lauantai 27. syyskuuta 2014

Taidan leikkiä myrskyä




Piti tulla myrsky, mutta ulkona paistaa aurinko, Mutta koska asennoiduin myrskyyn, en osaa mennä ulos.
Luen Tove Janssonin kirjeitä, makaan sängyssä koiran kanssa. Puissa vasta aavistus keltaista.
Taidan leikkiä myrskyä koko päivän, pidetään jämäruokapäivä ja sohvakirjapäivä. Illalla tehdään taas shampoosta neljäntuulenhatut.

40 kommenttia:

  1. Tuulee kyllä, mutta aurinko paistaa, joten mie lähden ulos ja leikin, että on lämmintä!
    Mukavaa löhöpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siinä kävi sitten kuitenkin niin, että tyttö houkutteli sienimetsään, joten lähdettiin sinne fillareilla ja vasta äsken tulin kotiin. Meni suunnitelmat hauskasti pieleen.

      Poista
  2. Niitä kirjeitä lehteilin jo minäkin,mutta vielä jäi hyllyyn.
    Mukavaa viikonloppua. Tuuli teki meidät isomman tytön kanssa villeiksi ja niimpä hipan leikkiminen sopi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin kirjan itselleni lahjaksi, aika harvoin tulee nykyään ostettua kirjoja uutena - vain ne parhaat, joista tietää, että niitä haluaa lukea moneen kertaan. Tuulella taitaa olla tuollainen villiksi tekevä ominaisuus.

      Poista
  3. Minä kuuntelin myrskyä ja sadetta omassa sängyssä. Ja mietin, miten pieni poikani pärjää laavussa, keskellä metsää. Hänen ensimmäinen partioleirinsä. Olikohan siellä tuli ja lämmin, sateesta huolimatta?

    Syksyn valo tuossa ylimmässä kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, hän muistaa varmasti retken lopun ikäänsä, mutta hyvällä tavalla. Myrsky-yö laavussa on jotain sellaista, mitä moni ei saa ikinä kokea.

      Poista
  4. Täällä oli eilen illalla myrsky, ainakin pieni sellainen. Minimyrsky.

    Minä aion poikkeuksellisesti mennä tänään ulos. Yleensä olen vain sisällä.

    Puihin kaipaan jo enemmän keltaista, vaahterat ovat ainoat, jotka ovat huomanneet syksyn tulleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli illalla myrskyä. Kun poljin kotiin tanssitunnilta, teki tiukkaa pysyä pystyssä.
      Ja hei, minäkin lähden heti tuon jälkeen sienimetsään, tyttö houkutteli. Eli ei tullut sisäpäivää, vaikka ne onkin kivoja.
      Minäkin olen ihmetellyt ruskan vähäisyyttä, toivottavasti se sentään tulee joskus.

      Poista
  5. Luin Hesarin nettiversiosta artikkelin Tove Janssonin kirjeistä, ja siinä mainittiin vuoden 1967 elokuun alussa riehuneista myrskyistä. Tarkistin päivämäärät toisaalta - olen syntynyt niiden myrskyjen keskellä, 5. päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä olet myrskynainen! Aika mahtavaa. Minä en tiedä yhtään millainen ilma oli silloin kuin itse syntyi..varmaan oli lunta ja pakkasta.

      Poista
  6. Sulla oli myrskyasenne! Jämäruoka- ja sohavkirjapäivät on ihan parhaita! Tuota viimeistä virkettä en hokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen täällä tosiaan oli myrskyisää, mutta tänään on ihana syksyilma. Minähän kuule lähdinkin sitten fillarilla sienimetsään, ei tullut sohvapäivää kuitenkaan. Me on kokeiltu, voisiko shampoohiuksista, kun siis pesee hiuksia, tehdä neljäntuulenhatut, melkein se onnistuu :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Täällä myrskyää jo toista päivää, mutta samalla paistaa aurinko. Uhmasin kovaa tuulta ja tein pitkän kävelyn hevostalleille. Nyt on ihana istua sisällä, kuunnella kun hormissa ulvoo ja alkaa lueskella hyvää kirjaa. Ja syödä hyvää ruokaa, meillä on vihdoin jotain muuta kuin jämäruokapäivä...taisi olla oikein jämäruokaviikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vain puuskittaista tuulta tänään, eilen illalla oli kunnon myrskyä, ei meinannut fillarilla pysyä pystyssä. Minäkin lähdin sitten metsään sieneen, oli kivaa, vaikkei löydetty kuin muutama karvarousku. Nyt taidan jatkaa lukemista, joka keskeytyi metsäretkeen.

