keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Olen pistänyt nenäni pakkaseen


Tasan vuosi sitten tyttö sanoi, että olen oman elämäni urpo. Olen kuulemma sitä edelleen. Aika ihanaa, päätän olla oman elämäni urpo koko loppuelämäni.
Vuoden alku on ollut rauhaisa. Olen hurahtanut tomaattikeittoon ja aloittanut taas joogan.
Olen lyhyenläntä, eikä se ole koskaan haitannut, paitsi viime aikoina. On syntynyt kauppamurhe:
suosikkituotteeni, kikherneet ja maapähkinävoi, ovat  ylähyllyllä, jonne en yletä ilman kurottelua ja luovia ratkaisuja. Tai jonkun tuntemattoman apua. Ehkä jooga auttaa, ehkä kasvan pituutta. Tai tapaan tällä tavoin jonkun uuden mielenkiintoisen ihmisen.
Olen lukenut Topeliuksen päivästä ihanan romaanin, kirjoittanut, ottanut vastaan vegaanihaasteen, kirjoittanut ja pistänyt  nenäni pakkaseen. Nenä ja minä selvisimme.

47 kommenttia:

  1. Peukku sulle ja nenälle! Minä olen lapsena palelluttanut poskeni niin, että niissä saattaa nytkin kovilla pakkasilla olla valkoiset läikät. Silti rakastan tätä säätä: on jotenkin äärimmäinen ja hieno tunne kävellä pakkasessa ja palata sitten lämpimään, juomaan kaakaota - tai syömään tomaattikeittoa, tuo teidän näyttää herkulliselta.

    Jooga auttaa kyllä moneen.

    <3 oman elämänsä urpolle siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes. Olen kuullutkin kerrottavan, että jos palelluttaa jonkun kohdan, siihen tulee myöhemminkin helposti valkoiset laikut. Minä olen tainnut selvitä lapsuuden paleltumatta. Ja oioi, minäkin tykkään näistä pakkasista, vaikka keho ensin vähän kakisteli. Mutta nyt osaan jo laittaa villaa tarpeeksi päälle, ettei palele yhtään.
      Kiitos, ihania pakkaspäiviä teillekin!

      Poista
  2. Muistin, että minulla on huopatossut, jossain kaapin perällä!
    Ja.... Reippaalla kävelyllä tuli oikein hieman hiki ja jalat ihan hykertelivät sopivan tilavissa jalkineissa.

    Vanhin tyttäreni, joka asuu ulkomailla, on Tobelius-fani. Hän varmaan ilahtuisi tuosta kirjasta. Mikä se on nimeltään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huopatossuthan on ihan parhautta, minäkin haluaisin sellaiset. Tosin niillä olisi kovasti vähän käyttöä täälä Turun talvessa.
      Tuo ihana kirja oli Merete Mazzarellan Ei kaipuuta, ei surua - päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. Aivan ihastuttava teos. Jos tyttäresi ei ole lukenut, voin kyllä suositella.

      Poista
  3. Jymäys että osaa olla kaunista ja juuri oikeanlaista tunnelmaa! Pistän tähän vuoteeni toiveen päästä teillä käymään.

    Minä olen aivan varmasti myös oman elämäni urpo. Heh, tuosta pitäisi tehdä huonetaulu, motto. Minun tyttöni sanoo mua hulluksi, mutta onneksi aina jotenkin hellästi vaikkakin silmiään näyttävästi muljauttaen. Hulluilla on hauskempaa, vai miten se meni....taisi olla blondeilla (siitäkin väitän tietäväni jotakin).

