sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sanat hiertävät ja kiusaavat

Sinisiä hetkiä, pääkallokelejä ja Punaisten kyynelten talo.
Sanat jotenkin pakenevat minua, hiertävät ja kiusaavat.
Tehtiin blinejä, sellaista talviruokaa.
Yksi ihan yllättävä juttu ja ensi viikolla tiedossa monta kivaa tapaamista.

54 kommenttia:

  1. Punaisten kyynelten talo tekisi mieli lukea, mutta mietin, että onko se liiankin rankka minulle herkistelijälle. No, ehkä joskus. Kelit ovat kyllä silkkaa pääkalloa: en olisi uskonut, että kuljen nastakengillä, mutta ovatpa ne hyvät!

    Toivottavasti sanat saavuttavat sinut -- varmasti sen tekevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kokenut kirjaa kovin ahdistavana, vaikka olihan aihepiiri tosi rankka. Samasta teemasta kertova Kim Echlinin Kadonneet sen sijaan oli minusta todella järkyttävä, koskettava mutta myös hyvin kaunis teos.
      Juu, minä seisoin yhtenä aamuna jäätikön keskellä ja mietin, etten uskalla mennä eteen- enkä taaksepäin. Mutta pakko oli vaan hiipiä eteenpäin, että ehdin junaan.
      Ja kiitos tsemppauksesta :)

      Poista
  2. Blinejä tässä suunniteltiin myös tekevämme ja kutsua ystäviä niitä syömään, kerjäävä koira kuuluu asiaan vaikka aina käskenkin sen loitommalle odottamaan :).
    Sanat ovat joskus hankalia, etenkin jos ei löydä sopivaa käännöstä toiselle kielelle. Minua ne härnäävät juuri sillä tavalla ja karkaavat kielenkärjeltä. Hauskaa alkavaa viikkoa Sinulle Pirkko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koira saa joskus kerjätä, kun syömme itse, mutta vieraiden aikana se kyllä käsketään muualle. Vieraita voisi häiritä nuo vetoavat silmät.
      Kiitos samoin sinulle! Yritetään siis kesyttää sanoja omalla tavallamme.

      Poista
  3. Pääkallokelejä on todella piisannut, valitettavasti. Tämä on juuri sitä talvea, josta en pidä. Pelkään liukastumista todella. Kauniita hetkiä olit jälleen vanginnut. Ja tuo Punaisten kyynelten talo alkoi kiinnostaa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vihaan ja pelkään liukkaita kelejä, olen joskus loukannut itseni pahasti. Mutta on se vaan harmi, kun ei voi vetäytyä kokonaan kotiin, vaan on pakko mennä tuonne liukastelemaan. Nyt on onneksi jo vähän parempi.
      Tuo Punaisten kyynelten talo oli kyllä hyvä, mielenkiintoinen ja koskettavakin, voin suositella.

      Poista
  4. Minäkin voisin olla koirana tuossa vieressä kinuamassa noita herkkuja!
    Kiitos taas kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä koirakin sitten lopuksi sain blinin ja herkkuja siihen päälle. Eli kannatti :)

      Poista
  5. Olin alkuviikon pääkaupungissa ja elin neljä päivää blineillä (vähän myös kahvilla ja jäätelöllä). Testattiin eri ohjeita ja päällysteitä, blinit on täydellisen hyvä talviruoka.
    Kaunis sini näissä kuvissa, hyviä tapaamisia ensiviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muutenkin onkin, oikein hyvä talviruoka. Meillä ei ole oikeaa blinipannua, se vähän harmittaa. Saisi vähän isompia ja paksumpia blinejä sen kanssa.
      Kiitos, samoin sinulle hyvää viikkoa!

      Poista
  6. Täällä on niin kamalat kelit, että ulos en mene kuin pakon edessä. Kuvaaminen on siis jäänyt täysin. Lämpötilat seilaa edes ja takas. Hyvä syy kaivautua peittojen alle lukemaan, joten en valita. On mennyt monen monta kirjaa. Viimeisin oli Kukkia Birgitalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama, ei huvita paljon huvikävellä, pakolliset on vaan hoidettu. Kukkia Birgitalle oli niin hauska, muistan että nauroin sitä lukiessani äänen.

      Poista
  7. Oi mikä sininen ♥
    Hyvää uutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  8. Siitä on aikaa kun olen blinejä syönyt. Tekisi kyllä mieli nyt, herkullisen näköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä syön blinejä yleensä kerran pari vuodessa. Sellainen kausiherkku.

      Poista
  9. Luin Punaisten kyynelten talon viime kesänä ja se pyöri kyllä päässä pitkään. Alkupuolen toteava kerrontatapa avasi päätä hyvien dokumenttielokuvien tapaan, kuva kuvalta tarina tuli lähemmäksi ja toinen osa taluttikin sitten suoraan sisälle Vannan ja Maon elämään ja vielä syvemmälle, ihojen alle.

