perjantai 28. marraskuuta 2014

Sinä inspiroit minua - kiitos!

Kun diaprojektin alle asettaa Väinö Kirstinän kootut runot, kuvat ylettyvät valkoiselle kankaalle. Menneisyys välähtelee kuvina: tyttö lavuaarissa, minä syömässä hernekeittoa Ruotsin lapissa hyttysverkko päässä, mies Kuhmon erämaassa soutuveneessä, yhdessä jossain Joutenveden saaressa keittämässä ruokaa trangialla, mies rakentamassa leikkimökkiä, tyttö kahluualtaassa.

Mietimme lempisanoja: minun voisi olla maatuska. Koska siinä on maa, ja siinä tuska, ja siinä on vieläpä monta toisensa sisään pujahtavaa nukkea, salaisuuksia ja puun tuoksu.
Mikä sinun lempisanasi olisi?

Olen häkeltynyt ja kiitollinen kolmesta Sinä inspiroit -tunnustuksesta, jotka sain Sannalta Elämän krestomania -blogista, Katjalta Lumiomesta ja Saralta P.S.Rakastan kirjoja -blogista. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoista.

On kovin vaikea valita vain kolme blogia, jotka minua inspiroivat, koska niitä on paljon enemmän. Mutta tänään haluan antaa tunnustuksen seuraaville blogeille, joita olen seurannut jo pitkään:

ViaLiivian ansiosta minä viisi vuotta sitten perustin oman blogini. Liivian blogi on minun pakopaikkani, taidenäyttelyni ja runokirjani. Liivian blogi on hyvin kaunis, herkkä, aistivoimainen, oivaltav ja viisas.

Taivaatarkkailija todellakin tarkkailee lumoavasti maailmaa. Ilonalla on ihan oma äänensä, tapansa olla olemassa ja koskettaa blogin lukijoita. Taivaankorjaaja on rehellinen, erilainen ja rohkea blogi.

Valokuvan TAKANA on persoonallinen ja omaleimainen. Eeva kirjoittaa kiteytettyjä ajatuksia. Hänen tekstinsä ja kuvansa hengittävät ja antavat blogin lukijalle mahdollisuuden omiin tulkintoihin. Valokuvan taaa löydän viisautta, tilaa ja avaruutta.

47 kommenttia:

  1. Onnea Sinä inspiroit -tunnustuksesta <3

    Mikä ihana, ihana turkoosi kuosi...ja upeat kuvat jälleen.

    Minun lempisanani on lumi. En taida olla ihan ainoa, sillä jonain vuonna, kuulin jostain, Suomen äidinkielen opettajat olivat valinnet lumi-sanan suomen kielen kauneimmaksi. Latinokulttuurissa se on suosittu naisen etunimi. Minulle se on sitä Rekolan hellää, jota sataa taivaalta iloksemme.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Lumi -. no niinpä tietysti! Se sopii sinulle..en ollut tiennytkään, että se on latinomaissa naisen nimi. Mitäköhän se tarkoittaa espanjan kielellä? Tai ehkei se tarkoita suoranaisesti mitään. Täällä minä kaipaisin nyt lunta - kovasti!

      Poista
  2. "Uuttukyyhky" on yksi lempisanani, siinä on pehmeyttä kerrakseen, jotain utuista ja vähän hämärää, toukokuisia alkuiltoja, äänteissä on se hetki kun omenankukkien väri muuttuu kuultavan sinertäväksi. "Hella" on myös ihana, lämpöinen. Ja sitten "perkele", tietysti, se on kanssa rakas sana.

    Kiitos tunnustuksesta, lämmittää, että se tuli juuri sinulta. Ja kylläpä pääsin korkeaan seuraan tässä!

    Minulle on ristiriitaista, kun kuvailet blogiani rohkeaksi. Minä tulkitsen niin, että rohkeus on sitä, että tekee asioita pelosta huolimatta. Ja blogi on minulle paikkana ja formaattina sellainen, että siellä en pelkää mitään, en siis käytä siellä rohkeutta. Mutta ehkä kirjoitan lauseita tai kokonaisuuksia, joita jotkut eivät uskaltaisi kirjoittaa. Ehkä rohkeus on lukijassa.

