lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ihanat naiset kahviloissa


Metsässä kahisee sade.
Ylämäessä ohitamme Sandelsin. Bussi puuskuttaa. Olen pukeutunut kevättakkiin, mutta Tampereella on talvi.
Nämä ihanat naiset kahviloissa. Ei heistä voi sanoa kuin kauniita asioita.
Tapahtuu vieläkin joskus: pelkään, etten riitä.
Luen Liv Ullmannin omaelämäkertaa, painan mieleen kaksi lausetta:
"On suurenmoista jättää taakseen halu elää ympäristön elämää."
"Todellisuus voi olla suurenmoista silloinkin kun elämä ei ole sitä."

54 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo toinen kuva. Täälläkin eläämäkertoja ja sadepäiviä, hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, siinä tyttö ja koira pusuttelevat. Koira on niin kova antamaan pusuja.

      Poista
  2. Minäkin tapasin aivan ihanan naisen kahvilassa! Kiitos, seurasi teki jälleen kerran valtavan hyvää.

    Liv Ullmann on lempinaisiani. Tahtoisin myös lukea tuon elämäkerran, onko se jokin tuore tapaus? Hienoja lauseita napattuina. Tuo ensimmäinen niistä etenkin puri just muhun, en ehkä ihan vielä ole vaiheessa että voin sanoa "suurenmoista", mutta niin haluaisin sanoa myös pian.

    Ja yhtäkkiä tajuan tämän vihreän kahvilan! Luulin, että se on jossain kaukana, muttei tarvitsekaan mennä merta edemmäs. Sinun vinnkelistäsi kuvattuna se näyttää paria astetta kivemmalta kuin livenä, vaikka ihan kiva on oikeastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi - oli niin ihanaa turista ja nauraa.
      Minäkin pidän Livistä, kuuluu siihen voimanainen-osastoon. Tämä omaelämäkerta on vanha, nimeltään Muutos ja ilmestynyt jo 1977 suomeksi. Ei siis suinkaan kata koko Liv Ullmannin elämää, vain alkupään. Mutta minusta hän kirjoittaa viisaasti, avoimesti ja hyvin kauniisti, esimerkiksi suhteestaan Ingmar Bergmaniin ja Hollywoodiin.
      Joo, teillähän tämä kahvila on :)

      Poista
    2. Mähän olenkin nuorena lukenut tuon kirjan! Tuskin tajusin mitään...voisin siis ihan hyvin lukea uudelleen.

      Poista
    3. Niin, minä luulen, että nyt saisit siitä paljon enemmän irti :)

      Poista
  3. puss puss, suloinen koira jälleen! Meidän mustavalkoinen on oppinut antamaan pusuja poskelle jos poskea taputtaa sormella -- se kun saa namin siitä hyvästä :).
    Ja tuo ympäristön elämä -- tärkeä pointti. Joskus on vaikeaa tehdä asiat omalla tavallaan, ympäristön paine voi olla aika kova. Ja sitten on ihmisiä, joista paistaa se, että he tahtoisivat elää sinun elämää, tietämättä sen vaikeuksista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on sellainen pusukoira tämä meidänkin koira. Kovasti haluaa aina pussailla.
      Niin, minä luulen, että ympäristön paine on monen kohdalla tosi kova, se on sitten eri asia taipuuko sen edessä vai ei. Moni voi heikkouttaan taipua ja katua sitä sitten myöhemmin. Niin, kateus on niin turha ja katkeroittava juttu, ei kenenkään elämä varmasti yhtä ruusuilla tanssimista ole, vaikka se kuinka siltä näyttäisi ulkopäin.

      Poista
  4. Sydämeen koskettavia kuvia. Tuo "On suuremmoista jättää taakseen halu elää ympäristön elämää." on ihanan vapauttava lause.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo tosiaan on vapauttava lause. Kun aina uskaltaisikin elää just niin kuin itse haluaa.

      Poista
  5. Miten voi ollakin tuollaisia kahviloita, joissa on tuollaisia tapetteja ja varmasti oikeanlaista tunnelmaa!

