se metrolippusi :) Minulla on muutama kirjanmerkki, koska luen usein montaa kirjaa yhtä aikaa. Toinen tärkeä kirjanmerkki on Chilestä, sellainen jonka olen saanut ja jossa on kuivattuja kukkia.

      Poista
  7. Mulla oli pitkään kirjanmerkkinä Muchan tummahiuksinen nainen,mutta sitten se unohtui kirjastosta lainatun Anna Kareninan väliin. Sopii kyllä siihen kirjaan niin hyvin,että toivon ihmisten pitävän sitä siellä.
    Hyvän näköinen yö"pöytä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mutta sehän tosiaan sopii sen kirjan väliin, toivottavasti säilyy siellä, kiertää lainaajalta toiselle. Minä en muuten ole lukenut Anna Kareninaa, selvä aukko sivistyksessä.

      Poista
  8. Ja minä rakastan kolmannen kuvan lasimaalausikkunaa, Anneliisin tapettivalintaa, Tallinnan julisteita ja sitä miten ne ripustetaan pötköön noihin metalliraameihin ja ja.
    Kerroinkin jo minun kirjanmerkkini tarinan, se ei todellakaan ole ihan sama mitä kirjan väliin pistää:) Tuo sinun on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin rakastimme niin montaa asiaa tuolla. Minä ihailen usein ihmisten tapettivalintoja, kun en itse varmaan osaisi ollenkaan valita tapettia. Itse asiassa on niin, etten ole koskaan ostanut tapettia...on ollut joko tapetit valmiina tai maalatut seinät.
      Sinun kirjanmerkistäsi tulikin mieleeni, että mikä on minun kirjanmerkkini :) Minulla on myös pari muuta kirjanmerkkiä, kun usein on monta kirjaa kesken. Rakkain on Chilestä saatu lahja, jossa on kuivattuja kukkia ja lause Pikku Prinssistä.

      Poista
  9. Ja hei, mä katsoin muutama viikko sitten kaikki tämän firman Tallinnan asunnot läpi ja olisin valinnut juuri tämän! Mutta ei ollut vapaana...ihana kämppä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, ihanko totta, hauskaa! Tuo kämppä oli oikeastaan vielä kivempi livenä kuin kuvissa. Aivan ihana.

      Poista
  10. Ihania Tallinnan tunnelmia. Olen tuolla ensi viikolla... :-) Ja taatusti taas etsin uusi kulmia ja kurkin niiden taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tästä saat ehkä jotain vinkkejä :) Me tykkäsimme kovasti esimerkiksi NOP-nimisestä ravintolasta Kadriorgissa, viehättävä piha siellä ja hyvää ruokaa.

      Poista
  11. Olipa kaunis lainakoti teillä ja Ruth`in postikortit, ne ovat parhaat :)
    Tuttuja paikkoja, teillä on ollut tunnelmallinen reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Marika, että juuri sinä kommentoit noin :) Sinun kotikaupunkisi on niin kaunis, joka kerta löydämme jotain uutta ja ihanaa. Ja lainakoti oli kyllä tosi onnistunut valinta ja Anneliis niin kovin viehättävä.

      Poista
  12. Voi miten kaunista tapettia makuuhuoneessa on! Ja kisu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa oli niin ihana, kun se rakasti rapsutuksia ja me rakastimme rapsuttaa sitä :) Kumpikin voitti.

      Poista
  13. Kauniita kesäisiä kuvia Tallinnasta :) Tuttujakin paikkoja. Ja ihana tuo kortti!

    VastaaPoista
  14. Tiiäks, tää tulis hulluks nyt. Kun ei pääse :( Toivotaan että pian! Ihanat kuvat ja tunnelmat, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, elähän sie nyt hulluksi sentään tule :)

      Poista
  15. Olen aina vannoutunut koiraihminen, mutta tuollainen kissa olisi takuulla mukava ja ihana.