    Hui hui hui, pelkään kaatumista ja liukkautta ja haluan uskoa, että olen oman osani sillä saralla jo tehnyt.
    Nuo kuvat, voi nuo kuvat! Tuohon siniseen haluan sukeltaa ja uida pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä pidin kirjasta kovasti, mutta ehkä vertasin sitä ihan epäoikeudenmukaisesti mielessäni Kim Echlinin Kadonneisiin. Oletko lukenut sen? Jotenkin se Kadonneet tuli enemmän ihoni alle, mutta kyllä tämäkin kosketti. Ja kuten sanoit, siinä pikkuhiljaa ihmiset kävivät läheisemmiksi.

      Joo, minäkin pelkään ihan hirvittävästi. Enää täällä ei onneksi ole yhtä liukasta kuin viikolla, mutta on tuolla vieläkin liukkaita kohtia. Helsingissä voi olla ihan eri.

      Poista
  10. Tykkään paljon tuon neljännen kuvan niukasta tunnelmasta. Kuutaivaasta ja silmistä tornissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ne ovat silmät, nyt vasta tajusin sen :)

      Poista
  11. Tämä dokumentti voisi muuten kiinnostaa sinua, liittyy myös puna khmereihin: https://www.youtube.com/watch?v=3tZL5S5thvs
    Hyvää viikon alkua, pian on pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eppu mahtavasta vinkistä. Katson tuon hetimmiten. Ja pian on hetimmiten, kivaa :)

      Poista
  12. Ollapa blinejä, niistä jo haaveilin :)

    VastaaPoista
  13. Upea kuvasarja, niin ihania sinisiä hetkiä! Blinit olis kyllä herkkua, kuka vaan tekis :)
    Odotan kyllä aikaa, että minäkin ehtisin lukea muutakin, kuin opiskeluun liittyvää...no kesällä jos sitten riippukeinussa :)))
    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Minäkin muistan vielä hyvin sen ajan, kun ei opiskelujen ja/tai pienten lasten takia ehtinyt eikä jaksanut keskittyä lukemiseen, mutta onneksi ajat vaihtelevat. Nyt taas ehtii.
      Samoin sinulle!

      Poista
  14. Blinit, nam, harvemmin jaksaa paistaa niitä. Olen huono keksimään päällisiä, jotka maistuisivat kaikille (yksi lapsista söisi kaikki lätyt, myös pinaatti- yms. vain vadelmahillon kanssa...)
    Toivottavasti sanat kesyyntyvät, järjestyvät, lakkaavat juoksemasta karkuun.
    Mukavaa viikkoa, kuulostaa hyvällä tavalla touhukkaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, miltäköhän maistuisi blini vadelmahillon kanssa, ehkei paha :)
      Minäkin toivon, että löytävät pian tiensä takaisin tänne minun luokseni.
      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Tekisi mieli kokeilla niitä blinejä, joskus sain vuosisadan närästyksen blineistä tai ehkä niiden päällä olleista asioista, mene ja tiedä. Täytyy varmaan googlettaa "blinit närästys missä syy apua". Kumma juttu muuten, etten koskaan löydä mitään mitä googletan.

    Niin ja kiitos näistä kuvista, niistä tuli mieleeni vaihtaa pöytäliina, teenkin sen heti. Maanantaita hyvää ja muitakin päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, ehkä syy oli päällisissä tosiaan? Tai voihan se olla, että hiivataikinakin saa elimistön sekaisin. Tiedä häntä, minusta välillä tuntuu, että vatsa on kipeä ihan selittämättömästä syystä, ei millään pysty paikantamaan, mistä se johtuisi. Mutta sitten se menee taas ohi.
      Kiitos itsellesi ja oikein tuikkivaa tiistaita sinne!

      Poista
  16. Dinner with friends? Looks really good time...love the warm your photos show. Beautifully close photos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes,just dinner with family, but it was really nice :)

      Poista
  17. Helsingin tuomiokirkko taustanaan sinistäkin sinisempi taivas, upea kuva kuten kaikki!
    Blinit, hyvät lisukkeet ja ystävät samaan pöytään, siinä on juhlaa kerrakseen.
    Kirjoittelen tätä hymyillen, sillä äsken varasin kuusi lippua Peppi Pitkätossu -esitykseen. Arvatenkin ne neljä ovat lastenlasten paikkoja.
    Mukavaa viikkoa ja rapsutuksia tuijottajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peppihän sai aika hyvä arvostelut, joten teille tulee tosi hauska teatteriretki.
      Minusta tuo tuomikirkko on oikeastaan kauneimmillaan talven sinisinä hetkinä, kun se loistaa valkoisena.
      Mukavaa viikkoa teillekin!

