sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Eksytään auringonkukkapeltoon

Vielä on kesää jäljellä, avataan auton ikkunat, ruokitaan kotiloa kurkulla, eksytään auringonkukkapeltoon.
Kummallista, miten joskus vain asiat unohtuvat, vaikkapa sellaiset asiat kuin pienten kynnellisten soturien hautajaiset. Tänään kaivoimme pakkasesta ruumiit, pakkasimme reppuun eväät ja poljimme meren rantaan.
Nyt on pienillä selkärankaisilla ikuinen merinäköala. Ja meillä koti täynnä mustikan varpuja, auringokukkia ja kanervia.

40 kommenttia:

  1. Upeat kuvat! Tuo risuaita...ihana..ja auringonkukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On hienoa, että kaupungilla on tuollaisia peltoja, mistä kuka vaan voi hakea itselleen kukkia.

      Poista
  2. Ihana eksyminen kesään!
    R.I.P. pikku gerbiilit <3. (Muistinhan oikein lajin?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tosiaan oli tänään kuin kesä - upea ilma. Muistit oikein, siellä ne nyt lepäävät.

      Poista
  3. Juuri tänään mietittiin, että ensi keväänä kylvetään kyllä auringonkukansiemeniä. Mitä iloa silmälle ja mielelle nuo keltaiset tuovatkaan!

    Ihania kuvia. Mietin sinua tässä yhtenä päivänä ja toivon, että parin viikon päästä olemme samassa tapahtumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kaupungilla on useampia peltoja, joilta saa hakea auringonkukkia, se on kyllä ihanaa. Minä olen vain aika allerginen noille, joten tyttö sai viedä kukat suoraan omaan huoneeseensa.
      Ja kyllä vaan, siellähän minä olen perjantaina ja lauantaina - ehkä ehditään jossain välissä kahville tai jotain :)

      Poista
    2. Minä kasvatan siemenistä aina jättiläislajikkeita auringonkukkaa kukkapenkissäni, rakastan niitä. Nyt pääsivät myös Aamulehden haastattelun toiseen kuvaan mukaan :).

      Poista
    3. Oho, sinun auringonkukkasi ovat siis ihan julkkiksia, malliainesta :) Meillä kasvaa banaanipuu, kamalaa vauhtia.

      Poista
  4. En sano enää kesä, mutta minä olenkin syksyn lapsi ja nyt ihan omimmillani. Mitä kaikkea voikaan tehdä omenista. Miten ihana on syksyinen ilma. Miten pidän pimenevistä illoista, vaikka en pidäkään siitä ikuisesta pimeästä, johon se kohta johtaa. Ja kynttilöistä. Kohta alkaa ketjupoltto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, minua niin nauratti tuo ketjupoltto! Täälläkin se alkaa ihan justiinsa.
      Minulle syksy on ollut aina läheisin vuodenaika, jotenkin se natsaa tämän melankolisen luonteen kanssa tai mikä lie. Nautin nyt ihan hirmuisesti tästä lempeästä syksystä, harmi vaan, ettei ole omenapuita. No, haen omenat torilta ja teen herkkuja minäkin.

      Poista
  5. Oi, auringonkukat! Kaunista.
    Onpa kesäinen tunnelma kuvissasi. Täällä näyttää jo kaikkialla ihan syksyltä, syysihmisenä yritän ottaa siitä kaiken ilon irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä näyttäviä kukkia nuo auringonkukat, pieniä aurinkoja pelto täynnä.
      Täällä oli tänään ihan kesä, valtavan lämmintä. Minäkin olen syksyihminen, muttei haittaa, jos syksy on tällainen, nautin tästäkin.

      Poista
  6. Oi oi OI - missähän täällä olisi auringonkukkia, joita pääsisi kuvaamaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täällä nämä ovat kaupungin ansiosta ihan kaikkien ilona :)

      Poista
  7. Auringonkukkasilmät, ja -suukin!

    Minulla ikkunalla auringonkukkia, poimin ne torilta vesiämpäristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta aurinkogonkukkasilmät ja -suu :)
      Meillä on siis auringonkukkavaloa kummallakin kotona.

      Poista
  8. Edes yksi auringonkukkapelto tännekin, kiitos! Yyhyyy, ei ole mitään kivaa ja kaunista jonka tähden olisin viitsinyt ottaa kameran ja pyörän. Sen sijaan tein banaanikakkua ja katselin kolme elokuvaa.
    Jollakulla on tosi kauniit kuistin lasit, ja ryijyynkin isken silmäni. Lampaat tietysti ihania myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän kuvasin nyt monen viikon tauon jälkeen, olen ollut ihan saamaton sen asian suhteen. Aamulla kyllä ajattelin vielä, että katsoisin tänään jonkun leffan, mutta niin vaan on päivä mennyt, enkä ehtinyt mitään katsoa, enkä lukea, paljon muuta puuhaa.
      Tuo kuisti on eräästä kivasta kesäkahvilasta Ruissalosta. Kyllä tuossa kelpasi juoda kahvit merta tähyillen.

      Poista
  9. Hui, ihastuttavat väriloistot ja tunnelmapalat... sitten hän kertoo kaivaneensa pakastimesta ruumiita. Tämähän menee illan dekkariannista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jotenkin niin kamalaa, että pikkusotilaat ovat olleet koko kesän pakkasessa syväjäädytettyinä. Mutta kun ne kuolivat talvella, jolloin maa oli jäässä, eikä niitä voinut silloin haudata. Nyt oli arvokkaat hautajaiset, muistopuheet, kukkia ja kaikkea.

