tiistai 19. toukokuuta 2015

Pihlajanmarjan silmuja ja nokkoslettuja

Ollaan viikonloppu täällä.
Tuodaan tuliaisiksi lateksihanskat ja Motörheadin elämäkerta.
On lenkki metsässä, se sama kuin lapsena.
Syödään pihlajanmarjan silmuja ja nokkoslettuja. Palellaan ullakolla ja otetaan aurinkoa kansanopiston portailla. On hiukkasen haikeaa, muistan kun istuin auditoriossa luennolla ja vetäydyin vintille lukemaan.
Se on niitä iltoja, kun lipitetään viiniä ja jutellaan sota-ajat, hautajaiset ja rakkaus. Se sama, joka alkoi jo 1947.
Ollaan kananlihalla, itkusilmässä, hepulissa vallan.

34 kommenttia:

  1. Onpa mahtavat, upeanrosoiset kuvat (taikka kohteet) tässä sarjassa, ihan voisin jäädä fiilistelemään näihin tunnelmiin. Niin fantastinen kuvasarja, että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. siinä on sekaisin Turun ja Lahden kohteita. Lahti näyttäytyi viime viikonloppuna poikkeuksellisen kauniina silmiini.

      Poista
  2. beautiful light ..and wunderfull photos

    VastaaPoista
  3. Muistot näistä jotenkin heijastuukin. Ja eletty elämä. Minä muuten olen töissä siellä missä aikanaan istuin auditoriossa. Ja siellä ei MIKÄÄN ole muuttunut puitteissa. Tosin remonttia kiihkeästi odotellaan. Mutta että nostalgiaa on piisannut koko vuoden ajan:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännittävää, tuo että olet töissä siellä missä opiskelit. Taidan jopa muuten muistaa, mikä paikka se oli, oli silloin juttua siitä. Eivät tuollakaan puitteet ole yhtään muuttuneet, eikä tunnelmakaan, siksi se tuntuikin jotenkn hämmentävältä.

      Poista
  4. Oi niitä aikoja tosiaan! Nyt alkoi kansanopiston villi vuosi vilistä silmissä kuvina. Muistan kuinka yöllä kehitin kuvia vintin pimiössä yksin papan vanhassa pyjamassa. En ole koskaan palannut käymään siellä, en koko Lahdessa. Miltähän se tuntuisi. Olisi varmasti hämmästelemistä.

    ps. la olen terve, vannon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava tuo pimiömuisto. Minullakin on kansanopistosta kivoja muistoja, vaikken asunut siellä, joten se oli vähän erilaista. Nykyään Lahti on mun silmissä jo ihan sympaattinen, tykkään käydä siellä.

      Poista
  5. Haikean kaunista!
    Toukokuun lempeitä tuulia sinulle.

    VastaaPoista
  6. Kummallista kevättä, kun toukokuussa vielä palellaan. Hyvin saa pukeutua, ettei saa ikävää kevätflunssaa. Kuvissasi ei ole kylmyyttä, päinvastoin. Ne kuvastavat lämpöä mukanaan esille nostamien muistojen kanssa.
    Vaahteroiden hento vaalea vihreys on niin mieluisaa minulle.
    Nokkoslettujakin tekisin, jos vain olis nokkosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen saanut sen ikävän kevätflunssan. Piinaa jo toista viikkoa, mutta eiköhän se tästä väsyttämällä lähde ennen kesäkuuta. Minullekin tuo hento vihreys on parasta, kauneinta.

      Poista
  7. Upeita kuvia taas...varsinkin tuo toiseksi viimeinen. Vanhasta ikkunasta..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se oli kaunis ikkuna - kaukana Lahdessa :)

      Poista
  8. Here is you leave a bike without a big and strong chain you have no bike in a moment. Love the calm of that. Not worring about those things, living local, feeling in a big family.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Also here people steel bikes, but maybe it´s more common there. Luckily I have old bike, I hope no one is interested.

      Poista
  9. Oi.

    Sinä olet ihana.

    Ei nyt muuta.

    VastaaPoista
  10. Voi jestas miten sympaattisia rakennuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näitä vanhoja rakennuksia ei ole kaikkia purettu.

      Poista
  11. Hei Lahessa ja festareilla oltiin - ihanan virkistävää! Näät kauniita paikkoja kaikkilalla, ja sanojasi makustelen täällä, nam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli, superkivaa. Kiitos, minä niin tykkäsin, kun löysin Lahdestakin vaikka mitä kaunista.

      Poista
  12. Ja nämä kuvat tässä ovat niin kauniit!

    VastaaPoista
  13. Näyttääpäs hauskalta, kanalihalla ja itkusilmässä, kummin vaan. Vanhoiss apaikoissa on aina haikeaa, minä kävin pari viikoa sitten vanhalla lukiolla, jota ei tule enää olemaan. Kaikki muistot eli edelleen seinien sisällä.

    Täällä on nokkospestoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitään minun vanhoista kouluistani ei enää ole olemassa, paitsi tämä. Ne vaan rapistuvat pystyyn. Kurjaa.
      Nokkospesto on taatusti superhyvää.

      Poista
  14. Ihanan roskista kuvia jotenkin. Kivoja muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niin tykkään siitä, jos on vähän rosoista.

      Poista
  15. En ole koskaan maistanut pihlajanmarjan silmuja, kannattaisiko?
    Meillä kävi viikonloppuna pari nuorta kyläilemässä, olivat matkalla Espanjaan, jotenkin haikeaa oli muistella sitä, millaista se oli silloin ennenmuinoin matkustaa ja mennä vallan vailla huolenhäivää. Nyt sitten postauksesi luettuani tuli mieleen vielä kaikki opistomuistot. Oi aikoja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne maistuu karvasmantelille - oikeasti!
      Niin, silloin oli helpompi lähteä, paljon vähemmän järjesteltävää. Haikeus on oikeastaan aika kiva tunnetila, se tarkoittaa, että jotain merkityksellistä on ollut.

      Poista
  16. Minulle on jostain tullut tunne, että täytyisi paeta näitä uudistuksia. Jossain muualla vanha olisi uutta ja uusikin uutta. Ehkä vähän turhauttaa.

    Hassua ettei useammin käy Lahdessa, vain junalla ohi Helsinkiin. Kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ylimmät kuvat ovat Turusta ja alimmat Lahdesta. Minä olen aina pitänyt Lahtea aika rumana kaupunkina, mutta tällä kertaa löysin kauniita paikkoja. Taidan nähdä vanhan kotikaupungin nykyään turistin silmien läpi.

      Poista
  17. Pidän tuosta vanhasta talosta ja noista polkupyöristä tuossa telineessä ja Kuidesigninistä, erityisesti eräästä orava-kassista, pidän synnyttämässä olevista puista ja omenoista ja banaanista ja Virginiestä. Ja pidän marmorimiehistä ja kynttilästä pullossa ja avoimesta ikkunasta. Pidän lippurivistä ja valoketjuista ja siitä miten kirjoitat ja miten kuvaat. Ja siitä mitä sanot ja mitä kuvaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravakassista :) Minustakin synnyttävät puut ovat kauneimpia puita. Ja tuo Virginie-kortti ehdottomasti kaunis ja ihana. Kiitos.

      Poista