tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 sanoina ja kuvina

Tammikuu on Didrichsenin taidemuseon kylpyhuone, koiran jalat ja Kakkugallerian leivokset.
Se on Munchin Elämän tanssi.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Vastakuollut valo jättää kultaisen viivan taivaan rajaan."

Helmikuu on Suomenlinna, Aino Venna ja Uudenkaupungin rannat. Se on Sarah Kanen Psykoosi 4.48 14.2. klo 4.48 Tehdasteatterissa.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Täysin odottamatta tämä ei tietenkään tapahtunut. Paljon sanoja oli jo kadonnut."
Maaliskuu on Berliini, ihanat naiset Berliinissä, loma.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Rajoitettu määrä paljaita sääriä, mummolla pikniktukka, kädet pilkkovat ilmaa."
Huhtikuu on Ruissalon metsät, vuokot, silmut, kaikki se maasta työntyvä ja ylöspäin kurottava. Se on myös loma lapsuuden kaupungissa, suklaamunia ja litsausta.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Metsässä kahisee sade. Lapset päättelevät jalkansa, jäävät sänkyyn makaamaan."

Toukokuu on Teatterifestarit Lahdessa, nelikymppiset ja pubikierros Tampereella, ystävä Qwenselin kahvilassa, Naantalin rannat, kaverin kirjajulkkarit ja melontaretki. Ja ennen kaikkea se on kukkivat kirsikkapuut.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Huoneet haalistuvat, tyttö haalistuu, kuluu pois. Päivä päivältä näemme häntä vähemmän."


Kesäkuu on Sitges, cava, Välimeri ja pintxokset. Lyhyt oppimäärä elämän sietämättömästä keveydestä.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Muista liikesarja, joka vie lasin läpi."

Heinäkuu on jälleennäkeminen. Hääjuhlat, rakkaat ihmiset, tanssia aamuun asti, teltat pihamaalla ja aamiainen, kun puhumme neljää eri kieltä sekaisin.
Se on myös Kökar, Ahvenanmaa, saari, mökki, sauna, sateen rapina teltan kattoon ja pitkät illat, jolloin läiskimme korttia ja juttelemme kaikesta.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Hääpäivän aamu. Käyn uimassa, vesi on lämmintä. Tuoksuu vilja, kukat. Tyyntä, lähes sininen taivas."

Elokuu on jäähyväiset, kuihtuva kukkaseppele ja retki Velkualle. Se on silakoita ja omenoita.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Minut valtaa paneloidun paikan kammo."
Syyskuu on auringonkukat, pienten soturien hautajaiset, kosteat rapujuhlat ja pitkät fillarilenkit.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Miehellä on papin selkä, kaulaliina ja neljä pakettia kahvia."

Lokakuu on sormet näppäimillä, kirjamessut, metsä ja metsä ja metsä.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Henning Mankell kirjoittaa: kun jääkaappeja lakattiin pakkaamasta pahvilaatikoihin, moni katulapsi menetti kotinsa."
Marraskuu on Barcelona, meri, kahvilat, hitaat aamiaiset, pitkät illat, loputtomat kävelyt, kujat ja haamujen painanteet baarien jakkaroilla.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Saako undulaatin ottaa mukaan taivaaseen?"

Joulukuu on sadetta, hiljaiset pyhät kotona, rauha ja hiljaisuus.
Kirjoitan päiväkirjaan: Muista Isabelle Eberhardt ja Paul Bowles.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Barcelona VII - Siitä on kauan, siltä tuntuu

Osa kuvista mieheltä, kiitos.

Siitä on kauan, siltä tuntuu. Silti kaupungit voi säilyttää sydämessä, tai sanoina muistikirjassa, tai kuvina, sen kaiken voi, senkin jälkeen.
Nyt vain ihmetellen odotan, mikä kaupunki kutsuu seuraavaksi. Se alkaa yleensä viattomasti kuvien katselulla, tai sitten luen jonkun kirjan, tai kuulen jonkun tarinan. Seuraavaksi iskeekin jo kamala matkakuume ja säästäminen. Täältä tullaan maailma.