    Liv Ullmania en ole koskaan lukenut, nyt tuntuu että haluaisin.

    Minäkin muuten pelkään joskus, etten riitä. Se murehduttaakin, mutta ehkä pitää vaan (koettaa) luottaa siihen, että riittää. Ja jos riittää itselleen, niin ehkä sitten muillekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereella on, Tallipihan idyllinen kahvila. Minustakin tuo tapetti oli erityisen kaunis.
      Minä en edes tiedä, onko Liv Ullmann kirjoittanut mitään muuta...piti mennä välillä kirjaston sivuille tarkistamaan...on häneltä näköjään myös kirja Vuorovesi, taidan lukea senkin, sillä minusta hän kirjoittaa kyllä varsin viisaita.
      Niin, mistäköhän se pelko tulee. Se vaivaa minua nykyään paljon paljon vähemmän kuin joskus nuorempana, mutta silti se joskus hiipii jostain. Ja olet oikeassa, tuo tunnehan on vain omassa itsessä, muille sitä varmasti riittää ihan hyvin.

      Poista
  6. On ihanaa kun on naisystävä, jonka kanssa istua kahvilassa ja tuntevansa että riittää. Ja saada voimaa että riittää, tässä hektisessä maailmassa. Laittaa asiat järjestykseen. Puida kuohunnat, ilot ja matalikot :-)
    T. Purjeen viemää
    http://purjein.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ystävät, läheiset ihmiset ovat parasta ja arvokkainta mitä elämässä voi saada. Ja voi miten paljon heiltä saakin voimaa ja iloa.

      Poista
  7. Metsässä kahisee täälläkin. Ollut tosi lumimyrsky koko päivän, näkyvyys nolla, saattaa kuvitella olevansa tuntureilla luonnon armoilla. Ei ollenkaan hullumpaa istahtaa tuollaisen kahvilan pöytään ihanien naisten seuraan. Viihtyisän näköinen paikka. Tuli mieleen vuosikymmenten takaa eräs pikku kahvila myöskin, lähes tuollaiset pöydät, suurikuvioinen pääosin punainen tapetti ja non-stoppina taustalla sopivalla volyymillä Elviksen Are you lonesome tonight, kunnes joku laittoi jukeboxin jotain muuta Elvistä. Siellä tunnelmoitiin.
    Livistä olen lukenut, hän on ihailtava nainen. Voin kyllä sanoa, että on suurenmoista jättää taakseen, mitä ei oikeasti jaksa tai halua ja muuttaa rohkeasti sellaiseen, mitä haluaa. Olen saanut puhtia ja energiaa muuttaessni pohjoisen porstuaan, lähellä "kaikkea", mitä aina halusin, sitten kun jään eläkkeelle.
    Ihanata Naistenpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, täällä on tosiaan kevät jo tullut, kadut ovat sulia ja linnut laulavat. Odotan vain, että ruoho alkaisi viheriöidä. Mutta älyttömän hienoa on, että sinä olet toteuttanut unelmasi ja muuttanut sinne pohjoiseen. Ihminen eheytyy, saa energiaa ja tulee sellaiseksi kuin on tarkoitettu, kun saa toteuttaa unelmiaan.

      Poista
  8. Ekasta kuvasta heti tajusin: olit täällä. (Huikkaa joskus minullekin, haluaisin tulla naiseksi kahvilaan ja yrittää olla ihana, vaikka varmaan oikeasti olisin vaan tosi ujo ja välttelisin katseita.) (Tuossa spontaanissa lauseessani on jälkikäteen tulkittuna hölmöä tyrkkyyttä, mutta en osaa ottaa ajatusta tuosta poiskaan, laitoin sulkuihin.)

    Tapahtuu vieläkin joskus: tunnen, etten riitä. Pelkokin riittämättömyydestä on tuttu. Tämä aihe on nyt ollut kovasti pinnalla minussa, kun pari päivää sitten elokuvajuhlilla näin teemaa käsittelevän Mina Laason ohjaaman dokumentin "Matka minuksi". Puhutteleva teos.

