sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Nähdä puiden vihreä seinä

Tällaisista päivistä voisi kirjoittaa vuolaasti tai sitten vain ihan vähän.
Voisi kertoa, kuinka olen lukenut ihanaa Gertrud Steinin Alice B. Toklasin elämää (kiitos vinkistä Liivia), kuinka olen istunut parvekkeella, katsonut miten aurinko kulkee toisen talon takaa mäen yli, kuinka olen kastellut kukkia ja yrttejä, kuinka olen laittanut munakoisot itkemään, olen keittänyt uusia perunoita, olen kirjoittanut ystävälle pitkän sähköpostin, olen puhunut puhelimessa, olen katsellut kaikkia niitä mökkikuvia, joita ihmiset postaavat kaikkialle, ja olen jättänyt kaiken sen tänä vuonna väliin, en nähnyt kokkoa tai saunonut, en läpsinyt hyttysiä tai katsonut veden hievahtamatonta pintaa, miten usva nousee kaiken ylle, vallan hyvin voi myös elää toisenlaisen juhannuksen, enkä tunnistanut itsessäni edes kaipausta muualle, olen kirjoittanut vanhoista ajoista, olen poiminut lauseita talteen, olen miettinyt kuinka onnekas sentään olenkaan, kun voin silmät aamulla avatessani nähdä puiden vihreän seinän, olen valvonut myöhään, olen nukkunut myöhään, olen laskenut päiviä siihen, kun rakkaat lentävät valtameren yli.
Tai sitten voisi tosiaan sanoa ihan vähän: olen levännyt ja antanut kaiken tulla.

50 kommenttia:

  1. Ensiksi: Tuo ihmeen kaunis kaappi, milloin ja mistä se ilmestyi? Vihreä seinä on ihmeen rauhoittava seinä, lehvästöjen hiljainen kauneus ja valon välke siinä. Te kaksi ihanaa vihreän sisällä ja tuo kirja ja kirjapino. Tuo tumma kynsilakka ja syreenit. Niissä tuoksuu se suvi, jonka olen säilönyt talteen. Aikuisuudessa on ihanaa se, että voi viettää päivänsä, myös juhlapyhänsä, miten haluaa ja miten milloinkin voimat riittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, se ei valitettavasti ole meidän kaappi. Se on kaappi Harakan saaressa taiteilijatalossa, jossa oli Poesian kevätjuhlissa. Tämä oli sitten se ainut kuva, jonka lopulta otin. Ei tehnytkään mieli kuvata. Niin onkin, tuo juuri on aikuisuudessa ihanaa, mahdollisuus, kyky ja rohkeus elää omalla tavallaan.

      Poista
  2. Kuulostaa paljolti samanlaiselta kuin meillä täällä, paitsi että itketin munakoisoa viikko sitten kun oli synttärivieraita ja laitoin sitä matkien gaziantepeläisen hotelliemäntäni tapaan: kuorittu ja itketetty munakoiso paloitellaa pieniksi kuutioiksi, paistetaan pannulla, sotketaan kunnon jugurttiin. Ripaus suolaa ja valkosipulia hakattuna, runsaasti. Hellesään ruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jugurttiin, hei mahtava idea - kiitos. Pakko kokeilla tuota, koska rakastan kumpaakin, sekä munakoisoa että turkkilaista jugurttia.

      Poista
  3. Teillä oli aika hyvä juhannus! Sellainen, joka antaa tilaa olla ja se on mielestäni hyvä. Minäkään en nähnyt kokkoa enkä mökkeillyt, mutta tarvoin suolla ja olin vanhalla kotiseudullani.

    Näitä kuvia suorastaan rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yleensä vanhoilla kotiseuduilla tähän aikaan vuodesta, mutta nyt ei riittänyt voimat edes siihen. Suolla tarpominen kuulostaa just hyvältä.
      Kiitos :)

      Poista
  4. Ihastuttavia kuvia, kuten sinulla aina. <3 Olen käynyt täällä usein mutta hiljaa, jätän nyt puumerkkini ja palaan, on sanottavaa aiempiin. :)

    Lepo kuulostaa hyvältä. Minullakin oli vähän toisenlainen juhannus, kuin ihmisillä yleensä - olin jälleen kerran töissä. Omanlaistaan juhannusöiden taikaa sielläkin. Hetkiä, joissa näkee toiseen maailmaan. Pientä, mutta samalla niin valtavan suurta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Ei aina tarvitse sanoa jotain :)
      Sinä olit taas töissä, usein olet pyhäisin. Silloin on kyllä varmasti ihan omanlaisensa tunnelma, jollain tapaa harras ja hyvä, uskoisin.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin, lempikukkiani, se tuoku on niin ihana.