    Hih, ilahduin blogini uudesta nimestä, "Taivaankorjaaja", sehän olisi hyvä! Nytkin tässä kuussa olen arkistokuviani hyödyntäen korjannut jatkuvat harmaat taivaat vaikka minkä värisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuohan nyt on hirvittävän noloa, että muutan blogisi nimenkin! Minulle käy usein noin. Ihmistenkin nimet muuttuvat matkan varrella. Varmaan minä jotenkin ajattelen blogiasi korjaavana, taivaita korjaavana ja alitajunta tekee työtään.

      Uuttukyyhky onkin kiehtova sana. Varsinkin tykkäsin taas siitä, miten perustelit sanasi valintaa. Perkele on ehdoton kirosanana, minusta paras siihen tarkoitukseen.

      Minä pidän kyllä blogiasi rohkeana, sinä olet rohkeasti oma itsesi, etkä tavoittele mitään kiiltokuvamaailmaa, jossa pinta on korea ja sisällä voi olla mitä vaan. No, minun silmissäni sinä ainakin olet rohkea :)

      Poista
    2. Rohkeustulkinnat ovat aina kiinnostavia. :) Uskoisin ymmärtäväni sinun tulkintasi, monet muutkin ovat samaa mieltä kanssasi.

      Blogini ilmaisutapaan ja sisältöön on eniten vaikuttanut nimenomaan valintani olla tekemättä siellä mitään rohkeutta vaativaa. Se on mun lepopaikkani, rauhan tyyssija, siellä kukaan ei haasta minua, enkä minäkään haasta itseäni, jos ei siltä tunnu. Haastaminen ja uskaltaminen kun on minulle kokopäivätoimi muualla.

      Blogissa minulta vaatisi rohkeutta yrittää olla osa kiiltokuvamaailmaa. Minulta vaatisi rohkeutta perustaa ilmaisuni sisältö sen varaan, mitä shampoota käytän tai kuinka paljon / vähän asioita ostan. Minulta vaatisi rohkeutta lähestyä kuviani tekniseltä kannalta ja esitellä esim. kuvausvälineistöäni. Toisaalta minulta vaatisi rohkeutta kirjoittaa tietyistä elämääni kuuluvista seikoista niiden nimiä käyttäen tai vaikkapa poliittisista mielipiteistäni. Ennen kaikkea minulta vaatisi rohkeutta julkaista mitään sisältöä suoraan omalla nimelläni. Siksi en tee mitään niistä. Siksi blogini ei omasta mielestäni ole yhtään rohkea. Se on keskitie, jossa puhutaan epämääräisistä puoliepäolennaisuuksista epämääräisin ilmaisuin, vailla vastuuta mistään. :D

      Se on ollut pitkään selvää minulle, että minulla on eri pelot kuin useimmilla muilla. Eri rohkeuskin sitten. :)

      Poista
    3. Mielenkiintoista. Mutta niinhän se tietysti on, että ihmisillä on erilaisia pelkoja ja eri asiat vaativat meiltä rohkeutta. Minä jotenkin ajattelen, että tämä maailma on täynnä sellaista kiiltokuvaa, imagon rakentamista, silottelua ja kaunistelua. Ja siksi minusta on ihailtavaa, virkistävän erilaista ja hienoa, että on ihmisiä, joiden ei tarvitse yhtään kaunistella. Se tekee heistä erityisen kauniita - ja minun silmissäni myös rohkeita. Mutta ymmärrän kyllä tuonkin, mistä kirjoitat...sinä taidat vaan olla rohkea sellaissa asioissa, joissa minäkin toivoisin olevan :)

      Poista
  3. Onnea tunnustuksesta, todella oikea kohde <3

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos! Laitoit niin kauniisti että käsissä vilisi värinät. Samat sanat; inspiraationlähteeni tämäkin osoite täällä.

    Mulle tuli nyt tuska kun en saa päähäni yhtä sanaa. Sitä lempisanaani. Bussissa tässä yksi päivä mietin, että jos nyt saisi jollekulle sanoa mikä minusta on kaunein sana, se olisi tämä....
    No, en nyt vaan saa siitä kiinni.
    Mutta heittämällä tulee muita: peura, suru, indigo, ukulele, Siperia ja Kiova. Viimeisin on mun ehdoton lempisana, maistelen sitä usein. Voisin ottaa etunimekseni.
    Ja perkele, sen parempaa kirosanaa ei ole! Sanana rouhean soinnukas.
    Voi jaksaisin jutella sanojen "tunnusta" loputtomiin.

