perjantai 24. lokakuuta 2014

Lautasen kokoinen mustelma

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Toisinaan mietin, että elämä on kyllä niin hyvä ja täysinäinen.
Sain tänään ihanan yllätyksen postista, kiitos Ilona - sykähdyttävä paketti täynnä asioita, joita voi katsella pitkään, jotka tuovat hyvää mieltä. En muista, koska viimeksi sain kirjeen.
Eilen ensilumi. Istuin Cafe Regatassa ja juttelin naisen kanssa, joka oli viisas ja kaunis. Nämä kohtaamiset ovat elämäni tähtihetkiä. 
Minun elämässäni on aika paljon kuuntelua.
Tällä viikolla siinä oli myös aika paljon junassa ja bussissa istumista. On myös ratarikkoja, sinisiä kippoja ja kuplivia hippoja.
Tapasin myös suloisen vauvan lounaalla, sekin jutteli, ihan hassuja juttuja. Kutitin sen varpaita. Meillä oli salaisuus.
Tämän viikon opetus: jousiammunta ei ole minun lajini. Muistona yrityksestä on lautasen kokoinen mustelma käsivarressa.

51 kommenttia:

  1. Kuuntelemalla ymmärtää elämää - omaansakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitää vaan muistaa pysähtyä kuuntelemaan.

      Poista
  2. Minäkin kuuntelen. Työksenikin. Ja usein muutenkin ihan mielelläni. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin on niin paljon asiaa, että puhuu muiden päälle. Se on kyllä typerä tapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Olen aina tykännyt kuunnella, voisin istua tuntikausia kuuntelemassa ihmisten tarinoita. Nykyään osaan kyllä itsekin puhua, joskus nuorena se oli vaikeampaa.

      Poista
  3. Sykähdys minullekin – kädessäsi tuttu lintu!

    Kiitos kun sain lähettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun lähetit. Aivan ihana paketti. Ja tuo lintu, se on edelleen tuossa lähellä, jotta näen sen kirjoittaessani.

      Poista
  4. Ihana mikä veistos silmät kiinni! Silmät kiinni näkee aivan toisin. Kuivuneet öljyvärituubit herättää minut myöskin ja tuo taulutelinehärveli. Kukahan tekisi minulle tuollaisen? Olen syyslomalla pikkumökissä. Nyt lumipyräkkä ja meri tuolla aika likeellä oli eilen valkoisena joutsenista. Lapsi toi vasta lumipallon sisälle ja se sulasi sohvalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo Gallen-Kallelan (?) veistos on hyvin kaunis. Ja vaikken ole koskaan itse maalannut yhtään mitään, saan sydämen tykytyksiä taiteilijoiden työtiloista, siveltimistä, palettiveitsistä, värituubeista. Sinulla on ihana syysloma! Mökki, meri ja lumimyräkkä, aika ihanaa.

      Poista
  5. Kaikkea ihanaa kaunista jälleen blogissasi! ❤️

    VastaaPoista
  6. Minun lajini se taas olisi,jos vain aikaa saisin järjestettyä. Ne muutamat kerrat kun olen kokeillut,olen ollut suorastaan hyvä. Ja kivaa on ollut.
    Tarvaspäässäkin olet vieraillut. Huomenna mennään siitä ohi.Ehtisiköhän pysähtyä toviksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sinä olet siis luontainen lahjakkuus. Minä en tosiaankaan ollut. Sain kyllä nuolen lentämään ja kerran jopa tauluunkin, mutta teloin itseni aika hyvin.

      Poista
  7. Minä niin ihailen sinun ja miehesi kykyä saada näissä kuvissa ihan tavallisetkin asiat näyttämään niin kauniilta. Niin kuin vaikka nuo öljyvärituubit. Maagista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä olin hiukan pettynyt Tarvaspäähän, kun siellä ei ollut niin kodinomaista kuin olisin toivonut. Siellä oli Antti Tantun näyttely, joka sinänsä oli kyllä hieno, mutta odotin jotain muuta. Siksi kuvasin niitä vähäisiä yksityiskohtia, joita oli.

      Poista
  8. Oi olet saanut aarteita, ihanaa! Ja nämä kuvat tässä ovat myös aarteita, mikä rauha niissä asuukaan! Tuo tuolikuva on niin hieno!

    Ja kuunteleminen on hieno taito, voi että se on tärkeää. Olin viikolla koulutuksessa työn puolesta ja siellä sitä taas korostettiin, kuunnella ja olla läsnä. sitä pitäisi osata tehdä joka päivä työssä, huolella. Ei ihme, että kotona onkin sitten hiukan kuutamolla. Tällä hetkellä tää on ihan pinnalla ajatuksissani senkin takia, että olen pakosti tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei pysty/osaa/halua kuunnella ja se jos mikä hankaloittaa hommia huimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä sainkin, aivan ihanan yllätyksen.
      Niin, kuuleminen ja kuunteleminenhan ovat ihan eri asioita. Aika usein sitä vaan jotenkin kuulee, mitä toiset sanoo, muttei oikein kunnolla kuuntele ja ole läsnä. Sinullapa onkin kimurantti tilanne, jos toinen ei jostain syystä kuuntele...kommunikoiminen on joskus aika haastavaa.

