tiistai 5. elokuuta 2014

Nukutaan talossa, joka peittyy villiviiniin

Olin täällä.
Oli hullunkurista, syvällistä ja ihanaa.
Se harvinainen tunne, kun vieraista ihmisistä tulee hetkessä ihan tuttuja. Se tapahtuu, kun pissataan saniaislehtoon, grillataan makkaraa, seistään Säätytalon lavalla rinnatusten, lauletaan karaokea, kuunnellaan huoneessa esikoisalbumeita ja juodaan laatikkoviiniä, kuunnellaan uusien ihmisten yöllistä hengitystä, jutellaan avoimesti vaikeuksista ja toiveista, kutitellaan vauvan varpaita, saadaan melkein turpaan paikallisessa baarissa, kerrotaan roolihenkilöiden synnystä paneelikeskustelussa, sohitaan ampiaisia puutarhajuhlissa, ihaillaan sitä yhtä, joka tanssii kuin Fred Astaire, juodaan olutta Honkolan lavalla, käydään kirpparilla, kuunnellaan häkeltyneinä Juha Hurmeen puhetta ja Vuokko Hovatan laulua, nukutaan talossa, joka peittyy villiviiniin, väitellään, itketään, kuulustellaan taksikuskia ja halataan kovasti. 

47 kommenttia:

  1. Oi sulla on ollut ihanaa! Tykkään niin näistä kuvistasi ja kaikista sanoista, millä kuvaat kokemustasi, voi että, hieno tunnelma! Taija Tuominen, olen ollut hänen kotonaan tekemässä pikkuruisen haastattelun :) Ja nuo villiviinit, niin haluaisin talon, mikä olisi villiviinein peitetty! Kelpaisi kyllä ihan yöpyminenkin sellaisessa :) Onnentyttö sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mahdottoman kiva seminaari, ei oikein edes sanat riitä kuvaamaan tunnelmia. Taija oli ihastuttava tuttavuus, niin täynnä positiivista energiaa. Minäkin olen aina haaveillut, että voisin asua talossa, joka peittyy villiviiniin, nyt sain asua edes neljä päivää.

      Poista
  2. Oi, se oli nyt!
    Kaikki taisi mennä ihanasti putkeen, olen siitä niin niin iloinen.
    Mieletön tuo puukonttorin talo. Minäkin tahtoisin villiviiniin peittyvän talon, muttei tee kuulemma hyvää puutalolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli nyt ja ihanaa että oli. Kaikki sujui paremmin kuin olisin voinut ikinä toivoa ja tutustuin upeisiin ihmisiin.
      Meillä oli vanhassa talossa yhdellä seinustalla vähän villiviiniä, mutta kun talo maalattiin, se jouduttiin repimään pois. Minäkin olen kuullut, ettei tee hyvää puutalolle - harmi.

      Poista
  3. Alin kuva on aivan lempparini! Tuo palloteoskin on aivan vallaton. Kivaa, että olet saanut olla tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli niin tiivis ohjelma, etten ennättänyt tuolla kunnolla kuvailla. Enkä ennättänyt mihinkään pajoihin tms. sisälle, mikä oli harmi. Lasinpuhallushan on tuolla juuri päättynyt, mikä taas on kovin surullista.

      Poista
  4. Kävimme täällä piknikkipaikkaa hakemassa taannoin, kaunis paikka johon täytyy palata. Minua nykyään pelottaa uudet ihmiset, täytyy myöntää... ja vanhojenkin tuttujen, jopa ystävien tapaaminen. Mutta aina yritän uudestaan ja uudestaan tunkea itseni ihmisten ilmoille - kiitos näyttelijänlahjojeni saan jopa itseni uskomaan että kaikki sujuu hyvin ;) Mutta olisipa ihana tunne, tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon sellaisena kuin on. Lähimmäs sitä pääsen keskiaikakaverieni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinulla on sama tekniikka kuin minulla, tuo näytteleminen. Minä käytän sitä tosin vähän eri tilanteissa, mutta se on hyvä apuväline. Minä kyllä nautin uusien ihmisten tapaamisesta, se ei enää jännitä kuiten ehkä joskus teki. Tuolla tuli vähän sellainen "ripariolo".