    Pelästyin jo että suosikkituotteesi on lopetettu, mutta onkin vain sijaintiongelmaa ja se varmasti ratkottavissa. Noilla silmilläsi saat varmasti jokaisen hujopin ojentelemaan sinulle vaikka mitä. Täällä on ikävä kyllä niin, että suosikkituotteeni vain häviävät ja kun kysyn että onko lopullista, vastaus on aina sellainen hymähdys "ei kysyntää".

    ps. Barcelonassa oli sellainen ihanuus kuin lasipurkkiin pinaatin kanssa säilötyt kikherneet. Arvaa vaan kuinka monta purkkia söin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos - tuollaiset tunnelmat täällä on kyllä nyt ollut. Ja kyllä, ehdottomasti saamme tänä vuonna järjestymään sinun tänne tulosi. Ja sitten oikein ajan kanssa.
      Totta, omanelämänurpous voisi olla ihan sellainen motto, että uskaltaa olla just niin kuin itse haluaa, vaikka toiset nauraisi.
      Ei onneksi ole lopetettu, mutta miten ne just ne mun tuotteet ovatkin osanneet sijoittaa sinne ylähyllyille. Ja heh, kyllä niitä silmiä on tosiaan joutunut vähän testailemaan :)
      Mulla jäi tuo Barcelonan ihanuus maistamatta, aiai.

      Poista
  4. Boa tarde, certamente que o seu livro vai ser agradável de o ler, exactamente como as fotos que apresenta, são excelentes.
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! Obrigado! (I assume you wrote portugese and put the text to GoogleTranslate). Lindamente disse!

      Poista
  5. En tiedä, onko keitto lämmintä vai kylmää, mutta se näyttää lämpimältä pakkaskuvien keskellä. Minulla on muutama samanlainen keittolautanen :). Tulleet lapsuudenkodista, niin kuin varmaan monelle saman ajan kasvateille :). Ihana lamppu <3.
    Vaikka en ole lyhyt, olen silti monesti ihmetellyt, että miksi tavaraa pitää sijoittaa niin korkealle. Joissain paikoissa pitkäkin joutuu kurkottamaan tai turvautumaan tikkaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmintä se oli, oikein lämmintä ja hyvää teki. Minä olen löytänyt nuo lautaset kirpparilta, mutta kyllähän niistä lapsuus tulee mieleen, vaikkei meillä juuri tuollaisia lautasia ollutkaan.
      Olisi hyvä, jos olisi tikkaat, mutta kun ei ole. Joskus otan avuksi jonkun pitkulaisen tuotteen, jonka avulla saan hivutettua pahvipurnukan lähemmäksi reunaa, niin että yletyn. Lasipurkin kanssa sitä ei uskalla tehdä.

      Poista
  6. Tuli kyllä voittajafiilis, kun käytiin lenkillä -25 asteessa!

    Minä joudun vähän väliä vaivaamaan kanssaostajia kaupassa, kun en yletä ylös. Pitkät nuoret miehet on oikein avuliaita ja puoli metriä pidempänä jotenkin huvittuneita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sinun kohdallasi ihme - tiedän :)
      Hehheh, miehet kyllä auttavat mielellään. Tuntevat itsensä sankareiksi - ja kyllähän he ovatkin!

      Poista
  7. Oi, tämä vasta opettelee oman elämänsä urpoksi :-)
    Pituusgeenit eivät ole tännekään osuneet, leveysgeenit kylläkin -valitettavasti.
    Tapasin eilen isotätini, voisi sanoa ensimmäisen kerran aikuisena. "en muistanutkaan jotta hän on noin lyhyt..." Jännä mitenkä mieli- ja muistikuvat voivat olla niin hatarat.

    Ihana, kamala pakkanen. Tänään pakoilin, eilen tunsin poskieni kiristyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa opetella, siitä tulee hyvä olo.
      Ihana tuo isotätisi kommentti, jotenkin hellyttävä ja murre kuultaa ihanasti läpi. Mutta on totta, että mielikuva ihmisestä voi olla kovasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monia julkkiksia sitä luulee pidemmiksi, mutta sitten huomaa, että nehän ovat ihan nysiä nekin.

      Poista
  8. Upea tunnelma kuvissa. Oi tammikuu! Kaivoin just huomista aamua varten karvavuorikengät esiin. Nyt täytyy laittaa kaikki lämpökerrokset päälle, mutta se on oikeastaan mun mielestä vaan mukavaa selviytymistä.