      Poista
  9. missä se aika juoksee?
    että terve vaan!
    sinulla täällä paljon keltaisen kultaista, ai ai!
    terveisin, naapurin ritva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve, terve! Meidän pitää nähdä, syksy meni jo.
      Aika on aika armoton.

      Poista
  10. Jotta voi kirjoittaa - ehkä täytyy olla hyvä kuuntelija?

    Hauskaa katsoa tuttuja paikkoja uusin silmin.
    Ja hauskaa, että sait tuon paketin. Kirjoitustuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIin, kyllä se varmaan on niinkin. Pitää kuunnella muita ihmisiä, maailmaa, itseään. Kaikki ne sanoo jotain, jos vain malttaa pysähtyä.
      Kiitos, tuulet puhaltelee :)

      Poista
  11. Voi ensilumi! odotan sitä. meillä ei ole vielä ollut.
    Mukavaa postia on niin ihana saada. Siitä jää hyvä mieli pitkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä oli lunta hiukkasen, täällä Turussa ei ole vielä ollut.
      Niin jääkin, harvoin nykyään saa oikeaa postia, siksi se onkin aina niin arvokasta ja ihanaa.

      Poista
  12. Oi, Tarvaspää on ollut suosikkini lapsesta asti -- me pyöräilimme sinne isosiskon kanssa Tapiolasta ja siellä oli aina niin ihanaa käydä! Elämä on tosiaan täysinäistä -- joskus liiaksikin, kaikkea ei ehdi eikä jaksa kokea, vastaanottokyvyn rajat tulevat vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tykkäsin Tarvaspäästä, mutta olisin odottanut, että siellä olisi ollut enemmän Gallen-Kallelan esineitä, huonekaluja yms. yms. Ehkä siellä joskus onkin, en tiedä. Mutta totta, liiallinen hulina on ihanaa, mutta hiukan raskasta. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  13. Kiitos jälleen kuvista joissa voin hengähtää.

    VastaaPoista
  14. Ihania kuvia olet saanut postista. Tarvaspään kahvila on tuttu paikka, käytiin siellä aina silloin tällöin, kun asuttiin pääkaupunkisedulla, itse museossa taidettiin käydä kerran. Ovatko nuo neljännen kuvan taulutkin kaikki Gallen-Kallelan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin sainkin. Minä en muistaakseni ollut käynyt tuolla koskaan. Eivät en ole, ne ovat myös Antti Tantun, jonka näyttely oli tuolla tällä hetkellä. Ei siis juurikaan Gallen-Kallelan töitä esillä.

      Poista
  15. Autumn is here a bit stopped. Good weather is making us crazy, and nature is a bit stopped. I miss changing...seing those colours, enjoying a bit indoor activities, going to cinema, to theatre...love being outside, but sometimes....
    Enjoy your autumn days.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I also love seasons, it´s somehow comforting that everything change. But all the snow melt away at the same day.
      Same to You!

      Poista
  16. Hahaa, sitä mä olen just joskus miettinyt miten paljon sun elämässä onkin kuuntelua. Että tekeekö sun joskus kesken kuuntelun laittaa kädet korville ja sanoa että kuule, nyt ei enää, en jaksa, annas mä kerron nyt välillä jotain!

    Ja tais olla salaisuus toden totta, sellaista salakieltä nuo vauvat juttelee. Ja sitten myhäilee tietäväisesti päälle, että etpäs muuten tainnut tajuta puoliakaan tästä jutusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kuuntelua on kovasti, mutta onneksi tykkään kuunnella. Hyviä kertojia voisin kuunnella aamusta iltaan ja vielä hiukan yölläkin. Mutta ei, tuollaista mielihalua ei ole kyllä tullut :) Sepä olisikin hauska temppu tehdä joskus.
      Juu, en mä varmaan kaikkia hienoja nyansseja siitä mahtavasta jutusta tajunnut.

      Poista
  17. On muuten totta, että ei kukaan enään kirjoita kirjeitä. Sellaisia kunnolliselle kirjepaperille ja ihan omalla käsialalta. Sääli, sillä kirjeitä oli kiva saada. Kauniita kuvia ja ajatuksia, olet kyllä aikamoinen =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä tosiaan. Mitäköhän tästä ajasta jää jäljelle, kun ei ole edes kirjeitä. Tykkään itse lukea vaikkapa kirjekokoelmia, taiteilijoiden kirjeitä toisilleen...voidaankohan sellaisia julkaista enää tästä ajasta, jos ja kun sähköpostit kuitenkin hukkuu johonkin.

      Poista
  18. Täällä on aina yhtä ihanaa :). Minua jäi kiinnostamaan tuo näyttely, en ole koko syksynä ehtinyt (??) mihinkään mitään uutta katsomaan.
    Ensilunta on meillä kyselty jo tovin... eipä ole vielä ollut sen aika. Jotenkin ärsyttää itseäkin tämä lämpötilojen vaihtelu, pikkupakkanen kelpaisi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo Antti Tantun näyttely oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka vähän puolivahingossa sinne meninkin. Minäkään en osaa pukeutua, muutamana päivänä oli jo talvitakki ja nyt on kuuma syksytakissakin...outoa.

