sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viisi miljoonaa kertaa vuodessa

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Voi kuulkaa, niistän edelleen, mutta viikonloppu on ollut ihana.
Saatiin kylään ihminen, joka soitti pianolla Bachia, että se kuulostikin kauniilta.
Kävin katsomassa upean näytelmän Helene. Istuin hetken Schjerfbeckin tuvassa Hyvinkäällä, en tiennyt, että hän ontui niin pahasti.
Mies juuri kertoi minulle, hengitän viisi miljoonaa kertaa vuodessa. Näinä öinä olen hengittänyt tavallista raskaammin.
Tiesittekö muuten, että elefantti on ainoa nisäkäs, jolla on neljä polvea?

30 kommenttia:

  1. Tässä nyt viisastui jo muutaman päivän edestä.
    Me syötiin brunssia ja viriteltiin roikkurenkaat vintille. Pääsi lapsi ja vähän äitikin kokeilemaan.
    Oli aika hurjan kuuloista,kun varikset rähisi siinä peltikatolla päänyläpuolells mutta näkymättömissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi hauskalta nuo teidän ullakkorenkaat. Varmasti ihan oma tunnelmansa, kun varikset
      rääkyy siinä ohuen katon toisella puolella. Kaikki pienet seikkailut ja leikit on kivoja.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus taas. Tuntuu kuin pidättelisit henkeä kirjoittaessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuulostaa aika ihanalta tuo mielikuvasi, tosin nyt ehkä pidättelin henkeä ihan oikeastikin, kun tuo flunssa
      on vielä vähän päällä.

      Poista
  3. Ihana turkoosi värimaailma kuvissa!

    VastaaPoista
  4. Voi Bachia pianolla. sitä minä kadehdin. Kirjastossa CD:t varauksessa, mutta eihän se ole sama asia kuin ihka elävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin niin iloinen, että joku pitkästä aikaa soitti tuota pianoa. Tuntui, että se pianokin nautti ja soittaja ja me muut.

      Poista
  5. Kauniin syystunnelmaiset kuvat! Tuo ikkunakuva on niin hurmaava. Ja hyvä että hengityksiä piisaa!Toivotaan, että kuitenkin kevenevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ikkunat ovatkin tosi kauniit, Ruissalossa. Nyt tämä hengitys on muuttunut tällaiseksi rohisevaksi, se on varmaan hyvä merkki.

      Poista
  6. Olet ollut Hyvinkäällä. Lähellä meitä.. :) En tiennyt tuota norsusta. Enkä hengittämisestäkään. Täällä tulee aina kivoja pikku infoja. Sellaisia mitä ei tule ajateltua ja sitten yht'äkkiä ajatteleekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, en minä kyllä ole ollut, ajattelitko tuota ikkunakuvaa vai järven rantaa? Toinen on Ruissalosta ja toinen Säkylästä. Olen pysytellyt viime aikoina rintamalla Turku-Helsinki. Ei mitän kivoja seikkailuja mihinkään. Hyvinkäälle pitäisi kyllä tulla käymään, ystävä muutti sinne.

      Poista
  7. Neljä polvea!
    Kyllä on herkkuja pöydässä, oi. Minä olin eilen pöydässä jossa oli käsittämätön määrä vaaleanpunaisia kakkuja ja leivoksia, mutten voinut syödä niistä mitään. En pysty syömään sellaisia, ällöttää. Ja nyt on nälkä. Taidan tehdä sille asialle jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!
      Meillä oli kivat illanistujaiset parin ystävän kanssa. Minäkään en välitä sellaisestä äkkimakeasta, paitsi joskus saattaa tulla yllättäen ihan himo sellaiseen, mutta se tulee harvoin se.

      Poista
  8. White wine, candels and a great meal by the sea. Perfect moments for me.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, it was. Those moments with friends, they are the best ones.

      Poista
  9. Ja lopulta oleellinen on tässä; syö ja hengitä, niin elät. Joko kahdella tai neljällä polvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin totta. Saa olla onnellinen, että voi tehdä niin, syödä ja hengittää.