    Maatuska on tosi hyvä myös.
    Ja tuo mallinuken koura.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä!
      Minä en tuota sanaa kovin syvällisesti miettinyt ja oikeastaan tyttö ehdotti sanaa minulle ja ajattelin, että sehän on just hyvä. En ajatellut sitä äänteellisesti, vaan ihan vaan merkitysten kautta. Kauniin kuuloisia sanoja voisivat olla aamu-usva ja tulilintu. Minulla on kirjaimia joista pidän, konsonanteista parhaita ovat l ja m. Mutta siinä lempisanassa pitää ottaa huomioon kumpikin puoli, merkitys ja äänneasu. Tykkään myös sanoista kaisla, susi, olennainen, Sahara, lepotuoli...
      Kiova on minustakin erityisen kaunis sana, ehkä kaiken sen vuoksi mitä se tuo mieleen.
      Ensi kerralla jutellaankin sitten sanojen tunnusta :)

      Poista
    2. Mulla oli oikeastaan muistikirjassa lista lempisanoista, sieltä nuo nappasin. Lisatallani on myös susi ja Sahara. Kaisla on todella kaunis myös, eräs lapsi on kastettu siten ehdotukseni mukaan.
      Minä taidan tykätä kahdesta eri vokaalista peräkkäin ja konsonanteista yllätträen tarvitsen ärrää ja peetä. Ja veetä. Kyllä on suomikin hieno kieli. Mutta mulla on listat myös italian, espanjan ja ranskan sanoille...Tämä on ihanan loputon sammio tämä sanasammio:)

      Tuolla alla huomaan solinan ja liplatuksen, juu nekin on hienoja!

      Poista
    3. Oi, meillä kummallakin susi ja Sahara - aikamoista :)
      Minäkin tarvitsen joskus ärrää, äskenkin käytin yhtä kirosanaa, kun voideltu leipä tippui lavuaariin. Mulla ei ole kyllä listaa muille kielille, olen niin kiinni tässä suomen kielessä, enkä oikein osaakaan muita kieliä.

      Poista
  5. Onnittelut tunnustuksesta!

    Mieluisia lempisanoja on useita ja kaikki liittyvät luontoon kuten solina ja liplatus. Tekstistäsi Kuhmo ja erämaat tuovat mieleen miehen kenttätyökesän, jolloin asuimme kesän juuri Kuhmossa. Retkeilimme siellä tosi paljon, ihanaa oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Niin, nuo onomatopoeettiset sanat ovatkin kivoja, minäkin tykkään liplatuksesta kovasti ja lepatuksesta myös.
      Niin, muistan, että asuitte Kuhmossa...minä olen vain kolme kertaa käynyt, mutta kyllä ne erämaat veivät minunkin sydämeni.

      Poista
  6. Kiitos, olen otettu tunnustuksesta!

    Lempi sanaani kun mietin, tulee mieleeni iiris, Iiris on äitini nimi ja silmän himmentimenä toimiva värikalvo (iiris) on niin ihmeellinen. Himmennin on myöskin kaunis ja himmeli, joka tulee sanasta himmel eli taivas - niin ja onhan taivaskin niin kaunis sana, tämä ei lopu koskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä!
      Iiris onkin todella kaunis nimi. Muistan, että mietin sitä omallekin lapselle nimeksi. Himmeli on aivan ihana sana, sen olisi voinut hyvin valita. Lempisanoja on niin hauska miettiä...minäkin voisin jatkaa ihan loputtomiin :)

      Poista
  7. Minultakin lennähti tunnustus Liivialle, mutta olisi se voinut lennähtää yhtä hyvin myös tänne. Sinulla on sitä samaa kuvien kauneutta ja sanojen viisautta kuin Liivialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liivia on varmasti monelle inspiraation lähde. Mutta kiitos, minusta on aina ihana itsekin vierailla blogeissa, joissa yhdistyvät kauneus ja viisaus.

      Poista
  8. Onnea tunnustuksesta! Ei tullut väärään osoitteeseen..:)

    VastaaPoista
  9. Sulla on hyvät inspiraatiot, avara sydän ja aina niin kaunista täällä. Olet itse sellainen kestoinspiraatio, ja samalla pikkuinen seikkailu, täällä on niin hyvä käydä.

    Maatuska on hieno. Mun lempisana on haiku, se on toisinaan myös karu tai sitten se voi olla ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja monta ihanaa blogia jäi nyt pois tästä kolmen listasta, kuten sinunkin blogisi. Voi, aika kiva kuulla, että täällä käyminen on pieni seikkailu.
      Haiku on hyvä. Luen nyt vasta kirjaa Asioita, jotka saavat sydämeen lyömään nopeammin ja haiku sopii mun mielialaan nyt oikein hyvin.