    Hienot lainaukset. Lisään ne elämänohjekirjaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olisit ihan varmasti ihana nainen. Minä olen siitä sataprosenttisen varma. Ensi kerralla ilmoittelen, kun olen tulossa. Jännittävää, kun yht´äkkiä minulla on Tampereella paljon ihania naisia, joita olisi kiva tavata vaikka kuinka usein.
      Niin, mutta minulla tuo riittämättömyyden tunne on kovasti vähentynyt vanhemmiten. Yleensä koen riittäväni. Minä olen muuten kadehtinut tänään teidän leffafestareita.
      Minustakin nuo lauseet ovat hienoja, ja kirjassa on paljon muitakin koskettavia ajatuksia, on ollut hyvä lukukokemus. Ja löytyi vieläpä omasta kirjahyllystä.

      Poista
    2. Minun on nyt pakko huikata tähän Ilonalle tiettäväksi; minä muuten kerroin treffeillämme kuinka ihana nainen olet (vaikka Kirjailijatar tiesikin sen jo), niin ihana ettei sinun tarvitse yrittää olla ihana.

      Poista
  9. Ehkä kevät tulee pian tännekin. Vielä torstaina hiihdimme pellolla :) Nyt sataa vettä, lumet sulaa.
    Ihanat eläinkuvat. Toivat hymyn huulilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa kevättä huomaa aina, miten iso maa Suomi on. Täällä lounaisrannikolla voi olla ihan keväistä, mutta sisämaassa ei sitten ollenkaan samanlaista.
      Eläimet, ne vaan ovat niin suloisia.

      Poista
  10. Kiitos taas lukuvinkistä, tämä(kin) kirja on mennyt minulta ohi.
    Minulla on viime aikoina ollut riittämättömyyden tunne, kun en ole jaksanut kovin paljon ottaa osaa kaikenmaailman kissanristiäisiin, luokkatoimikuntiin, yhdistystoimintaan... vaikka en ole edes töissä (kotiäideillähän on vain aikaa ;) ). Mukavaa autella vähän, mutta hengästyttää katsoakin joidenkin puuhanaisten vauhtia. Toisaalta ihanaa, että he jaksavat ja varmaan nauttivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosiaan vanha vanha kirja, mutta tarttui nyt käteeni, kun etsin luettavaa.
      Ei kannatakaan tehdä sellaisia asioita, joita ei halua, jos vaan voi valita. Minä olen aina ollut tosi passiivinen juuri tuon tyyppisessä toiminnassa, en nauti siitä, enkä väkisin viitsi tehdä. On ihanaa, kun on ihmisiä, jotka tykkäävät ja jaksavat.

      Poista
  11. Niin kaunis tapetti kahvilassa, kauniit kuvat, niissä on rauha. Naiset kahviloissa on vaan ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tapetti oli parasta tuossa kahvilassa. Vaikka salaattikin oli kyllä mainio ja seura erinomaista :)

      Poista
  12. Niin suuri ja viisas ajatus: "On suurenmoista jättää taakseen halu elää ympäristön elämää." Luulen, että Liv Ullmannin sanoihin olisi hyvä tutustua enemmänkin... Ja riittämättömyydentunne, niin, se on meissä ehkä kiinni, mutta jatkakaamme tasapainoilua. Ehkä me sittenkin riitämme, päivä päivältä enemmän! Kiitos tästä hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo on vapauttavasti sanottu, tulee ihan sellainen jeejee-olo, että minähän voin elää ihan miten itse haluan, ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Ajattelin lukea tuon toisenkin Liv Ullmannin kirjan, joka näytti olevan kirjastossa.

      Poista
  13. Hei!

    Huomasin tuosta sivusta runokokoelmasi, jolla olet voittanut Runo-Kaarinan. Alkoi kiinnostaa. Etsin kirjastosta, jos ei löydy, pyydän tilaamaan sen. Luin otteita kritiikeistä, se lisäsi mielenkiintoa. Nimi ja kansi näyttävät hyviltä (runoilta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, voitin tuon kilpailun toissa vuonna ja runokokoelmani ilmestyi silloin lokakuussa 2013. Toivottavasti löytyy kirjastosta, sitä on vähän nihkeästi tilattu kirjastoihin. Minäkin pidän kannesta, se on taiteilija Merja Ylitalon.