      Poista
  10. Minä tykkään kuunnella, kun joku soittaa pianoa - harvemmin tosin kuulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on piano, muttei kukaan oikein soita sitä, kun ei osaa. Oli ihana kuunnella sitä pikästä aikaa.

      Poista
  11. En tiennyt elefantin neljästä polvesta, nyt olen jäälleen hieman viisaampi =). Näitä sinun kuvia on todella ihana katsella. Ja ensimmäisen kuvan piirakka näyttii syötävän herkulliselta, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tärkeää nippelitietoa :)
      Kiitos kovasti. Minusta tuntuu, että tuo piirakka oli kyllä paremman näköinen kuin makuinen.

      Poista
  12. Sain kirjasi kirjastosta!
    Toistaiseksi olen juuttunut ensimmäiseen runoon, joka on jotenkin ihana.

    Olisi hauskaa, jos joskus kirjoittaisit siitä, miten nuo runot lähtivät syntymään. Ihmisistä ja muistoista. Haluaisin kuulla.
    Vaikka välttämättä se ei ole hyvä ajatus, voi tulla tunne että selittää. Mutta voisiko sen tehdä selittämättä, kertoen vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hauskaa ja jännittävää. Niin, kyllähän minulla tietysti olisi paljon niistä kerrottavaa, mutte osaa sitä tänne blogiin kirjoittaa, enkä varsikaan enää nyt, kun tuntuu että tuosta kaikesta on jo aikaa. Mutta jos haluat, voit laittaa sähköpostia, niin voin kyllä jostain jotain kertoakin, jos joku runo erityisesti askarruttaa. Oletko juuttunut siihen naiseen ja puuhun? Se oli ainakin siitä jännä runo, että se on kokoelman ainoa runo, joka syntyi yhdellä kertaa, se tuli päähäni tuosta noin vaan, enkä ole muuttanut siitä sanaakaan sen jälkeen. Kaikkia muita olen muokannut vaikka kuinka.

      Poista
  13. Kiinnostavaa!

    En oikeastaan ajatellut yksittäisiä runoja vaan sitä kokonaisuutta. Minkälaisia kohtaamisia runojen taustalla on. Mutta samalla ajattelen, että runon täytyy antaa pitää salaisuutensa ja se mahdollisuus, että se on lopulta lukijan runo: tulee olevaksi hänen lukiessaan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, noin minäkin ajattelen. Ja on mukavaa, jos runo on niin monitulkintainen, että jokainen voi tulkita sen omalla tavallaan.

      Poista
  14. Meillä Meri myi pianonsa pois, kun kyllästyi soittamiseen: Mikä sääli.

    Minä tiesin Helenen ontumisesta, sillä luinhan hänestä juuri sen tänä vuonna ilmestyneen kirjankin, joka kertoo naistaiteilijaystävyksistä. Hänen oli mm. vaikea kiivetä mäkiä eli se sattui etc.

    Missä ovat kameliparkojen polvet tai issikoiden, joilla ratsastan. Maailma on täynnä ihnmeitä, joista yksi on tämä kaunis pakkaspäivä, jolloin olemme kohta saaneet jo puolet jänisverkoista laitettua ja mies on leikannut kuusiaidan. Illalla leffaa & herkkuja= lauantai-illan huumaa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Helenestä kertoo paljon tänä vuona ilmestynyt Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta. En muista enää mitään nimiä:Lukeminen vie muistin, mutta kasvattaa järkeä, lupasi ainakin tuon järjen Mika Waltari.

      Poista
    2. Tuo kirja minua todella kiinnostaakin. Olen lukenut siitä ja laittanut sen omalle pitäisi lukea ehdottomasti -listalleni. Meillä oli jo lauantaivieras, sushia ja suklaakakkua. Nyt taidan vain pistää pitkäkseni sohvalle ja katsoa jotain viihdyttävää. Niin, minä sain tänäänkin kuunnella pianomusiikkia livenä täällä kotona: muun muassa Chopinia ja Bachia, aika ihanaa.

      Poista
  15. onpa toi pöytä turkoosina ihanan näkönen! ei mulla muuta :)

    VastaaPoista