sunnuntai 23. helmikuuta 2014

On jo silmuikävä ja tennarikaipuu

Kiitos kuvista miehelle.
Miten tervehdimmekään aurinkoa ilolla.
Juoksemme koiran kanssa sammaleentuoksuiseen metsään ja sen jälkeen makaamme sängyssä repo rankoina. On vaikea kuvitella suloisempaa olotilaa kuin lämminkoirakainalossa.

On jo silmuikävä ja tennarikaipuu.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tunteja, jotka karkaavat kuin silmukat

Päiviä, jotka loikkivat toistensa päälle kuin tuo pupu tuolla.
Tunteja, jotka karkaavat kuin silmukat.
Aamuja, jotka ovat yllättävän valoisia.
Lintuja, jotka laulavat hilpeästi, hiukan ujostellen.
Märkiä, sulia katuja, jotka houkuttelevat kävelemään ripeämmin.
Äkkinäisiä lumisateita, jotka kestävät hetken.
Sushia, jotakin kevyttä ja yksinkertaista.
Keittoja, jotakin lämmintä ja täyteläistä.
Kortteja, Boliviasta ja Pariisista – kiitos!

Unelmia, matkoista, ajasta, jonka voisi käyttää kuten haluaa.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Pieni askel ihmiskunnalle

Eksyin eilen savipajaan ja siitä intoutuneena tein kuulkaas kipon. Ja tämähän on todella pieni askel ihmiskunnalle, mutta minulle valtava harppaus. En ole savi-ihmisiä, sen tietävät kaikki, jotka minut tuntevat. Askarteluun ja käsitöihin viittaava kammottaa. Mutta tuopa olikin hauskaa - savi rauhoitti. Ja oli niin ihana käyttää vaihteeksi käsiä pään sijasta.

Ps. Ja kuvassa ei sitten suinkaan ole minun tekeleeni, vaan tytön upea kulho ja ystävän koira.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Täällä asuu jo yksi reinotohvelieläin

Käyn toistamiseen katsomassa Outi Heiskasen Matkaseurueen.
Muistelen Matkapuhujaa Puulavedellä, miten se istui kanootissa ja puhui ja puhui ja puhui.
On ikäväkin sitä.
Ja sitten on tämä toinen, joka kertoo kaikesta elävästä, joka jaetaan eläimiin, kasveihin, bakteereihin, alkueläimiin ja sieniin.
Pidän sanasta alkueläin. Siihen heimoon kuuluvat myös juurieläimet – voisiko hänestä tulla sellainen, juurieläin, joka osaa lentää?
Mutta ei, hän ei halua juurieläimeksi, hän haluaa tohvelieläimeksi, vaikka täällä asuu jo yksi reinotohvelieläin.


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jotenkin roosaa, kaikki päivät

Jotenkin roosaa, kaikki päivät.
Miten syvää ja hyvää unta nukunkaan sen jälkeen, kun luen illalla toistamiseen Tua Forsströmin uusimman kokoelman.
Olen ollut teatterissa, baarissa kuuntelemassa upeita runoja, kotipöydässä ystävien kanssa.
Jääkaupunki sulaa hitaasti. Kuljemme jännittynein jaloin, oksat piirtyvät harmaata taivasta vasten.
"Katsotaan, kuka puhaltaa illalla eniten", sammaltaa haalariasuinen kaverilleen.
Minä mietin, että vain kerran olen puhaltanut niin,
mutta miten monta kertaa olenkaan puhaltanut
lapsen polveen, käteen, kasvoihin

äitien ihmeelliset voimat.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Näytti siltä, että he tanssivat

Porvoossa oli taikuutta ja mahtava ravintola Zum.
Oli cheddar-kukkakaalikeittoa ja jäätynyt joki.
Tyhjät kadut, joilla mahtui kulkemaan.
Näytti siltä, että he tanssivat. Naisella ohut hame ja paksut pohkeet.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Simpukoita ja alpakoita



Ihana viikonloppu ystävän luona maalla.
Suloinen pihasauna ja saavin kokoiset jäälyhdyt. Heittäydyttiin hankeen löylystä ja tehtiin piha täyteen lumienkeleitä. Sen jälkeen huudettiin kuin joukoturkat.
Kattilallinen herkullisia sinisimpukoita ja kaksi kehräävää kissaa.
Ja koko yö lämpimiä sanoja.
Aamulla keitettiin puurot ja silitettiin alpakoita.
.