sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pimeydestä toiseen pimeyteen

En ehdi edes huomata, että kaikkialla on harmaata. Että viideltä on jo pimeää. Istun koneella pimeydestä toiseen pimeyteen.
On ollut myös toisenlaisia päiviä: Henri Cartier-Bressonin näyttely, Kotimaisen Näytelmän Festivaali Lavaklubilla. Jään miettimään sitä, kuinka tärkeää on nähdä pienessä suuri ja suuressä pieni.
Seuraan naakkaparvia.
Kuuntelen Hindi Zahraa.
Luen Kolmannen valtakunnan kadotetuista lapsista.

Sain Seijalta haasteen kertoa kolme mukavaa blogia. Kiitos! Olen tämän tainnut tehdä jo monta kertaa, mutta tässä kolme blogia, joita ilman elämä olisi kovasta paljon tylsempää. Käykää katsomassa, jos eivät ole vielä tuttuja.

1.
Oona Julian Kahvipöydistä on kuin matka toiseen, unenomaiseen maailmaan ja sanat ovat kuin runoa.

2.
Niinan Muotoilijan päiväkirja on esteettinen nautinto, arjen kauneutta ja hyvää tekeviä sanoja.

3.
Leenan Björkbacka on matka maalle, hiljaisuuteen ja rauhaan. Siellä on niin ihanaa, etten malttaisi tulla pois.


43 kommenttia:

  1. Voi mä nautin kovasti kaikesta mitä tässä tarjoat! Toisen kuvan kaikki kauniit asiat, ihan tosi kauniita esineitä- ottaisin kaikki.
    Cartier-Bressonin kuvat, aina. Samoista kuvista kortteja näemmä painattaneet kuin Pariisin näyttelyssä. Ajattelin mennä katsomaan uudelleen jahka ehdin, vaikka toisaalta mietin etten halua, haluan säilyttää päällimmäisenä sen kokemuksen siellä -ihminen on vähän hassu, tai minä olen.
    Ja nuo pilkahtavat tumputkin.
    Hyviä, kestäviä asioita.
    Ja kolme hyvää blogia minunkin mielestäni- taidankin nyt siirtyä vierailulle niihin, että morjens!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensi kerralla juodaan noista mukeista.
      Minä kävin Ateneumissa katsomassa tuon Cartier-Bressonin miehen kanssa reilu viikko sitten. Se oli kyllä hieno. Harmitti, että mun suosikkikuvista ei ollut kortteja.
      Oli niin paljon sanottavaa, että kirjoitin myös sähköpostia. Toivottavasti se tuli perille.

      Poista
    2. Ne olivatkin sinun ihanat mukit ja muut! Juu, odotan että päästään kippaamaan niistä:)
      Minunkaan kaikkein suosikimpiani ei ollut painettu, paitsi yksi- en tiedä oliko Ateneumissa. Tuon sääret sohvalla kuvan ostin minäkin ja magneetin- jolla yllätin itseni tyystin, siihen asti olin inhonnut magneetteja. Mutta Satrea ei taas Pompidou ollut painanut magneetiksi, tuo onkin hyvä!
      Marraskuurakkautta minullakin- meitä on sitten kaksi:)

      Poista
    3. Sääret sohvalla ostin monena kappaleena ja lähetin pari eteenpäin. Sinulla sama magneetti, hauskaa :) Minäkään en ole magneetti-ihminen, mutta tuo oli jotenkin kutsuva.
      Marraskuurakkaus on hei suloinen sana :)

      Poista
  2. Kävin lauantaina katsomassa Henri-Cartier Bressonin kuvia. Ihanan kattava ja vaikuttava näyttely, jossa täytyy käydä uudelleen. Niin paljon oli sulateltavaa. (Onneksi on museokortti :-)). Onko luppakorvan jalka kunnossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttely olikin tosi laaja. Melkein pitäisi käydä toistamiseen, siinä olet oikeassa.
      Voivoi, luppakorvan kohtalo oli tosi kurja. Pupusella oli mennyt sääriluu niin pahasti poikki, että sitä ei voinut korjata. Pikkuinen piti nukuttaa ikiuneen.

      Poista
    2. Teillä on nyt surua sitten. Voimia kovasti! Niitä jää aina ikävä. Olivat sitten isoja tai pieniä.

      Poista
    3. No niin on, se tuli niin yllättäen, vaikka kanirouva olikin vanha.

      Poista
  3. Kuvissasi sama rauha, kuin kirsulaisen lempeässä katseessa...huokaisen syvään, kun saa silmilleen näin kaunista katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä jotenkin tykkään tästä harmaudesta, olen aina ollut marraskuun ystävä, vaikka monet muut tätä kuukautta inhoavatkin.

      Poista
  4. Nyt en halua päästää irti näistä kuvista täällä! Sinun blogissasi minulle käy niin usein, ehkä useammin kuin missään muualla.

    Voimia koneen äärellä istumiseen: hyvä tulee, tiedän!

