maanantai 25. elokuuta 2014

Rauma - merimiehen jäämistö


Nuo lusikat tuossa ovat jotenkin sympaattiset. Miten ne ovat kuluneet käytössä, miten pinnat ovat hioutuneet, kulmat pyöristyneet ja nyt ne nojaavat toisiinsa vanhuuden päivinä. Ehkä minä olen ainoa, jolle nuo tuovat mieleen vanhan avioparin.

Muistelen vielä merimiehen talon rauhaa, leveitä lankkuja lattioissa, kaunista merimieskirstua, mitä aarteita se on mahtanut pitää sisällään.

Kaikista koskettavin oli kuitenkin merimiehen jäämistö. Kun merimies Karl Fredrik Isaksson kuoli vuonna 1903, häneltä jäi:
piironki
sohva
sänky
6 tuolia
keinutuoli
pesukaappi
klaffipöytä
yksijalkainen pöytä
laivakello
joukko seinätauluja
messinkiset kynttilänjalat
matot lattialla
kolmen ikkunan verhot
uskonnollista kirjallisutta
2 kuparista kahvipannua
3 rautapataa
1 paistinpannu
8 ruokalusikkaa
8 teelusikkaa
8 paria veitsiä ja haarukoita
1/2 tusinaa juomalaseja
kerma- ja sokeriastia
1/2 tusinaa syviä lautasia
1/2 tusinaa matalia lautasia
3 tarjoiluvatia
karahvi
5 kivivatia
2 sinkkiämpäriä
lihatiinu
kalatiinu
4 pyttyä
pyykkiamme
hieronta-amme
taikinakaukalo
juuriastia ja kaukalo
7 leipälautaa
10 leipävarrasta
3 viljalaaria, joissa
     1 tynnyri rukiita
     3 tynnyriä kauraa
     40 litraa ohraa
3 tynnyriä perunoita
kangaspuut
rukki
loiminpuut
4 kelaa
kerinpuut
vyyhdinpuut
hevonen
lehmä
rehua
2 häkkiä heinää
ruumenia ja olkia
linjaalirattaat
työrattaat
laitioreki
pari takarekeä
heinähäkki
2 luokkia
pari koukkuaisoja
pari silankaaria
kolme paria länkiä
kaksi paria suitsia
silppukone
3 silppukoria
2 rautapiikkistä äestä
1 puupikkinen äes
siipiaura
2 auraa
3 viikatetta
3 sirppiä
4 haravaa
4 lapiota
2 talikkoa
puusenpänarkku sisältöineen
Vaikka lista näyttää pitkältä, en voi olla miettimättä, miten pitkä oma listani olisi. Ja miten erilainen se olisi. Jotenkin tekisi mieli tehdä lista, mutta heti kun mietin asiaa tarkemmin, alkaa pökerryttää. Se lista olisi valitettavasti ihan liian pitkä.




52 kommenttia:

  1. Ihana tuo ovi ja tuo Otava markiisinen talo. Mainio kylttikin:)
    Mä koetan karsia tavaroitani välillä,mutta ihan liikaa niitä kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin tuohon Otava-valokuvaaman markiisiin ja talon rapistuneeseen ilmeeseen.
      Niin, nykyajan ihmisillä on ihan hirveän paljon tavaraa sadan vuoden takaisiin verrattuna. Vaikka minusta tuolla merimiehellä oli kyllä yllättävän paljon esineitä, hän oli varmaan paremmin toimeentuleva.

      Poista
  2. Niinpä, oma lista olisi kyllä kokonaisen blogin mittainen – valitettavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, samoin...vaikka olenkin luopunut omasta mielestäni paljosta tavarasta, kun muutimme isommasta paljon pienempään.

      Poista
  3. Viimeinen kuva on kauniin kaunis. Lähes pyhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin pidän siitä, sen vähäeleisyydestä, joka sanookin paljon.