      Poista
    2. Oi onnekas, olet sen äärellä nyt! Mä ajattelin lukea sen uudestaan joululomalla, rauhassa. Hyvää seikkailua sen parissa!

      Poista
  10. Lempisanoja, minä pidän yksinkertaisesta ja yhdyssanoista. Merkityksistä. Sanoja: Edestakaisin ja Metsä. On niitä muitakin ja muilla kielillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edestakaisin onkin hieno sana, kun siinä on edes ja takaisin. Minäkin tykkään kyllä yhdyssanoista tai sanoista, jotka voi jakaa kahteen osaan, vaikkeivät ne ole yhdyssanoja.

      Poista
  11. Onnea sinulle tunnustuksesta!!
    lempisanani....hiljaisuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kyllä kaunis ja tärkeä sana.

      Poista
  12. Onnittelut. Blogisi on ehdoton paikka kun kaipaa uusia oivalluksia sanailusta ja kauniita kuvakulmia <3
    Lempisanaksi valikoitui ensimmäinen mieleeni juolahtanut, meneeköhän mainonnan puolelle ;-) ruskovilla (kirjoitetaan varmuuden vuoksi pienellä)
    Aamu- ja iltaruskot sykähdyttävät, ilman villaa en pärjää. Kun erehdyn selaamaan kyseisen firman esitettä, kaipaan vauva-aikaa. Sellaista pehmeään villaan ja silkkiin kiedottua viattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ruskovilla, se on muuten monin tavoin hyvä sana. Minäkin viehätyn yhdyssanoista, kun niissä on valmiiksi jo kaksi merkitystä ja sitten tulee vielä kolmas. Tuosta tuli nyt mieleen lammas, joka on mielestäni myös kaunis sana.

      Poista
  13. Sinä olet inspiroiva. Hyvä, kun valitsivat sinut. Mutta mikä mahtaa olla lempisanani? Se on kai vaihdellut aikojen saatossa ja on nyt juuri jossakin kateissa? Jotenkin se varmasti liittyisi mereen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minullakin tuo lempisana vaihtelee varmaan ihan päivittäin. Ei ole mitään yhtä ehdotonta. Mutta meren rannalla on kyllä hyvä asua, vain vene puuttuu.

      Poista
  14. Onnea!
    Myös minä inspiroidun kuvistasi ja sanoistasi!
    Minun lempisanani on tällä hetkellä onnekas. Niin paljosta saan olla kuitenkin kiitollinen ja koen olevani onnekas!
    Lempeää joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onnekas, sellainen minäkin kyllä koen olevani. Ja nyt olen erityisen onnellinen sinun puolestasi.
      Samoin, suloista joulun odotusta sen pikkuisen ihmisen rinnalla.

      Poista
  15. Miten ihana tuo ekan kuvan asetti!

    On tosi vaikea nimetä lempisanoja. Ylipäätään se, että meillä on sanat, on kyllä mahtavaa. Tupasvilla tulee ensimmäisenä mieleen, kun katselen täällä huoneessani ympärilleni. Hämärä, usva ja utu. Suomen kieli on ihana. Vauvaa kuunnellessa mieli kehittelee sanoja, joita muka jo kuulee hänen suustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Niin, minäkin iloitsen sanoista noin ylipäätään päivittäin ja siitä, että sanoilla voi leikkiä. Tupasvilla onkin ihana sana...tuosta tulee mieleen se tupakin ja villa, ja korvet ja suot...hyvä sana. Ja se tuntuu suussa hyvältä.

      Poista
  16. Ihana tämä postaus, inspiroiva, sanat ja ajatukset. Ja kun sinun blogissa käy, alkaa päässä aina tapahtua kaikenlaista, melkein ihan sellainen hyrinä alkaa kuulua, innostuksen ääni se on.

    Lempisana, aloin miettiä ja nyt naurattaa, kun en keksi mitään kaunista lempisanaa, luin kaikki kommentit ja monta ihanaa sanaa, joista pidän aivan valtavasti, mutta omaan mieleen ei tule muuta kuin..... "perse", se on sellainen oma pehmennetty vastine "perkeleestä", meillä oli aikaisemmin kotona sopimus, ettei saanut kiroilla ja lapset oli tosi tiukkoja, just ja just hyväksyivät perse-sanan, mutta kun sen sanoo oikein ytimekkäästi, konsonantit oikein napakasti, auttaa se kaikkeen, siihenkin kun polttaa kömpelönä oman kätensä hellalla, kuten nyt tänä viikonloppuna satuin tekemään kahdesti peräkkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä voisin sanoa sinun blogistasi ihan samaa - päässä surisee ja sydämessä kutkuttaa, kun käyn siellä. Olisit hyvin voinut olla minun inspiraation lähteeni myös.

