sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pystymetsässä on hyvä

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Tultiin maalle lehmien luokse, niiden suloiset hörökorvat.
Käveltiin humisevalla harjulla ja miehen korvatkin humisi, flunssaa liikenteessä.
Metsäautoteitä ajeltiin eestaas, pidetiin sadetta sillan alla ja kerättiin puolukoita. Kani juoksee vapaana suihkuhuoneessa, koira metsässä ja me ihan kaikkialla.
Pystymetsässä on hyvä. 

40 kommenttia:

  1. Ihania! Viimeistä kuvaa katsoessani alkoi päässä soimaan: "kauna katsoin sinua syvälle silmiin, kauan katsoin, katsoin ja ajattelin...."

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä me aika kauan toisiamme tuijoteltiin :) Noilla lehmillä on niin ihanat ripset, olen niistä ihan kade.

      Poista
  2. Pystymetsä on osin omaa sielunmaisemaani ja tiedän, että siellä on hyvä. Humiseva harju, vaikka voi miesparkasi korvia, metsäautotiet, puolukat. Jotenkin aika raikasta meininkiä ja suloistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minunkin sielunmaisemaani, lapsuudessa metsä oli talon takana, vaikka se talo olikin kerrostalo, mutta metsä oli silti siellä ja kaikki metsän leikit. Tämä on tällainen välietappi, huomenna jatketaan matkaa vielä idemmäksi.

      Poista
  3. Mitähän nuo lehmät tykkäävät noista eu-korviksistaan...
    Pienenä rakastin juuri tätä syksynhetkeä. Maisemat näyttivät suoraan Walesin nummilta ja se tulee mieleen näistä kuvista. Nostettiin perunoita farkut ja villapaidat päällä, syötiin omenoita aina kuin hiukoi. Muistan oman fiilistelyni.
    Tänään en ole ehtinyt juuri fiilistelemään, omenoita on pitänyt kerätä. Eikä ne lopu koskaan...enää en jaksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, eivät ne kauniit ole, vaikka onkin tuollaista yleiseurooppalaista muotia.
      Joo, ehkä näistä maisemista tulee tosiaan mieleen Englannin maaseutu. Minä olen jotenkin aina niin riemuissani, kun näen lehmiä laitumella, kun nykyään se on paljon harvinaisempi näky. Omenoita on kai tänä vuonna ihan kamalasti? Mun ei tarvitse niistä enää huolehtia, siinä on hyvä ja huonot puolet, koska söisin niitä kyllä ihan mielelläni.

      Poista
  4. Oi oi, rakastuin tähän postaukseen! Lehmät <3 ja tuo kuva polusta rinteessä, vau mikä syvyysvaikutelma! Kiitos inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehmät on kyllä suloisia ja valtavan isoja, en taas muistanutkaan, että ne on niin isoja. Mukavaa syysviikkoa sinne!

      Poista
  5. Olen heikkona kaikkien eläinten karvaisiin korviin. Tuollakin lehmällä on ihan lässytys söpöt karva korvat ja korvakarvat.
    Ja tuo polku alas ihan pompittavan oloinen:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minäkin. Äsken just makasin kanin ja tytön kanssa pesuhuoneen lattialla. Kanillakin on ihanat karvakorvat ja korvakarvat. Ja juu, tuota polkua oli pakko vähän pomppia.

      Poista
    2. Ja minä! Koirallamme on korvat kuin karhulla.. tai niin ainakin ajattelen. Karhun korvia en ole hieronut :)
      Ihania kuvia, kuin syyspäiviä mummulassa alle kouluikäisenä. Puuttuu vain hevonen ja kärryt, jolla mummun kanssa ajettiin maitotonkka maitolaiturille.. Ja ne lehmien silmät, niin kauniit!

      Poista
    3. Oi, karhukorvainen koira, se kuulostaa aika kivalta. Maitotonkankin näin maitolaiturilla, mutta siitä en saanut kuvaa, sillä siinä vaiheessa satoi jo vettä ihan kunnolla.

      Poista
  6. Lehmistä tulee jotenkin väkisin hyvälle tuulelle. Etenkin jos on hyvällä tuulella jo vähän niin kuin valmiiksi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin tulee. En muista, että olisin ollut joskus kauan sitten niin innoissani lehmistä laitumella, mutta nyt tuntuu, että niitä näkee tosi harvoin.

      Poista
  7. Eihän näistä kuvistakaan voi tulla kuin hyvälle tuulelle, kiitos! Ihanat lehmät, niiden katse on niin lempeä, ja oi ne ripset.
    Olette olleet perimmäisten elementtien äärellä, niistä voimaantuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihailen niitä ripsiä, olisipa kivaa, kun olisi itselläkin sellaiset räpsyt :)
      Kyllä, nyt lähden voimaantuneena jatkamaan matkaa. Edessä paljon ajoa ja töitä.

      Poista
  8. Maaseutu kyllä niin viehättävää. Lehmät laitumella ja hevoset aitauksissaan. Ja kyllä minä ihailen ihmisiä jotka jaksavat näitä lehmiä hoitaa ja tätä meijeritaloutta ylläpitää. Minä yritän kantaa korteni kekoon ostamalla vain kotimaisia maitotaloustuotteita. Mutta lehmä on myös jotenkin hauska eläin. Ja nämä kuvasikin saa hyväntuuliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen maaseutu on tosiaan kaunis ja minäkin pyrin omilla valinnoillani vaikuttamaan siihen, että se myös säilyisi sellaisena, elävänä. Olisi kamalaa, jos Suomesta katoaisivat lehmät laitumilta tai viljapellot.

