maanantai 7. heinäkuuta 2014

Vielä kerran linnut, tuuli ja meri

Kuvat mieheltä, kiitos.
Enimmäkseen hiekkaa, miltei silmänkantamattomiin. Ja vettä, meren kimmeltävä, kutsuva selkä.
Jospa vain omistaisin veneen, ihan pikkiriikkinenkin riittäisi. Pakkaisin eväät ja lähtisin tuonne jonnekin.
Sitten ovat linnut, valo niiden siivissä. Miten ne vaikuttavat riemukkailta lentäessään tuolla yläpuolellamme.
Minulla on myös Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, jotenkin täydellistä luettavaa dyyneillä, Hailuodossa. Tännehän Aimo ja Köpikin lopulta päätyivät.
Kun tulen kotiin, tukassa on kilo hiekkaa ja sydämessä avarampaa.
Mutta minä päädyn kohta toisaalle, katselen toisia maisemia. Istun kahvilassa, tavoitan helman hailahduksen, ohilipuvan katseen, vieraat sanat, vieraat.


50 kommenttia:

  1. Oh, kiitos tästä matkasta. Kiitos.

    Sydämessä avarampaa, se on ihanaa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä Suomessa löytyy kauneutta...aivan upeat kuvat miehesi on ottanut...kiitos, kun jaoit ne kanssamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kotimaan matkailu on hirmuisen yllättävää ja hauskaa - miten paljon täällä onkaan viehättäviä paikkoja.

      Poista
  3. Olen syntynyt Yyterissä ja viettänyt lapsuuden kesät hiekkarannalla. On onni lojua auringon lämmittämällä ja kehoon muotoutuvalla hiekalla, kuunnella silmät kiinni, kuinka aallot kohtaavat hiekkarannan ja lintujen siipien suhinaa niiden kaartaessaan tuulen mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinä onnellinen! Miten ihana on ajatus lapsuudesta hiekkadyyneillä. Eihän siellä voi leikkivä lapsi olla onneton. Oi! Minun pitäisi tehdä retki Yyteriin, se on suht lähelläkin.

      Poista
  4. Samanlaista päivää vietin eilen oman nuorison kanssa Suomenlinnassa.
    Hiuksissa vain heinänkorsia ja vävypojalla heinänuha reaktiona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei onneksi ole tuota heinänuhaa vaivana, se on kurjaa. Mutta Suomenlinna on ihana!

      Poista
  5. Oi miten huumaava teksti, avara sydän ja toisaalle päätyminen...oih! Tuo lukupiilo on ihana!

    Minne sitten päädytkin, kaikkea ihanaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiilo oli paras. En muuten ehtinyt reissussa lukea ollenkaan tarpeeksi, mutta tuolla ehdin...ahmin kirjaa aamusta iltaan.

      Poista
  6. Minullakin on nyt sydämessä avarampaa kun olen katsellut kaikki nämä ja hengittänyt mukana. Kiitos.
    Rakastan mustapäisiä lokkeja, ovat niin ovelan näköisiä.
    Ehkä olet jo toisaalla, sinne toivotan hyviä täyteläisiä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Totta, nuo lokit ovat hienoja. Ja täyteläinen toinen matkakin on jo takana...nyt pitää vaan muistella ja elää näitä uudelleen.

      Poista
  7. A bit of sun just appeared in my window, and a bit of sun appeared also in the computer. Sand and sun, but not in the crowdy way in Spain can find, just in the lonely way north can bring. The sun, the wind, those birds flying, playing with the currents....beautiful!

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia! Ihan täydellisen heinäkuisia.

    VastaaPoista
  9. Tykkään tuosta kuvasta, missä istut tähystellen meren selkää, mutta et ehkä tiennyt, että kuvastut tuohon selkäsi takana olevaan lammikkoon.
    Istun helteissä junassa ja melkein joku humaltunut coyboy kaatui syliimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, humaltunut cowboy, siinä on jotain haikeutta siinä...
      Enpä tosiaan tiennyt, on ihana istua aivan meren ääressä, varpaat melkein vedessä. Joka oli kyllä vielä tuolloin järisyttävän kylmää.

      Poista
  10. Kiitokset minultakin, oli upeaa kuulla tästä matkasta. Inspiroivaa ja avartavaa myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, ihanaa, että olit virtuaalisesti mukana.

      Poista
  11. Ihanaa, niin ihanaa. Kiitos tästä retkestä <3

    VastaaPoista
  12. Rakas meri. Ihanat kuvat, ymmärrän avartumisen!
    Iloa kesääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meri ei jätä kylmäksi. Paitsi joskus, kun sinne pulahtaa alkukesästä tai talvella :) Ja senkin jälkeen veri kiertää taas kahta kovemmin.