      Poista
  8. Meillä on ollut myrskyä ja sadetta yöllä ja myrskyä vieä tämä koko päivä. Minäkin haluan lukea sängyssä koiran kanssa. Tahtoo koiran. Yli vuoden jo suruaikaa.

    Sain etiäisen, että jämäruosta on tulossa oikein kirjakin: Kannatetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siinäpä hauska idea ruokakirjaksi. Jämäruoka on usein tosi hyvää, ehkä siksi että siinä joutuu käyttämään mielikuvitusta. Me lähdimmekin sitten sienimetsään, oli huono saalis, mutta saimme sentään illalliseksi sienileivät, ei paha.
      Ja toivottavasti joku koiranen löytää pian teidän luoksenne :)

      Poista
    2. Mikä voittaa sienileivät tai sienisalaatin tai sienikeiton: Ei mikään!

      Varmaan sattuu jotain, joka ratkaisee tuon koiruusasian. Meillähän se on lähinnä nyt kiinni siitä, että ei ole kunnon kotiin tulevaa hoitajaa koiruudelle, kun äiti on jo liian iäkäs, paras ystävä on 40+ ja koiria sekä lapsia, mutta ruuhkavuosissa ja tytär, johon luottaisimme sataa asuu koirineen vielä opiskelija-asunnossa Hesassa. tosin merenrannalla, mutta kuitenkin. Eli jos NYT otamme koiran, niin kuulemma se on sitten 'hyvästi pidemmät matkat' toteaa Lumimies. Mistä näin syvä epäluottamus viedä koira hoitoon kodin ulkopuolelle: Siitä, että suuriruhtinatar Olga ei kestänyt eroa meistä, vaikka oli tutulla naapurilla ja siellä oli hänen paras koiraystävänsä. Hän ei käytännössä syönyt kahteen viikkoon, mutta ystävämme eivät uskaltaneet ilmoittaa meille, sillä isäni oli juuri kuollut ja olin tavallaan matkalla, jota tarvitsin. No, kun palasimme...ja totesimme tilanteen, R. otti ylimääräistä lomaa ja saimme kaiken kuntoon, mutta opetus oli meille iso. ISO. Meidän koiruus, jos sellainen vielä tulee, hoidetaan kotiin tai sitten tytär saa luvan asua jo isommassa asunnossa. Eli vieläkin vain haaveilemme samasta eli novascotiannoutajasta. Jos päädymme siihen, mikä on nyt Merin toinen koira eli shelttiin, kaikki on paljon helpompaa. Mutta sen päivän ei ole nähty vielä nousevan. Katsotaan.

      Todellinen purkaus, joka kertoo paljon siitä, miten minusta meidän kodista tuli talo, kun koiruus katosi. R:llä on aina ollut koiria, jo ennen minua ja minulla ennen häntä, mutta varmuudeksi ilmoitin hyvissä ajoissa ennen avioliittoa, että samaan pakettiin kanssani kuuluvat kirjat ja koirat;)

      Poista
    3. Oivoi, kurjaa tuollainen kun sydän huutaa koiraa ja kotikin sitä tarvitsee, eikä ole mahdollisuutta ottaa. Meillä koira on ollut toisinaan appivanhempien luona maalla hoidossa, missä sen on oikein hyvä, mutta toisinaan olemme vieneet sen myös koirahoitolaan, sillä muuten olisi jäänyt matkat tekemättä. Tämä koira on pärjännyt siellä hoitolassa oikein hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta se varmasti riippuu niin kovin paljon koirasta. Tämä meidän koira on meillekin niin monin tavoin arvoitus, kun se on sieltä Venäjältä adoptoitu ja koiran menneisyys on silkka mysteeri. Toivottavasti teillä pian asiat muuttuu niin, että voitte ottaa sen koiran, jota niin kaipaatte.

      Poista
  9. Kaunista, kun tuon vanhan talon ikkuna on auki. Ihanaa, kun vaahdotatte neljäntuulenhatut. Neljäntuulen mielenmyrskyni laantui niiden tähden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja tuo koko talokin on minusta niin kaunis. Juuri tuollaisessa talossa asuisin niin mielelläni.
      Joo, suihkussa pitää aina leikkiä jotain hassua :)

      Poista
  10. Täällä vihmoi ja natisi, ikkunaruudut. Lattialla tuntui veto, villasukat olivat tarpeeseen :) piha oli täynnä pudonneita oksia, mutta aamu alkoi aurinkoisena ja sumuisena. Syksyn tuntua, tuli takassa ja leffa Monica Zetterlundista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin se myräkkä oli eilen illalla ja yöllä. Tänään oli täälläkin piha täynnä puista pudonneita oksia. Olisipa minullakin se takka, taatusti olisi tuli siinä.

