maanantai 8. syyskuuta 2014

Annan kaiken valua yli

Valo lankeaa vaakasuoraan, merenlahden toiselta puolelta, peltojen takaa, tuolta missä lehmät laiduntavat.
Istumme taidekartanon hämärissä, viileissä huoneissa ja kuuntelemme miten Niityltä tuulee.
Viereisessä huoneessa hän kostuttaa siveltimensä okraan ja purppuraan, värittää viivojen yli, kuten minäkin toisinaan,
annan kaiken valua yli, olen holtiton ja lepatan.
Mutta nyt minä istun hiljaa ja annan sanojen paisua sisälläni, kuljen lapsenpäästäjän askelissa, olen ajatustenpäästäjä, irtoan aikajanalta.
Kun ajelen kotiin auton ikkuna auki, ihmettelen kiitollisena, miten kesä viipyy luonamme. Niityltä tulee, hiukset liehuvat ilmavirrassa, vielä tarkenee paljain jaloin.

Ps. Ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa kuvataiteilija Riikka Niittonen työnsä ääressä Konstrundan-tapahtumassa.

28 kommenttia:

  1. Tämä on niin kaunis, kaunis. Kaikkinensa. Maanantain kohokohta, mielenrauha, kauneuden nälän tyydytys. Kiitos sinä hurmaava kirjailijatar siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Tuolla oli tosiaan kaunista, olisi tehnyt mieli jäädä tuohon ulkopöytään istumaan vaikka koko päiväksi, muttei aika antanut periksi. Olisipa kiva tehdä työtä tuollaisessa miljöössä.

      Poista
  2. Tykkään noissa vanhoissa taloissa siitä, kun näkyy talon läpi, kuten ensimmäisessä kuvassa...aivan upea kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään siitä, pitkulaiset talot ovat minun heikkouteni. Kiitos!

      Poista
  3. Ihanat lattiat!
    Huikea tunnelma kuvissa.
    Minäkin haluan ajatuksenpäästäjäksi. Missä voi pätevöityä? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a.Se taitaa olla se Ajatusten Akatemia, jossa pätevöidytään. Ja sinne on kuule helppo päästä sisään, senkus vaan ajattelee jotain kovasti :)

      Poista
  4. Sinulla on jokin yliluonnollinen kyky löytää kaikki nämä lumoavuudet osaksi elämääsi.
    Kuvat kutsuvat luokseen. Tuolla voisin vaikka saada jotain paperille aikaiseksi tai sitten vain nautiskelisin ihastuttavassa riippukeinussa.
    Ensimmäisen kuvan valosuora on suoraan ikiunelmastani, talo jossa valo kulkisi esteettömästi sieltä itäsiivestä läntiseen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä oli kyllä ihan sattumaa ja ystävän ansiota. Hän kutsui katsomaan tuota näytelmää ja sattumalta siellä oli samaan aikaan tuo taidehappening. Mutta onhan tuo ihana paikka, minäkin haaveilen pitkulaisesta talosta.

      Poista
  5. Jos tuolla ei luovuus kuki niin ei sitten missään! Aivan hurmaava paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä sen jotenkin ymmärtää, että taiteilijoilla olisi hyvä olla tuollainen inspiroiva paikka tehdä töitä. Tosin nuo Konstrundanin taiteilijat olivat käsittääkseni vain tuon viikonlopun tuolla työskentelemässä.

      Poista
  6. Taas sinä olit siellä, <3, vanhoilla kotikulmilla. Kuvat täynnä tunnetta ja voimaa, kiitos! Ihanaa, että olit, ihanaa että siellä tapahtuu. Ja voi noita maisemia, taloa, merenlahtea. Tunnen vain syvää kiitollisuutta, en kaipausta, en enää lainkaan, silkkaa iloa siitä, että olen saanut imeä maiseman sisääni niin monen vuoden kierron aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ihanaa, ettei tarvitse tuntea kaipausta, sillä se on vähän sellainen nakertava tunne. Kyllähän sinä olet tosiaan meren ja saariston imenyt sisääsi monien vuosien aikana. Ja nyt imet sitten jotain ihan muuta.