      Poista
  6. Kävin, katselin, luin.
    Juhannus tuli, oli ja meni (ilman juhlimista).
    Niin oli hyvä.

    VastaaPoista
  7. Muistatko Risto Rasan runon: Metsän seinä on vain vihreä ovi, josta valo ohjaa ystävänsä.
    Sopii näihin kuviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kirjoitit tuon säkeen tuohon, muistanhan minä.
      Kiitos.

      Poista
  8. Minä olen ollut tämän juhannuksen töissä ja onnekkaaksi olen itseni tuntenut myös. Vanhusten kanssa on tehty saunavastat ja paistettu letut. Oikein hyvä juhannus. Ihana kuva tyttärestäsi. Minulla on myös nuoria talo täynnä. Ne on niin kivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan sitä, että pääsen jossain vaiheessa kesällä vastomaan rantasaunaan. Nyt ei vain ollut sen aika. Ja letut kuuluvat myös kesään, itse asiassa haluan tehdän sellaisen lettukakun, paljon lettuja pinoon ja väliin mansikoita ja kermavaahtoa. Nuoret onkin ihania :)

      Poista
  9. Kaapissa vallan viehättävä kaaos. Sanoo nainen, joka rakastaa järjestystä ja suoria rivejä ja muovin poissaoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin iskini silmäni tuohon kaappiin, se on kaunis. Onneksi sain siitä kuvan muistoksi :)

      Poista
  10. Minä en ikinä itketä munakoisoja. Huomasin jossakin vaiheessa, että se on ihan turha vaihe ja koiso maistuu hyvälle ilman itkujakin. Se on muuten onni, että ei tarvitse haikailla muualle, vaan nauttii siinä missä on. Meilläkin oli hyvä juhannus, mutta en saa vielä kuvia koneelle, kun tämä raksuttaa varmuustallennusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itketän joskus, mutta olen kyllä ajatellut ihan samaa. Että itketetyt munakoisot eivät minusta eroa mitenkään niistä onnellisista, joita ei ole itketetty. Mutta totta, haikailu on pahasta, jos siitä tulee tapa olla. Välillä on tietty ihana haikailla ja haaveilla, mutta se on vähän eri juttu.

      Poista
  11. Minäkään en itketä munakoisoja, vaikka kaikissa ohjessa käsketään. Heittelen pannulle tai halkaisen ja panen uuniin öljyn ja mausteiden kera.

    Täällä ei myös tunnu kaipaus muualle. Loma tulee ajallaan ja ilmat ovat olleet lempeät koko kevätpuolen. Ranskassahan sanotaan kesän alkavan tänään (!) - minusta se alkaa silloin, kun on lämmin.

    H. Millerin elämän jälkeen luen C. Baudelairen - ei aina niin ihanaa - elämää. Huomasin, että Gertrude Steinin kirja olisi saatavissa kirjastossa suht lähellä, pitää lisätä listalle;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei niitä kai ole pakko itkettää.
      Elämänkerrat ovat kiinnostavia, minulla on nyt menossa Frida Kahlon elämänkerta.

      Poista
  12. Täällä ollaan oltu kotosalla, miehellä sattui olemaan tuuraus. Muutoin olisimme kai olleet mökillä läpsimässä hyttysiä ja pitämässä sadetta. Vaan täällä Vaasassapa on ollut miltei helle, ihanan lämmin ja aurinkoista. Hyvä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä mieluusti olen mökillä, aina kun siihen on mahdollisuus. Rakastan sitä rauhaa. Parasta on maata laiturilla ja kuunnella veden liplatusta.

      Poista
  13. Lazy summer moments indoors...love that calm, can hear the silence....

