sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Miksi rauha pakenee?

Tällä viikolla koettua:
Simpanssin surulliset silmät.
Sarah Kanen järkyttävä, munaskuita riipivä näytelmä.
Mies, joka kysyi kadulla minulta: Jos kaikki toivovat rauhaa, miksi rauha pakenee?
Maailman paras pannukakku ja lämmin halaus – kodissa, jossa en ollut ennen käynyt.
Yllättävä yhteinen automatka, ne jutut papukaijoista.
Kahvihetki Ateneumissa.
Kutkuttavat matkasuunnitelmat.

55 kommenttia:

  1. Voi miten ihana pino muistikirjoja (?), täynnä runoja? Rauha pakenee, se on surullista -- minä tahtoisin paeta sotaa ja sen kauheuksia, etenkin lähimmäisten hätää Syyriassa. Matkasuunnitelmia täytyy myös täällä tehdä, ne vievät eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat tytön muistikirjoja, minullakin on kyllä aikamoinen pino. Noissa taitaa olla enemmän piirustuksia, tai mistä minä tiedän, en ole niitä uskaltanut selailla. Niin, Syyrian tilanne ahdistaa minuakin, ja moni muukin sota ja epäoikeudenmukaisuus ja raakuus. Totta, haaveet ovat hyödyllisiä.

      Poista
  2. Perustavanlaatuinen kysymys näinä epävakaisina aikoina. Kunpa tietäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minä hämmennyin, kun mies kysyi tuon kysymyksen, en osannut sanoa mitään, vaikutin varmasti tylyltä, mutta kysymys jäi pyörimään päähän.

      Poista
  3. Duras -fanina en voi olla näkemättä, että lukupinossasi on tämä: http://leenalumi.blogspot.fi/2009/11/kirjoitan-ecrire.html Lue myös Lol V. Stein.

    Teillä pannukakku, meillä letut Sea Horsen reseptillä. Meilläkin matkakuumetta, joka minulla muutui alilämmmöksi! Aiomme ensimmäisen kerran olla alpeilla ehkä kuukauden. Iso Suunnitelma, joka tuntuu nyt kaikessa. Ihanasti. Utelias kysyy: Minne suunta?

    Löysin kirjastosta runokirjan kirjoittajalta, jonka en edes tiennyt runoilevan. Nyt kipuilen, sillä teos pitäisi omistaa...,kuten parhaat runokirjat aina.

    Yllättävä yhteinen automatka tulossa. Käväisemme tyttärellä...

    Mahtava lumipyrypäivä, toivottavasti teilläkin!

    Arvaa kuka?: "...tähtisikermä öisin/ silmäsi, korallia, tummaa/ helmiäistä, simpukkalaivaan/ laskeva taivaan tuli/ olit yksin, kallis viittasi/ suli aurinkoon...."

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukausi Alpeilla! Kuulostaa ihanalta. Minä olen vain kerran käynyt Itävallassa ja nähnyt Alpit, se oli vavahduttava kokemus, niiden kokoa ei tajua, ennen kuin näkee ne livenä. Toivottavasti suunnitelmanne siis toteutuu, pidän peukkuja.
      Minä olin nuorempana kova Duras-fani, luin kaiken mitä löysin häneltä. Mutta tätä kirjaa en muista kyllä lukeneeni, joten ostin sen kirjamessuilta itselleni. Lol V. Steinin elämästä muistan pitäneeni todella paljon, mutta sen lukemisesta on jo aikaa.
      Haa, nytpä heitit pahan. En kyllä osaa vastata :)

      Poista
    2. Juu, kerran elämässä! Ollaan oltu siellä usein. R. jopa kosi minua hyvin ylhäällä ja Meri oppi kävelemän Zürichissä, joten aina kova veto ollut sinnepäin. Kolme viikkoa ollaan oltu lasten kanssa joitakin kertoja, 2013 pitkästä aikaa kahdestaan 2 viikkoa ja nyt ajattelimme, että vähintäin viikko lisää, joten miksei sitten vielä yksi;) Toivotaan, toivotaan...Lol V. Stein on ihastuttava ja se ei ole niin raaka kuin Tuska. Duras nimittäin saa minut sekä ihailemaan että vähän pelkäämään itseään. Minusta hän oli tuossa Kirjoitan -niteessään äärettömän suora ja rehellinen, kuin alasti. Anne Fried, joka asui monta vuotta saarellamme, on kirjoittanut hänen kirjoihinsa upeat esipuheet. Annen pojanpoika asuu meidän naapurissa.

