sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Huteria yrityksiä kertoa

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Olen häkeltynyt koko viikosta.
Nämä sanat ovat vain hapuilevia, huteria yrityksiä kertoa. Ne huojuvat, punastuvat kuin nuo vaahterat ikkunan takana.
Kaksi päivää kirjamessuja, runoutta, esiintymisiä, uusia tuttavia, jälleennäkemisiä, juhlia, baari-iltoja. Nyt katselen valon leikkeitä ruokapöydällä, tyhjää kahvikuppia, kuuntelen autojen huminaa, koiran huokauksia. Niin onnellinen, että voin tänään vain plarata uusia kirjoja ja kurottautua sanoja kohti.

34 kommenttia:

  1. Ompa kauniita kuvia sinulla. Selaan alaspäinkin, kun nyt ensimmäistä kertaa blogiisi löysin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Mukavaa, että löysit tänne ja toivottavasti tulet toistekin :)

      Poista
  2. Elämystäyteisen viikon jälkeen on varmaankin mahtavaa tuijotella kuppiin ja mietiskellä kaikkea kokemaansa, hymyillä sisään- ja ulospäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on niin paljon sulateltavaa. Hirvittävä määrä ajatuksia kirjattuna muistivihkoon tai johonkin aivosoluun. Nyt yritän vähän tasata mieltä, ennen kuin huomenna aamusta alkaa taas leipätyö.

      Poista
  3. Tuollaisten asioiden (ei tietenkään samoja asioita, mutta omaa hulinaa...) jälkeen minä käyn aina ylikierroksilla ja vaikeaa vain istua ja tuijottaa tyhjää kahvikuppia.. Pitäisi kyllä osata välillä myös pysähtyä. Se tekee hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on totta. Minä olen baari-illan jäljiltä ihan fyysistekin vähän vaisulla tuulella :) Kävin kyllä jo kaupassa ja pyöräilemässä ja nyt siivoan. Hyvää vastapainoa ajatuksista höyryävälle päälle.

      Poista
  4. Oi, ihana kuulla! Osaan laittaa kaiken tämän 'huteran' oikeaan potenssiin.
    Minulla on ollut ihan päinvastaista, ypöyksin pakertamista. Kaipaisin jo vähän kontakteja, sellaisia silmäkkäin tapahtuvia. Mutta jotain uutta luvassa tännekin, pitää vain vähän vielä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, huteraa potenssiin sata :)
      Olisipa hauskaa, jos voisimme välillä vaihtaa näitä päiviä päikseen. Minä kaipaan sitä yksinoloa, rauhaa ja aikaa kirjoittaa. Kivaa, varmaan saan kuulla uudesta joskus?
      Suloista sunnuntaita!

      Poista
  5. Voi, olisi ollut ihanaa tulla messuilemaan Turkuun, yöpyä siskon luona, pitkästä aikaa. Aikaa on aina liian vähän, ei ole käynyt pitkäksi pitkään aikaan... Siksi oli hyvä lukea, että Sinä nautit. Ja tuo koira on yhä suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvät messut. Kyllähän ne jatkuvat vielä tänäänkin, mutta minä en ole enää mukana. Paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja haastatteluja. Minulle huippuja olivat Marguerite Duras -seminaari ja ihana Eeva Kilpi. Kumpaakin oli ilo kuunnella.

      Poista
  6. Täyteläisen jälkeen hiljaisuusrauha on ihana. Ja ihanaa, että on tuollaista täyteläisyyttä, voi että sinä sanot kauniisti huterista yrityksistä kertoa, tykkään niin. Kurottautua sanoja kohti, se on mahtavaa, toivottavasti ovat antoisia kaikki ne uudet siellä! Minäkin olen kurotellut tänään ja hyvinkin olen venynyt, kyseessä opparin kirjoittaminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on niin vaikea pukea juttuja sanoiksi. No, ja varsinkin täällä julkisesti, kun koko ajan miettii myös sitä, kuinka paljon itsestään antaa ja kertoo. Tasapainoilua. Toivottavasti opparisi on mielenkiintoisesta aiheesta. Oma graduaiheeni ei koskaan oikein innostanut ja se oli vähän sellaista pakkopullaa sen tekeminen.

      Poista
  7. Kuulostaa kaikki niin upealta, just sellaiselta mitä hyvää ja upeaa elämässä voi tapahtua, josta jää paljon mieleen talteen laitettavaksi ja josta saa uusia reittejä ehkä taas eteenpäin. Oikein hyvää viikon aloitusta!
    Ihanat voimakkaan sävyiset kuvat, täyteläisiä syksytunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huilaisin koko ensi viikon ja sulattelisin kaikkea, muttei sekään ole mahdollista. Melkein täyttä höyryä mennään taas.
      Samoin sinulle, mukavaa ja värikästä viikkoa!

      Poista
  8. Minulla oli sitten samanlaista. Alkuviikko koulutuksessa ja sieltä takaisin kodin rauhaan. Tosin oleilua ei ole tällä viikolla kerennyt tekemään yhtään. Mutta lauantaina sentään siivottiin varasto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulinaviikoilla sen huomaa, miten tärkeää se pelkkä oleilu on. Että on aikaa vain olla omissa ajatuksissa ja haahuilla. Minulle se ainakin on elinehto.

