keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon

Osa kuvista miehen, kiitos.
Moottoritiellä jäätävää tihkua.
Talven toinen runebergintorttu Suomenlinnassa.
Jutellaan merestä, lauluista, merilauluista ja laulumeristä. Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon.
Olen jälleen kiitollinen siitä, että saan kohdata ihmisiä, nauraa ja halata.
Ja surenkin, pieni kynnellinen soturi hävisi viimeisen taistelunsa.
Mutta linnut laulavat jo kevättä.
Ja meillä on kotona uusi järjestys.

47 kommenttia:

  1. Kauniita talvisia kuvia. Meillä on vain puolmetriä enemmän lunta... Haaveilen hiihtämisestä, heti kun taas henki kulkee. Nyt tyydyn takkatuleen peiton alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Helsingissä oli kyllä lunta, muttei ehkä Suomenlinnassa niinkään. Minäkin haluaisin hiihtämään, mutta odottelen aurinkoa ja keväthankia. Toivottelen jaksamista, pysyttele vaan siellä vällyjen alla tulen loimussa.

      Poista
  2. Mä en nyt oikeastaan meinaa ollenkaan kestää näiden kuvien kauneutta, pakahduttaa! Kiitos!

    Ja suloinen sinä, ihana lätsä :) hei vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sitten kestit kuitenkin :)
      Lätsä on hyvä, kun erotun sen kanssa väkijoukosta. Kukaan ei hukkaa minua.

      Poista
  3. Lovely photos...we are under snow this week. Grey days, no light, just a white giant cloud over everything. Walk to work. Feel the minus temperatures...if it was a bit more light...would be perfect.
    Now I can see a lot of children playing in snow...I need to go out!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Here is also gray sky, gray air, no light. I wait sunshine also :) But birds are already singing, isn´t it promising? Spring is coming.

      Poista
  4. Hurmaavat talvikuvat, sinä suurin hurmuri! Ja sulla on tosi hieno pipo.

    Ryhdyin miettimään ja on todettava, että olen muistaakseni syönyt vain yhden runebergintortun elämässäni, kohta vuotta sitten. Ei vaan ole oikein osunut tortut kohille.

    Aina kun näen Helsingin tuosta suunnasta (eka kuva), ymmärrän arkkitehtuurisen yhtäläisyyden Pietarin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vähän harmitti, kun oli niin harmaa päivä ja välillä satoi silkkaa räntää. Mutta kivaa oli. Joo, löysin pipon kirpparilta, enkä ikinä käytä tuollaista väriä - mutta tuossa pipossa se menee.
      Oho!! Minä tykkään runebergintortuista kovasti, ne on just sopivia mun suuhun.
      Totta, kovasti näyttää Pietarilta Helsinki, valkoinen kaupunki.

      Poista
  5. Ihanan kaunis talvinen Helsinki! Pienestä kynnellisestä soturista tuli mieleeni kissa. Voimia surussasi. Oli hän mikä tai kuka tahansa. Elämä jatkuu, mutta menetysten jälkeen aina erilaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Helsinki on kyllä tosi kaunis mereltä päin. Ja Suomenlinna on aina kaunis. Pieni kynnellinen soturi oli gerbiili, pieni mutta rakas. Joten kiitos.

      Poista
  6. Voi miten upeita kuvia Suomenlinnasta ja kauppatortilta! Suomenlinna on kyllä Helsingin helmi. Me käydään seillä vähintään pari kertaa omalla veneellä kesäisin. Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ihmettele, että tuonne seilaatte kesäisin. Minustakin Suokki on valtavan ihana paikka. Yritän käydä ainakin kerran pari vuodessa. Tämä välimatka vähän pidättelee. Samoin sinulle!

      Poista
  7. Oh kauneutta ja väkevyyttä! Ihana Suomenlinna, ihana meri, ihana Sinä! Halaus!
    Pst. Jäin kulkemaan niissä (sen yhden tekstin) kokemuksissa ja ajatuksissa. Kiitos lumoavasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja kiitos toistamiseen. Olen iloinen, että tykkäsit :)

      Poista
  8. Minä en pidä runebergintortuista, mutta katselen joka kerran kaupassa käydessäni kaihoisasti laskiaispullia. Hillolla. Mantelimassa ei käy. Toistaiseksi olen jättänyt houkutukset kauppaan, mutta kunhan saapuu laskiasisunnuntai, ei minua pidättele mikään:). Sen jälkeen on meidänkin syytä haaveilla hiihtoretkestä. Ei nyt ehkä Hailuotoon, vaan johonkin lähiluontoon. Kuopus on itseasiassa ollut jo pari päivää hiihtokoulussa, joten siitä se sitten lähtee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan tykätä runebergintortuista enemmän kuin laskiaispullista. Vaikka lapsena oli tietysti ihan toisinpäin. Maku muuttuu, niin kuin nainenkin. Minä olen nykyään niin surkea hiihtäjä, että paras on hiihdellä ihan tasaisella meren tai järven jäällä vain.

