maanantai 26. tammikuuta 2015

Yritän syödä rautaa


Äsken kävin kaupassa. Ostoslistalla oli yksi tuote. Unohdin sen mitä piti ostaa ja ostin sen sijaan 8 muuta juttua. (nimim. Pitäisikö huolestua?)
Ehkä se on tämä kaikki kutkuttava, kiva ja kinkkinen, joka jyllää päässä.
Yritän syödä rautaa, C-vitamiinia ja D-vitamiinia.
Ja huomenna menen tänne.

58 kommenttia:

  1. Hei, tuo on hieno tapahtuma.
    Itse kävelin viikonloppuna Aurajoen vartta ja söin elämäni parhaan kalalounaan Kauppahallissa. Liikkeen nimi oli S. Wallin ja lounas oli nimeltään Paistettu lohi. Turussa on niin paljon nähtävää! Ja hyvää ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan juu huomista kovasti.
      Wallinin kalakauppa on huisin hyvä - hienoa, että kävit siellä lounaalla.
      Ja Turussa tosiaan on herkullista ruokaa, monta hyvää ravintolaa, siitä olen samaa mieltä.

      Poista
  2. Sama puutos vissiin täälläkin, kun tekee mieli pinaattia, pinaattia!
    Mutta kyllä on herrkua sun lautasellasi, nälkä...
    Ja vitsit kun tahtoisin tuohon meininkiin myös, mikä linkistä löytyi.
    Kutkutusta täälläkin ainakin yhdestä asiasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tein taas ihan itse diagnoosin ja päätin, että poden raudanpuutosta, kun olen koko ajan
      vietävän väsynyt. Ihan kuin tuo rauta jo viikon käytön jälkeen auttaisi. Se on sellaista litkittävää
      ja mukana on jotain yrttejä ja vitamiinejakin.
      Ja hei, se se täällä kutkuttelee :)

      Poista
    2. B-vitamiinin puutoskin voi aiheuttaa väsymystä, mutta ehkä sinulla on sitä tuossa mukana. Syön mieluusti maksaa, mutta en usein ja sehän varastoituu. Omat rauta-arvoni ovat välillä liiankin kovat ja uskon sen johtuvan tomaattien runsaasta syönnistä. Luojalle kiitos Närpiön kotimaisista tomaateista, en saa niitä omasta kaupastani, joten haen ne toisesta...

      Poista
    3. Juu, tuossa pitäisi olla myös B-vitamiinia. Minä kun en syö lihaa, tuota raudanpuutosta tulee varmaan helpommin. En ole koskaan kelvannut edes verenluovuttajaksi tuon laihan veren takia. Olen sellainen vähäverinen tyyppi :)

      Poista
  3. Se litkittävä puteli on tosi tehokasta -- nautin sitä raskausaikana yhden pullollisen kätilön suosituksesta. Tosin minulla väsymys ei koskaan johdu raudanpuutteesta kun sukuvikana on liian korkea hemoglobiini... Väsymys voi johtua monesta muustakin -- pidä huolta itsestäsi! Dokkarit varmaan piristävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se litkittävä onkin tehokasta, olen ennenkin ottanut kuurin. Mulla on nimittäin tosi alhainen hemoglobiini aina ja nyt se oli varmaan sitten tippunut jo alle normien. Kiitos huolenpidosta :) Luulen, että dokkarit tosiaan piristävät. Mukavaa viikkoa sinulle! Ja rautaista!

      Poista
  4. Voi kun kuulostaa tutulta tuo et lähtee ostamaan jotain ja sit unohtaa sen ja kantaa kotiin jotain ihan muuta : P
    Herkullisen näköinen annos lautasella, nälkähän tässä tulee katsellessa :)

    Oikein antoisaa huomista päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ei ilmeisesti tarvitse siis huolestua. Ja kyllä minua nauratti, kun tulin kotiin. Lähdin niiltä sijoilta sitten uudestaan kauppaan.
      Kiitos!

      Poista
  5. Ihan perusmeininkiä tuo unohtaminen ainakin täällä :D Ylipäänsä sekoilu ja sählääminen, ainakin tällä hetkellä. Yks päivä yritin mennä vieraaseen autoon, Samal hetkel kun laitoin avainta lukkoon, tajusin, että ei ole mun auto. Suoristin selkäni ja vieressä seisoi iso mies ja minä aloin nolona pyytelemään anteeksi, että taisinpa yrittää vahingossa sun autoon. No, mies totesi siihen tyynesti, että ei se mitään, se ovi olis ollut ihan aukikin. C ja D olis paikallaan täälläkin, hitsi, unohdin ostaa appelsiineja. Herkut kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että muitakin unohtelijoita löytyy. Haa, tuo autohomma on ihan hyvä, noinkin voisi käydä minulle ihan hyvin. Olen välillä niin omissa ajatuksissani, etten havainnoi ollenkaan ympäristöäni. Kiitos, oli tuo ruokakin muuten herkkua. Upea brunssi Sandrossa Helsingissä.