    Cartier-Bressonin aion minäkin mennä katsomaan.

    Hyviä ajatuksia sinne suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Juuri, kun tuntuu, ettei saa ollenkaan otettua hyviä kuvia, kun koko ajan on hämärää. Mutta hämäryydessä on toki oma kauneutensa.
      Kiitos myös tsemppauksesta, istumalihaksista on ollut nyt tosiaankin hyötyä :)
      Samoin sinulle, ihanaa viikon alkua!

      Poista
  5. Joskus on niin, että harmaudessa ja pimeydessä onkin tavattoman kaunis valo. Sinun kuvasi ovat siitä erinomainen osoitus. Kaunista, lempeää, lohdullista. Ja voi noita mustavalkoisen ystävän silmiä: niissä on kaikki maailman viisaus, uskollisuus ja rakkaus. <3

    Olen menossa katsomaan Henri Cartier-Bressonia tällä viikolla. Niin ihanaa, olen odottanut tätä kauan. Tällä kerralla aikaa ei tosin ole kauheasti, mutta se ei haittaa, sillä kukkarostani löytyy keltainen aarre, eli museokortti, ja Helsingin-reissuja on loppuvuodesta tiedossa vielä monta. On aika suloinen ajatus, että voin käydä tapaamassa Cartier-Bressonia joka kerralla vähäsen, kuin kävisi moikkaamassa vanhaa ystävää. :)

    Törmäsin taannoin eräässä katalogissa aivan ihanaan uutiseen... Hurraa ja onnea ja halaus! <3 Odotan innokkaasti jo kevättä, vaikka aivan marraskuun lapsi olenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, marraskuun valo on tuollaista pehmeää ja minustakin lohdullista, vaikka ilmeisesti moni muu on ihan eri mieltä. Ihmiset tuntuvat inhoavan juuri marraskuuta, mikä on minulle aina ollut hyvä kuukausi.
      Minäkin ajattelin, että voisin pistäytyä Henrin luona toistamiseen, näyttely oli niin laaja, että siinä jo väkisinkin vähän uuvahti.
      Kiitos! Olen innoissani ja ihmeissäni, että miten tässä näin kävi. Ja sen tiimoilta olenkin istunut nyt tiiviisti koneen ääressä.

      Poista
  6. Kuvasi kertovat tarinaa, saat marraskuun näyttämään niin kauniilta. Mua tämä aika ahdistaa, mutta eilen on puutarha tungettu valoja täyteen ja helpottaa, kun ikkunasta näkee muutakin kuin pimeyden. Voihan Ateneum, nyt olisi aihetta lähteä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta marraskuu on kaunis, tykkään jopa pimeydestä. Onnneksi sinulla on puurtarhavalot. Jotkut ihmisethän kärsivät ihan oikeasti kaamosmasennuksesta, se on varmasti raskasta. Valoisaa marraskuuta pimeydestä huolimatta!

      Poista
  7. Nuo blogit kuuluvat minunkin listaani..:) Olen yrittänyt ottaa lintuparvista kuvia, mutta ei oikein ole onnistunut. Sinulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sattuivat naakat juuri sopivasti tuohon puuhun. Niitä on mahtavaa katsella, niiden siipien asentoja, sitä valtavaa lehahdusta, millä ne lähtevät.

      Poista
  8. Olet kirjailija, joka näkee elämässä kauneutta.
    Yritän saada kirjasi Murretut päivät käsiini todetakseni miten siinä elämää käsittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista. Tuota kirjaa on vähän hankala löytää mistään, mutta kyllä sitä joissain kirjastoissa on. Kaunista marraskuuta sinulle!

      Poista
  9. Ensimmäisen kuvan kävelytie on hyvin kutsuva, mikähän näköala ylhäällä odottaa?
    Vaikka kevät onkin mielivuodenaikani niin kaikkia tarvitsen. Kunhan syksyn tämävaihe vain muistaa antaa ajoissa aikaa talvenkin tulla.
    Kiitos mielenkiintoisista minulle uusista blogivinkeistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kaikista vuodenajoista, ne ovat jotenkin ihan välttämättömiä minulle. Tarvitsen niitä kaikkia voidakseni hyvin ja ymmärtääkseni jotenkin elämän rajallisuuden.
      Kiva, jos sait uusia vinkkejä :)

      Poista
  10. Vielä on lehtikuuset tuomassa väriä. Olen nähnyt tämän vuoden alusta alkaen kuin eri silmien kautta.
    Astiasi, ja liina. Katseeni ei jätä tuota kuvaa. Ihailen.

