maanantai 29. joulukuuta 2014

Poden kirjan jälkeistä tyhjiötä

Poden kirjan jälkeistä tyhjiötä.
On liitytty pyjama-klaaniin. Ollaan vahvasti uskossa, lojutaan lomittain sängyllä ja katsellaan, miten pakkanen pukee puiden päälle pitsiset mekot.
Äsken muistin, että enkelikello ei ole vielä tänä jouluna soinut, hyasintit kuihtuvat jo.
Tyttö leipoo viimeisistä levyistä joulutorttuja, luumuhillo polttaa suussa.

45 kommenttia:

  1. Minulla on haave tälle talvelle. Että pääsisi luistelemaan merelle. Mutta tuo jokikin näyttää suurenmoiselle. Ja mikä tärkeintä: lumettomalle. Uskaltaisiko sinne jo mennä viilettämään? Mitäs luit? Minäkin olen saanut lukea jo useamman kirjan. Ja haluaisin lukea jotakin sellaista, joka jättää kirjan jälkeisen tyhjiön. Nyt kun on vielä kaksi työpäivää ja sitten taas kuusi kirjalaiskottelupäivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin tykkäisin luistella meren jäällä tai tuolla joella. Tuonne ei kyllä vielä uskalla mennä, jää on toistaiseksi ihan ohutta. Minä luin sen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Se oli erittäin hyvä kirja, sellainen joka laittaa ajattelemaan ja tuntemaan.

      Poista
  2. Saitko Valtosen loppuun, onko siitä se tyhjiö? Minulla se on vielä pikkuisen kesken mutta onpa se todella hyvä kyllä.

    Meilläkin on pyjamaväkeä täällä, saan kyllä itse yleensä jossain vaiheessa päivää vaatteet päälle kun on pakko vähän raitista ilmaakin haukata, mutta lasten päälle niitä vaatteita ei niin helposti saakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siitä tuli kyllä tyhjiö. Vaikka kyllähän minä tänään varmasti alan jo täyttää tyhjiötä jollain toisella kirjalla, kun en lukemattakaan osaa olla.
      Niin, olen minäkin lenkkeillyt, käynyt kaupassa ja kerran jopa tanssitunnilla, mutta kyllä tämä aika pyjamaiselta on tuntunut. Tänään täytyy vääntäytyä ihan vähän asioille.

      Poista
  3. Täällä myös lahkolaisia! Tänään kyläiltiin lapsen ystävien lupna ja kylläpä teki tiukkaa (kirjaimellisesti!) pukea ensimmäistä kertaa viiteen päivään kaapista ylle jotain muuta kuin toppahousut tai joululahjapyjama. Joskus sohvanpohja on se täydellisin paikka.

    Tuo talvinen satama näyttää kauniilta. Viime yönä loppuun lukemani kirja päättyi siihen kun lopulta lähdettiin seilaamaan kohti auringonlaskua, oli kesä mutta jotenkin niin sama kuin näissä kuvissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että muutkin on yhtä kotoisissa tunnelmissa. Minun pitää tänään mennä hoitamaan asioita kaupunkiin ja kyllä vähän ottaa koville ajatus siitä, että pitää hiuksetkin kammata.
      Oi, minustakin tuo satama, vanhat laivat ja nosturit ovat hyvin kauniita. Onneksi nosturit suojeltiin, joten ne jäivät paikalleen, vaikka telakka hävisi.

      Poista
  4. Toivottavasti on pohdituttava, hyvä tyhjiö.

    Nostokurjet ovat upeita näkyjä. Mikähän siinäkin on?Ja onkohan joku repinyt tuon nojatuolin koristenauhaa vai onko se itsekseen antanut periksi? Meillä on sohvakalustossa moiset nauhat. Tytär näpräsi aina siinä pötkötellessään sohvan sivulta ompeleita irti. Mies ompeli takaisin, tytär irrotti. Sitten mies kyllästyi ja leikkasi sen pois. Rispaantuneet hapsut ovat jäljellä.

    Tuossa viimeisessä kuvassa näen lumesta töröttävän sormen.

    Levollisia lojumisia ja hyviä vuoden viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri sellainen. Luin Jussi Valtosen kirjan ja pidin siitä todella paljon. Tuossa ylempänä kirjoitinkin, että se herätti sekä ajatuksia että tunteita - sitä voi minusta pitää hyvän kirjan merkkinä.
      Tuo nojatuoli on kahvilassa, joten enpäs tiedä. Mutta minä ainakin istahdin siihen hetkeä myöhemmin...enpäs muista, tulinko itse ajatuksissani näperrelleekseni sitä. Aika hauska tuo teidän nauhatarina.
      Sormihan se on, ihan selvästi - iso keltainen sormi.
      Samoin sinulle, suloisia vuoden viime hetkiä ja uuden vuoden alkavia!