      Poista
  6. Hieno tuo kolmas Didrichseniltä otettu kuva! Ensimmäisen kuvan kanssa heräsi uteliaisuus ja käväisin Frozen Fountainin nettisivuilla :). Mukavaa festaria! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tunnistit, aika hauskaa. Juu, kävin katsomassa Munckin näyttelyn. Tuo kirja on aika kiva kurkistus amsterdamilaisiin liikkeisiin, monta vuotta vanha, mutta hauska selailtava.

      Poista
  7. Onneksi sinulla on lyhyt matka kauppaan. Minulle kävisi varmasti myöskin noin, jos en tekisi kauppalistoja. Salaattiherkkuja lautasella. Niitä on täälläkin syöty, lisäksi Multitabs- ja D-vitamiineja.

    Antoisaa huomista ja muutoinkin hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Tämän pään kanssa se on ihan kätevää. Minullakin on yleensä kauppalista, mutta nyt kun oli vain yksi ostos, ajattelin, että selviän ilman. Vaan olinpas taas väärässä.
      Kiitos ja samoin!

      Poista
  8. Herkullisen näköistä ruokaa. Inspiroitunen siitä tällä viikolla. Pitkästä aikaa tekee mieli kunnollisia ruokia (kuukausia olen elänyt lähestulkoon leivällä, hedelmillä, jogurtilla ja suklaalla) mutta mieleen ei tule oikein mitään lajeja, joita valmistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on viikonlopun Sandron brunssilta Helsingistä, mahdottoman hyvää sapuskaa. Minä taas olen koko tammikuun jaksanut tehdä sellaisia kunnon ruokia. Eilen tein härkäpapumakaronilaatikkoa, tuli hyvää.

      Poista
  9. Noin minullakin käy. Hyvä kuulla etten ole ainoa. Mun taas pitäisi muistaa syödä kalkkia kyn tuntuu että kynnet ja kohta hampaatkin hajoaa ja vielä imetän tuota yhtä nassikkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, minäkin muistan, että hiukset meni imettäessä huonoon kuntoon. Mutta varmaan kasvavat sitten entistä ehompina takaisin.

      Poista
  10. Tuo on valtavan vaikeaa, muistamisen muistaminen.
    Aina ei auta kauppalistakaan, sitä sujuvasti lukee edes ja taas ja silti hyppää tärkeimmän ylitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistamisen muistaminen, totta.
      Yleensä mulla on kauppalista, se on jotenkin tosi helppoa sen kanssa. Näköjään en pärjää enää ilman.

      Poista
  11. Books and meal with friends...what else can I ask for a perfect day?

    VastaaPoista
  12. This is an extrem vivid post! Can feel the atmosphere in the restaurant! Great, and by the way I love couscous!
    All my best
    Elisabeth

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. This Sandro ei very popular restaurant and it´s no wonder, food is very good.

      Poista
  13. Oi mun pitäs kans muistaa toi kalkki mitä joku tuossa jo sanoi. Mun hemoglobiini on aina ollut melko hyvä, molemmissa raskauksissa se tippui kyllä ihan kauheen alhaiseksi ja jouduin rautakuurille, josta taas mun maha ei tykänny yhtään. Juotava litku luontaismehu on pop!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kalkkikin olisi tärkeä. Sitä toivon ja uskon, että saan ruuasta tarpeeksi. Välillä tuntuu, että on kaikki mahdolliset puutostilat. Noi rautatabletit on vatsalle usein tosi ikäviä, siksi minäkin juon tuota litkua. Se imeytyykin paremmin elimistöön.

      Poista
  14. Mulle käy kaupassa aina ihan samalla tavalla, tosin siksi että ahdistun siellä, haluan äkkiä ulos, ja unohdan miksi tulin.

    Ensimmäisen kuvan kirja näyttää mielenkiintoiselta, mikähän mahtaa olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja on Pia Jane Bijkerkin Amsterdam: Made by Hand. Useamman vuoden vanha kirja jo, mutta kiva selailla.
      Hyvä, että muutkin ovat yhtä hajamielisiä. Minä en kyllä ahdistu omassa kaupassa, joka on pieni ja sympaattinen, mutta marketeissa ahdistun, kun en löydä mitään.