    Kiitos että pidät blogistani. Se meinasi päättyä äsken mutta jatkuipa sitten, kuitenkin. Löysin jälleen uuden polun jota kulkea, katsella vaaleanpunaisia taivaita. Sanon tämän nyt, jostain tuli vastaan, se, että olet syntynyt samana vuonna kuin äitini.
    Kissanpentu antoi blogilleni jatkoajatuksen. Kiitos.
    Katkonaisten ajatusten päivä. Valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, hyvä, että lopeta blogiasi, se olisi ollut kamala sääli! Tykkään niin sinun maailmassasi vierailla. Ja onpa muuten hauskaa, että tällä voi "äidit" ja "tyttäret" vierailla toistensa luona. Minulla taas on melkein sinun ikäisesi tytär :)
      Eli kiitänpä nyt kissanpentua ja kauhon suuhuni samalla aamupuuroa.

      Poista
  11. Kiitos blogivinkeistä ja kuvista jälleen kerran! Harvoin jaksan enää käydä katselemassa muitten blogeja kun kännykällä niin hankalaa - mutta pöytäkoneella ehdin jopa tänne! Nyt ulkona pimeä musta sade, luulin kissan nuolevan varpaanvälejään mutta se olikin räystäs kun ropisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on varmaan vähän verottanut blogeja, kun ihmiset viettävät niin paljon aikaa kännykällä. Mutta kiva kun tulit :)
      Ja mahtava tuo sinun erehdyksesi, en tiennytkään että nuo kaksi voi sekoittaa.

      Poista
    2. Eräänä aamuna heräsin muka kahvinkeittimen ääneen.... se oli pieni pettymys.

      Poista
  12. Sinulla taitaa olla vahva luomiskausi meneillään, kun koneella vietät paljon aikaa. Intoa siihen.
    Tunnelmallisen kaunista syksyä kuvissasi. Levollista meininkiä, niin kuin koirasi katseessa.
    Naakkoja on mukavaa seurata. Niillä on niin sosiaalista touhua välillä. Mainioita lintuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan, sillä menossa on korjauskierros.
      Tämä levollisuus on sellaista ulkoista, pään sisällä surisee ihan kamalasti.
      Minäkin tykkään naakoista, ihan mahtavia lintuja.

      Poista
  13. Kiitos paljon Kirjailijatar, oma tontti on ollut hieman heitteillä viime aikoina.
    Minäkin olen halunnut nähdä suuressa pienen ja pienessä suuren, olen oikein tarkasti katsonut. Haluaisin nähdä myös Henrin näyttelyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se haittaa, kunhan et ihan kokonaan lopeta, tulisi kova ikävä.
      Tuon lauseen sanoi eräässä tilaisuudessa muistaakseni Tiina Lymi ja jäin taas miettimään, miten tärkeä asia tuo on monen tekemisen kannalta.

      Poista
  14. Kuviasi on mukava katsella. Niissä on kaikki.

    VastaaPoista
  15. Hei, kiitos paljon, ilahdutti!!
    Cartier-Bressonia pitääkin muistaa mennä katsomaan. Usein menee näyttelyt ohi, onneksi tämä on niin kauan vielä, että enköhän ehdi.
    Ihanat kupit ja koira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, olet kyllä kaiken kiitoksen ansainnut :)
      Kannattaa käydä katsomassa, tosi kattava ja hyvä näyttely.

      Poista
  16. Minullakin on typerän kiireistä. Mutta ei niin, etten huomaisi pimeyttä ympärilläni kellon soidessa, arjessa rynniessäni ja kotiin palatessani. Huomaan kyllä auringon jokaisen pilkahduksenkin. Ja olen sitä mieltä, että tuo saisi näyttäytyä useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on ihan hurja tämä marraskuu ollut, mutta lähes kaikki mitä olen tehnyt, on ollut tosi kivaa. Sitä on ollut vain vähän liikaa, jotta olisin ehtinyt nauttia kunnolla. Mutta kyllä se tästä :)

      Poista
  17. tosi yhtenäinen värimaailma näissä kuvissa ja ihania astioita ja cartier bresson! toivottavasti yksi niistä korteista on mulle, pidän peukkuja pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin. Mä just mietin, että ostinko nuo kupit sieltä Buenos Airesista siitä keramiikkaliikkeestä...Ja olihan se yksi kortti sulle :) Nyt sen tiedätkin jo.

      Poista
  18. Nämä kuvat, jään jokaiseen.

    VastaaPoista
  19. Me käytiin kans katsomassa Cartier Bressonin näyttely. Pieninkin viihtyi siellä kun etsittiin kuvista eläimiä, kato tuolla on koira! hevonen! Noin monta kissaa! Voisin kyllä mennä katsomaan uudestaankin, niitä voi katsoa niin monella eri tavalla, ihan vaan valoa ja varjoja, tai muotoja, tai sitten tarinaa, ihmisten kasvoja.

    Täällä harmaan aamun jälkeen taas valoa. Kirkasta päivää ja kirkkaita ajatuksia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, noin minäkin lasten kanssa aina menin, katseltiin taideteoksista ihan eri juttuja kuin mitä sitä itsekseen katselee. Mutta siinähän ne oppi. Minäkin voisin käydä tuon vielä uudelleen katsomassa, en oikein pystynyt sisäistämään kaikkea, sitä oli niin paljon.

      Poista