      Poista
  5. Oi oi oi ja oi!! Olen piiitkästä aikaa koneella ja selasin kaikki Tallinnan ja Jäämeren kuvat ja oi,ne olivat ihania! Tuli heti kaipuu Lappiin ja tuonne Jäämeren rannoille ja samalla myös ikävä Tallinnaan..mutta kiitos upeista kuvista,selasin ja varmasti selaan ne vielä monta kertaa läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Minä muistan, että sinulla oli joskus ihan hirmuisen ihania kuvia Jäämereltä, todella kauniita. Ei ihme, että kaipaat sinne takaisin, paikka oli kyllä huikea.

      Poista
  6. Mukaansatempaavaa, oi! Ihanaa, kun olit!
    Ja kuvasi, ne sykähdyttivät jälleen. Villiviiniä olen minäkin pitkään haaveksinut, mutta puutalomme takia tästä luovuttu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kerran tehtiin julkisivuremontti yhteen vanhaan kiviseen kerrostaloon, joka oli aivan kokonaan villiviinin peitossa. Se tietysti revittiin kokonaan pois. Ja voi miten alastomalta talo sen jälkeen tuntui.

      Poista
  7. Minäkin ihastuin palloteokseen. Ihanalta kuulostavaa aikaa olet saanut viettää. Onnentyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olinkin, onnentyttö. Juu, tuo palloteos on hieno, se aika korkea ja siksikin vaikuttava.

      Poista
  8. Varmasti jälleen kokemus monelle aistille!

    VastaaPoista
  9. Kivan näköinen paikka. Tuolla Urjalassa oli jotain muutakin tapahtumaa taannoin, ja olin jo menossa kunnes tajusin ettei sinne ihan tunnissa ajella. Ehkä sitten joskus toiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän tuonne vähän kauemmin ajaa. Minä tosin menin junalla Toijalaan ja siitä sitten kyydillä perille asti. Lasikylässä ehdin harmittavan vähän kierrellä, koska ohjelmamme oli niin tiivis.

      Poista
  10. Hauska pallotorni.
    Ja miten hienoja kohtaamisia teillä on ollut, varmasti antoisaa. Ja kannattelee pitkälle, ainakin kuulostat energiseltä :)
    Vuokko Hovatta on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja se oli vieläpä aika korkea torni. Kyllä minä uskon, että tuo oli niin piristävä seminaari, että palaan sen synnyttämiin ajatuksiin vielä monta kertaa. Minäkin fanitan Vuokkoa.

      Poista
  11. Voi mikä mahtava villiviini! Tuohon minäkin purin, mutta köynnöshortensia taitaa olla kuitenkin voittajalajia meidän saarella.

    Tuo 'viherikkuna' on kodikas. Teininä rakastin asua just tuollaisessa huoneessa koirani kanssa.

    Olet energinen, kun jaksat lähteä tapahtumiin näillä helteillä: Meiltä jäi oopperajuhlat ja Yyteri, Turun vierailunkin siirsin jonnekin syyskuun loppuun tai kirjamessujen jälkeen...Taiteilijatoveruuttakin taitaa jäädä kokematta, vaikka se olisi ollut meille täältä helpoin.

    Lumoisia elokuun hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina rakastanut villiviiniä. Ja sinä olet onnekas, kun olet saanut viettää nuoruutesi villiviinihuoneessa.
      Oli niin suuri kunnia saada kutsu tuonne E80-seminaariin, että olisin raahautunut sinne vaikka puolitokkurassa. Sieltä nimittäin sai valtavasti energiaa.

      Poista
  12. Oh kauneutta ja väkevyyttä! <3

    VastaaPoista
  13. Parasta! Kun se kirjoittaminen kumminkin on aika yksinäistä niin nuo kohtaamiset muiden kirjoittavien kanssa ovat ihan välttämättömiä. Se ketjuuntuminen, hetken sakea yhteisyys. Minua liikautti kun näin kuvassa sinut siellä, niissä esikoiskirjailijoissa kun sattui olemaan lisäksesi serkun tyttö ja monien vuosien tärkein työkaverini, ihana kustannustoimittajani. Ja Taija Tuominen, <3.

    VastaaPoista
  14. No Taija ei tietenkään ollut esikoiskirjailijoissa vaan siellä seminaarissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan arvatakin kuka se serkun tyttö on, kun näin sydämen hänen kohdallaan Facebookissa. Ja kustannustoimittajasi on todellakin viisas ja lahjakas ihminen. Ihanasti kuvailit tuota tilaa, joka syntyy, kun ajatuksia vaihdetaan ja toisilleen vieraat ihmiset riisuvat suojakilpiään. Siitä syntyy juuri tuollainen sakea yhteys.