      Perse on hauska! Kyllä sen voi sanoa tosi asenteella, jos tekee mieli kirota. Poltit kätesi? Aika kurjaa, siinä kohtaa minäkin olisin kiroillut. En noin yleensä kiroile, mutta jos satutan itseni tai teen jotain typerää, voin kirota - se kyllä helpottaa.

      Poista
  17. Onnea! Sinä inspiroit minua ja niin myös Liivia, Taivaantarkkailija ja Valokuvantakana. Hyvät inspiraatioblogit ;-)
    Koirakävelyllä mietin sanoja, ne vaihtelevat ja niinhin liittyy aina jotain muutakin kuin sananmakustelu -se miltä sana lausuttuna tuntuu. Nyt pidän sanoista; vilja, usva, maa ja onnekas. Vilja-sanaa olen rakastanut kauan koska se kuuluu elämänravintoon, kauniiseen maisemaan ja nimenä Vilja on kaunis, voisin olla vaikka Vilja-Maarit ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja oli vaikea valita kolme inspiroijaa, kun blogimaailmassa on heitä paljon enemmänkin.
      Minullakin on juuri tuo sanamakustelu tärkeää, sekä merkitys että se, miltä sana kuulostaa ja tuntuu suussa.
      Vilja on kaunis, kyllä ja olisi kaunis nimikin. Yhden Viljan olen tuntenut.

      Poista
  18. Minun lempisanojani ovat monet mereen, luontoon ja säätiloihin liittyvät. Tyyni, usva, kuura, naava, hilla, lehmus, sammal - niin ihania ja kauniita! Myös kaisla ja vilja ovat minullekin kovin mieluisia sanoja. Rakkain lempisanani taitaa kuitenkin olla maininki. Sitä on ihanaa miettiä ja makustella mielessään. ♥ Sanoja on ihanaa maistella ja miettiä: myös kuolema on tavattoman kiehtova sana, sillä siihen on piilotettu vahva elämännälkä ja käskysana -- ole!

    Turkoosi ei ole yhtään minun värini, mutta nuo kuvasi ovat taas niin upeita, että turkoosikin näyttää suorastaan herkulliselta! Vau! Ja ihana rikkinäinen kuppi. Tuo särö kertoo jo heti monta tarinaa. Rakastan myös ajatusta kuvina välähtevästä menneisyydestä. Oi! Juuri tätä se on: sinä inspiroit! Kiitos! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kuule koskaan ole tajunnut, että sanassa kuolema on imperatiivi ole! Tuohan on hieno oivallus.Tuntuu sekin sana heti paljon mielekiintoisemmalta. Ei sillä, minä olen kyllä kuolemaa aina pohtinut, mutta tuo sana sai nyt uusia ulottuvuuksia. Ja maininki on myös hieno...sinulla on hyvä sanamaku :)

      Tytön huoneessa on turkoosia ja on meillä turkoosi pöytäkin. Minä pidän siitä väristä juuri nyt, mutta minulla kyllä värilempparit vaihtelee. Ja sitten otan taas maalisudin kouraan ja maalaan.

      Poista
    2. En ota kunniaa kuolema-oivalluksesta, sillä olen sen jostakin lukenut, mutta minustakin se oli nimenomaan niin hieno oivallus, että se on jäänyt lähtemättömästi mieleen. :)

      Poista
    3. Okei, no mutta joku on kyllä tosi hyvin oivaltanut :)

      Poista
  19. Juu juu, sinä inspiroit!!

    Kiva turkoosi! Mietin juuri, miksi en ole tunkenut kotona turkoosia mihinkään paikkaan; vaatteissa kyllä löytyy.

    Lempisanoja on monia, mutta näin äkkiseltään sanoisin vihreä, kevät (ja keväänvihreä...), utu ja leijua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on kaksi turkoosia huonekalua,enkä ainakaan vielä ole niihin kyllästynyt. Vaatteissa minulla ei taida kyllä enää olla turkoosia, kerran oli yksi paita.
      Jotenkin on helppo ymmärtää, miksi sanoit kevät:)

      Poista