      Poista
  19. Rakastan etanapostia, intohimoisesti lähettelen kortteja vaikkei kukaan takaisin mulle lähetäkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi...minä lähettelen korttejakin hyvin harvakseltaan, joskus sentään.

      Poista
  20. Minä niin nautin vierailusta täällä,luonasi,blogissasi. Kauneutta kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, niin mukavasti sanottu. Minä kyllä yritän nähdä kauneutta ympärillä, jos ei olisi edes pieniä pilkahduksia kauneutta, en varmaan jaksaisi. Tarvitsen sellaisia esteettisiä elämyksiä.

      Poista
  21. Tarvaspääkö se olikin, ajattelin että olet ollut luostarissa.
    Sinä oletkin hyvä kuuntelija ja se välillä luo sen harhan, että voin puhua pälättää mielinmäärin...yritän muistaa esi kerralla antaa paremmin suunvuoroa!:) Minun mieheni on myös valtavan hyvä kuuntelija, ei tästä muuten mitään olisi tullutkaan kun minä tykkään niin puhua. Ja koska olen niin kovin paljon yksikseni, puhun sitäkin enemmän kun joku on kuulolla -valitettavasti.

    Minä olen ihan varma, että käsinkirjoitettu posti tulee vielä suureen muotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä oli taas ihana pälättää. Ja kyllähän me rupatellaan ja vuodatellaan omia juttujamme ihan tasapuolisesti :) Mutta kyllähän se kuunteleminen on tärkeä juttu, ihan eri asia on kuulla toista kuin ihan tosissaan kuunnella eläytyen ja painaa asiat mieleen. Joskus olen ihan surkea kuuntelija...jos jutut eivät kiinnosta eikä niiden tarvitse kiinnostaa, menevät ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

      Ja toivottavasti!

      Poista
  22. Piti vielä tuosta Tarvaspäästä sanoa, kun tuntuu itselleni niin ajankohtaiselta kun luen hänen tyttärensä lapsuusmuistelmia. Tarvaspäässä en ole käynyt, mutta Kalelassa-erämaa-ateljeessa- kylläkin, ja se oli koti. Mutta juuri siksi, että se on myös jälkeläisten kesäkoti se on nykyisin suljettu yleisöltä, vain jotain erityisvierailuja sallitaan. Kalela oli hieno paikka kaikkinensa, mutta samankaltainen kuin nämä muut kansallisromanttiset ateljeekoti-aikalaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva jutella tänään näistä jutuista. Minua kyllä kiinnostaa tuo tyttären lapsuusmuistelmat kovastikin. Monesti elämänkerrat ovat valtavan mielenkiintoisia, sellaista mikrohistoriaa, joka minuakin kiehtoo.

      Poista
    2. Sain muistelmat loppuun ja oli ihan pakko tulla tänne sanomaan: LUE! Se oli sellainen todellinen trilleri, ettei mikään mitä olen ikinä lukenut. Selviää Tarvaspään tyhjyyskin hyvin ja nyt myös häpeän, että olen ikinä käynyt Kalelassa. Kunpa olisin silloin tiennyt!
      Siis: Kaari Raivio: Suuren isän varjossa- Kirsti Gallen-Kallelan elämä. Nämä ovat ilmestyneet osissakin, mutta kehoitan tarttumaan kappaleeseen, jossa kaikki on yksissä kansissä tällä nimellä. Heti perään luin Janne Gallen-Kallela-Sirenin kirjoittaman Axelin elämänkerran, ja meinasin tiputtaa monta kertaa silmät päästäni. Mutta lukekoon jokainen itse ja tehkööt omat johtopäätöksensä.

      Poista
  23. Oivoi, onko jousiammunta noin vaarallista?
    Onpas sinulla ollut tähtihetkiä: taidetta, käsipostia, viisaita naisia ja viisaita vauvoja. Kipsipää ja Ilonan kortit, kauneuttakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ammuin jotenkin ihan pieleen, siksi sain järisyttävän mustelman :)
      On tosiaan tähtihetkiä ollut. Joskus tuntuu, että elämä on ihan pakahduttavan täyteläistä ja että niin monet ihmiset ovat kovin ystävällisiä ja ihania.

      Poista
  24. Kiitos väristä ja valosta!
    Minäkin yritän, tuoreena mummuna, luoda oman salaisen suhteeni pojantyttäreeni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä onkin varmaan yksi elämän ihanimmista suhteista :)

      Poista
  25. "Toisinaan mietin, että elämä on kyllä niin hyvä ja täysinäinen." Kyllä kuvatkin, mutta ennen muuta tämä lause, se, että joku näinä jatkuvan valittamisen aikoina myös miettii noin ja sanoo sen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä tosiaan ajattelen noin useasti, että olen jotenkin hirmuisen onnekas. Saan tehdä mielekästä työtä, saan toteuttaa myös omia intohimojani ja kirjoittaa ja ympärillä on aivan ihania ihmisiä.

      Poista