      Poista
  7. Hieno tunnelma, niin kuvissa kuin tekstissä!

    VastaaPoista
  8. Kuusitosta, voi ihanuutta. En ole tuolla taidekartanossa käynyt eli ens kesänä sitten kun tuun kotikulmilleni. Siell on tänään ja huomenna "Kuusiston kartano kuun valossa" tapahtuma ja menisin jos olisin siellä -hieno paikka ja taas niin sielua lämmitävät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti mennä googlaamaan tuo tapahtuma, sillä enhän minä siitä taas ollut mitään kuullut. Aika hauska idea, tältä illalta se oli näköjään peruttu, kun oli niin pilvinen ilma.

      Poista
  9. Olla holtiton ja lepattaa, oi se on niin ihanaa ja voi, osaan sen niin harvoin. Itsekontrollini on liiallinen.

    Ajatustenpäästäjä – kiitos, muotoilit juuri tulevaisuuden toiveammattinimikkeeni!

    Ensimmäisen kuvan oviaukkotunneli on mieletön. Esteetön sielunmaisema!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän tarkkailen itseäni tai ajattelen mitä muut mahtavat tuumia, jos teen niin tai näin. Se on tässä vanhenemisessa aika ihanaa.
      Hihih, sepä olisikin aika ihana ammatti...ja varmaan aika vaikea, kun välillä ne ajatukset eivät millään pääse vapauteen.
      Kiitos, minäkin pidän tuosta kuvasta.

      Poista
  10. On tämä ihmeellinen syksy, enemmän miltei kuin kesä, vaikka kesäkin on ollut mahtava. Ateljeet ovat kyllä kiinnostavia paikkoja ja taiteilija työssään ihana valokuvauksen kohde. Jäin miettimään, mitä luet nyt, kun tuli mieleen Kätilö tuosta viidennestä rivistä. Tai kenties kirjoitatkin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hitaasti syksyksi kypsyvä kesä, aika ihanaa.
      Tuossa Niityltä tuulee -monologissa, jota olimme katsomassa, on päähenkilönä kätilö/lapsenpäästäjä. Siitä tulivat nuo lapsenpäästäjäajatukset tähän postaukseen. Luen muuten parhaillaan Sami Majalan Riivaajaa, siinä en ole ainakaan vielä kohdannut kätilöä.

      Poista
    2. Ok, en ehtinyt vielä katsoa linkkiä :)

      Poista
  11. Tuohan olisi ihan mun paikka: taiteilisin symppiksissä huoneissa, makaisin riippumatossa, joisin kaffet ison pajun alla ja virkkaisin kukkia ja värjäisin niitä teellä!

    Holtiton ja lepattava olotila on varmasti virkistävää - pitäisi uskaltaa kokeilla! Ehdotuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sinä viihtyisit siellä oikein hyvin. Voitaisiin perustaa ihan oma kommuuni tuonne.
      Holtittomaan kuntoon voi hankkutua niin monella tavalla, suosittelisin kuitenkin ihan sellaista päänsisäistä holtittomuutta, ilman nautintoaineita :)

      Poista
  12. Kelpaisi minullekin! Varmasti inspiroiva paikka tehdä töitä. Toisiksi alimman kuvan työt kiinnostavat kovasti. Erityisesti ihastuttaa tuo aloston suu auki mollottaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kaunis, rauhallinen ja seesteinen paikka. Minua harmittaa, kun tuossa huoneessa ei ollut taiteilijat paikalla ja minulle jäi vähän epäselväksi, että kenen töitä nuo mahtavat olla. Veikkaan Helena Tuuraa.

      Poista
  13. Tunnelmalliset kuvat päästävät ajatukset läpi!

    VastaaPoista
  14. Ihana miljöö. Tulee lapsuus mieleen.

    VastaaPoista