      No enpä minäkään, sillä pidin häntä vain suomentajana, mm. shakespearen sonetit: Kirsit Simonsuuri. Vähän tuska päällä kun edes Adlibris ei myy Simonsuuren Taivaanrannan ajuri - Valitut runot. Kirjan kansi on kaunis ja runot ovat jotain erilaista, mutta sopivat minulle. Voisin ostaa antikvariaatista, kun näen itse kunnon, mutta en ole ikinä tilanut käytettyä netistä...

      Pysy linjoilla etenkin ensi viikonloppuna, ehkä jo pe;)

      <3

      Poista
    3. Miten mahtavaa! Enpäs tiennytkään, että teillä on tällainen Alppi-rakkaus. Ja ihana tuo kosintamuistokin Alpeilta. Olkaa, olkaa neljä viikkoa, pidän peukkuja, että onnistuu.
      Totta, minulle Lol oli tosi tärkeä jossain vaiheessa. Ehkä luen sen nyt uudestaan, kun pääsen taas Duras´n ajatuksiin kiinni. Minulla on luettavana myös syksyllä ilmestynyt Nimetön intohimo, keskusteluja Leopoldina Pallotta della Torren kanssa. Se on siis haastatteluteos Duras´ta.
      Oi, Simonsuuri! Arvostan kovasti. En minäkään tiennyt, että on runoja kirjoittanut. Ja minä muuten olen tilannut lukemattoman määrän kirjoja nettiantikvariaateista...se on niin helppoa.
      Oioi, nyt on tosi kutkuttavaa, mitäköhän silloin tapahtuu.

      Poista
  4. Pakeneva rauha on surullista. Mutta eka kuva, siinä on niin paljon kaunista. Matkasuunnitelmat! Mulla kirpas vatsanpohjasta pelkkä ajatus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, se pakeneva rauha siis, kovin surullista. Millaista olisikaan, jos ihmiset osaisivat elää sovussa tällä maapallolla ja epäitsekkäästi...minuakin kutkuttaa mukavasti :)

      Poista
  5. Tuo kysymys kadulla oli varmasti vaikuttava. Sitä jää miettimään, että miksi. Valta tietysti sairastuttaa mieliä, mutta miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin jäin pyörittämään kysymystä mielessäni. Täytyy olla ihmisiä, jotka eivät sitten kuitenkaan halua rauhaa, vaan he haluavat valtaa, omistaa ja alistaa. Jos kaikki, ihan kaikki, haluaisivat rauhaa, kai se tulisi? Vai tulisiko?

      Poista
    2. Luin tuon kommenttini jälkeen Nyt-liitteen nettiversiosta Uruguayn presidentistä Jose Mujicasta, joka ei halua asua virkatalossaan ja lahjoittaa presidentin palkkiostaan 90% pois (en tiedä minne..). Juttu oli tehty tällä kertaa siitä, kun hän oli ottanut liftarin kyytiinsä. ...maailmasta löytyi siis ainakin yksi, jota valta ei ole turmellut. ...ja ehkä niitä on sitten muitakin. Lohdullista. Olisipa vaan heitä enemmän.

      Jäin puolestani miettimään tuota sinun kysymystä, että jos ihan kaikki haluaisivat rauhaa --- tulisiko? Jos kaikki haluaisivat rauhaa, mutta muuten olisivat samanlaisia vajavaisia ihmisiä, kun ihmiset nyt ovat, niin kuinka paljon rauhan syntymiseen tai syntymättömyyteen vaikuttaisi ihmissuhdeasiat, henkilökemiat, "periaatteet" ym?

      Poista
    3. Mujica on kyllä valtavan upea esikuva kaikille muille. Minäkin luin tuon liftarijutun lehdestä ja ajattelin samoin kuin sinä, että onneksi on vielä ihmisiä, joita valta ei ole turmellut. Niin...jotenkin haluaisin ajatella, että jos kaikki haluaisivat, rauha voisi syntyä, vaikka olisikin sitten kismaa, huonoja kemioita yms. Mutta että se halu olisi vahvempi kuin ne muut seikat. Mutta voi olla, että olen idealisti. Ja olenhan minä idealisti joka tapauksessa, sen kyllä myönnän.