      Poista
  15. Kiinnostavaa. Minä en taida koskaan olla omissa ajatuksissani niin, että unohtaisin ajan tai paikan tai ympäristön - ympäristön havainnointi on suorastaan elämäntapani. Teen kaikenlaisia listoja (kauppalista on ihan pakollinen) niiden avulla unohtelen erittäin harvoin yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tässäkin sekä että. Joskus olen tosi valppaana liikkeellä, kuulen ja näen vaikka mitä ja välillä taas kävelen aivan omissa ajatuksissani, enkä näe edes tuttuja, jotka tulevat vastaan. Listat ovat minullekin välttämättömyys, varsinkin töissä, mutta välillä myös vapaa-ajalla.

      Poista
  16. Varo rautaa pakkasella, ettei kieli jäädy kiinni!
    Sandrosta tykkään.
    Ja oon niiiin huono käymään kaupasssa, rustaan aina lapun, jota en tulkita ja ostan väärät asiat. Joka kerta jotakin jää ostamatta. Voisin ulkoistaa kauppa-asioinnit tyysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää varoa :) Muistan, että kieli on jäänyt joskus mattotelineeseen kiinni.
      Minä olen laiska käymään kaupassa, siksi kaapissa ei usein olekaan mitään, mistä tehdä ruokaa.

      Poista
  17. Eka kuva on ihana. Minäkin olen yrittänyt napsia D-vitamiinia. Viimeksi kun menin isoon kauppaan, mulle tuli jokin tavaraähky ja miltei juoksin ulos. No juu, ostin sentään hopeatoffeepötköjä. Oli ihan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sait sentään hopeatoffeeta, ei mennyt ihan hukkaan :)
      Nyt olen syönyt pari viikkoa tuota C-vitamiinia ja rautaa ja kaikkea muuta hyödyllistä ja jotenkin kyllä tuntuu, että olen pirteämpi.

      Poista
  18. Tippuuhan niitä asioita mielen päältä, ilman että tarvii huolestuakaan. Vitamiinit on nyt unohtunut, mutta omega3:sta olen syönyt säännöllisesti - juuri siksi, että ne asiat pysyisi siellä mielen päällä:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin,kaikki tropit on varmaan tarpeen tässä vaiheessa vuotta. Minulla on monissa asioissa aika hyvä muisti, mutta näköjään se ei ulotu kaikille elämän alueille.

      Poista
  19. Oi, Docpoint! Mitä olit katsomassa?

    Toivottavasti rauta auttaa. Minulla on niin korkea hemoglobiini, etten tarvitse rautaa, mutta D-vitamiinia ja nyt kaatumisen jälkeen kalkkiakin syön. D-vitamiinin kuvittelen sellaiseksi mainoksen lupaamaksi pikkuauringoksi ja tuo kuvittelu tehoaa vähän pimeinä aamuina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa pari leffaa: simpanseista kertovan See no Evil ja Palestiinasta kertovan My Love Awaits Me by the Sea. Varsinkin tuosta ensimmäisestä pidin tosi paljon. Se oli koskettava, kaunis, raaka ja ajatuksia herättävä. Kyllä ihminen on vaan julma eläimiä kohtaan.
      Joo, syödään pikkuaurinkoja. Ja kalkki olisi kyllä myös tärkeätä, sitäkään en ehkä saa tarpeeksi.

      Poista
  20. Bee autta myös, kun ajatukset hajaantuu. Hermosto tykkää, kuten magnesiumistakin. (Minulla jatkuvasti käytössä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, beetä on tuossa rautahommelissa myös. Magnesiumia en olekaan syönyt...ehkä pitäisi sitäkin napsia. Kohta mulla on tuossa kymmenen pilleriä, joita popsin...no, sekin tuntuisi hassulta.

      Poista
  21. hei mulla on usein toi! että menen kauppaan ostamaan yhtä asiaa, kierrän ja kaarran jotain sinne päin ostaen, tulen kotiin ja huomaan että se olennaisin jäi. jaa jaa jaa. mutta se on kyllä tämä väsynyt hapero pää joka sen tekee.
    minä ostin tänään sinkkiä, auringonkukkaa ja d-vitamiinia. taitaa olle se aika vuodesta kun näitä aseita tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, tuo lohduttaa! Ehkä mullakin oli tätä vitamiinin puutosta ja kaikki johtui siitä. Nyt varmaan muistikin taas alkaa pelata, kun syön kaikkea tärkeätä. Sinkki on kuulemma hyvä flunssan ehkäisyssä yhdessä C-vitamiinin kanssa. Jepjep, näillä mennään kohti kevättä. Nyt on helmikuu, jee.