    VastaaPoista
  14. Kaappiin minäkin ihastuin ja noihin salaperäisiin viidakko kuviin.
    Me oltiin kyllä maalla ja ollaan vieläkin,mutta kyllä multakin ois jäänyt yölintujen laulu kokematta ja mieletön pinkki "ilta"rusko kokematta jollei olisi tarvinnut joskus aamuyöstä kipittää ulkohuussiin niitä ihailemaan:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin kaappiiin, siksi halusin muistoksi kuvata sen.
      Minä olisin mieluusti maalla, mökillä, veden äärellä, jos siihen olisi mahdollisuus. Ensi viikolla minäkin pääsen vähäksi aikaa nauttimaan sellaisesta, ihanaa.

      Poista
  15. Kauniita ja puhuttelevia kuvia. Ei sitä aina tarvitse lähteä maalle tai merelle, voi ihan vain olla kotona ja nauttia juuri noista asioita, joista kirjoitit. Tunnelmallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taitaakin olla tärkeintä, että osaa nauttia siitä, mikä/missä sillä hetkellä on, jos se vain suinkin on mahdollista.

      Poista
  16. Kuulostaa, että sinulla oli vallan ihana juhannus. Puiden vihreään seinään on suloista heräillä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, olen kovasti onnellinen siitä, että on tuo puu tuossa ikkunan takana.

      Poista
  17. Voihan varpaat tuossa ihanassa kuvassa! Ja vihreä, hurmaava, te myös! Lepääminen on ihan hirmuisen tärkeää, olen näinä päivinä panostanut siihen kovasti. Olisi aika kurjaa, jollei voisi itse valita sitä, miten vapaan aikansa viettää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, joskus on vaan parasta levätä ja antaa kaikkein asioiden olla. Onneksi on vapaus valita.

      Poista
  18. Vähäeleistä, mutta paljon puhuvaa. Hetkiä, joihin on aikaa pysähtyä, sanoja, jotka ehtii kuulla. Hieno juhannus sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, kyllä tämä oli tähän hetkeen ihan juuri sopiva juhannus.

      Poista
  19. Minä taas en ole levännyt, mutta tänään en ole -oikeasti- tehnyt mitään. Tai kävin kyllä kaupasta kesäkurpitsan ja tikkujätskin, mutta sitä ei lasketa.
    Luen samaa kirjaa kuin sinä (kiitos Liivia), sehän on melkein kuin kolmen naisen kannattelema blogikirja :) Kirjaston tomuttuneesta varastosta se mulle tuotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kirjan ovat nyt - onneksi - monet löytäneet. Minä luen nyt Frida Kahlon elämänkertaa, tuossa välissä luin Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä, ne olivat mielenkiintoisia, suosittelen.

      Poista
  20. Viehättävä tuo ensimmäinen kuva!
    Pieni lepo ja levähdys antaa paljon.

    VastaaPoista
  21. Ihan parasta, että voi/saa tehdä juhannuksestaan just semmoisen, kuin sillä hetkellä haluaa.
    Vihertävät kuvat ovat haaveksivan romanttisia. Niissä on kesä ja juhannus, täydennyksenä kirjat ja syreenit.
    Oma juhannukseni oli luontoa. Polku tunturikoivikossa, jossa ei vielä hiirenkorviakaan, nuppuisia kulleroita, eikä vielä itikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa ihanalta sinun tunturipolkusi. Minä olen aina kovasti tykännyt kulleroista, ne ovat suloisia.
      Taidettiin olla kovin haaveksivalla päällä täällä.

      Poista
  22. Ihana ihana sinä.

    Kauneinta sinun kesää sinulle.

    VastaaPoista
  23. Kauniit kuvat teistä kahdesta, ja kuule onpa sinulla huikean väriset silmät. Nyt tuosta kuvasta ne oikein näen.

    Ei oltu mekään tuijottelemassa tyyneen rantaveteen juhannuksena. Me pyöräiltiin ympäri kaupunkia ja tutkittiin jättömaita. Se oli oikein hyvä juhannus se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Minä aina ajattelen, että mulla on siniharmaat, enemmän harmaat kuin siniset, silmät, mutta ne taitaakin olla aika siniset.
      Jättömaat juhannuksena kuulostaa sekin just hyvältä :)

      Poista
  24. Ihanaa, että pidit kirjasta. Taidan hahmottaakin sen pinon päällimmäisenä.
    Kaappiin jäi myös minun silmäni.

    Onnenhetkiä sinne! Huomaan lapsukaisten saapuneen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin siitä ihan hirmuisen paljon - kiitos vinkistä!
      Lapsukaiset saapuivat ja minä olen ollut kaksi viikkoa ihan onnesta soikeana :)

      Poista