    Ja taas kerran sanon: pitäisi tutustua Tallinnaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut aina vannoutunut koiraihminen, mutta olen kyllä kohdannut elämäni aikana muutaman suloisen kissan ja tämä kuului kyllä siihen joukkoon. Tykkään nimittäin silitellä ja rapsutella ja jos toinen loikkii pakoon, se on kurjaa. Tämä tyyppi antautui kehräten silitettäväksi. Ja voi että se kehräsikin lujaa :)

      Poista
  16. Luin tekstistäsi ensin: "-- nainen seisoo pyöreällä kivellä vanhenemassa." Se oli oikeastaan aika levollinen ajatus elämästä, maapallo on se pyöreä kivemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana väärinluku! Totta, sinä teit minun tavallisesta virkkeestäni runoutta. Ehkä saan käyttää tuota joskus jossain?

      Poista
    2. Saat käyttää! :) Tuo kortti on kyllä hieno. Siitä tulee mieleen vaikka mitä. (Nainen on riisunut hameensa, noin pienellä kivellä voi turhasta kuoriutua. Tuo vannehame on kuin lampun varjostin. Kivellekin heittyy osittainen varjo. Jos nainen laskeutuisi alas, kivi peittyisi tuon vannehameen alle. Silloin kivi olisi suojassa ja piilossa. Voisiko se olla muna, jota nainen hautoo? Äitimaa, jota jumalataräiti kypsyttelee. Toisaalta se on kiveä. Kivettynyt muna? Turhaa hommaa. Nyt sen päälle voi nousta tähyilemään avaraa tilaa, ehkä astua poiskin. Mutta totta, sehän saattaa pyöriä. Aika tasapainottelemista siis. Ehkä siksikin kannatti riisua pois raskas päällyshame. Tuon vannehameen kanssa voi nousta vaikka lentoon!)

      Poista
    3. Oi miten minä täällä hykertelen. Toden totta, nainen on lampunvarjostimen sisällä, mutta kenen se varjostin mahtaa olla, kun on noin iso. Ja voi, minä haluaisin joskus kokeilla vannehametta, miltä se tuntuisi, kun hameen alle voisi piilottaa koko perheen.

      Poista
  17. Ihan uskomaton mesta teillä! Koin kaipuuta päästä sinne...ehkä olen entisessä elämässä...

    Minullakin on aina kirjanmerkki, joka muistuttaa minua jostakin minulle tärkeästä. Pitää minut vireessä samalla.

    By the way: Minulla on iso addikti vanhoihin kivitaloihin. Kerran palasimme Zürichin vanhassakaupungissa syömästä italialaisesta ravintolasta ja kuljimme valoisassa myöhäisillassa pikkukatua, jossa oli 1000 vuotta vanha talo. Ylhäällä asunnot ja alakerrassa pikkukaupat. Sivelin seiniä ja mietin menneitä sukupolvia. Suljin silmäni ja tein aikamatkan. Eb voinut olla kyynelehtimättä. Veronassa talo oli 2000 vuotta vanha ja Italian ystävämme, Suomesta sinne muuttanut, kertoi tyttärensä opiskelleen taidetta ko talossa.

    Summasummarum: Pidän paljon enemmän sveitsiläisten tavasta kohdella lemmikkejään kuin italialaisten eli minulla on menossa pitkät jäähyväiset Italiaan,...Kin Veronassa jotain traumaattista, mutta pahempaa koki Ingrid Bergman avioiduttuaan Rosselininsa kanssa, kun mies halusi esittää kotimaansa nuorikolleen. Ingrid itki italialaisten julmuutta pohjoisesta etelään...

    Tuo Katjan 'lukivirhe' on mainio. Minä luin samoin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo asunto oli kyllä aivan täydellinen meille.
      Vanhat kivitalot ovat kyllä viehättäviä, minäkin pidän niiden rosoisuudesta, siitä, että ajan kerrostumat näkyvät. Mutta että 2 000 vuotta vanha talo, se on jo jotain.
      Minäkin uskoisin, että pidän paljon enemmän sveitsiläisten tavasta olla lemmikkien kanssa. Juuri eilen katselin liikuttavia ja riipaisevia koiratarinoita Romaniasta ja vähällä oli, etten taas adoptoinut yhtä koiraa.

      Poista