      Poista
  4. Jälleen mielettömiä kuvia! <3! Minulla on tuollaisia vanhoja virsikirjoja, isäni niitä lapsena keräsi ja rakasti, joissa on "Ajantieto" -- lasketaan maailman historia Jumalan luomisesta "Nykyinen wuosi 1818 päätetään olewan se 5820 Mailman Luomisesta" ja " w 1788 perusti Nimrod sen ensimmäisen suuren Waldakunnan, jonga Pääkaupungi oli Babeli". Ja isoisoäitini perunkirja oli aika lailla samantapainen, siinä lueteltiin jokainen kuppi, kannu ja talouskone jne. Onneksi anopin omaisuudesta ei tarvitse laatia samanlaista, se olisi pitkä kuin nälkävuosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Tuollaiset vanhat kirjat ovat kyllä aarteita. Tuo oli yhdellä kirpparilla, muttei siinä mitään hintaa ollut, en tiedä, mitä se olisi lopulta maksanut. Hieno tuo lainauksesikin. Niin, kyllä kai nykyään tehdään omaisuusluetteloita, mutta tämä oli minusta jotenkin hellyttävä. Oli pakko kirjoittaa se tänne muistiin.

      Poista
  5. Ah ja ah! Yritän ottaa rauhallisesti, mutta tekisi mieli hihkua ja huokailla ääneen. Siis ihanimmat; kupruilevat tapetit, pullonlasi-ikkunat, ihan pimeesti maalattu naulakko (onkohan merimies sitä koristellessaan ollut ihan selvinpäin vai tykkääkö vain iilimadoista?), kirstun sisämaalaus ja koko kuva, pinaiset ovet ja ikkunat valkoisella rappauksella (voiko parempaa yhdistelmää enää olla?) ja sitä seuraavassa kuvassa kaikki!
    Erityisen ihanaa katsella tätä kaikkea sinun linssisi läpi!

    Minunkin tekisi mieli alkaa heti listaamaan, mutta tosiaan liian pökerryttävä ajatus. Siinäpä voisi samalla pohdiskella onko mikäkin tosiaan tarpeellista omistaa. Toivottavasti en kupsahda vielä, sillä vuosi vuodelta tavarani aikoo vähentyä eikä suinkaan lisääntyä.

    ps. sama kirja yöpöydällä, en ole vielä korkannut. Ja kaupassa tänään sormet liimautuivat Knausgårdin uusimpaan, olipa vaikeaa jättää se sinne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin naureskelin tuota naulakon koristelua, voipi olla, että merimies on ottanut tilkan neuvoa-antavaa. Ja miksi kupruilevat tapetit näyttävät niin kivoilta, vaikka periaatteessa en tykkää, että tapetit kupruilee....no, eipä minulla ole tapetteja ollut koskaan (ei tosiaan, olen aina ollut ilman), joten.

      Minäkin olen periaatteessa vähentänyt tavaraa viime vuosina. Ihan kätevää tämä pieneen asuntoon muuttaminen, on pakko heittää ylimääräisiä pois. Mutta onhan tätä rompetta edelleen.

      Oi, minäkin olen huomannut, että Knausgård on ilmestynyt. Aion ostaa sen itselleni kyllä, kun saan vähän ylimääräistä rahaa. Tuo kirja on imaissut minut mukaansa, vaikka alussa oli vähän vaikeuksia.

      Poista
    2. Vastaan tähän. Ekaks, olen sanaton ja hihkun minäkin! Ihat kuvat,teksti ja lista, jota en ite ikinä lähtis tekemään ja säälin niitä jotka joutuu kuolemani jälkeen kaiken selvittämään, kaiken rohmuaja kun olen.
      Tuosta naulakosta kirjoitan minäkin kun minulle tulee siitä niin "sääli-lämmin olo", luulen että siinä on yritetty tehdä marmoroitu pinta -se kun oli niin hienoa noihin aikoihin ja sitä samaa tekniikkaa näkee mm. kirkoissa ja sielläkin osa on ihan kamalaa kun taitajia oli vähän. Merimies arkun vieressä olevan kaapin maalaus on taas taidokkaampi tekele. Ai että kun tykkään näistä ja ylimmän kuvan hylly on ihan liikkis -sekin sellainen tikuist ite tehty ;-)

      Poista
    3. Sääli-lämmin kuulostaa just jotenkin oikealta ja herttaiselta. Ehkä siinä on tosiaan yritetty marmorointia. Minä en maalaamisesta mitään ymmärrä, niin en osaa sanoa. On se ollut kuitenkin ennen hienoa, kun ihmiset ovat osanneet itse tehdä kaikenlaista, ei ole turvauduttu ikeoihin. Ei olisi ollut varaakaan, mutta olipa toisaalta taitoa tehdä itse.