    Mä kuulun myös siihen ihmisryhmään, joka joutuu olemaan kekseliäs kaupassa, jotta ylettyy tarvitsemiinsa tavaroihin, olen kerran kiivennytkin hyllyn reunaa pitkin ylöspäin, kun vähän tynttäännyin siitä, että tavarat on niin korkealla tai ainakin tuntuu siltä, että ne mitä itse haluaisi ostaa, ovat siellä ylhäällä. Viimeksi raijasin sellaisen pienen jakkaran, jotta yletyin kuivattuihin viikunoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä on tänä aamuna -24, huh. Ei me täällä etelässä ole totuttu moiseen. Aion kaivaa karvalakin esiin tuolta ylähyllyltä.

      Hihih, haluaisin nähdä sinut kiipeämässä hyllyn pieltä kuin apina. Pitäisi varmaan olla mukana sellainen kokoontaitettava jakkara, kun lähtee kauppaan. Onneksi ovat murheet näin pieniä :)

      Poista
  9. hei oman elämäsi urpo! sun elämäsi kuulostaa tosi terveelliseltä ja pakkaset jostain ihmeen syystä jopa houkuttavilta! en olekaan pakkasia tuntenut mmm... yli neljään vuoteen! mutta silti en ole ikinä ollut enemmän kylmissäni kuin täällä. kun ei ole sitä lämmitystä missään niin kummasti se kylmä pääsee luihin ja ytimiin asti. tosi kauniita kuvia sävymailmaltaan erityisesti! bongasin tutun kirjanmerkinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on kovin terveellinen vuoden alku :)
      Tänä aamuna -24, iik, pakko kaivaa karvahattu ja rukkaset esiin. Täällä on onneksi sisällä lämmin, vaikka on mulla nytkin villatakki päällä ja villasukat jalassa.
      Tuo kirjanmerkki on tosi kaunis, kiitos!

      Poista
  10. Ihana fraasi: oman elämän urpo. Siinä on jo monta merkitystä.
    Täällä tällä hetkellä -25,3 °C, pakkanen vaan kiristyy (ihan aamulla oli -24, mihinkäköhän asteeseen kovenee päivän mittaan). Nenääni en aio ulos laittaa - no ehkä pakko kauppaan on mennä. Ei todellakaan ole mitään etelän ihmisen asteita, ja täällähän pakkanen tuntuu kovemmalta kun on toi meri.
    Kauniit kuvat olet taas ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, niin on :)
      Minua ei kovakaan pakkanen haittaa, jos vain älyän laittaa tarpeeksi vaatetta päälle. Parina päivänä oli liian hentoinen pipo, sitten onneksi muistin karvalakin ja käytin sitä.
      Kiitos.

      Poista
  11. Eiköhän me kaikki vanhemmat olla oman elämämme urpoja..:)) Täällä on täälä hetkellä -25,9 astetta....taitaa päivälenkki jääädä lyhkäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi nuo ihan paukkupakkaset hellitti. Tänään oli enää -12, sehän tuntui ihan lämpöiseltä :)

      Poista
  12. Olen ihmetellyt ihan samaa,mummelit ei taatusti yllä kaupassa enää mihinkään kun en minäkään meinaa yltää. Niitä mummeleita monesti sitten pelastankin.
    Meillä hajosi sisäikkuna ja ennen kuin se on korjattu voi mennä aika arktiseksi täällä sisälläkin. Sen puoleen voisi pakkanen vähän hellittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuh, tuo ikkunan hajoaminen tällaisella ilmalla ei ole kyllä kovinkaan mukavaa, voin vain kuvitella. Kerrostalossa on jäätävällä ilmallakin oikein lämmintä.
      Minä harvoin voin ketään auttaa, kun olen itsekin nyt lyhyt, mutta ehkä tosiaan pikkumummelia :)