      Poista
    4. On hienoa, että on idealisti. Kyynisyydellä ei voita mitään. Jumittuu vain paikoilleen.

      Poista
  6. Kaunis kirjapino! Ja paljon olet taas ehtinyt :). Tuo näytelmä kutkuttaisi minuakin, mutta tuskinpa pääsen näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytelmä on kyllä vaikuttava, mielenkiintoinen sekoitus monologia ja nukketeatteria. Me valmistamme siihen sellaista rinnakkaisteosta runoista, joten siksikin näytelmä kiinnostaa. Esitys on tosin vasta 19.3., mutta teemat pyörivät nyt kovasti päässä.

      Poista
  7. Hyvä kysymys, voi miksi? Minäkin ihailen muistikirjapinoa. Rakastan muistikirjoja, niissä on aina jotain hyvin henkilökohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan muistikirjoja. Nuo ovat tyttären, mutta itselläkin kulkee aina muistikirja mukana. Jollen heti kirjoita jotain kuulemaani tai jotain havaintoa ylös, unohdan sen ihan varmasti.

      Poista
    2. Nyt minullakin on muistikirja, joka mahtuu kaikkiin laukkuihin paitsi iltalaukkuihin ja sinne en sitä tarvitsekaan. Kannessa vielä pino vanhoja kirjoja...

      <3

      Poista
    3. Mitäs me muistikirjanaiset siis :) Nyt minulla on punainen muistikirja, missä on nahkakansi. Muistikirjan pitää olla kaunis, muuten ei synny kauniita ajatuksia.

      Poista
  8. Ihanat pinot muistikirjoja! Minulla viime vuosina lipsunut lappuihin ja lappuihin ja niistä ei ota selvää myöhemmin kukaan ja ne näyttävät sekavilta siihen verrattuna että ajatukset ja asiat kirjoittaa ylös muistikirjoihin.
    Ihailen rikasta kieltäsi ja opin taas uutta sillä piti katsoa ihan Wikipediasta mitä tarkoittaa "munaskuita". Yritin muistella kun jossain kirjoituksessasi oli murteella sana "päiväunet" mutta en enää muista mikä se oli? Mikä se olikaan....hauska sana joka tapauksessa.
    Kaunista lunta. Luonnon lumiset taideteokset kuin kauneimmat korut. -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kyllä niitä lippuja lappujakin vaikka kuinka paljon, mutta muistikirjoissa ovat ne tärkeämmät ajatukset.
      Kiitos. Minusta tuo munaskuut on tosi vanha sana, ei sitä taideta enää käyttää. Mutta tuohon ajatukseen se sopi hyvin. Mitäköhän sanaa minä olen päiväunista käyttänyt: tirsat, nokoset, ettonet, peräset, tupluurit, torkut...taidan käyttää eniten sanaa nokoset...en ole kyllä varma.
      Niin, viime yönä satoi onneksi vähän lunta, maisema valostui heti. On vaan tuollainen nollakeli, että toivottavasti kaikki kaunis ei sula heti pois.

      Poista
  9. Ihania kuvia taas kerran. Jotenkin rauhoittavia, ja juuri sellaista kaipaan nyt keskellä raskasta työputkea. Nyt on pieni hetki aikaa hemmotella itseään ennen kuin pitää taas lähteä yövuoroon, ja nämä kauniit kuvasi ovat pieni, voimaannuttava annos rauhaa. ♥

    Ja oi, Duras! Et usko tätä, mutta juuri viime viikolla tuli olo (sen Irina Björklundin ja ihanan ranskalaisen illan jälkeen), että nyt pitäisi lukea taas Duras'ta!

    Voi miten mukavalta kuulostava viikko ollut sinulla. Ihania hetkiä. ♥ Semmoisia ensi viikolle toivotan myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oi, sinulla jatkuu yötyö. Minä en ole muuten koskaan ollut yötöissä, luulen kyllä, että pystyisin ja voisin vaikka tykätäkin. Tosin mitä vanhemmaksi tulen sitä huonompi minusta on tullut valvomaan. Ennen kukkuminen ei tehnyt tiukkaakaan.
      Uskon, että Björklund toi mieleen Duras´n! Duras on ollut minulle sellainen rakas tärkeä kirjailija, mutta en ole lukenut häntä vuosiin. Nyt ajattelin taas lukea.
      Oli kiireinen viikko, ensi viikko on onneksi vähän rauhallisempi. Sinullekin toivottelen mukavaa viikkoa!