      Poista
  14. OIh, miten ihanat kuvat ja etenkin tietysti koiruus ja sinä <3

    Yhdyn täydellisesti Liv Ullmanin sanomiin viisauksiin.

    Lumoavaa Naistenpäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, siinä on kyllä pusuttelemassa meidän tyttö, minä siellä kameran takana.
      Liv Ullmann - viisas nainen, ehdottomasti.
      Vähän myöhässä tulee, mutta samoin!

      Poista
  15. Mitä sanoja Liv Ullmanilta, pitää merkata muistiin.
    Olen kamppaillut viime päivät riittämättömyyden kanssa. Miten voi olla aina muille lempeä, muttei itselleen. Kuitenkin aina on olemassa niitä, joille kelpaa milloin vaan ja millaisena vain.
    Aivan ihana tuo ekan kuvan kahvila, ai että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kirjoittelen aina muistiin viisaita sanoja ja hyviä säkeitä.
      Niin, aika hassua tosiaan, miksi muille on lempeä ja joustava...onneksi on ystäviä ja perhe, joille ei tarvitse yrittää yhtään sen enempää kuin on.
      Se on Tampereella, Tallipihan kahvila. Tosi hyvää salaattia söin siellä.

      Poista
  16. Minä varasin nuo Ullmannin molemmat, ihan pakkohan oli, jos toisen kirjan nimi on Vuorovesi! Kiitos siis vinkeistä, näitä on ihana saada. Ja voi kanin totisen viisasta katsetta. Meidän kanineidolla samanlainen turkki mutta siliteltäväksi hän ei suostu. Enkä muuten tunnistanut kuvista kahvilaa, vaikka itsekin siellä just istuin (ajatukset olivat silloin muualla, juuri koetussa toisessa visuaalisessa, joskus käy niin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinäkin innostuit. Minun piti käydä kirjastossa, mutten ehtinytkään, oli sellainen hulinapulinaviikko. Tämä kani taas ei suostu syliin tai korkeintaan suostuu loikkimaan syliin ja pois omaa tahtiaan. Mutta silityksiä se rakastaa. Niin, elokuvat vievät joskus mennessään.

      Poista
  17. Koiran katse niin vilpitön, lohduttava, viisas. Hän sanoo katsellaan enemmän kuin moni sanoillaan. Hänen on pakko olla hän, ei se.
    Nuo lauseesi osuvat ja uppoavat, riittämättömyys. Valinnat, oikeat vaiko ihan väärät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se sanoo. Ja aina se on iloinen, myötäelävä, rakastava ja kiltti - ihan samaa ei voi sanoa meistä ihmisistä, ei minusta ainakaan.

      Poista
  18. No hei senkin ihanat! Aivan mahtavia lauseita poimit kirjasta, täytyypä tallettaa itselleenkin vastaisen varalle. Niin totta, niin ihanaa ja vapauttavaa;" jättää taakseen halu elää ympäristön elämää." Itse tein sen isosti kauan aikaa sitten, mutta silti joka päivä pienillä teoilla ja valinnoilla sen teen. Tai jätän tekemättä, ja kamppailen hetken. Kunnes tajuan taas, tämä on minun elämäni eikä kenenkään muun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä en kirjoita lauseita ylös, ne unohtuu. Tai unohtuu ne silloinkin, mutta sitten ne voi sentään tarkastaa. Sinä oletkin rohkea ja itsenäinen nainen, kyllä. On ihanaa, kun saa elää omannäköistään elämää.

      Poista
  19. Ihanat naiset (kuvittelin heidät kahvilaan), koira ja kani!

    Ihmettelin, milloin Ullmannilta on tullut elämäkerta, mutta kyseessähän olikin Liv eikä Linn. Eivätkö he ole äiti ja tytär? Oletko lukenut Linn Ullmannia? Minä olen ja olen tykännyt kirjoista.

