maanantai 30. marraskuuta 2015

Barcelona I - Kumea kilinä kiirii ullakolle asti


Tämä on vasta matkan alku.
Astumme sisään kapeasta ovesta pienellä kujalla El Bornissa. Kapuamme ahtaita portaita pari kerrosta ylöspäin, sovitamme avaimen lukkoon, astumme terrakottalaatoitetulle terassille, etsimme ruskean oven, käännymme käytävästä vasemmalle, siellä on suloinen Bamba, kaihin sumentamat silmät ja heiluva häntä, rapsutamme, nousemme pari kerrosta ylöspäin, portaikko on pölykerroksen peitossa. Laukut painavat. Viimeisen oven takana on kotimme, tämä suloinen pieni yksiö, jota saamme lainata kokonaisen viikon ajan. Avataan cava-pullo ja kilistellään. Avataan ikkunat, maataan sängyssä ja kuunnellaan uuden kaupungin ääniä: kirkonkellojen kumahtelua, koirien haukahduksia, astioiden kilinää. Ja tuolla jossain alhaalla kadulla kulkee kaasupullojen myyjä, hakkaa pulloihinsa ja kumea kilinä kiirii ullakolle asti.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Sumu viipyy runkojen välissä

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Sumu viipyy runkojen välissä.
Vietän illan Mynämäellä, luen runoja ja istun baarissa belgialaisen, itävaltalaisen ja virolaisen runoilijan kanssa. Käännän Iltasanomien uutisia Pariisista ja jutellaan siitä, kaikesta.
On ollut myös runokeikka toisessa baarissa, kavereiden kirjajulkkareita, junamatkoja, paljon kirjoitustöitä, aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja.
En ehdi valmistella matkaa, mutta ei se mitään. Sunnuntaina istun joka tapauksessa jonkun pienen kujan tapas-baarissa, kuljen Picasson jäljillä ja juon cavaa omalla kattoterassilla.  

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pimeydestä toiseen pimeyteen

En ehdi edes huomata, että kaikkialla on harmaata. Että viideltä on jo pimeää. Istun koneella pimeydestä toiseen pimeyteen.
On ollut myös toisenlaisia päiviä: Henri Cartier-Bressonin näyttely, Kotimaisen Näytelmän Festivaali Lavaklubilla. Jään miettimään sitä, kuinka tärkeää on nähdä pienessä suuri ja suuressä pieni.
Seuraan naakkaparvia.
Kuuntelen Hindi Zahraa.
Luen Kolmannen valtakunnan kadotetuista lapsista.

Sain Seijalta haasteen kertoa kolme mukavaa blogia. Kiitos! Olen tämän tainnut tehdä jo monta kertaa, mutta tässä kolme blogia, joita ilman elämä olisi kovasta paljon tylsempää. Käykää katsomassa, jos eivät ole vielä tuttuja.

1.
Oona Julian Kahvipöydistä on kuin matka toiseen, unenomaiseen maailmaan ja sanat ovat kuin runoa.

2.
Niinan Muotoilijan päiväkirja on esteettinen nautinto, arjen kauneutta ja hyvää tekeviä sanoja.

3.
Leenan Björkbacka on matka maalle, hiljaisuuteen ja rauhaan. Siellä on niin ihanaa, etten malttaisi tulla pois.