      Poista
  5. Kirjan jälkeinen tyhjiö on vakava paikka! Sama pätee erityisen hyviin elokuviin ja tv-sarjoihin. Mikään ei tunnu enää miltään, ja tekisi vain mieli palata sinne fiktiiviseen maailmaan. Eikä se enää koskaan onnistu, koska toisella lukemalla tai katsomalla asia ei ole enää sama ollenkaan. Sitä paitsi kamalinta on, jos toisella lukemalla ei enää pidäkään koko kirjasta. Pitäisi varmaan yrittää ajatella, että saa olla onnellinen, kun on ollut mahdollista lukea tai kokea joku niin hieno elämys eikä surra että se on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minulla tuo kirjatyhjiö on vielä suurempi kuin elokuvatyhjiö. Sarjatyhjiö on kanssa suuri, mutta en ole aikoihin, vuosikausiin, katsonut mitään sarjaa, joka olisi jättänyt tyhjiön. Johtuu varmaan siitä, etten ylipäätään oikein seuraa sarjoja.
      Minulla on paljon kirjoja, joita olen aikoinaan pitänyt ihan loistavina, mutta joita en uskalla lukea enää toistamiseen. Pelkään, että joku lumous on haihtunut.

      Poista
  6. Minä poden elokuvatyhjiötä. TAi oikeastaan sarjan loppumisesta johtuvaa. Kahdenkin sarjan....Me katsoimme jouluna dvd:ltä Top of the Lake ja The Bridge. Molempiin koukuunnuin heti ja nyt on tyhjä olo kun ne loppui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuossa yllä kirjoitinkin, että elokuvatyhjiön kyllä tunnistan, mutta se ei ole minulla niin paha. Tuo sarjatyhjiö olisi kiva pitkästä aikaa kokea, koska en muista milloin olisin viimeksi katsonut todella hyvän sarjan. Kiitos siis vinkeistä.

      Poista
  7. Onnea kirjastasi! Onnea kirjellesi! Hienoa kun uutta syntyi. Tyhjiössä uusia kuutiota, nauti avaruuden tunteesta. Ei soinut meilläkää enkelikello tänä jouluna. Aloitin kyllä kasaamaan, mutta niin kenottava kello se oli etten alkanut oikomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, en kyllä pode oman kirjan jälkeistä tyhjiötä, en ihan vielä. Tai olen kylläkin jossain tyhjiössä, koska olen laittanut käsikirjoituksen hautumaan jouluksi. Että siinäkin on vähän tyhjiötä. Mutta luin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät ja siitä tuli kirjan lukemisen jälkeinen tyhjiö. Enkelikello oli lapsuudessa yksi joulun ehdottomia juttuja, tykkäsin niin katsoa, kun ne enkelit kiersivät ympyrää.

      Poista
    2. Tajusin heti kommentin lähetettyäni, että olin ymmärtänyt aivan väärin :) En nolostunut, sillä tiedän että sinä et kauhistu moisesta mokailusta, sillä ihan tosissani kuvittelin kirjan syntyneen :) naurattaa niin että yskittää.

      Poista
    3. No eipä haittaa - kyllähän tuon saattoi hyvin käsittää niinkin, minullehän tuo väärinymmärrys on vain imartelevaa :)

      Poista
  8. Minullakin Anna Kareninan jälkeinen tyhjiö. Kirjasto tosin ilmoitti että aikoja sitten varaamani Tikli olisi haetaavissa, mutta jotenkin se nyt tökkii-
    Tätä Valtosta en olekaan vielä lukenut. Pitää laittaa varaukseen sekin.
    Kuvissasi ihastelen sohvaryhmää ja tuota tapettia! Miten herkun näköistä puuroakin. Mun kulunut viikkoni on mennyt melkein yksinomaan kylmäsavulohella, hummuksella, persimoneilla, hapankorpulla ja inkivääriteellä. Tosin tämä ruokavalio on minun mielestäni ihanin, mutta kanssaeläjät jo kaipaisivat kuulemma muuta. Tänään huomasin että samassa pyjamassa on mennyt nyt 5 päivää, josko olisi jo aika pukea muuta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sen kyllä uskon, että Anna Kareninasta tulee tyhjiö. Minä en häpeäkseni ole sitä lukenut, olen aina karttanut paksuja venäläisiä klassikoita. Vaikka ilmeisesti kannattaisi todellakin lukea. Tiklin luin kesällä. Se oli kyllä ihan hyvä lukuromaani, ei lumonnut minua, mutta viihdytti.
      Sun ruokavalio kuulostaa oikein hyvältä. Miten minä olen noi persimonit jotenkin kokonaan ohittanut...pitää ilmeisesti ostaa kaupasta ja tutustua uusiin makuihin. Minä taas olen tehnyt lomalla ihan ihmeen paljon ruokia, kun kerrankin on ollut aikaa häärätä keittiössä.