      Poista
  6. Hänhän on ollut rikas mies..:)
    Tuo ihana hylly ja puusohva ensimmäisessä kuvassa, kelpaisivat minulle kyllä...ja arkku ja kaappi sen vierestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki tarkoituksenmukaiset huonekalut olivat ennen vanhaan myös kauniita, ei tehty ollenkaan rumia huonekaluja.

      Poista
  7. Hyvin koskettavaa! Tämä sai minut jälleen Säkylään ja siihen, millaine olisi ollut isäni äidin 'lista'. Vaikka hänelle jäi talo ja puutarha, jääkaapin virkaa teki kuoppa maassa. Nyt olemme kuitenkin kutsutut tuohon taloon, sillä isäni lapsuuden ystävä osti talon ja teki sitä perheelleen kodin.

    Meillä on tasan samanlainen sivustavedettävä, jonka olen huutanut kymmeniä vuosia sitten huutokaupasta Satakunnasta. Maalasin sen tietyllä sinisellä ja sänky on ollut minulla aina enemmän tai vähemmän käytössä eli aina mukana elämässä.

    Neloskuvassa näkyy erään aikakauden 'kirjahylly', josta on olemassa monenlaisia variaatioita. Näkee kuitenkin, että perheessä on ollut yritystä. Minusta Säkylässä on myös jossainpäin säilytetty tällaisia vanhoja asuntoja, sillä muistan jopa puiset kulhot ja lusikat, sekä lautaset seinällä hyllyssä.Se selviää kunhan pääsemme täältä sinne asti...

    Hienoa, että esittelet tällaisia kohteita. Olen ollut Raumalla varman tuhat kertaa, mutta nämä ovat minulle ihan uutta lukua.Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, että pääset juuri tuohon isoäitisi kotiin vieraisille. Varmasti jännittävää ja hauskaa samalla tavalla. Minulle on jäänyt pari paikkaa, jotka olivat lapsuudessa kovin tärkeitä ja jonne en voi enää palata. Se on haikeaa. Mutta ehkä se on kaipuuta myös siihen vanhaan, menneeseen aikaan.

      Sivustavedettävät ovat usein kauniita. Minulla ei ole ollut onnea omistaa sellaista, ei ainakaan vielä.

      Tämä merimiehen koti tuntui Rauman museoista siltä, joka eniten minua kiinnostaisi ja kyllä se olikin kaunis. Muut museot jätimme käymättä, mutta tuolla oli ihana käydä.

      Poista
  8. Jälleen paikka josta en tullut pois... jäin tuonne kuviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Mikäpäs tuolla on ollessa, aika ihanaa :)

      Poista
  9. Aikas halpaa matkailua! Tuolla hinnalla ei pääse meiltä keskustaan! Ja voi mitä kuvia molemmissa postauksissa! Olen joskus lapsena käynyt Raumalla, mutta en yhtään muistanut, että siellä on noin viehättävää (ehkä lapsena huomaa eri asioita). Väritkin on jotenkin erityiset, erilaiset. Sinä sitten bongaat aina kiinnostavia paikkoja ja kohteita linssin eteen!

    Onpas kuitenkin aika paljon ollut miehellä omaisuutta. Huh, en tosiaan minäkään uskaltaisi listata tätä kaikkea rompetta - päänsärky ja ahdistus siitä tulisi. Eikös joskus muutamia vuosia sitten ollut jokin taideteos, missä taiteilija luetteli koko omaisuutensa? Olihan sekin määrä, vaikka pienessä kerrostaloasunnossa asui. Näin muistelen. Joskus aina haaveilen, että myisi kaiken ja lähtisi kiertämään mualimoo... Voisi olla vapauttavaa, kun kaikki, minkä omistaisi, olisi päällä ja repussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Minä olen vain kerran käväissyt uuden Rauman puolella, joten tämä oli ihan mahtavaa. Lapsena jäävät mieleen ihan eri asiat kuin aikuisena, sen on monesti huomannut.

