tiistai 6. tammikuuta 2015

Oman elämänsä urpo

Osa kuvista miehen, kiitos.
Välttelen aurattuja teitä, kävelen siellä missä lumi narskuu.
Täällä yksisarviset oksentavat sateenkaaria, päätetään.
Haikeus, kun kannan joulun vintille.
Vietän päivän Doris Lessingin ja Billie Holidayn kanssa. Meillä on kivaa.
Tyttö sanoo, että olen oman elämäni urpo. Totta.

53 kommenttia:

  1. Tuo tyttäresi kommentti sopii minuun myös tänään kun uskalsin olla oman elämäni urpo yhdessä tilaisuudessa vihdoinkin.
    Hali.ja tänä vuonnakin tulee uusi joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se vaatiikin uskallusta olla ihan oman elämänsä urpona :)
      Halauksia sinnekin ja valoa tähän viikkoon!

      Poista
  2. Hellyyttävä tuo kerjäävä koira! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on maailman paras kerjääjä, aika kylmäsydäminen saa olla, jollei anna mitään rippeitä.

      Poista
  3. Urpona on hyvä olla. Mulla on samannäköisiä lautaspinoja. Tuo pöytäliina on hurmaava! Ja koira, aina ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Joo, eivät pinot meinää pysyä pystyssä, kun olen kirppareilta hamstrannut noita lautasia. Ja pöytäliinakin on kirpparilöytö.

      Poista
  4. Koiralla on samat puuhat kuin minulla. Pötköttelin ja sitten malttamattomana nenä pitkällä kärkyin uunin vieressä, milloin makaronilaatikko valmistuu.

    Se on kyllä tosi hyvä, että on itse elämänsä urpo. Hirveää olisi, jos se olisi joku toinen, ulkopuolinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan, kun tein ensimmäisen kerran makaronilaatikkoa joskus ikuisuus sitten. Me ei miehen kanssa jaksettu odottaa, että laatikko olisi uunissa jotain puolitoista tuntia...ajatuskin siitä tuntui musertavalta, kun oli kova nälkä. Niinpä me syötiin vaan ne makaronit ja jauhelihat samantien.
      Niin olisikin, urpona on oikein mukavaa, on hyvä olla sovussa sisäisen urponsa kanssa.

      Poista
  5. Ihana otsikko postauksellasi! Lienee muuten kohteliaisuus tyttäreltäsi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mistä näistä lapsista tietää, mitä ne tarkoittaa. Yhdessä kyllä naurettiin tuolla sutkaukselle :)

      Poista
  6. Oman elämänsä urpo täytyy oppia olemaan, muuten on jäänyt jotain olennaista kokematta! Ja hellyyttävät kerjäävät koirat, mustavalkoiset, tuttu näky meilläkin. Kuola vain valuu, usein, kun juusto on niin hyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen täytyy olla, kun kaikki vakuuttavat. Niin, sinä tiedätkin miten hellyttävä tuo katse voi olla, minä en ainakaan voi olla jättämättä viimeisiä paloja koiralle ja se kyllä tietää sen.

      Poista
  7. Ihana koiruli <3 Lapset ne osaa sanoa asiat just niinku heistä tuntuu :)))
    Minusta on ihan mukava olla oman elämäni urpo (vaikka veljeni nimi on Urpo) olen siihen opetellut pikkuhiljaa ja ollut välittämättä siitä mitä muut sanoo tai tekee tai mitä minun pitäisi heidän mielestään tehdä tai sanoa tai mitä mieltä tulisi olla!
    Kohti uutta joulua mennään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin osaakin, se on aika virkistävää ja hauskaa.
      Niin se pitääkin tehdä, elää omaa elämäänsä sen mukaan, mitä itse pitää tärkeänä ja hyvänä. Ihan liikaa ihmiset ajattelevat sitä, mitä muut ajattelevat tai mikä on sopivaa. Jollei vahingoita muita ihmisiä, niin saahan sitä elää ihan miten lystää.
      Totta, joulua kohti :)

      Poista
  8. Heh, hauskasti lohkaistu tyttäreltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olikin, siltä aina irtoaa noita hauskoja juttuja :)

      Poista
  9. Tuo mustapekkapatonkia odottavan katse <3
    Minäkin sain tänään kokea koiramaisen katseen. Hän katsoi pöyheän etutukkansa alta ja odotti jäätelölautasta nuoltavakseen.
    Haikeutta ilmassa täälläkin, enkä me selvitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on supervetoava.
      Meidänkin koira tykkään jäätelöstä, se tosin tykkää ihan kaikesta. Syö myös salaatit, marjat ja vihannekset.
      Kyllähän me selvitään, etsitään sitä arjen iloa nyt. Valoa viikkoosi!