      Poista
  9. Joskus voi käydä niinkin jotta kaipaa ylikierroksia. Vaihtelua. Tykkään soljuvuudesta ja hakeudun maisemajuniin vuoristoradan sijaan.
    Kauniita kuvia ja voi, kaipaisin kirjapinoja jotka laittavat tulisille hiilille. Kirjapino on, mutta se ei nyt osaa tarttua kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Enhän minäkään jatkuvaa yksinoloa ja omien ajatuksien parissa olemista jaksaisi. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa syntyy niin paljon uutta ja hedelmällistä myös. Minulla on nyt se kutkuttava kirjapino.

      Poista
  10. Oi koiraa.

    Oi sinua, oi tapahtumia, oi tyhjää kahvikuppia. Oi näitä huteria yrityksiä kertoa, joskus se on sellaista, joskus ei vaan osaa. Joskus tapahtumat ovat isompia kuin sanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanat ovat usein epävakaita, tarjoavat niin monenlaisia tulkinnan mahdollisuuksia. Se on jotenkin kielen kiehtovuuttakin, se miten kaikki syntyy kuitenkin vasta vastaanottajan aivoissa.

      Poista
  11. Perfect autumn...home, outside changing colours, a bit of cold, and family meals....sounds perfect

    VastaaPoista
  12. Ihanaa kun olet laittanut näin raikkaat kuvat kun ulkona pimeys ja harmaus lisääntyy. Ja voi että, kuulostaa kaikki upealta tuo kokemasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaan on koleus tullut luihin ja ytimiin ja sitä myötä myös kurkkukipu. Täytyy tehdä taas tehojuomaa, ettei flunssa kaada sänkyyn.

      Poista
  13. Me olemme saaneet nauttia väriloistosta, sinä sanaloistosta, joka välillä häikäisee.
    Minä kuuntelen murteita ja yritän muistaa merkityksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siellä oli kyllä aikamoista sanaloistoa, sinäpä sen sanoit.
      Murteita onkin hauska kuunnella. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  14. Tuttu tunne. :) Pääsisipä veneelle ja saunaan, päätä tasoittamaan... Oli ihana tavata. Hyvää, valoisaa, syksyä sinulle!

    VastaaPoista
  15. Toden totta, sinulla sitä vasta vientiä olikin! Todellakin oli ilo tavata. Minä en ole vielä lukenut runojasi, mutta tartun niihin, kunhan työkiire ja flunssa hellittävät ja sen jälkeen mennään kahville :)

    VastaaPoista
  16. Yritin keksiä jotain kommentoitavaa, mutta mieleeni tuli vain lause "Sanat syntyvät vuorovaikutuksellisten hetkien ja hiljaisuuden suloisessa sopusoinnussa", enkä kyllä tiedä onko siinä mitään järkeä ja mistä se mieleeni nousi. Minä olen lähes erakoitunut päivisin kirjoittamaan väikkäriäni, ne hetket kun tapaan ihmisiä (muita kuin perheenjäseniä) tuntuvat muuttuvan nyt hengästyttäviksi insipiraatiopläjäyksiksi. Lopulta ne purkautuvat ulos lauseiksi tai vaipuvat jonnekin. Mutta se vie hetken.

    Nautin näistä kuvistasi ja sanoistasi jälleen kerran! Kaunista, ja syksyisen värikästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta lauseesta, joka nousi mieleesi. Minä tunnistan tuon ajatuksen, kumpiakin tarvitaan, jotta sanat voisivat syntyä. Liikaa vuorovaikutusta ainakin sammuttaa sanat. Hiljaisuutta en ole koskaan kokenut liikaa, joten sen vaikutuksista minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Toivon, että sinulla pysyvät tasapainossa nuo kaksi. Kirjoittamisen iloa sinne!

      Poista
  17. Koiruus, pihlajat, kalliotuhkapensas ja räsymatot, sykysn lehdet ja hyvä ruoka, mitä muuta ihminen sitten tarvitseekaan. Syksy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nyt on ollut syksy ihan parhaimmillaan, niin kaunista. Tämä väriloisto!

      Poista
  18. Kirjailijanmatkasi on nyt niin kutkuttavassa vaiheessa. Tuo kaikki, tuo yhteisyys, messut, pitkät illat, juhlat, esiintymiset, baari-illat, se lento. Kun kirjoittaminen on niin toista, kun sen olemus on hiljainen ja yksityinen niin se lento on toisinaan tarpeen. Ihanaa, että sinulla on ne molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yhteisöllisyys onkin tullut ihan mukavan yllätyksenä, ikään kuin bonuksena kaupan päälle. Minä kyllä kaipaisin vielä enemmän itselleni sitä toista puolta, hiljaista aikaa kirjoittaa. Mutta enpä valita, tämäkin on parempi kuin tilanne viime keväänä.

      Poista