torstai 3. joulukuuta 2015

Barcelona IV - vieraassa kaupungissa ilman karttaa

Se tunne, kun voi kulkea vieraassa kaupungissa ilman karttaa. Kun tietää olevansa muutaman kilometrin päässä kotoa, mutta osaavansa sinne hyvin.
Tai se tunne, kun ymmärtää puheesta sanan sieltä tai täältä.
Tai osaa mennä metrolla tutkimatta kouristuksenomaisesti metrokarttaa.
Kaikkea tuollaista ehtii tapahtua ihan viikossa.

25 kommenttia:

  1. Se tunne on kotoisa tunne, eikö olekin. Minulle sellainen tulee Lontoossa. Jotenkin. Ihmeellistä ja ihanaa, niin luonnollista.

    Upeita kuvia - taas! Niiden takana on varmasti monenlaisia tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, se tosiaan on! Kyllähän meillä kartta oli mukana, mutta harvoin sitä piti katsoa. Vain silloin, kun oli ihan oikeasti löydettävä joku paikka.
      Niin, jokaisen kuvaan liittyy kai joku tarina, mutta toiset painuu paremmin mieleen kuin toiset.

      Poista
  2. Minustakin se on aina hieno kokemus. Hetkeksi tulee tunne, että asuu siinä kaupungissa oikeasti. Ja on vain tässä nyt rennosti kävelemässä kotia kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja se on paras tunne, että voi hetken olla ihan kuin joku muu...tai ei joku muu, mutta minä, jossain ihan muualla. Se taitaa olla sukua leikkimiselle.

      Poista
  3. Nämä sun Barcelonapostit ovat parasta juuri nyt! Ja ihanaa kun näitä laitat näin runsaasti.
    Nuo kuudennen kuvan huikean hienot julisteet! Ottaisin mieluusti seinälleni niistä useammankin. Jossain osataan tehdä ja nähdä ja sommitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kun kuvia otettiin niin hirmu paljon, on kiva tehdä monta postausta. Kyllä näitä vielä muutamaan riittää.
      Joo, toi kahvila oli kiva, pysähdyin juomaan sen pakollisen aamukahvin, jota ilman iskee armoton päänsärky.

      Poista
  4. Olet rohkelikko. Ei minusta ole tuollaiseen menoon.
    Kuvat puhuvat puolestaan. Raikkaita, kiinnostavia, erilaisia, monenlaisia. Tuohon kahvikuppiin lusikkani pistäisin ja hörppäisin kunnon siemauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli meillä kuule kartta piilossa taskussa. Sieltä se kaivettiin, jos iski hätä :)
      Kahvi oli enimmäkseen loistavaa. Joinain päivinä join monta monta kuppia ihan vaan siitä ilosta, että sai istua eri kahviloissa.

      Poista
  5. En pystyisi kulkemaan vieraassa kaupungissa ilman karttaa. Taatusti palaan hotellille hakemaan, jos huomaan kartan puuttuvan. Karttapakko johtunee menneiden vuosien suunnistusharrastuksesta, jolloin kartta ja kompassi olivat ahkerassa käytössä.

    Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pystyn hyvin. Voin kyllä eksyä ja sitten pitää ehkä kaivaa kartta esille ja asettaa taas itsensä kartalle. Mutta minua ei siis tippua kartalta pois joksikin aikaa. Kompassia sulla tuskin sentään on mukana ulkomaan reissuilla? :)

      Poista
    2. Ei, ei tietenkään ole kompassia mukana.

      Hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää!

      Poista
  6. Noin on käynyt joskus. Olisikohan ihminen silloin itselleen oikeassa kaupungissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ehkä. Ja minusta tuo ydinkaupunki oli jotenkin varsin selvä. Kun kaupunki on kukkuloiden ja meren välissä, se helpottaa suunnistamista kummasti. Ja miehellä on loistava suuntavaisto...ehkä meninkin vain siivellä.

      Poista
  7. Oi miten ihnat kuvat tässä, pääsin niin sinne. Kiitos. Muutamassakin päivässä kotiutuu helposti, jos on oikeat olosuhteet. Kotikulmat, kotikirkko, selkeät reitit syntyivät viimeisellä reissulla Lontoossa helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä olen tosi nopea kotiutuja ja kutsun aina viikkokotejakin kodeiksi. Tuntuisi hassulta puhua kämpästä tms. Niin, kyllä ne reitit syntyvät kovin helposti :)

      Poista
  8. Meillä oli kyllä kartta ja metroreitit aina tiiviisti mukana, vähän niin kuin turvana, vaikka osattiinkin loppulomasta mennä kotikulmilla ilman opastuksia. Toisaalta aika usein parhaat paikat ovat löytyneet, kun on eksynyt tai lukenut karttaa väärin! On muuten jännää, että en oikein osaa kulkea esim. Helsingissä, mutta ulkomailla vieraan suurkaupungin ottaa haltuun parissa päivässä - siitä tietää, että on lomalla!

    Minäkin ymmärsin sanan jos toisenkin, varsinkin jos näki kirjoitettuna. Ehkä ranskan opinnot auttoivat, vaikka niistä ikuisuus onkin!

    Onpas näissä kuvissa taas sulattelemista. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli meilläkin kuule kartta mukana, mutta ihmeen vähän sitä piti katsoa. Vain silloin, kun piti löytää joku tietty paikka. Ja mies on minua parempi suunnistaja ja kartanlukija, joten minä pääsin tosi helpolla. Mutta eksyminen on matkalla ihan parasta, sillä tavalla voi osua johonkin kätkettyyn helmeen. Hassua tosiaan, ehkä sitä rentoutuneena osaakin enemmän.
      Minä luin espanjaa pari vuotta sitten puoli vuotta ja kummasti palautui sanat mieleen.

      Poista
  9. Nopean kotiutujan onni on se, että menipä melkein minne tahansa ei kaipaa sieltä pois vaan on kuin kotonaan. Luo tuon oman mikrokosmoksensa, omat maamerkkinsä, merkitsee omat paikkansa. Sinun Barcelonasi näyttää hurmaavalta. Et ehkä lukenut, mutta taisit kumminkin kirjoittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten lahja sekin varmasti, koska minä ainakin kotiudun siinä samassa kun avaan oven uuteen kämppään. Siitä tulee heti koti. En lukenut ja kirjoitinkin aika vähän.

      Poista
  10. Olettepa te vikkeliä oppimaan! Supersopeutujia! Kivaa, kun ei tarvi kulkea kartan kanssa. On paljon mielenkiintosia otsikoita noissa kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ihan kantakaupungissa oli helppo suunnistaa, meri ja kukkulat auttoi. Minä en niitä oikein ymmärtänyt, ehkä arvasin jonkun :)

      Poista