      Poista
  10. Voi tuota teidän koiraa. Koirat on viisaita ja ovelia. Ja oppivaisia. Meidänkin vain ranskaa ymmärtävä koira on oppinut kymmenessä vuodessa kolmikieliseksi. Joulun haikeutta en ole vielä antanut itseni kokea sillä vielä huolimatta Kolmen Kuninkaan Päivästä on kuusi ja koristeet paikoillaan. Joka vuosi sama juttu: päätän että joulu näkyy meillä heti 1. joulukuuta ja viedään pois ennen vuoden vaihdetta ja kuitenkin käy niin että joulu tulee näkyväksi vasta ennen joulua ja lähtee pois Nuutin päivään mennessä. Kerran oli kuusi vielä puoli välissä tammikuuta! Haikein mielin minäkin pakkaan koristeet laatikoihin, mutta ei ole enää kuin 11 kuukautta ja taas ne laatikot voi avata! Voi miten kaunis Matto teillä on.Ja nuo ihastuttavat lautaspinot! tykkään jonkun vanhoista astioista ja eipä meilläkään uusia olekaan. -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koira osasi aluksi vain venäjää, joten meillä ei ollut yhteistä kieltä ollenkaan. Sitten se oppi suomen kielen, me emme oppineet venäjää :) En tiedä, muistaako se enää venäjästä mitään - pitäisi testata ystävän kanssa, joka puhuu sujuvaa venäjää. Mikäs siinä, voihan kuusta pitää vaikka kevääseen, jos siltä tuntuu. Tuo matto on muuten Istanbulista, vanha kurdimatto, minäkin tykkään siitä kovasti.

      Poista
  11. Voi miten herkullisia kuvia, kerta kaikkiaan. Ihastuin jokaiseen, mutta eniten rakastan kuvaa, jossa koiran tekisi mieli jotain namia mamman lautaselta. Ihana! ❤

    Doris Lessing nousi esiin eräässä toisessakin yhteydessä eilisiltana, ja nyt alkoi vähän lessingittää. Ja Billie Holiday, aah! ❤

    Muistan tuon jouluhaikeuden ja luopumisen tuskan lapsuudesta. Mutta aikuisuus, lukemattomat työjoulut ja se, ettei ole lapsia, on tehnyt minusta sellaisen vähän joulukalsean. Ja se vähän harmittaa toisaalta. On vaikeaa päästä oikeaan joulufiilikseen, enkä ole vuosiin edes kunnolla laittanut joulua kotiin. Pitäisi ehkä yrittää vähän enemmän, ei väkisin mutta sellaisella hyvällä määrätietoisuudella ja ilolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, koira on hellyttävä, se kerjää kaikilta, muttei sille oikein voi suuttua. Ja kyllähän se menee kiltisti sängylle odottamaankin, jos käsketään.
      Minulla on kesken Lessingin Kultainen muistikirja, se onkin aikamoinen opus.
      Niin, ilolla ja vaivihkaa minäkin tuota joulua laitoin, en jaksanut mitenkään erityisesti, kun oli kiirettä jouluun asti. Mutta se riittää, kun on kuusi ja vähän joulumusiikia ja kynttilöitä.