      Poista
  13. Oi, herkkukattaus. Muutenkin kivoja asioita, tuo kirja pitää heti laittaa muistiin, on jäänyt lukematta. Ja vegaanihaaste kuulostaa mielenkiintoiselta, toivottavasti kerrot sitten kuinka sujuu (ja ne kaikki parhaat reseptit).
    Meillä on melkein koko poppoo flunssassa, joten ei ole ollut juuri asiaa ulos...tänään -27, eipä tuolla kauaa tarkenisikaan. Mutta kaunista on. Ja ensi viikoksi pakko parantua, kun alkaa harrastukset (tytöllä tanssi, minulla jooga :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli oikein mielenkiintoinen, voin kyllä suositella.
      Tämä vegaanihaaste on oikein kiva, kun joka päivä tulee uutiskirjeessä uusia herkkureseptejä. Minähän olen ollut kasvissyöjä pitään, mutta nyt on ihan mukava kokeilla, miten sujuu eläinperäisistä tuotteista pidättäytyminen ihan kokonaan. Ja hyvin on sujunut. Mielestäni muuten aivan paras vegaaniblogi on chocochili.net, sieltä löytyy aivan ihania ohjeita, jos ei ole tuttu, kannattaa kurkata.
      Kivaa, sinäkin joogaat :)

      Poista
    2. Uutiskirjeellinen reseptejä kuulostaa sopivan helpolta ja muutenkin kivalta. Chocochili on minunkin suosikki, Elinan Vegaanin keittiössä -kirja on ollut pitkään mulla ostoslistalla. Jotenkin vaan jäänyt..mutta kirjastosta se on tälläkin hetkellä lainassa :)
      Minä olen ollut viisitoistavuotiaasta kasvissyöjä, välillä vegaanikin, mutta nykyään olen vähän ..no rennompi. Syön jopa kalaa. Tämän perheen ruokahuolto on muutenkin niin nuorallatanssia, että hohhoijaa. Mutta vielä jaksan innostua uusista resepteistä ja kokeiluista (ja ne ovat juurikin niitä kasvisruokia).

      Poista
    3. Joo, Chocochili on ihana. Minulla on se Vegaanin keittokirja ja se on kyllä loistava, voin suositella :) No mutta, sittenhän kaikki tämä on sinulle ihan tuttua. Minäkin söin kalaa vielä ennen tätä haastetta silloin tällöin, mutta katsotaan, ruokavalio on kyllä tähänkin asti ollut melko vegaani. Ehkä se voisi olla tästä lähtien vielä enemmän sellainen. Jotenkin en vain halua omilla valinnoillani tuottaa yhtään kärsimystä eläimille tai kuormittaa maapalloa.

      Poista
  14. Ihana, olehan vain urpo, niin olen minäkin :) Täällä ei ole pakkasta kuten siellä mutta ei tuolla ulkona silti oikein tarkene, Kai, en tiedä kun en uskalla sinne mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, mitäs me urpot siis :)
      Siellä taitaa olla sellaista tasaista ympäri vuoden. Tällainen käsitys minulla ainakin on, talvella ei ole kovin kylmä, mutta kesälläkään ei ole vastaavasti kovin kuuma.

      Poista
  15. Kylmä täälläkin. Koira vei aamulla neljästi tuonne (nyt nukkunut siitä asti) mutta fylläydyin kunnolla ja joka välissä join kahvia.

    Tomaattikeitosta tuli mieleeni varhaisaikuisuuden suosikkiruoka: kiinalainen tomaattikeitto. Oi, että oli hyvää! Sitä myytiin täällä Treella Vikkulan kurittomassa kivijalkaruokakaupassa Hämeenkadun nurkassa.

    Minäkään en ylety. Mieheni on onneksi pitkä mutta ei kuitenkaan aina kaikkialla mukana. Kaupassa pitäisi olla ostoskorien vieressä jakkara ylähyllykurotteluja varten.

    Ihana varjostin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalainen tomaattikeitto kuulostaa jotenkin erityisen eksoottiselta, en varmasti ole koskaan maistanut.
      Meillä ei ole mieskään mikään pitkänhuiskea, mutta kyllä se tuonne ylähyllylle ylettyisi. Mutta paha vaan, kun käyn yleensä yksin kaupassa.
      Tuo varjostin on kahvilasta, Café Artista.

