lauantai 26. syyskuuta 2015

Pieniä yllätyksiä, kuten viikunapuu talon takana


Kuljen männyneulasten päällä, metsän pohjan päällä, meren rantaa eestaas.
Vesi on hyvin harmaa, hyvin sileä, peltimäinen.
Käydään kirppareilla, muttei löydetä mitään.
Luen Saarikosken Prahan päiväkirjoja, ja kaipaan sitä - poissaolemista. Muualla olemista, vinosti katsomista, pieniä yllätyksiä, kuten viikunapuu talon takana.
Mutta me mennäänkin nepalilaiseen, pyöräillään kaupungin laidalla ja ollaan kuin ei oltaiskaan.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Eksytään auringonkukkapeltoon

Vielä on kesää jäljellä, avataan auton ikkunat, ruokitaan kotiloa kurkulla, eksytään auringonkukkapeltoon.
Kummallista, miten joskus vain asiat unohtuvat, vaikkapa sellaiset asiat kuin pienten kynnellisten soturien hautajaiset. Tänään kaivoimme pakkasesta ruumiit, pakkasimme reppuun eväät ja poljimme meren rantaan.
Nyt on pienillä selkärankaisilla ikuinen merinäköala. Ja meillä koti täynnä mustikan varpuja, auringokukkia ja kanervia.