      Poista
  10. Oi matkasuunnitelmat, omiani en uskalla vielä sanoa ääneen kun ovat taas niin pelottavia, vähän erilaisia, Äitini sanoisi että uhkarohkeita. Yllättävät automatkat, nekin ihania.

    Talvinen on kaunista, ja tuo muistikirjapino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, minä en ole koskaan matkustanut kovin rohkeasti tai pelottaviin paikkoihin tai edes yksin. Toivottavasti sinun suunnitelmasi toteutuvat juuri sillä tavalla kuin toivot, pidän peukkuja niille.

      Poista
  11. Just näytin tyttösi muistikirjapinoa omalleni; jos vaikka inspiraatio tarttuisi.
    Ja itse kirjoittelin omaan mustakantiseeni viimeisen tunnin aikana kaikkea, mitä aion esittää sinulle jahka kun. Vähän kyllä jäi kuivakaksi mun raapustelut, pitää kehitellä lihaa luiden ympärille, muhitella.

    Miten tuo lumi onkin niin kaunista tuossa sun kuvassa täällä se esittäytyy tasaisen latteana valkoisena laattana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, toivottavasti :)
      Jahka kun, tässähän pitäisi tosiaan nähdä vaikka tässä kuussa jossakin ja pohtia ja suunnitella ja kaikkea.
      Tänne satoi lunta juuri viime yönä, ehkä se on siksi kaunista. Tosin tuo yksi kuva on kyllä Helsingistä.

      Poista
    2. Juu! Toivottavasti onnistuu. Olisi niin kiva pyöritellä.

      Poista
  12. Viimeaikaisten lukukokemusteni johdattamana, harhauduin. Mietin heti miksi Rauha pakenee? Itseään vaiko ikäviä kotioloja.
    Muistikirjat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys tuokin: miksi Rauha pakenee :)
      Hymyilyttävää ensi viikkoa teille!

      Poista
  13. Kauniita kuvia. Kauniita hetkiä. Ja miksikähän se rauha pakenee? Mies kysyi viisaita. Vai oliko se Rauha?
    Rauhallista helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä se taisi olla se rauha, kun mies oli niin vakavana, suorastaan hiukan maanisen oloisena.
      Minäkin vähän niin kuin pakenin paikalta, taisin olla turhan pelokas.

      Poista
  14. Puhuttelevat sanasi, samoin kauniit kuvasi. Muistikirjat niin tärkeitä täälläkin. Rakkaita. Ja luonnokset - kuopuksen jälkiä voi suorastaan seurata piirustuksistaan, miten on päivän aikana vaeltanut....:) Täällä iloitaan kalenterin kääntymisestä, tammikuu kun tuntui jotenkin niin tahmealta.
    Heleää helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kyllä ovat. Minä olen monta kertaa suunnitellut oikein päiväkirjan kirjoittamista, mutta siitä ei tule mitään. Mutta muistiinpanoja voin kyllä raapustaa päivittäin. Minustakin tammikuu oli pitkä ja ankea. Se on aina niin, minä ja tammikuu ei oikein sovita yhteen.

      Poista
  15. Oh, I always love your pictures. They are telling stories and that's what I love. Have I told you I've been in Turku! The saaristo are beautiful!
    All my best
    Elisbeth

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, I don´t think so...You have been in Turku, nice! I hope it was summer and not this kind of winter. I also love saaristo, it´s quite unique.

      Poista
  16. Tuulen naapuri, laitoin linkin tänne, esimerkkinä blogista, josta nautin suuresti. Täällä yhdistyvät kauniit kuvat ja sanat ja molempien ollessa niin nautittavat, on visiitti tänne aina niin miellyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. Onpa ihana kuulla jotain tuollaista. Mukavaa viikkoa sinne!