      Poista
  15. Juuri tuollaiseen haluaisin meidänkin talon kietoutuvan, luonnon suojelevaan kouraan. Mutta olen lukenut, että humala saattaisi olla sitkeämpi ja helpompi, saatan siis istuttaa sitä kun tuo kuisti saadaan valmiiksi. Sulla on ollut hyvä reissu, monta ystävyyden alkua, uskoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi olla että humala on helpompi, en osaa sanoa. Villiviini on minusta syksyisin niin kaunis, kun se muuttuu punaiseksi, käsittääkseni humala ei sitä tee. Niin minäkin luulen, ystävyyden siemeniä siellä kylvimme.

      Poista
  16. Varmasti ihana kokemus, niin paljon kuultavaa ja nähtävää. Nuo kirjailijat ovat minulle tuntemattomia, mutta Hovattaa kuulisin mielelläni livenä ja Juha Hurme on mielenkiintoinen persoona ja kuulemma kiva työkaveri.(sanoo tytär)
    Villiviini pilasi naapurin katon,kun kömpi harjan alle ja aiheutti lahovaurion ja nosti peltikattoa. Silti se on niin kaunis, mies vaan ei suostu sitä ottamaan meidän vanhaan taloon.Sanoi, että museovirasto suojelee ja villiviini hävittää:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taisi olla jo kolmas tai neljäs kerta, kun kuulin Hovattaa livenä ja pidän kyllä kovasti. Varsinkin tuota Lempieläimiä-albumia olen kuunnellut kovasti. Niin, minäkin tiedän, että villiviini on aikamoinen paholainen, mutta kun se on niin mahdottoman kaunis.

      Poista
  17. Oh! Upea juttu, upealle kirjoittajalle. Hienot kuvat myös ja hieno kesä, kaipaan kauheasti vehreyttä. Nämä Lontoon puistot on pelkkää lumetta, autojen ääni kuuluu liikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tuo tosiaan oli upea upea juttu. Voi, eiväthän suurkaupungin puistot koskaan voi korvata "oikeaa" luontoa, vaikka ovatkin tietysti mahtavia levähdyspaikkoja.

      Poista
  18. Olen aina ollut heikkona köynnösten verhoamiin taloihin, ne ovat kuin salaisuuksia, majoja isoja sellaisia. Olisipa unelma joskus kutsua sellaista kodiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä myös, tuollaisissa taloissa on jotain salaperäistä, romanttista ja kiehtovaa. No, eipä sitä tiedä, mihin sitä vielä joskus pääsee asumaan :)

      Poista
  19. Tiivistetty kirja, juonipaljastus -tuli ensimmäisenä mieleeni tekstistäsi. Tapahtumat sijoittuvat villiviinien taakse, toiseen maailmaan.
    Jään siis odottamaan kirjaasi joka kietoutuu tähän kokemukseesi

    Miljöö on yksi muisto lapsuudestani. Siellä piipahdettiin joskus viikonloppuisin, lasien ihmeellisessä maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, sepä olisikin hauska kirja. Kirja meidän neljästä päivästä :)
      Oi, minä olin kerran aiemmin käynyt tuolla. Nyt surin muiden kanssa sitä, että lasinpuhallus on tuolla päättynyt. Niin hieno historia lasinpuhalluksen historia tuolla paikalla ja nyt kaikki on ainakin osin päättynyt, surullista.

      Poista
  20. Kirjoittajapiirin ope on monet kerrat kehottanut menemään Pentinkulmille, joten anti siellä on varmasti täysipainoista. Kerran olen käynyt Urjalassa ja mieleen jäi ainoastaa pellolla hyppivät bambit ja mies, joka heitti tikkaa vanhan hirsipirtin seinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siellähän on myös hyviä kirjoittajakursseja. Pellolla hyppivä bambi on aika suloinen muisto sekin :)

      Poista
  21. Teillähän on ollut vaikka ja mitä! Varmasti inspiroivaa ja pitkävaikutteista!

    Onpa hieno väriyhdistelmä ekassa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli tosiaan inspiroivaa. Sulattelen reissua varmasti pitkään :)

      Poista
  22. olipas värikäs viikonloppu! varmasti tosi kiva kokemus!

    VastaaPoista