      Minä listasin mielessäni keittiön tavaroita ja siitä tuli jo järkyttävän pitkä lista, vaikka meillä on tuollainen pieni keittiö. Joo, minäkin muistan sen taideteoksen, luin jonkun artikkelin siitä. Olikohan niitä tavaroita jotain 10 000, no joka tapauksessa kymmeniä tuhansia. Niin, minäkin luulen, että on aika vapauttavaa olla omistamatta mitään. Ja silti tykkään omistaa näitä tiettyjä juttuja, kiinnyn esineisiin.

      Poista
  10. En tiedä olemmeko koskaan puhuneet siitä, että asuin Raumalla reilut kaksi vuotta? Siinä vanhan Rauman sydämessä, pitsinnyplääjäpatsaan yläpuolella. Raumalla asuu edelleen yksi rakkaimmista ystävistäni, hän, jolle soitan joka jouluaatto. Kun siis katselin näitä kuvia, kuljin kanssasi Rauman kaduilla ja kapeilla kujilla ja kahlasin läpi niiden vuosien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä me olemme joskus puhuneet, että sinä asuit silloin kauan sitten Raumalla. En tosin tiennyt, että asuit tuolla vanhassa kaupungissa. Varmasti mielenkiintoinen ajanjakso. Minusta voisi olla hauskaa asua eri kaupungeissa aina vuoden kerrallaan...se on vaan käytännössä hiukan vaikeaa toteuttaa.

      Poista
  11. Ja lista siitä mitä otin Raumalta mukaani pois lähtiessä oli aika lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nuorena tätä rompetta ei (onneksi) ollut niin paljon :)

      Poista
  12. Hui, lista pökerryttäisi minuakin. Kaikki turha siinä listalla. On täällä pohjoisessa jo syksyistä, tai ainakin näyttää virlä kovin kesäiseltä nämä kuvasi. Mitä lie tuo "ruumenia"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ymmärtänyt sitä...voihan toki olla, että siinä on kirjoitusvirhe minulla tai heillä. Tai eihän sitä enää varmasti ymmärrä sata vuotta vanhaa suomea ihan täysin. Niin, tuolla kukat kyllä kukkivat vielä täyttä häkää, nyt satelee vettä taas.

      Poista
  13. Ihanaa kulumaa ja ajan patinaa näissä kuvissa. Tuosta yhdestä kuvasta tulee melkein sellainen fiilis, että maa keinuu tai seinät heiluvat. Ennen osattiin tehdä asioita siten, että ne vanhenivat kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ehkä se oli se, että käytettiin vain aitoja luonnon materiaaleja. Ne vanhenevatkin kauniisti, toisin kuin nämä uudet epäaidot korvikkeet.

      Poista
  14. tosta tavaralistasta tuli ihan se dokkari my stuff mieleen. on sitä ihmisellä tavaraa... muuttaessa (varsinkin kahden matkalaukun voimin) sen huomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sekin varmasti tulee tuosta listasta mieleen. Minähän en ole (vieläkään) sitä dokkaria nähnyt, pitäisi kyllä. Niin, sinä olet tunkenut kerran elämäsi kahteen matkalaukkuun.

      Poista
  15. Voi kiitos taas näistä ihanista, tapetit, ovet, huonekalut, tunnelmat, kaikki. Minulla on meneillään kaappien siivous, eilen juuri pohdin montako maljakkoa ihminen oikeasti tarvitsee, ei montaa varmaankaan (ainakaan tämä emäntä :) ). Tästä sai siivousintoakin, oma lista olisi nimittäin ihan turhan pitkä. Vaikka yllättävän paljon on merimieheltäkin tavaraa jäänyt, tai olihan siellä eläimiäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä kai nykyajan ihmisillä on lähes kaikilla paljon aivan turhaa tavaraa. Tuolloin ihmisillä oli sentään käyttöesineitä, eikä montaa samaan käyttöön. Joo, minustakin nuo eläimet oli suloisia. Ja viljatkin oli lueteltu.

      Poista
  16. Puhuttelevaa, koskettavaa, kyllä!

    Ihana jutella pian taas nenukkain. Tästäkin. Odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ja oli mukavaa jutskailla. Onnea kaikkeen uuteen!