      Poista
  10. Tämä jäi selvästi jotenkin päähän, kuvat ja teksti ja kaikki. Sitten eilen ilta-ajelulla autoillessamme ohitimme auringonkukkapellon, siis että täälläkin on sellainen, eikä kukaan ole kertonut siitä. Tulin siitä hirveän iloiseksi, että ajatella täällä rakkikoirakaupungissani kasvaa jotain kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, siinä oli jotain kohtalonomaista siis. Nauratti tuo rakkikoirakaupunki, tunnistan siitä kaupunkisi :)

      Poista
  11. Minäkään en voi ottaa auringonkukkia sisälle, mutta peltona ne ovat vaikuttava näky, kun seisoo niiden edessä tulee vain joko vaivautunut tai imarreltu olo kun niin monen katse on kääntynyt
    kohti :)
    Lasikuisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, juuri noin, ne katsoa napittavat niin intensiivisesti. Minulle tulee monesti auringonkukkapelloista mieleen sotilaat, siinä on jotain luonnonvastaista, kun seisovat niin ryhdikkäinä.

      Poista
  12. Ooh ihanat jutut!! Sain vasta postikortin Emil Nolden näyttelystä Waldemarsuddenista Tukholmasta. Siinä sonnenblumenit tuolleen kanssa silmät :)
    Minuakin naurattaa tuo "ketjupoltto". Mulle se varmaan on kattiloiden pohjaanpolttoa.
    Yhtä en kuitenkaan ymmärtänyt; mitä kaivoitte pakkasesta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hauskaa, tuo kortin samankaltaisuus siis.
      Ketjupoltto oli kyllä hyvä ilmaisu, taidan omia sen omaankin kieleeni.
      No, me kuule kaivoimme sieltä gerbiilit, jotka kuolivat jo talvella, mutta silloin niitä ei voinut haudata, kun maa oli jäässä. Nyt piti vihdoin haudata, ennen kuin maa on taas jäässä.

      Poista
  13. Lemmikkien hautajaiset ja ikuinen merinäköala! Koskettavaa.

    Ostin torilta auringonkukkia parvekkeelle ja siellä ne loistavat kuin auringot. Kesä hälvenee vähitellen, mutta ei haittaa. Kuulakkaat syksyiset päivät ovat olleet ihania. Sateisia päiviä varten ovat kirjat ja kutimet. Lammaskuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä niiden nyt varmaan on hyvä :)
      Hyvin sanottu, että kesä hälvenee, se loittonee tänä vuonna niin hitaasti ja kääntyy aina välillä takaisin ilahduttamaan meitä. Minulla on vain nuo kirjat, kutimiin en ole vieläkään intoutunut.

      Poista
  14. Sellainen ilon säteily kuvissasi että harmaa ilta kirkastui täällä asti.Kiitos.

    VastaaPoista
  15. Mukavaa tuollainen auringonkukkapeltoon eksyminen. Onneksi osasitte sieltä poiskin. Postaus täynnä iloa, hiven suruakin. Kuvissa reippaasti vielä kesätunnelmia ja maaseutufiilistelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi! Olisihan se ollut aika synkeää, jos olisimme sinne jääneet, vaikka toki näköalat olisivat olleet kivat.

      Poista
  16. Voi en kestä! "pienten kynnellisten soturien hautajaiset". Ketähän siellä nyt lepää..?

    En tainnut nähdä ainuttakaan auringonkukkaa tänä kesänä. Mutta paljon muita, sellaisia joiden nimiäkään en tiedä. Tai sitten ovat jotain eksoottista, kuten Oleanteri, Ihmeköynnös, ja muuta sen tapaista. Meidän kotipihalla ei enää kuki, mutta villiviini punastelee jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän lepäävät meidän suloiset gerbiilit, kauniit ja ihanat.
      Hmm..sinä olet nähnyt niin paljon sellaista ihanaa, just sellaista, mitä itsekin kaipaisin näkeväni. Ja villiviiniäkin on ikävä, edellisessä kodissa oli, muttei täällä. Ja pihapuut on vielä ihan vihreitä.

      Poista
  17. Ikuinen merinäköala kuulostaa niin lohdulliselta, hyvin kauniilta. Sellaisen lopulta haluaisin.

    Varvut ja kanervat, nyt on kyllä käytävä hakemassa. Häikäisevä keltaisen loisto, kaikki se on otettava nyt hanakasti talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin taitaisin tykätä sellaisesta, ikuisesta merinäköalasta.
      Joo, keltaista on paikoitellen, mutta esimerkiksi kotipihan puut ovat vielä ihan vihreitä, outoa.

      Poista
  18. Missä lienenkään ollut kun auringonkukatkin vasta nyt näin. Ikuinen merinäköala on niille pienille ystäville paras mahdollinen! Minulle kauneinta juuri nyt on oksa pullossa, valo vedessä ja pöytäliinalla, kynttilä, auringossa haalistunut. Niissä kuin tiivistyneenä kesä ja hetken hyvyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikös vaan olekin - valitsimme oikein kauniin hautapaikan. Tuo kesäkahvila on aivan ihastuttava, aivan meren äärellä sekin. Mutta menee kyllä kiinni tämän viikonlopun jälkeen, ensi kesänä sitten uudestaan :)

      Poista
  19. voi miten kauniita kuvia! tonne auringonkukkapeltoonkaan ei muistettu mennä! olikohan ne silloin vielä edes kukassakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä tainnut vielä silloin olla, mä luulen. Mekin osuimme paikalla vähän niin kuin sattumalta. Pelto oli muuten nyt eri paikassa kuin silloin kerran.

      Poista