sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Missä mun jalat on

Missä mun jalat on, laulaa tyttö kovaan ääneen bussissa takanani.
Metsissä puut katsovat puita. Pohjoisessa on enemmän lunta.
Ystävän kirjajulkkarit, pieni kirjakauppa täynnä ihmisiä. Puhutaan teosofiasta, Yeatsista, surusta, mehiläisistä ja Irlannin pääsiäiskapinasta.
Avokadoa, lohta, munia, leipää, banaanikakkua ja hummusta. Hänen ihana talonsa täynnä puhetta ja naurua.
Aamulla tyhjä viinipullo tuolin jalan vieressä ja ulkona täydellinen talviaamu.
Kun ajan takaisin etelään, on sydän täynnä kiitollisuutta.

29 kommenttia:

  1. Niin hurjan kivaa aina kanssasi! Ja tämä kirjakauppa ja runot ja ihanat runoilijat, uudet ihmiset!
    Voi että.
    Niin sitä avartuu omassa kaupungissaan turkulaisen viemänä.

    Ajattelinkin, että voisimme joskus käydä viimeisen kuvan paikassa. Nyt olet tainnutkin käydä siellä. Huokaan tässä puhahdellen, kun tuo paikka saa mut vähän pahalle tuulelle, oikeastaan aika vihaiseksikin. Se oli niin hurmaava ennen miljoonaremonttia- mutta nyt; pah. Turussa olisi osattu tuokin paremmin...:)
    Jaa, nyt kun katson kuvaa vielä uudelleen, en olekaan ihan varma onko tuo se Milavida mistä puhun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että tapasitte nyt vihdoin toisenne, kaksi viisasta ja kultaista ihmistä.
      Me kävimme tuolla vain aulassa pyörähtämässä. Ja kurkistin ravintolaan ja kahvilaan. Harmi, jos se on remontoitu piloille, minä en osaa oikein ottaa kantaa tuohon. Mutta suunnittelimme, että juomme viinilasilliset tuolla terassilla kesällä, tervetuloa mukaan :)

      Poista
    2. Joo, samassa paikassa ollaan. Ja jep, tulen mielelläni!

      Poista
    3. Mietin, että eikös tuo alimman kuvan rakennus ole Pikkupalatsi Hämeenpuiston varrelta, eikä Milavida Näsinkalliolla. Milavidassa ei muistaakseni ole tuota punaista ulkokuoressa.

      Mutta oi, olit täällä! <3

      Poista
    4. Totta! Sehän se onkin. Minä en muista paikkojen nimiä ja kun kävelimme vaikka missä - myös siellä Milavidassa - menevät paikat jo ajatuksissa sekaisin. Mutta kyllä teillä on kaikkea kaunista siellä, vaikka kuinka paljon palatseja ja kartanoita keskellä kaupunkia.

      Poista
  2. Kiva peilikokoelma ystäväsi luoa...vai onko siellä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peilit eivät ole kyllä sieltä, vaan itse asiassa yhdestä kivasta kahvilasta :)

      Poista
  3. Joko teillä oli loma? Me vasta aloitellaan. Huomenna käyn vielä töissä, mutta sitten mekin teemme lähtöä. Oikein kivaa, vaikka Suomen rajojen sisällä pysyen. Vaihtelu, sehän virkistää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, minulla ei ole ollut lomaa vielä ollenkaan, pitää pari viikkoa vielä odottaa. Mutta siis Turussa oli kyllä jo tämä viikko hiihtolomaa ja tyttö menee huomenna kouluun. Ihanaa lomaa teille!

      Poista
  4. Kirjapinot ovat vihättäviä, joka paikassa. Ja valo alkaa jälleen voittaa, se on täydellisen talviaamun häikäisevyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan kirjapinoja ja paria kirjaa tuossa pinossa :) Ja valoa on niin paljon, se on ihanaa!

      Poista
  5. Ihastuttava sapuluunatapetti :) . Nätti. Kaunis on myös lumisade ja kovin mukavan oloinen on tuo vuode, jossa olisi varmasti mukava loikoilla kirjan kera :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, hyvin kaunis tapetti. Ja tuossa vuoteessa oli kyllä oikein hyvä nukkua, vaikka en jaksanutkaan illalla lukea (tai yötähän se jo oli) kuin pienen hetken.

      Poista
  6. Hurmaava viikonloppu! Arvaan sydämesi soineen matkatessasi kotiin♥

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa just parhaalta, muistot mukana kotimatkalla! Hyvä mieli!

    VastaaPoista
  8. Ystävän kanssa vietetyt jutteluiden täyteiset illat- helposti aamutunneillekin venyvät - antavat voimia pitkään.
    Minäkin ihmettelin tuon rakennuksen väritystä, onneksi Ilona muisti mistä kuva oli!
    Kaunis on tuo tuiskukuvasikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin antavat, olet ihan oikeassa. Tuollaiset illat ja yöt ovat todella voimauttavia.

      Poista
  9. Ihana tunnelmakuva tuo toisiks viimenen virke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se piirtyi mieleen tällä kertaa sanoina :)

      Poista
  10. Kaunis tekstisi sai taas hymyilemään!
    Lempeää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja samaa sinulle - tähän viikkoon! On ollut niin huisketta, että olen viikon myöhässä kaikissa toivotuksissa.

      Poista
  11. Tuosta tekstistäsi minäkin nautin. Se solahtaaa kivasti korvaan.
    Tänään on ollut huono päivä minulla, synkeä ja arvaamaton.
    Ehkä tuo teksti kuulostaa juuri sen takia niin hyvältä.
    (Tosin. Rehellisesti sanottuna se tuotti myös kateutta. Olisipa minullakin...tyyliin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synkeä ja arvaamaton ei kuulosta kovin hyvältä...mutta joskus on sellaisia päiviä. Ja kuule, ei minulla tuollaista juhlaa yhtenään ole, tänne blogiin tulee vain nostettua näitä juhlahetkiä :)

      Poista
  12. Ai että nää sun kuvat, saan varmaan jäädä niihin. Kiitollisuus, sitä on vaalittava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisuutta minä koen todella monena päivänä, tunnen olevani monella tapaa onnekas.

      Poista
  13. Miten voikaan olla kauniita tapetteja!
    Pitäisi varmaan olla rohkea ja valita kotiinkin seinälle jotakin muuta kuin valkoista...
    Olet oikeassa - kirjapinot ovat ihania. Mikä tekisikään ihmisen onnellisemmaksi kuin pino hyvi, rakkaita, yllättäviä kirjoja.

    Huomasin kirjaston uutuusluettelossa sinunkin kirjoittamasi kirjan. Paljon onnea lämpimäiselle!
    Linnea (joka seikkailee kaappinsa ulkopuolella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minulla on aina ollut sama ongelma, olen liian arka valitsemaan tapetteja ja seinien värejä. Sitten vaan valitsen jotain tosi turvallista ja tylsää.
      Ja kiitos kovasti! Juuri sain lämpimäisen toissapäivänä käteeni, kyllä tuntui hyvältä!

      Poista