    Joo-o, onhan se syytä muistaa, että pitäisi elää omaa elämään eikä kenenkään muun. Ei aina niin helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli Liv - ja ovat tosiaan äiti ja tytär. Tässä kirjassa Linn on ihan pieni tyttö vasta. Minäkin olen tykännyt Linnin kirjoista, ihan kaikkia en ole kyllä lukenut. Mutta jo hänen äitinsä osasi näköjään kirjoittaa - näyttelemisen lisäksi.

      Poista
  20. En tiedä, että koenko riittämättömyyttä, vai koenko ennemminkin, että en ehdi niin paljon kun toivoisin. Tänään tuntuu siltä, että olen antanut kaikkeni. Se pakahduttaa, kunnes tulee turruttava väsymys. Silloin on hyvä muistaa, että on se päivä vielä huomennakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minulla se on ehkä juuri sitä riittämättömyyttä. En riitä kaikkeen mihin haluaisin itseni riittävän. Yleensä minäkin paahdan täysillä aamusta iltaan, siksi on joskus ihanaa, kun ei ole yhtään mitään tekemistä.

      Poista
  21. Tunnistan välillä tuon ajatuksen riittävyydestä. Riittämättömyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tosi inhimillinen tunne tuo, yhdistää monia :)

      Poista
  22. Ihania ajatuksia lämpimien kuvien kera, kiitos!
    Itse vierailin hiljan Turussa. Olimme koolla neljän naisen voimin ja muistelimme nuoruusaikaamme sisäoppilaitoksessa lähellä Turkua.
    Otin kuviakian, mutta nyt on toteutunut töissä nuo lehtikirjoittelut ja porukan sairastaessa, saa kyllä tehdä töitä ja vapaalla on sen verran väsy, ettei jaksa paneutua luovaan toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä olet täällä päin ollut sisäoppilaitoksessa, jännittävää. Minä olen joskus ajatellut, että millaistakohan se olisi elää sisäoppilaitoksessa, varmaan tosi kokonaisvaltaista ja yhteisöllistä nyt ainakin. Toivottavasti teillä ihmiset tervehtyy, ettet ihan uuvu.

      Poista
  23. Ihanat kuvat, koiralla ja kanilla niin lempeät katseet!
    Ja voi haluan lukea tuon Muutoksen, täytyy kirjoittaa ylös. Ihana hauska viehättävä yhteensattuma on se, että ystäväni kirjoitti minulle viime viikolla Linn Ullmannin miehestä, josta hän sitten päätyi kirjoittamaan jotain suosikkinäyttelijästään Liv Ullmannista ja sitten löysin hänet myös täältä :) Arjen hauskat mutkittelevat polut, jotka inspiroivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niillä, kultaisilla.
      Tosiaan, jännää miten joskus monesta paikasta tulee samaa viestiä tai sytykettä. Minusta se on aina merkki jostain. Ainakin siitä, että siihen juttuun pitäisi tarttua.

      Poista
  24. Tuli valtava hinku päästä johonkin tunnelmalliseen kahvilaan. Riittämättömyys on tuttua ja siitä tulee helposti ulkopuolisuuden tunne, kunpa uskaltaisikin vahvemmin kulkea omaa, ei ympäristön paineiden viittoittamaa tietä. Onneksi ikä tuo lempeyttä ja armollisuutta itseään kohtaan, vaikka näitäkin taitoja pitää harjoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minäkin olen nykyään kovin armollinen itseäni kohtaan. Eikä muiltakaan ihmisiltä vaadi yhtä paljon kuin joskus nuorena. Ja perspektiiviäkin saa asioihin. Kyllä vanheneminen vaan on hyvä.

      Poista
  25. Minä olen tosi huono muistamaan lauseita, vaikka sillä hetkellä kokisinkin sisällön väkevästi. Tarttis varmaan lisää kovalevytilaa.
    Voi tuota koiraa, ja pupua. Ihania ja pehmoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ne on sellaisia silitettäviä kultaisia. Minun pitää kirjoittaa kaikki ylös tai en muista mitään.

      Poista