      Poista
  9. Meillä myös syksyisin kova kaipuu pystymetsään aina kun joutuu olemaan kaupungissa pidempään kuin viikon putkeen. Pupu kylpyhuoneessa kuulostaa suloiselta! Upeat alkusyksyn kuvat, vanhat rakennukset ja lehmät veivät jotenkin aivan toiseen aikaan ja maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi ihanaa omistaa joku maapaikka, minne pääsisi pakoon kaupunkia aina tarpeen tullen, nyt tänne maalle pääsee ihan liian harvoin. Ja kiitos, täällä oli syksy paljon pidemmällä kuin Turussa.

      Poista
  10. Tekee hyvää mennä välillä maalle. Sinne lehmien luokse. Kävellä ja katsella. Hengittää. Olla vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tekisi mieli jäädä tänne, mutta on pakko jatkaa matkaa ihan justiinsa. Harmi.

      Poista
  11. Autumn has arrived over there. Here is a bit lazy this year. We had good weather till this morning, when cold arrived and rain hasn´t stop in all day. It is still green...but I thing it will turn soon into those wonderfull colours.
    Hope to capture the essence as you do.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autumn has really arrived here. Yesterday there were minus degrees in the morning. I just wait those colours, they haven´t arrive yet.

      Poista
  12. LEHMIÄ!!!
    Ihanaa!!!!!
    Lehmät ovat terapeuttisia möllyköitä!

    VastaaPoista
  13. Linnunpönttö näytti ihan päältä! Ihania kuvia jälleen! Isoäidillä oli Nousiaisissa lehmiä ja joukossa oli yksi todella kiukkuinen lehmä. Kerran se oli puskenut mamman seinää päin ja kylkiluista osa murtui. Muistan miten pelkäsin sitä lehmää, mutta mamman perässä oli pakko mennä sinne navettaan kaikesta huolimatta. Onneksi niitä kiukkuisia oli vain yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Tuohan on ihan hurja tarina, se oli kaukana lempeästä ja leppoisasta lehmästä se. Muuten lehmät ovat jotenkin hurjan kiltin näköisiä, vaikka ovatkin hurjan isoja. Sen aina täällä kaupungissa unohtaa ja lehmän vierellä taas muistaa, että oho, kylläpä meillä on kokoeroa.

      Poista
  14. Ihanat lemmut ja hyvä fiilis flunssaisesta huminasta huolimatta! Toivottavasti flussa ei vienyt voittoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli kiva viikonloppu maalla, eikä flunssakaan kaatanut miestä.

      Poista
  15. Näissä kuvissa on asiat kohillaan! Koskahan viimeksi olen lehmää silittänyt? Aijai, liian kauan on siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kun mun mielestä lehmiä ei nykyään edes näe missään. Lapsena aina laskettiin autossa, että kuinka monta lehmää nähtiin matkan aikana, kun niitä oli laitumilla tosi paljon.

      Poista
  16. Pöh tylsää kirjoitin jo kauniin ja oivaltavan ihanan kommentin, mutta blogspot kieltäytyi löytämästä kirjautumistani eikä suostunut julkaisemaan.
    Lupaan ettei siinä ollut kirosanoja vaan vain nättejä juttuja.
    Mietiskelin lehmiä. Niiden kauniita helliä katseita ja pitkiä ripsiä. Miksi aina puhutaan peuran katseesta? kun voisi puhua lehmän katseesta, suloisesta ja lempeästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, olisinpa mielelläni lukenut sen kauniin kommentin, mutta kyllähän tämäkin kommentti on kaunis :)
      Niin, totta, lehmänkin katse on kaunis. Kesällä näin hirven tosi läheltä ja silläkin oli ihan mielettömän kaunis katse.

      Poista
  17. Pystymetsä ja laaketa peltoo, lauletaan laulussakin. Taitavat olla siinä Pohjanmaalla, mutta kyllä se näihin hämäläismaisemiinkin sopii! Jotenkin kuvista näkee, että tuolla eletään kiireettömämmin kuin isossa kaupungissa, vaikka voihan se olla vain mielikuva.

    Minä tuijottelen kerran viikossa hevosia. Hauskoja naamoja niilläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo kuulostaa Pohjanmaalta. Mutta kylläpä Hämeessäkin on peltoa ja pystymetsää varsinkin. Niin, minulla on kanssa tämä luulo, joka voi olla kyllä ihan väärä, että maalla elämän tahti on inhimillisempi.

      Poista
  18. Huima kuva ruskavaahterasta: Se on kuitenkin pieni, joka on ruskassa eli se Rekolan runon 'Vaipuisin hiljaa sinne päin/missä sen pienen vaahteran näin.' Se runo...Uneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana ihana Rekola. Tänä vuonna ei ruska ole vielä tullut, odotan sitä kovasti. Pelkään, että puut vain kuivuvat ja varistavat lehtensä, ettei värien ilotulitusta olekaan luvassa.

      Poista
  19. Nyt on ihan pakko kaivaa Vilja-Tuulia Huotarisen Iloisen lehmän runot esiin. Oi lehmyys, voi lehmänhermot. Ollapa sellaiset. ”Ne ovat sydänsarjaa, herttojen sukua/ ne kertovat rakastetuistaan / isoista mustista keisareista jotka tuoksuivat kanelilta/ ja joista muistetaan parhaiten ne jotka rikkovat lupauksensa”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana Vilja-Tuulia Huotarinen ja hänen ihanat runonsa. Olin juuri kirjamessuilla ja kuuntelin siellä Vilja-Tuulian ja Eeva Kilven keskustelua. Ja voi että minä sen jälkeen pulppusin ideoita ja ajatuksia. Kaksi niin kaunista ja viisasta naista.

      Poista