      Poista
  18. Voi kauneus näitä kuvia, tuota sinistä! Pakenevia sanoja täälläkin, jopa pakenevia ajatuksia. Terveisin tyhjäpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllähän se sanojen pakeneminen usein johtuu siitä, että ne ajatukset sanojen takana pakenee...että mitäs sitten kirjoitat, kun pää lyö tyhjää. Me tyhjäpäät :)

      Poista
  19. Silmä lepää kuvissasi/kuvissanne jälleen kerran. Puolison kanssa lupailimme toisillemme, että syömme blinejä viikonloppuna :). Talven herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minullekin blinit ovat talviherkkuja, en niitä yleensä syö kuin kerran tai kaksi vuodessa, mutta silloin maistuvat kyllä oikein hyviltä.

      Poista
  20. Voi miten tuo toinen kuva ihastuttaakaan! Sen tunnelmaan ei sanoja tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Runot ja vahva kahvi on kyllä aika hyvä yhdistelmä.

      Poista
  21. Pidän tuosta kattojen yllä kuvasta, hirmuisen kaunis. Ja oi rauha siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo näkymä on ystävän asunnosta, jossa kyläilimme Helsingissä viikonloppuna. Minustakin maisema on huikea.

      Poista
  22. Onneksi söin juuri ja maha täynnä, muuten en kestäisi katsella näitä herkullisia blinikuvia. Olen kahdesti vain tehnyt, hyviä ovat olleet, mutta sen paistamisen jälkeen minä itse niin jotenkin rasvoittunut ja virttynyt, etten välitä enää itse tehdä. Muiden tekemiä söisin mieluusti!
    Kattonäkymästä ajattelin, että olet ollut Uudenmaankadun hostellissa, sieltä yhdestä huoneesta oli ihan sama näkymä. Muttei sitten sama kuitenkaan, kyllähän Hesassa kattoja riittää.
    Kirjasta en ole kuullutkaan, pitääpä taas kirjoittaa ylös. Mulla on nyt sittenkin se Tikli tahkottavana, kun yhä se seisoi kirjastossa odottamassa minua. Ensimmäiset sata sivua olin vähän että hohhoijaa kaikkien niiden sanaryöppyjen uuvuttamana , mutta nyt kun olen jo puolessa luen kyllä mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on juuri nyt kiljuva nälkä, mutta pinnistän vielä hetken. Sitten laitan avokadoleipiä. Niistä blineistä ei kuulemma tule rasvaisia, kun paistaa tarpeeksi kovalla lämmöllä, tiedä sitten, mutta minulla ei ainakaan tullut. Eilen löysin kirpparilta muuten blinipannun, jee!
      Minä taas tykkäsin Tiklissä just niistä New York -kohtauksista ja Las Vegas puudutti.

      Poista
  23. Voihan blini. Kerran jo olen värkkejä niihin ostanut mutta kun ei silloin iskenyt niiden valmistus. Pakko kai olisi vaan vääntää taikina. Tammikuussa tuntuu hiertävän sanat ja kaikki muukin. Tuntuu, ettei saa tosiaankaan mitään järkevää kirjoitetuksi tai sanotuksi ja kohta deadlinet paukkuu. Mulla oli elämäni tylsimmät synttärit tai ei oikeastaan mitään juhlaa ja siksi tylsää. Mutta päätettiin parin ystävän kanssa viettää ne uudelleen. Sitä suunnitellessa tässä sinnitellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minulle tammikuu on aina ollut jotenkin vaikea ja se on tuntunut pitkältä. Paljon pahempi kuin joku marraskuu, joka on vaan sellaista suloista pimeyttä ja harmautta ja hitautta. Harmi, että sulla oli tuollaiset synttärit, höh. Onneksi piditte ystävien kanssa kunnon rääppiäiset!

      Poista
  24. Hitsit miten hienoa sinistä!

    Minustakin tuntuu, että sanat ovat paenneet, ei suusta mutta kynästä. Blogitekstejäkään ei oikein meinaa syntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kynästä ne helpommin karkaa kuin suusta. Vaikka kyllä ne mulla karkaa suustakin tietyissä tilanteissa.

      Poista
  25. Ihana, hehkuva sininen, ihania pyöreitä, kaarevia muotoja ja taivas.

    Herkkuja kärkkyvässä koirassa on jotakin kotoisaa ja hymyilyttävää (tuo keskittyneen totinen ilmekin). Ystävän kani on samanlainen ja kiipeää kuulemma syliin nuolemaan ihmisen suupieliä, jos tämä on syönyt suklaata.

    Voi noita sanoja. Osaavat olla kyllä välillä aika omapäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se jaksaa keskittyä vaikka kuinka kauan ihan paikallaan. Odottaa vaan hievahtamatta, ilmeenkään värähtämättä. Onhan se nyt tietysti ihan kamalan hellyttävää. Kerjäävä kani olisikin jotain uutta...meidän kani ei oikein ihmisten herkuista välitä, paitsi vihanneksista ja hedelmistä.

      Niin...sanat, välillä karkaavat ja välillä vyöryvät syliin :)

      Poista