      Poista
  9. Hajonneen jään kauneus.

    Sinun kauneutesi.

    VastaaPoista
  10. Hieno kirpputori löytö tuo pipo. Oikein pirteä väri. Ja sinä olet kaunis. Runebergin tortuista tykkään ja teen niitä itsekin, myöntää täytyy että muulloinkin kuin vain viides helmikuuta. Tänään juuri luin runokirjaasi. Tässä vaan odotellaan sitä seuraavaa julkaisua kiitos.-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo pipo on muuten tosi lämmin. Minä olen vähän pipofriikki, tykkään vaihdella erilaisia pipoja. Niihin on hyvä piilottaa sotkuiset hiukset. Luitko? Aika ihanaa, että joku lukee runoja edelleen. Että ne jatkavat elämää. Kovasti teen töitä, että tulisi toinen kokoelma, mutta mitään uutisia ei vielä ole kertoa :)

      Poista
  11. Aivan ihanat kuvat taas! Kuvissasi ovat talven valo ja lempeys, pakkastuulen kirpeys, ja siellä keskellä punapipoinen ja onnellisen näköinen kaunotar. ♥ Ja niin herkulliset värit, siellä lumen keskellä kuin tarjottimella.

    Minulla oli tänään runebergintorttu iltapalana. Rakastan niitä, mutta se on jo tämä porvoolaisuuteni, joka velvoittaa -- rakkaus runebergintorttuihin lie peräisin sieltä lapsuus- ja nuoruusvuosistani Porvoossa (jossa torttuja saa tietty ympäri vuoden!). :) Ja lintujen laulua kuuntelin tänään aamulenkillä. Tuntui ihan ripauksen verran keväältä. Halaus sinne iloon ja suruun. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli oikeastaan aika huono ilma, mutta sitten se vähän kirkastui. Tänään paistaa aurinko, jee!
      Ai sinä olet Porvoosta. Mieskin on syntynyt siellä, karkasi tosin melkein heti eri maisemiin. Linnut tosiaan laulavat, tänään heräsin lintujen lauluun! Kiitos ja halauksia.

      Poista
  12. Minä vasta odotan,että tyttö tulee eskarista sitten syödään Runebergin tortut. Melkein ainoa leivonnainen joka mielestäni sopii paremmin teen kuin kahvin kanssa.
    Tyttö oli myös niin sisukas hiihtäjä viime viikolla maalla,että aloin myös haaveilla kesäisestä hiihtovaelluksesta hänen kanssaan. ( mutta mihis se toinen nassikka laitetaan? Ahkioonko.. ehkä siis odotamme vielä vähän. )
    Ihana hyvän mielen pipo:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ehkei nyt sentään kesäisestä vaan keväisestä tietenkin.

      Poista
    2. Kivaa, että teillä lapset hiihtää. Minäkin tykkäsin lapsena hiihtää ja hiihdimme paljon. Nyt se hiihtäminen on sellaista, että hiihdän keskimäärin joka kolmas talvi. Niin, kyllähän se pieni kätevästi ahkiossa tulisi, jos osaa vaan istua. Kevättalvi onkin jotenkin parasta aikaa hiihtää, kun aurinko paistaa ja kaikkea.

      Poista
  13. Tuosta jäämurskasta voisi tehdä kankaan. Tykkään Helsingistä tuosta vinkkelistä, tykkään talojen väripaletista.

    Todella kaunis on tuo sinun kuvasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katselin tuota jäätä sillä silmällä, että osaisinpa maalata tai jotain.
      Kiitos kovasti :)

      Poista
  14. Kaunis postaus, harmi kun surua elämässäsi. <3 Hailuoto on paikka, jossa en ole käynyt - ehkä vielä jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääsi Hailuotoon ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä. Tykkäsin ja paljon jäi siellä näkemättä ja kokematta.