      Poista
  16. Tomaattikeittoa, nam, kyllä. Ja nuo lautaset! Eka kuva on myös hyvinkin houkutteleva, ja nenä pakkasessa on mukavaa, pieninä annoksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, ei tuolla kovissa pakkasissa kovin kauaa tehnyt mieli kävellä. Se 20 minuuttia, jonka kävelen töihin, riitti oikein hyvin.

      Poista
  17. Hyvä, hyvä nenä ja sinä. Olet urpo, niin minäkin. Ollut jo vuoden 2006 lopuilta, jolloin päätin, että elämän pitää maistua.
    Tomaattikeitto ei kuitenkaan minulle.Tai ehkä sentään noin kauniilta lautaselta.
    Minunkin pitäisi uudelleen innostua lukemaan, nyt se on niin puolinaista. Olen syttynyt neuleille ja siinä sivussa kirjoittamaan.
    Jospa jooga lisää sinulle sentin tai pari vaikuttamalla ryhtiin. Älä vaan liian pitkäksi joogaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava päätös sinulta tuo! Uskon, että se on tuonut mukanaan todella paljon kaikkea hyvää.
      Mutta neulominen ja kirjoittaminenhan ovat ihanuutta nekin. Minulta luonnistuu se kirjoittaminen, muttei kyllä neulominen, ei sitten yhtään. Viimeksi olen neulonut joskus lukion jälkeen.
      Jaa-a...sepä olisikin jännää, jos sujahtaisin 170 senttiseksi.

      Poista
  18. Ihana keimaileva kellohame yksisäärisellä.
    Tuon Topeliuksen päivän haluan myös lukea!
    Voi hyvin siellä urpo! Minua tyttöni kutsui kauniisti paskiaiseksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, hei paskiainen :) Kyllä meillä on kauniit lempinimet.
      Ja kannattaa lukea tuo kirja, se oli oikein koskettava ja kaunis.

      Poista
  19. Tämänkin nenän pakkaskestävyys on testattu. Olen kävellyt nyt pari päivää töihin ja takaisin ja huomannut, että varustus on aika hyvä. Ainoastaan näpit hieman nipistelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla paleli parina päivänä pää, kunnes muistin, että minullahan on pipoakin järeämpi varustus, eli karvahattu. Se päässä ei kyllä sitten enää palellut yhtään.

      Poista
  20. Hyvää vuoden alkua! Talvi on kyllä mainiota aikaa syödä keittoja. Tietyntyyppiset salaatit eivät nyt kiinnosta yhtään. Niiden aika on keväällä, kesällä. Minua kiinnostaa tuo vegaanihaaste. Millainen se on?

    Tuo viimeisen kuvan lampunvarjostin on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Totta, keitot maistuu talvella ja salaatit kesällä.
      Vegaanihaaste on Vegaaniliiton masinoima tammikuun kestävä tempaus, johon voi kuka tahansa osallistua. Tuolla vegaanihaaste.fi- sivuilla on lisätietoa. Minä olen ollut vuosia kasvissyöjä ja syönyt silloin tällöin myös kalaa. Nyt on ollut kiva kokeilla ihan vegaanista ruokavaliota. On ollut tosi helppoa ja olen tehnyt kyllä hyviä vegaanisia ruokia, joita olen kyllä ennenkin tehnyt. Nyt tämä vain on hivenen tietoisempaa.
      Tuo lamppu on Café Artista, viehättävä kahvila täällä Turussa.

      Poista
  21. Kauniita tunnelmakuvia, rauhaisia ja seesteisiä. Pakanen osaa olla pureva, vaan silti ihanan raikas. Mielummin pakkasta kuin märkää loskaa =D. Rauhallista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Olen ihan samaa mieltä, mieluummin pakkasta kuin loskaa!

      Poista
  22. Kauneutta ja tunnelmaa. Voi miten ihanaa!
    Mä olen isäänikin pidempi. Mutta lyhyet ovat kiehtovia, sitä miettii kun on itse pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä olet sitten ihan mallinmitoissa. Minä taas aina mietin, että olisi se jännää olla pitkänhuiskea, maailma olisi varmasti ihan erinäköinen. Meillä on varmaan kaikki kaapin päällisetkin pölyn peitossa siksi, etten näe sinne.

      Poista