      Poista
  22. Tuo ensimmäisen kuvan kortti/kuva on aivan upea. En saa siitä silimiä irtoamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kortti on Munckin näyttelystä, pidän siitä tosi paljon.

      Poista
  23. Oi Sandro, siellä juuri tyttären ja miehensä kanssa olimme syömässä. Jumalainen ruoka ja ihana paikka. Minä olen syönyt jo vuosia talvisin reippaasti d-vitamiinia, c-vitamiinia, b- vitamiineja, magnesiumia ja sellaista monivitamiiniyhdistelmää missä on seleeniä. Ja runsaasti vihreitä vihanneksia. Minähän en muista yhtään mitään jos en kirjoita kaikkea ylös... ja usein unohdan vaikka kirjoittaisinkin! Kutkuttavaa, sitä täälläkin juuri nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandrossa on kyllä hyvä ruoka, nyt olen ollut siellä sekä pari kertaa lounaalla että kerran brunssilla. Multa puuttuu mun arsenaalista nyt siis vielä sinkki ja magnesium :) Noita vihanneksia syön onneksi aika paljon. Ja kutkutus..se on päivän tunne :)

      Poista
  24. Kuvat ♥♥♥ ja älä murehdi unohdusta,se on tuttua jos ajatukset ei läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos myös lohduttavista sanoista. Onneksi sentään yleensä muistan tärkeät asiat.

      Poista
  25. Puhutteleva jotenkin tuo ensimmäinen kuva, aah. Ja voi tuota salaattia. Tekisi mieli tuollaista juuri nyt, vaikka on sydänyö, eikä minun oikeasti edes ole nälkä. Mutta aneeminen olen ollut koko ikäni. Ei minusta ole edes verenluovuttajaksi: monet vuodet kävin aina yrittämässä, mutta sain vain lämmintä kättä, purkillisen rautaa ja kehotuksen mennä kahville, vaikken luovuttajaksi kelpaakaan. :) D-vitamiiniakin minun pitäisi muistaa ottaa jättiannos joka päivä, mutta miksiköhän se on muka aina niin kovin vaikeaa muistaa.

    Ihanaa viikonloppua sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hassua ajatella, että sinä siellä valvot neljän aikaan yöllä...Minäkin olen ollut aina aneeminen, vaikken tosiaankaan koe itseäni kovin aneemiseksi, vaan päinvastoin. Siksi tuo rautakuuri on toisinaan paikallaan. Minuakaan eivät ole huolineet verenluovuttajaksi, pari kertaa joskus aikoinaan yritin. Olen jo luopunut edes yrittämästä. Samoin sinne, mukavaa viikon alkua!

      Poista
  26. Minulla jää usein joku kauppalistalta ostamatta. Tai sitten hukkaan koko kauppalapun ennen kuin pääsen kauppaan asti. Sitten mietin, että olikohan jotain erikoista...
    Vitamiineja täälläkin yritetään syödä (hedelmiä, marjoja ja ihan vaan vitamiinipillereitäkin), ja proteiinin tarvettakin varmaan olisi. Olen kyllä syönyt mahdottomat määrät suklaatakin, mutta jos muuten syö suht terveellisesti niin huihai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta.
      Niin, suklaa on minunkin paheeni, vai onko se nyt sitten edes pahe. En tykkää muista karkeista, joten kaipa tuota suklaata voi välillä syödä ihan hyvällä omallatunnolla. Eli huihai, nautinnotkin kuuluvat elämään.

      Poista
  27. Ei tarvi huolestua, kuulemma. Ystävä meni ruokakauppaan, teki ostokset, maksoi ja unohti ostoksensa kauppaan. Kaikki tällainen on ns. ruuhkavuosi-iässä normaalia, kertoi terveydenhoitaja, kun juttelin hänen kanssaan unohteluista (ja eksymisistä). Minä suhtaudun lievällä varauksella, isäni oli jo keski-iässä muistisairas. Toisaalta sitten taas huvittuneena seuraan, miten kaksitoistavuotiaamme on lähteä reputta kouluun, asettelee ajatuksissaan jääkaappiruokia pakastimeen jne.

    Herkullisen näköinen salaatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, tuota minä en ole vielä tehnyt. Niin, minullakin on lähipiirissä ollut ihmisiä, jotka ovat sairastuneet aika varhaisessa vaiheessa muistisairauteen, siksi joskus vähän pelottaa. Mutta ehkä se tosiaan on vain niin, että tässä vaiheessa elämään on toisinaan vähän liian monta rautaa tulessa, liikaa muistettavaa.
      Tuo Sandron brunssi oli ihan mahdottoman hyvä - voin suositella, jos joskus olet viikonloppuna Helsingissä.

      Poista