      Poista
  17. Minulla on pitkään kulkenut tyhjä muistikirja mukana. En oikein tiedä mistä aloittaa tai mihin suuntaan ryhtyä nyt suunnittelemaan ja muistelemaan. Mutta jostakin ne aina ryhtyy pulppuamaan, sanat tai ajatukset. Kenties toiveet tai haaveet. Kannattaa siis olla varautunut, kun se hetki tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yht´äkkiä voi päästä pulputa ajatuksia, toiveita ja mietteitä. Mulla toi kirja on aina mukana, koska unohdan niin kovin helposti ne mahtavat ajatukset, jotka käy ajatuksissa :)

      Poista
  18. Kuvissasi on rauha!
    Usein tuntuu, että rauhaan on matkaa!
    Ehkä joskus yritetään saavutta rauha liian kiireisin askelin muistamatta, että rauhan tilan voi ottaa tässä ja nyt.
    Hengittää hetki hiljaa.. Voiko rauha olla myös asenne? Hiljaa hyvä tulee ja muita viisaita suomalaisia sanontoja..
    Sinulla ihanaa tiedossa! Mukavaa helmikuun alkua rauhallisin askelin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Maailmanrauhaan on valitettavasti kovin pitkä matka, mutta jokainen voi tosiaan löytää
      varmasti rauhan itsestään, jos haluaa sellaisen löytää. Mutta sekin tietysti vaatii työtä tällaisessa
      hektisessä maailmassa.
      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  19. Snow has fall here too...although it lasts little. Today I came to work walking and enjoying that freezeing air on the face.
    I would love to stay at home, just reading, or enjoying a bit of silence...maybe at the afternoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I like snow and freezing weather, but now it´s like the weather can´t decide what to do. One day is raining water and other day snow. Not nice.

      Poista
  20. Hyvä kysmys, mieheltä. Jostain syystä ajattelin naista nimeltä Rauha, kun luin otsikon. Sekin olisi hyvä kysymys, mieheltä.
    En uskalla kurkistaa simpanssin surullisia silmiä, jotenkin nyt on sellainen päivä että suojelen itseäni siltä. Aina ei jaksa eikä pysty.
    Vaikkei surulta nyt sinänsä tarvitse suojautua, mutta tiedäthän sinä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olisihan sekin hyvä kysymys.
      Ei kannatakaan kurkistaa simpanssin silmiin, jollei ole sellainen olo itsellä, että jaksaa. Eikä tosiaan aina ole, älä huoli, kurkistat sitten joskus viiden vuoden päästä vaikka :)

      Poista
  21. Sinullahan on ollut vaikka mitä hauskaa ja koskettavaakin. Minäkin rakastan muistikirjoja. Niitä on kiva lueskella joskus aikojen kuluttua. Tuosta toisesta kuvasta muistui mieleeni, että olen miehelleni luvannut ottaa helmikuussa sellaisen kuvan, josta näkee, että lumi/jää on helmenä oksien päällä. Kääk, mitä sitä lupaileekaan toisinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt taitaa olla paras mahdollinen aika ottaa sellainen kuva...näistä lumista kun ei oikein tiedä, mitä ne tekee, pysyykö vai sulaako pois.

      Poista
  22. Yritin vastata tuonne ylemmäs...mutta en saanut jostain syystä vastaus kommenttia sinne joten.... TUPLUURIT! Se se oli se hukassa ollut sana! Kiitos! -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, tupluurit :) Hyvä, että muistin sen sanan. Se muuten onkin hauska. Mukavaa viikkoa sinne ja otetaanhan välillä tupluurit :)

      Poista
  23. Houkutteleva muistikirjaläjä ensimmäisessä kuvassa. Olen alkanut ainakin sata kertaa elämässäni kirjoittaa muistiin tapahtumia ja asioita, mutta sitten se ajatus ja jatkumo on romuttunut. Tällä hetkellä kirjoitan ylös unia musitikirjaan, pieniä asioita ylös käsilaukkumuistioon (yleensä ratikassa tai kokouksissa tekemiäni havaintoja) ja yhteen kirjaseen kirjoita lukemieni kirjojen parhaat kohdat. Ja tietenkin blogiini kirjoita muistiin asioita, riveille ja varsinkin niiden väleihin. Niin taidat sinäkin kirjoittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on tyttären, mutta itsellä on kyllä aika samanlainen. Ja arvasit kyllä ihan oikein, minä piilotan tänne blogiin itselleni tunnussanoja, viitteitä, sellaisia höpsöjä juttuja, joita muut (ainakaan vieraammat ihmiset) eivät tajua. Se on sellaista itsesuojelua, mutta samalla haluan muistaa. Blogi toimii kyllä hyvänä päiväkirjana. Mutta sen lisäksi minullakin on muistkirja välähdyksiä, ajatuksia ja kielikuvia varten. Unikirjan minäkin haluaisin...tai haluaisin muistaa uneni.

      Poista