      Poista
  12. Hyvää alkanutta vuotta urpolle :) Kauhea ahdistus, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt lukea blogilistaani läpi. Nyt puran sitä ensimmäisen arkiaamun hässäkässä, mutta onneksi, sillä täältä saa minä vuoden aikana tahansa pienen palan kevään optimismia. En tiedä johtuuko se siitä, että useana vuotena keväällä olin Turussa viikonloppukylässä ja se paikkatunne on säilynyt pitkään. Ja se, että Turussa on aina kevät pidemmällä kuin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, samoin sinne! Minä toivoisin, että tänne tulisi nyt ensin kunnollinen talvi. Monta kertaa on tullut lunta, mutta sen jälkeen on tullutkin vettä ja kaikki ovat taas sulaneet pois. Jälleen kerran on maa musta ja keskellä päivääkin on ihan pilkkopimeää. Mutta totta, täällä taitaa kevät aina tulla vähän etuajassa muuhun Suomeen nähden. Eikä siihenkään ole enää kauan.

      Poista
  13. Rakastuin tuohon kuvaan, jossa tarjotin jaloilla! Ja rakastan noita venetsialaistarjottimia. Mutta hui kun mun tulee vilu paljaista sääristä.
    Voihan urpo! Heh. Tällä taitaa olla toinen, ainakin jos tytöltä tänään kysyttäisiin. Unohdin pestä lomalla hänen jumppakamansa ja hikisen säkin kanssa paineli just kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö tarkenee täällä tuollaisissa paituleissa, mutta minulla on villasukat ja pitkät housut ja paita ja villatakki. Olen monta kertaa kysynyt, että eikö sulla ole kylmä, mutta ei kuulemma ole. Voivoi,kivaa, että sinäkin liityit tähän urpojen joukkoon.

      Poista
  14. Miten kaunista, tuo sininen pöytäliina on kuin sininen hetki,
    on ihanaa, kun lumi narskuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minustakin se lumen narskumisääni on ihana, tulee mieleen kaikki lapsuuden talvet, kun tuntuu, että oli aina lunta ja pakkasta. Tiedä sitten, oliko oikeasti niin.

      Poista
  15. Mikäs Lessing tuo onkaan? Ja tykkäätkö? Ihastuttavaa uutta vuotta toivon sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Kultainen muistikirja. Minulla vieläkin jonkun verran kesken, kun on noin paksu opus. Ja tykkään kyllä, Lessing tuntuu olevan erittäin tarkkanäköinen psykologinen ihmiskuvaaja. Samoin sinulle, ihanaa tätä vuotta!

      Poista
  16. Niin kaunis sininen kuvissa, pidän. Teillä on kodikasta, ensimmäisessä kuvassa on kaikki kodikkuuden elementit.

    Bille Holiday on minulle joulumusiikkia, meilläkin on ennen joulua tosi kivaa, Billien seurassa yleensä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On täällä ihan mukavaa, me ainakin viihdymme :)
      Billien seurassa on todellakin tunnelmallista ja kodikasta. Minä kuuntelen aina tuota samaa älppäriä, se on ollut minulla jo nuoresta asti.

      Poista
  17. Totuus tulee lasten suusta! Sinut tuntien en kuitenkaan sanoisi sinua urpoksi!

    Koiran katse; äänetön ja napakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minä sitten kuitenkin olen vähän urpo :)
      Niin, tuijotuskilpailun tuo koira voittaa kyllä aina.

      Poista
  18. Oman elämänsä urposta tuli mieleeni ihanan terve itsetunto ja vapaus olla sitä mitä on. Hyvin sanottu. Teidän pilkkukoira on ihastuttava ja enemmänkin kuin ihastuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin tulkitsen sen noin, vaikka tuskinpa tyttö ihan sitä tarkoitti sanoessaan sen. Koirat taitaa olla melkein järestään mukavan näköisiä tyyppejä.