      Poista
  11. Täälläkin myrskyää. Kävin aamulla vauvan kanssa kärryttelemässä ja tuntui, että kaikki hulmusivat: pontcho, hiukset, vaunun kankaat ja vauvakin varmaan. Oli silti ihanaa aurinkoakin. Loppupäiväksi linnoittauduin sisälle aamutakkiin. Siitä kostyymistä olikin hyvä sujahtaa yöpaitaan. Ihanan lohdulliset tassut tuossa alakuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, kuvittelen sitä hulmuavaa vauvaa siellä vaunuissaan. Minäkin olin eilen myrskyllä ulkona ja kyllä se aika hyvin heilutti minua ja pyörää. Tänään oli ihan tyyntä jo, oltiin melkein pari tuntia metsässä. Koiran tassut on mun mielestä niin kovin kauniit.

      Poista
  12. Voi, meillä on melkein tuon tuolin pari, mutta kasvojen kohdalla on vain ornamentteja ja toisen nupin huipulta puuttuu viimeinen pallukka. Tuli huutamani vanhan kirjoituspöydän mukana. Myyjä ei päästänyt lähtemään ilman tuolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tuoli ei ole meiltä, mutta upeastihan se on työstetty. Aika hauskaa, että sinun oli "pakko" ostaa tuoli, hyvä kauppias :)

      Poista
  13. Täällä oli kova tuuli perjantai- iltana. Silloin kun on omassa kodissaan lämpimässä niin se kuulostaa ihanalta. Ulkona, tai muualla ei. Laivalla en silloin ainakaan haluaisi olla... Kotipäivät silloin tällöin on ihania ja tarpeellisia. Kuulostaa ihanalta teidän päivänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en haluaisi olla merellä kovalla myrskyllä, pelkäisin. Oli oikein hyvä päivä ja onneksi menin sitten sinne uloskin, teki hyvää.

      Poista
  14. Kyllä myrskyssä on oma hauskuutensa. Sähkökatkos on myös kiva ja se tulee usein kun myrskyää. Täälläkin oli pientä myrskyä mutta ei saatu sähkökatkosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkökatkoksessa on jotain romanttista, varsinkin jos se ei kestä kovin kauan. On hauska sytytellä kynttilöitä ja olla hissukseen, kun mitkään värkit ei toimi. Se on tietty huono juttu, jos ei lämmitys tai vesikään toimi.

      Poista
  15. Silmänruokaa ja hengenravintoa taas tämä(kin) bloggauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Suloista sunnuntaita sinne!

      Poista
  16. Yöllä tuuli ja paukkui, mutta päivät eivät voisi olla kauniimpia. On siis ihan pakko viedä itsensä kävelylle tuon tuosta. Imeä aurinkoa ja syksyä varastoon pimeitä päiviä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan ihanat ilmat, ei voi kuin kiitollisuudella nauttia. Lähden tästä ihan justiinsa purkamaan tavaroita kirpputorilta, saa nähdä kuinka paljon jäätiin voitolle.

      Poista
  17. luin sohvapäiväkirja. se oli mielenkiintosen kuulonen! miten jo pelkkä kuva koiran tassuista pehmentää niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohvapäiväkirja...sehän olisikin hauska. Olisiko se päiväkirja, jota kirjoitetaan vain sohvalla? Vai sohvan pitämä päiväkirja? Niin, ne on nämä koirat :)

      Poista
  18. Hyvä ajatus, myrskyleikki. Meillä oli myrskyisää kyllä täällä vähän pohjoisemmassa.

    Ihanan näköinen kuisti kolmoskuvassa, mietin onko se teidän. Jos, niin onnenpekkoja olette.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole valitettavasti meidän kuisti, olisikin! Minä kovasti haluaisin vanhan talon ja kuistin, mutta olen sillä tavalla kaksijakoinen, että haluan myös kaupunkikodin, ja kumpaakin en voi saada.

      Poista
  19. Voi kuinka kaunis talo ja ihana kirjoitustyyli sinulla.

    VastaaPoista