      Poista
  13. Kiitos taas! <3

    Oh, Hailuoto. Lapsuuteni ja nuoruuteni retkien kohde. Isän uimiset olivat lyhyitä, mutta minä polskin vaikka huulet sinersivät ja leuka löi loukkua. Ilonikin polski! Olen säilyttänyt paikan muistoissani, mutta ehkä rohkenen joku kaunis vuosi katsomaan millainen se on nyt.

    Kutkuttavaa uutta seikkailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä en ollut koskaan aiemmin ollut tuolla. Jostain syystä olin aina haaveillut sinne reissaamisesta, mutta se oli jäänyt. Nyt Hailuoto oli matkan varrella, joten oli kiva, että ehdimme poiketa sinne.

      Poista
  14. Rakastan merta, sen voimaa ja vaativuutta.
    Tahtoisin itse olla samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin olisin onnellinen, jos olisin merenkaltainen.

      Poista
  15. Onpa Suomessa kaunista! Aina ei tarvitse lähteä maailman ääriin, jos osaa löytää kauneuden läheltä. Kainuussa oli ihan eri näköistä; hauskaa fiilistellä länsirannikolla! Edelliset majakkakuvat herättivät romanttisen ja romantisoidun haaveen majakka-asumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tosiaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan :)
      Kainuussakin on hienoa...tykkään vaaroista, syvistä järvistä ja metsistä.

      Poista
  16. Meren hoiva on ihmeellistä. Tämä merentyttö kiittää myös, sielunsopukatkin avartuneina;) Ja toivottaa luoksesi myös toisaalle myötäisiä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toinenkin reissu meni hyvin. Meri tekee hyvää - ruumiille ja mielelle, näinhän se on.

      Poista
  17. Tänäänkin minut vangitsivat nuo kuvat, joissa sinä olet. Tuo, jossa istut ajatuksissasi ja katselet merelle ja tuo, jossa makoilet lukemassa. Niihin minä pysähdyin, reissasin kanssasi. Teki mieli kävellä siihen rantaan viereesi istumaan ja katselemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ollutkin ihanaa, jos olisit ollut siellä vierellä lukemassa. Minä niin tarvitsin tuota rantaa ja noita päiviä. Tuntuu, että tarvitsisin juuri tuollaisia päiviä paljon lisää.

      Poista
  18. Mikä rauha, mikä avaruus! Pysäyttäviä ja täydellisiä kuvia sekä Jäämereltä että Hailuodosta. Kiitos Pirkko! Olen käynyt Hailuodossa kaksi kertaa Oulussa asuvan veljeni perheen kanssa. Toista samanlaista paikkaa ei ole.

    Hienoja hetkiä sinne toisaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Oli kyllä hieno reissu, täynnä upeita, koskettavia, jylhiä ja erilaisia maisemia. Nautin.

      Poista
  19. Lumouduin näihin maisemiin täysin! Kuvat ovat todella kauniita, olen aina pitänyt merestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen rakastunut mereen vasta aikuisena, mutta kyllä, nyt minä rakastan merta :)

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Thanks! Actually my husband took these photos, he is talented.

      Poista
  21. Uskomattoman kauniita kuvia taas. <3 Kaikkeen tuohon valoon ja lämpöön on ihanaa palata edes kuvien välityksellä sitten, kun vuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan, ja ulkona on kylmää ja pimeää.

    Ihanaa oloa ja eloa sinne toisiin maisemiin, missä ne sitten lienevätkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minäkin palaan vanhoihin kuviin toisinaan, ne tuovat mieleen niin paljon muistoja, hajuja, makuja, ääniä. Siksi kuvat ovat niin tärkeitä matkamuistoja.

      Poista
  22. Katsoin ensin näitä Hailuoto-kuvia nopeasti ja ajattelin, että olet ollut tässä lähellä Ohtakarissa, mutta sitten huomasin Hailuodon, en ole siellä koskaan ollut, mutta jostain rannan yksityiskohdista tietää kuitenkin sijoittaa paikan lähelle, samaa seutua.
    Meri ja karuus, se on pohjoisen luonnon upeutta.
    Ja kiitos vielä Jäämeren tunnelmista, palaan niitä vielä monta kertaa ihastelemaan, lukemaan mitä olet kirjannut ylös, ne ovat kuin kuvia, joista saa voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siellä meri on erilainen kuin täällä etelässä. Tai sama merihän se on, mutta tuntuu silti toisenlaiselta, on se karumpi. Pidin Hailuodosta, vaikka näin siitä oikeastaan vain Marjaniemen, eli ihan kärjen. Siellä vaan nautiskeltiin. Kiitos sinulle!

      Poista
  23. Täällä hiljaa sielussani soi. Kaipuu yllätti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, minäkin olen aina sellainen kaipailija.

      Poista