keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Berliini IV


Illat venyvät öiksi, emmekä malta nukkua. Löydämme toinen toistaan punaisemmat baarit, ihanat pizzat ja ällöttävän makeat juomat. Törmätään moniin, jotka ovat käyneet Helsingissä. Toiset ovat ajaneet Lappiin katsomaan revontulia.
Istutaan keittiössä, syödään suklaata ja juodaan olutta. Flyygelin päällä nököttää samovaari, tapailen Beethovenin Jäähyväisiä pianolle. Sisäpihan ikkunoissakin vielä valot.
Niin se on, ei täällä malta nukkua.

Alimmasta kuvasta kiitos Liivialle

19 kommenttia:

  1. Nukkuminenhan on ihan yliarvostettua, ts. nukkua voi sitten kun on taas kotona. Nauti Berliinistä niin kauan kuin voit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Mutta kyllä me juu ollaan jo koto-Suomessa. En vain osaa kirjoittaa muutoin kuin preesensissä.

      Poista
  2. Punaiset baarit, kuullostaa kun oltaisiin oltu ihan hunningolla, heh!
    Olipa kiva, että ehdittiin tuohon alimmaiseenkin viimeisillä voimillamme, vaikka olikin vähän liian kukkainen ja makea juoma- eikä niin vähääkään.
    Ihanaa että sinulta tulossa vielä yksi satsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan hunnigolla oltiin :)
      Tuo viimeinen oli persoonallinen, tosi kiva paikka, onneksi löysit sen. Mutta kylläpä oltiinkin silloin jo väsyneitä.
      Yksi satsi tulossa, varmaan perjantaina.

      Poista
  3. Hei! Onhan teillä ollut mukava matka, tuonne Liivian puolelle jo kirjoitinkin, miten berliinimme voivatkin olla niin erillaisia ja se on mielenkiintoista.
    Ihana tuo (aiemmassa postauksessasi) teidän yhteiskuvasarja kuva-automaatista otettuna -se kertoo kaiken :-) Kauniita kuvia teillä, tosi kaunita -värejä, joita kaipaisin tännekkin sekä sitä ihanaa decadenssia joka huokuu kuvistanne.
    Päiviä kahviloissa ja tasaista puheensorinaa ympärillä, sellaista unettavaa joka antaa ajatuksile vapauden mennä haluamiaan reittejä tuoden yllätyksiä keskusteluun, joskus sellainen on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla niin, että Berliinejä on niin monta - tai että yhden Berliinin sisällä on niin monta erilaista Berliiniä. Siksi jokainen löytää sieltä omansa.
      Kumpikin sai oman kuvasarjan, otettiin kaksi.
      Minäkin haluaisin istuskella kahviloissa vaikkapa aina, mutta eihän sitä arkena ehdi. Mutta kaikelle on aikansa, arjelle ja juhlalle.

      Poista
    2. Olet oikeassa, Berliinejä on monta :-) ja on itsestä kiinni missä on -ehkä.
      Minä en pääse eroon nuoruudessani lukemistani kirjoista, teatterista ja musiikista jotka viittaavat mm. Berliiniin ja se kulkee voimakkaasti mukanani.
      Bertolt Brecht, Nina Hagen, II- maailmansota, Baader-Meinhof, Punk ja muurin murtuminen siinä minun Berliinini eli minun, kokijan historia kulkee mukanani.
      Ensimmäistä kertaa Berliinissä ollessani näin sieluni silmin menneitä tapahtumia, niitä mitä sodassa tapahtui. Minun oli putsattava kaikki lukemani sinne, paikka oli itselleni niin järisyttävä ja se tunne tulee niin helposti takaisin -vieläkin.
      Arki ja juhla, kyllä molempia tarvitaan :-) Juhlan jälkeen arkikin tuntuu mukavalta ja sen rutiinit turvallisilta.

      Poista
  4. Voiko sanoa, että ihanat naiset valloittaneet Berliinin, vaiko toisin päin - Berliini valloittanut naisten sydämet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla niin, että Berliini valloitti meidän sydämet :)

      Poista
  5. Oli hyväätekevää päästä reisuunne mukaan kuviensiivellä.Kiitos,

    VastaaPoista
  6. Viides kuva on hiljainen huone. Siinä voi nähdä mitä tai kenet vain. Niin kauniisti tuo kruunu heittäytynyt kultaiselle seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka oli mykistävän kaunis, todella erikoinen.

      Poista
  7. Voi noita sohvia ja kuvien tunnelmaa... Ihania kaikki! ..myös edellisessä päivityksessä.
    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen heikkona sohviin ja upottaviin ihaniin nojatuoleihin. Eihän niitä voi lakata kuvaamasta.

      Poista
  8. Voi miten ihanasti näihin kuviin mahtuu sekä työ että juhla, ensimmäisen kuvan työpaikkakuppila ja Clärchens Ballhausin Tapanintanssit. Tuo syvä punainen taas, kuin tuli, ihana polte. Te kumpikin kauniit ja tuo viimeinen baari, missähän se oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen baari oli siellä meidän kotikulmilla. Enhän minä nyt enää muista koko paikan nimeä, saatikka sitten osoitetta. Mutta se oli viimeisen illan viimeinen drinkki :)

      Poista
  9. Mmm, hymyilen ja hymisen täällä. Paljon katsottavaa näissä, ja kiehtoo, miten erilaiset Berliinit sinä ja matkakumppanisi olette löytäneet. Jos en tietäisi, luulisin, että eri reissut kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se siinä onkin niin hassua, että vaikka kulkee vierekkäin, sitä kuvaa ihan eri paikkoja, eri näkökulmasta, eri yksityiskohtia. Se on kiehtovaa ja kertoo toki paljon meistä kummastakin.

      Poista