sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kongressi kuulemma tanssi, muttei eteenpäin


Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Tyttö lukee Wienin tanssivasta kongressista (se kongressi kuulemma tanssi, muttei eteenpäin), minä naisesta, jolla on umpeenharsittu suu.
Olen kirjamessuilla, julkkareissa, Koulussa ja Apteekissa. Niin paljon hymyileviä kasvoja, kirjoja jotka haluan lukea.
Joka sunnuntai tehdään savinaamiot, odotetaan, kunnes ihoa kihelmöi ja kiristää. 
Iltaisin on jo pimeää.
Tyttö maailman laidalla ompelee sukkahousuista burkhan ja minä päätän tehdä uunipuuroa.
Ai niin, aamulla löysin pensaasta supermiehen kalsarit.

35 kommenttia:

  1. Torstaina sain istua koulutuksessa. Sellainen tuntuu aina ihan lomalta. Meitä löytyy aina joukko, jotka kävelemme lounastauolla ravintolaan, joka tuntuu ihan luksukselta tässä nykyelämässä. Ja kaiken kruunasi tunti itsekseen kirjastossa koulutuksen päätteeksi. MInä hivelen siellä kirjojen selkämiä ja mietin, että minkälaista tarinaa kaipaisin juuri nyt. Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan. Niistä elämää suuremmista kirjoista, joita miettiin vielä kauan lukemisen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset pienet arkihetket ovat niin tärkeitä. Minäkin saan yleensä kävellä mukavan joukon kanssa ravintolaan lounaalle ja se on totisesti luksusta. Hmm...en osaa antaa kirjavinkkejä juuri nyt, koska kaikki nuo houkuttelevilta kuulostaneet kirjat ovat vielä lukematta pöydällä. Mutta ehkä kohta.

      Poista
  2. Lukemattomat kiinnostavat kirjat ilahduttavat - jos sitten luetutkin :). Kauniita metsäkuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kirjoista voi aina löytää iloa, lohtua, matkan jonnekin toisaalle. Kiitos :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja upeita tunnelmia. Erityisesti toinen kuva, aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luulen, juuri se kuva taitaa olla miehen ottama :)

      Poista
  4. Jännän väristä uunipuuroa.
    (Luin ensin että unipuuroa. =) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa kuvassa muuten ole uunipuuroa, vaan linssikeittoa :)
      Minä vasta päätin tehdä sitä uunipuuroa, mutta toteutus on vasta tulossa.
      Unipuuro olisi ihanaa!

      Poista
    2. linssikeitto on yksi lemppareistani -- kun olen Turkissa, yritän syödä ja syönkin, lähes päivittäin!

      Poista
    3. Totta, siellähän käytetään paljon linssejä :)

      Poista
  5. Tolstajan kirja vaikutti ennen suurikokoiselta. Hankin kesällä kirjan Niin kutsuttu sydämeni : Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen. Sen kanssa sitten mietinkin, miten mahdutan sen hyllyyn. Kokoa ei tee yksin sivut vaan mitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä olen lukenut nuo Edelfeltin kirjeet lähes kaikki. Se on tosiaan valtava opus! Löytyy omastakin hyllystä. Tolstajaa en ole vielä ehtinyt aloittaa, mutta kiinnostaa kovasti.

      Poista
    2. Ajattele, löysin tuon paksukaisen ulkokirpparilta. Joskus manaan minun pieniä kulmia, mutta sitten mietin, että Porvoossa liikkuu ehkä tietynlainen tavara paremmin kuin jossain muualla.

      Poista
  6. Houkutteleva kirjakaaos tuossa ylimmässä kuvassa ja kolmos kuvaa piti suurentaa,kun näin siinä aivan selvästi loikkaavan peuran.
    Uunipuuroa ja linssipataa tehty täälläkin. Vispipuuron tekoa vasta suunnittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Loikkaava peura olisikin ollut hienoa ikuistaa kameralla. Hassua, nyt kun sanoit tuon, minäkin näen sen peuran, ihan selvästi tuossa joen oikealla puolella.
      Itse tehty vispipuuro on ihanaa.

      Poista
  7. Mitä kaikkea kiinnostavaa ensimmäisessä! Ja niin hyvän näköistä ruokaa! Tosi kauniit mukitkin.

    Tanssiva kongressi hyvin ajankohtainen myös minun elämässäni. Jännittävää, että valssi syntyi juuri siellä silloin ja että itse Beethowen oli tiskijukkana.
    Umpeenharsitusta naisesta en haluaisi lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävin taas vähän kirjastossa :) Ja tuo Tuli&Savu-runouslehti on aina tavattoman upea.
      Aaa, teilläkin, tietysti! Beethoven tiskijukkana kuulostaa kyllä kunnon bileiltä.

      Poista
  8. Kirjat ja ruoka ja pöytäliina ja metsän hiljaisuus, voi kyllä kiitos. On tämä Euroopan historiakin kyllä melkoinen ja miten hajanaisesti sen hahmottaa ja muistaa! Siellä tanssin pyörteissä, siellä Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle niin kuin kakunpalan ja sai Norjan kuin hyvän kalan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hahmotan juurikin hajanaisesti ja usein väärinkin, vaikka tykkään historiasta kovasti. Tuo sanonta on hauska, taitaa viitata Porvoon valtiopäiviin, pitääkin vinkata tytölle.

      Poista
  9. Kauniita kuvia taas. Ensimmäisessä paljon kiinnostavia juttuja, toisen kuvan koivunlehti saa hetken levähtää, kun katajanoksa pitää sitä noin varovasti kämmenellään. Sillalle voisi uppoutua mietiskelemään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti kuvailet toista kuvaa, juuri niinhän siinä on, hellä kataja :)

      Poista
  10. Illat ovat pimentyneet, tuntuu jotta kirivät hämärtymis-tahtiaan yhden poissaoloviikon aikana.
    Oma lumonsa tässäkin vuodenajassa <3
    Kiitos kauniista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeasti ne sitten pimentyvät kun ovat pimentyäkseen, seitsemältä taitaa jo olla ihan pimeää...Mutta minä kyllä tykkään syksystä, en valita ollenkaan.

      Poista
  11. So lovely landscapes...so relaxing and calm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, You are right, nature is always so relaxing.

      Poista
  12. Kiitos .Hymyilen täällä tekstisi ja kuvien jälkeen.

    VastaaPoista
  13. Kaunista metsää, niin minä ajattelen, ja hetkiä. Oi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli tuollainen kuusimetsä, hämärä ja kaunis.

      Poista
  14. Jäin katajakuvan lumoon, kuin odottamaan, josko tuoksunkin aistisin.
    Kuvaat hienoja ohikiitäviä hetkiä.
    Illat ovat täälläkin jo niin pimeät. Mukavaa pistää uuni lämpimäksi ja sitten uunipuuro muhimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olisipa minullakin uuni! Tykkäisin niin kovasti elävästä tulesta.

      Poista
  15. Hymyilevät kasvot, kirjat, voiko paljon enempää toivoa? Sisältävät tosi suuren onnen. Ja on, ihan hirveän pimeää. Voi kyllä olla, etten ole ihan tosissani sitä kaikkea pimeää vielä tajunnut. Ehkä hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ei, siinä on kaikki tärkeä :)
      Minäkään en ole tajunnut syksyä vielä ollenkaan, tulen aina näiden tajuamisten kanssa jotenkin jälkijunassa.

      Poista