      Poista
  15. Olen löytänyt tänä talvena hiihtämisen. Tykkään kovasti.
    Minä pidän enemmän laskiaispullista. Hillolla. Makuasioita.
    Voimia suruun pienen gerbiilin johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti.
      Täällä ei oikein ole ollut hiihtokelejä, vaikka nyt kyllä varmaan jo onkin. Minulle sopisi parhaiten se sellainen, että laittaa sukset alaovella jalkaan ja painelee ladulle. Nyt niitä suksia pitäisi ensin kuljettaa autolla jonnekin, ei kiva.

      Poista
  16. Onpa jäänyt käymättä Suomenlinnassa talvella..harmi. Mutta joskus Hesassa asuessamme pääsin työn puolesta opastetulle vesibussiretkelle, jossa tutustuttiin Helsinkiin mereltä päin. Se oli kaunis kokemus. Kuten nämä kuvatkin, ihanan merihenkisiä ja raikkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin viime kesänä sellaisella risteilyllä Helsingin edustalla. Se oli mielenkiintoista, mielikuva Helsingistä avartui kummasti, kun seilasimme aika kauas itään. Helsingissä on ihan hirveän paljon kauniita paikkoja. Kiitos.

      Poista
  17. Oi noita kuvia, oi, oi. Kauniita kaikki, mutta ihanin tuo sinun kuvasi. Ystävä täältä Berliinistä sai juuri asunnon Suomenlinnasta, viikon päästä jo muutto. Toinen kirjoitti kirjan Suomenlinnasta, se ilmestyy joskus, ehkä ensi vuonna. On monta syytä käydä siellä. Nämä kuvat kuin lautta, joka kulkee jäiden läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväinen. Minä niin mielelläni muuttaisin Suomenlinnaan....ehkä joskus. Ja minä voisin käydä tuolla alvariinsa, mutta harvoin ennätän. Aina mieli jotenkin rauhoittuu, kaikki asettuu oikeisiin uomiin...tai lähtee villiin lentoon.

      Poista
  18. Tuo kuva Helsingistä mereltä on taianomainen, kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minustakin Helsinki on mereltä katsottuna tavattoman kaunis.

      Poista
  19. Hienoja kuvia, kuin maalauksia! Ensimmäiset kuvan jäälohkareet ja värit lumoavat. Jää voi olla noin kaunista!

    Luulin ensivilkaisulla, että kuvassa on tyttäresi, mutta sehän onkin Rouva Siloposki itse! Makee pipo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuollainen liuskoittuva, repalainen jää onkin tavattoman kaunis. Mutta harmittaa, ettei meri oli jäässä. Tänä talvena ei päästä kävelemään meren jäälle - harmi.
      Oho! Rouva Siloposki kiittää :)

      Poista
  20. Onko vielä noin kova talvi! Jotenkin haluaisin ajatella, että helmikuussa helpottaa, vaikka upealta näyttää jää.. hiihtoretki kuulostaa taas näin vaihteeksi eksoottiselta, ajattelen kaakaota ja ruisvoileipiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan on. Ja ilmeisesti huomenna on taas enemmän pakkasta. Linnut kyllä laulavat jo, mutta muuten ei oikein vielä ole kevättä ilmassa - rinnassa kylläkin. Kaakao on hiihtoretkelle ainoa oikea eväsjuoma.

      Poista
  21. Niin kaunista. Sinä varsinkin! Hehkut punaisessa.
    Mä olen just matkalla Ouluun siskon luokse. Hailuotoon ei varmaan kuitenkaan hiihdellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, ihanasti sanottu.
      Oi, pidä hauskaa siskon kanssa! Ehkä hiihdätte joskus toiste Hailuotoon :)

      Poista
  22. Aivan ihana kuva sinusta! Ihana sinä:)

    Me oltiin tuolla kans yks sunnuntai. Puskettiin tuulta päin ja käytiin lämmittelemässä pienessä kahvilassa. Sinne tuli morsiuspari otattamaan kuvia, ja kaikilla oli yhtäkkiä kyynel silmäkulmassa. Toivotettiin onnea nuorelle parille. Sillä he olivat nuoria, ja jotenkin niin tavattoman suloisia.

    Hailuotoon joo joskus minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että - kiitos!
      Aika ihanaa hetkeä pääsitte todistamaan. Kyllä minäkin mieluusti menisin naimisiin Suomenlinnassa, mutten kyllä kesällä, kun joka paikka on täynnä ihmisiä, Mutta näin talvella se olisi kivaa.

      Poista
  23. Ihana kuva kauniista naisesta, sinusta!

    VastaaPoista