      Poista
    2. Totta. Taisin kirjoittaa itsestäänselvyyksiä :)

      Poista
  19. Minä olen kerännyt joulukoristeet varmaan kolmeen kertaan, ja taas huomasin, että yksi on jäänyt... Saisi tämä hutilointi jo loppua :). Joulun jälkeinen haikeus, jotenkin tuntuu, että pitäisi tulla jo kevät, vaikka parhaat pakkaskelit ja lumileikit ovat toivottavasti vielä edessä.
    Makoisan näköisiä kattauksia teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin käy aina noin, osa koristeista menee jotenkin piiloon. Nyt olen jo niin uudessa vuodessa kohti kevättä menossa, että oksat pois :)

      Poista
  20. Ihanaa, Urpo ja Turpo. Minä olen ollut ihan oikeasti Urpo. tai sitten se Turpo. Kun en nyt enää millään muista. Siitä on yli 10 vuotta, ja se oli eräässä kaupunginteatterissa kaukana täältä. Oli oikein kunnon Urpo-turkki päällä, ja tuli kunnon hiki. Mukavaahan se oli olla oman elämänsä Urpo. Tai Turpo. Mitä näitä nyt on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Vau! Meillä tyttö tykkäsi lapsena Urposta ja Turposta, oli jotain leffoja, mutta ei ihka oikeaa Urpoa tai Turpoa sentään. Mä uskon, että se turkki oli kuuma. Olen usein säälinyt muumeja Muumimaailmassa, niillähän on siellä ihan lyhyet vuorot helteellä.

      Poista
  21. Hahaha, oman elämänsä urpo! Olisin ehkä mieluummin urpo kuin "noloin", joksi poikani minua toisinaan nimittää. Onneksi harvoin olen sikanolo; ehkä vain silloin, kun esitän olkkarissa, miten discoa tanssittiin meidän nuoruudessamme....

    Pöytäliina ja koira, pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, ai sullakin on tapana tanssia itseksesi :) Täällä sama vika...ja joo, se näyttää varmaan aika nololta.
      Mukavaa viikon alkua sinne ja yritetään nyt olla nolaamatta lapsiamme :)

      Poista
  22. Koira ja tyttösi polvet, tarjotin ja tuolin käsinoja, matto ja tyttösi alta pilkistävä torkkupeitto. Lautaspino, pöytäliina, koiran uni, aurinko, aurinko, oksan virkkaukset, ruoka lautasella, ravittu mieli. Jokainen on oman elämänsä urpo, sankaruus on tästä taaperruksesta toisinaan hyvin kaukana. Olet mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin, minäkin tykkään tuosta kuvasta, jossa on tyttö ja koira - minun rakkaat. Ja joo, tunnustan usein urpoilevani, mutta se on niin inhimillistä.

      Poista
  23. Ihana kirjoitus. Kauniit kuvat. Urpon oleminen on onnellisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kyllä tämä urpona oleminen on ihan suloista :)

      Poista
  24. Olet taituri, sanojen ja kuvien rytmit soljuvat yhteen. Ihana tuo aiempi vuosikatsaus, nautin siitä kovasti. Tammikuun kaukomatkan aurinko, arktinen juhannus ja ihana vihreä Tallinna -myönnän, että reissukuvat jäi parhaiten mielenpäälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista. Vuosikatsauksia on aina kiva laatia ja myös lukea muiden tekemiä. Minullekin jää reissukuvat aina parhaiten mieleen, ei voi mitään :)

      Poista
  25. Oi nuo suorasukaiset lapset!
    Niin monta viisautta olen kuullut heidän suustaan.
    Mutta välillä on niitä hetkiä, jolloin saa kuulla jotain uutta
    ja vielä hellän halin päälle. <3
    Nautitaan, kun vielä voidaan olla oman elämämme urpoja! (Niin moni ei enää kykene)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Lapset ovat taatusti opettaneet minulle enemmän kuin minä olen kyennyt heille
      opettamaan. Jeps, urpoillaan ihan koko sydämestämme :)

      Poista
  26. Lapset :) Mulle irvistellään ja vinoillaan, ääntäni matkitaan ja sanojani toistetaan, mutta se tekee hyvää, ravistelee irti vakavuudesta. Tuntuu, että kaikki tällainen on onni.
    Kuvat on sykähdyttävän kauniit, tuovat lämmön ja lempeyden tähän tammikuuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lapset ovat opettaneet senkin, ettei pidä ottaa itseään liian vakavasti. Tuossa juuri kirjoitinkin, että lapset
      ovat varmasti opettaneet minulle enemmän kuin minä heille.
      Kiitos, kohti valoa tässä mennään, vaikka kovin on pimeää ollut tänä viikonloppuna.

      Poista