      Poista
    2. Anna Karenina ei ole niin paksu eikä pitkä & minulla se on kahdessa niteessä :). Suosittelen, se oli myös G.H. von Wrightin avainteoksia, hän palasi siihen yhä uudestaan ja uudestaan. Poden aika harvoin kirjan jäkeistä tyhjiötä, ehkä sen vuoksi, että luen usein montaa kirjaa yhtäaikaa ja aika usein hyvässäkin kirjassa on huono loppu, joten en jää niihin kovasti kiinni.

      Poista
    3. Muistankin tuon mielipiteesi Tiklistä ja ehkä se juuri vaikuttaa siten, etten minäkään kummempia siltä odota. Ja sinne taitaa kirjastoon jäädäkin, kun en pääse sitä hakemaan.
      Mutta venäläisiä klassikoita minäkin karttelin vielä joku vuosi sitten kun pelkäsin niiden olevan tylsiä ja vanhanaikaisia. Ja nyt hämmästelen sitä kuinka ajattomia ne on, maailma muuttuu mutta ihminen itsessään hämmästyttävän vähän. Ja tylsiäkään eivät ole vaan kunnon lukuromaaneja, jotka tekisi mieli ahmia. Anna Kareninassa oli niin paljon mahtavia lauseita ja sanavalintoja, joita piti moneen kertaan maistella. Ihanaa kieltä. Minulla oli vanha suomennos, en tiedä onko muuttunut jälkisuomennoksina.
      Seuraavaksi haluaisin tarttua Idioottiin kunhan ensin löydän sen divarista. Nämä venäläiset tykkään omistaa, vaikka kirjastostakin niitä on aina hyvin saatavilla.

      Poista
    4. Uskon kyllä teitä. Olen ihan varma, että Anna Karenina olisi hieno lukuelämys, odotanpa nyt vain sopivaa hetkeä tarttua siihen. Jos elämässä on liian hektistä ja liikaa aivojumppaa, en pysty lukemaan paksuja kirjoja. Siksi luen noita tuhteja kirjoja mieluummin lomilla. Mutta nyt olen kyllä niin vakuuttunut, että Anna Karenina on ehdottomasti lukulistalla, kun sopiva hetki (niin...aika venyvä käsite tässä kohtaa tuo hetki) tulee.

      Poista
  9. Enkelikello hajonnut, hyasintit ja amaryllikset vasta aukenivat... Enkelikellon kilinää kaipaan minäkin.

    Voi, minäkin haluaisin kirjatyhjiön! Olen lukenut harvinaisen vähän lomalla, ja nekin vähät ovat olleet sellaisia, ettei tyhjiötä oikein syntynyt. Mutta tv-sarjan tyhjiö on tullut, mikä on todella harvinaista minun tapauksessani. Olemme joulun pyhinä katsoneet Homelandia dvd:ltä monta jaksoa putkeen, ja enää on kaksi jaksoa jäljellä, kääks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meillä hyasintit jo kuihtuivat.
      Ei kaikista kirjoista tosiaan synny minkäänlaista tyhjiötä. Mutta sepä on tosiaan ihme, että sinulla tv-sarjatyhjiö :) Kaikista näistä kommenteistä inspiroituneena päätin minäkin nyt katsoa jonkun sarjan vielä loman aikana.

      Poista
  10. Lovely photos...is Turku?
    Hope you start the 2015 with family and friends. A big huge!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, they are from Turku.
      I wish You also a Happy New Year!

      Poista
  11. Valtonen oli siis niin hyvä? Mietin sen ostamista omaksi jälkijoululahjakseni.

    Lyhyet, mutta lämpimät terveiset kipsikätiseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli, todella hyvä - voin kyllä suositella.
      Ja sinä reppana kipsi kädessä, kuulinkin siitä. Pikaista parenemista ja ihanaa uuden vuoden alkua!

      Poista
  12. Enkelikellon haluaisin,mutta se pitäisi kyllä periä tai ostaa kirpparilta tai vastaavasta.
    Mun lapset vielä niin pieniä ettei lukemis vetelehtiminen oikein onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain muistaakseni tuon enkelikellon lahjaksi äidiltä, kun sellaista toivoin joskus vuosia sitten. Kai sitä pitää olla jotain, joka muistuttaa lapsuuden jouluista.
      Voi niin, minä muistan kyllä hyvin tuon ajan, kun oma lukeminen ei oikein luonnistunut, kun lapset olivat pieniä...mutta sen aika tulee vielä, usko pois. Ihanaa vuoden alkua!

      Poista
  13. Valtonen on edelleen kesken. Saattaa olla, että kirjan luettuani poden minäkin tyhjiötä. Erinomainen lukukokemus kirja on.