      Poista
  17. Puulusikoihin minäkin jäin, niiden kauneuteen, pehmeään kulumaan ja miettimään tuota mennyttä ajankuvaa.
    Niin elämänpatinoimia kuvia, oi. Ja tuo merimiehen jäämistö, niin konkreettinen, elämää kannatteleva. Toisin on nykyään, kun nurkat tursuavat meistä monella jos jonninmoisesta romppeesta. Tämä puhutteli, hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin mietin, että miten kaksi lusikkaa voi näyttää noin vahvalta ja kauniilta. Ehkä tuolla vanhoissa taloissa esineet pääsevät oikeuksiinsakin, kun niitä ei tursua joka paikasta. On tilaa olla ja näkyä.

      Poista
  18. Mielenkiintoisen oloinen paikka. Etenkin näin juuri Tampereen Amurissa käyneenä nämä asiat on pinnalla. Siellä mietin juuri miten 22 vuotiaan miehen huone on muuttunut vajaassa sadassa vuodessa. Ei enää mustepullo ja halkokori riitä. Toi lista tekee tästä vielä hirvittävän konkreettista. Pistää tosiaan ajattelemaan omia romujaan, mitä milloin miltäkin kirpparilta tulee "pelastettua".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Amuri on ihana. Niinpä, näyttää nuoren miehen asunto ihan erilaiselta nykyään. Tuota viihde-elektroniikkaa on hiukkasen enemmän. Hah, minäkin pelastan kirppareilta tavaraa. Onneksi asunto on niin pieni, että rajat tulevat nopeasti vastaan.

      Poista
  19. Kah kun mä juuri tänään mietin hieman vastaavaa listaa. Mä tosin aloitin siitä päästä mitä meillä EI ole. Että ei esimerkiksi ole autoa, sohvaa, televisiota, dvd-laitteita, leivänpaahdinta, valkosipulinpuserrinta, montaa muuta härpäkettä ja tärpäkettä. Mutta silti on tavaraa ihan kylliksi ja enemmän. En uskaltaisi tehdä minäkään listaa siitä mitä meillä ON;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika hyvä teidän tuo ei-lista on. Meillä on kuitenkin nuo kaikki. Siinä on oma hyvä puolensa, että asuu suht ahtaasti,ei pysty haalimaan kaikkia nurkkia täyteen tavaraa.

      Poista
  20. Miten vaikuttavat kuvat, ihana tunnelma, aistin sen rauhan!

    Ja lista...mä täällä yritän parhaillaan lyhentää omaa jäämistöäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Minulla oli keväällä tuollainen lyhennysoperaatio. Sellainen pitää säännöllisin väliajoin tehdä, kun jostain kumman syystä se tavara lisääntyy täällä..ihan itsekseen.

      Poista
  21. Pysäyttävä postaus taas. Josko löytäisin jostakin kutistusainetta, hyppäisin taskuusi katsomaan, kuuntelemaan maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sepä olisi hauskaa. Kulkisit taskussa mukana :)

      Poista
  22. Rauma on ihan mahtava paikka ja merimiehen asunto myös oikea aarrteiden aitta. Tänä vuonna ei oel vielä tultua käytyä, mutta vielä tätä syksyä ja sopivia ajokelejä piisaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin, tuo oli tosiaan aarteiden aitta, ihana paikka. Ja Rauma on varmasti suloinen myös syksyllä, ruska-aikaan.

      Poista
  23. Ruumenia-sana on tuttu ainakin minulle hämäläisenä merkityksessä varsinaisia olkia pienempänä puintijätteenä ja wikipedia näyttää myös tuntevan sanan, perusmuoto 'ruumen'. Aika liikuttavaa, että jonkun jäämistössä on lueteltu 'olkia ja ruumenia'.
    -Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi, tosi hyvä oli saada tietää tämä. En itse lähtenyt selvittämään sanan merkitystä, joten kiitos. Ja totta, on todella liikuttavaa, että oljet ja ruumenetkin luetellaan jäämistössä.

      Poista
  24. Vastaukset
    1. Kiitos. Minua tuo jäämistö kummasti kosketti.

      Poista