    Palasimme eilen mökkijoulun vietosta. Mukavaa olla taas kotona ja nauttia näistä verkkaisista välipäivistä. Nauttia ja nauttia, olen syönyt jotain sopimatonta, mistä sain hankalan allergisen reaktion. Onneksi lääkkeet auttoivat.

    Eletään vuoden viimeisiä aikoja, kaikkea hyvää tähän ja tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli - erittäin hyvin rakennettu ja kirjoitettu kirja, joka säilytti ainakin minulla jännityksen ihan loppuun asti.
      Voi sinua - onneksi lääkkeet tepsivät tuohon allergiseen reaktioon. Hankalaa, jos ei tiedä, mistä se tuli.
      Samoin teille - kaikkea ihanaa ensi vuoteen!

      Poista
  14. Tyhjiöolo, taidetaan kirjoittaa erikseen? valtaa aika-ajoin. Ja aivan varmasti jos takana luomisenvimma tuotoksineen.
    Meillä yleensä tapana olla seuraava suunnitelma aina odottamassa, sinne tyhjiöön voi hupsahtaa.
    Hymyilen veikeille pikkupatsaille, niin osuvia ilmeitä.
    Meidänkin kiireiset enkelit ovat viettäneet välivuotta. Ehkä ensi vuonna taas saavat kilkattaa kiivaaseen tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se varmaan kaikessa, että jos mihin vaan oikein paneutuu ja uppoutuu, niin sieltä noustessa tulee tyhjiö.
      Nuo patsaat on bongattu lasten- ja nuorten kuvataidekoulun edestä pihalta.
      Mukavaa vuoden alkua sinne!

      Poista
  15. Ihania talvisia kuvia jälleen =). Minulle käy monesti niin, että kun saan jonkin kirjan loppuun, en jotenkin heti pysty aloittaa uutta, ellei juuri lukemaani ole tarjolla jatko-osaa =D. Ihanaa ja onnen täyteistä uutta vuotta 2015 sinulle ja läheisillesi <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin piti pitää päivän tauko tuon Valtosen kirjan jälkeen. Vasta eilen illalla aloitin uuden kirjan.
      Samoin sinulle ja läheisillesi - ihanaa vuoden alkua!

      Poista
  16. Aaah nämä kuvat! Mielettömän kauniit! Tiedän tyhjiötunteen, se on kummallinen, levotonkin. Pitääpä kurkata tuota Valtosta, sellainen vaikuttava lukukokemus on ollut koko loppuvuoden hakusessa... Ai että, nuo alukset ja ohut jää. upea rauhan tunnelma ja samalla sellainen pieni lupaus liikkeelle lähdöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kannattaa kyllä tarttua Valtoseen, uskoisin, että voisit pitää siitä.
      Joki oli juuri tuolloin tosi kaunis, mutta sitten ohuen jään päälle tuprutti lunta, joka muuttui sohjoksi, joten eipä se enää ole noin upean näköinen.

      Poista
  17. Se on mielenkiintoista, kuinka paljon sitä elää mukana tarinassa ja tarinasta riippunen omissa tunteissaan. Yhtä-äkkiä tarina on saanut lopun ja oma tarina jatkuu, mutta tunteet leijuvat hetken tyhjän päällä..
    Tarinarikasta Uutta Vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta, sinä kuvasitkin hyvin tuon olotilan.
      Samoin sinulle ja läheisillesi, lämpöisää ja suloista ensi vuotta!

      Poista
  18. Hienoja kuvia kotikaupungistamme, anna tyhjiön täyttyä rauhassa, se on kaikilla kirjantekijöillä yleistä. Hyvää uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sinulle, mukavaa uutta vuotta!

      Poista
  19. Luin kommentteja pätkän matkaa, ja tuli niin lämmin olo suojelluista nostureista. Sen tahdon ilmoittaa.

    Olen nosturityttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, minä olen kanssasi ihan samaa mieltä - viisasta ja onnellista, että nosturit on suojeltu.
      Minä uskonkin, että sinä olet nosturityttö, kyllä minäkin vähän olen :)

      Poista
  20. tosi kaunis tuo ensimmäinen kuva! ja koira on aina vaan niin ihana. mäkin aina poen noita kirjojen tai tv-sarjojen jälkeisiä tyhjiöitä, tarpeellinen termi tuo. lautasellinen näyttää muuten herkulliselta, vaikka se taitaakin olla puuroa eli ei oikeesti herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, tyhjiö tulee aina hyvän kirjan, leffan tms. jälkeen, muttei huonon. Ehkä sillä voisi mitata vaikkapa kirjan hyvyyttä. Joo, on se puuroa :) Ja kyllä se ihan oikeasti oli herkullista. Puuro pitää tuunata hyvin, sitten se maistuu.

      Poista