lauantai 4. kesäkuuta 2016

Georgia - surun ja ilon Batumi

Batumissa on surua. Sen aistii, kun istuu hotellin 20. kerroksessa kattoterassilla ja salamat halkovat Mustanmeren taivasta. Rantaan rakentuu pilvenpiirtäjien välkkyvä rivistö, loistohotellien barrikadi. Samaa surua on mummossa, joka istuu portailla ja ompelee. Tai papassa, joka seisoo tien varressa odottamassa bussia.
Mutta Batumissa on jotain muutakin. Sen aistii merimiehessä, joka palaa kahdeksan kuukauden jälkeen meriltä kotikaupunkiinsa. Sen aistii nuoressa oppaassa, jonka mielestä Tallinna on tylsä paikka, koska siellä on vain vanhoja taloja. Sen aistii, kun tanssii letkajenkkaa pimeässä puistossa ja taustalla välkkyy maailmanpyörä. Se on uskoa tulevaisuuteen, parempiin aikoihin.
Me juhlimme kaksi iltaa ja yhden päivän. Täällähän on kaikki: Trump Tower, Pisan suora torni ja Collosseumin mallinen hotelli,

21 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika näitä kuvia! Tuohon seiskaan mä ihan imeytän itseni. Miten kutkuttavaa olisi olla yksinäinen matkailija ja astua tuosta hotellin ovesta sisään kysymään sijaa.

    Mutta suru. Niin. Kyllä minussakin varmasti asuisi suru, jos ainainen sijoituspaikkani olisi Batum. Niin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tuonne hotelliin olisi ollut mukava pujahtaa. Batum oli jännä, koska se jäi hiertämään ajatuksia ja tunteita, se lienee myös hyvän matkakohteen merkki.

      Poista
  2. Hyvin kertovat kuvasi saman tarinan tekstin kanssa.
    Surullisia huonokuntoisia taloja, mutta yhdessä asunnossa on kunnostettu ikkunat; huolestunut ilme naisen kasvoilla, mutta hyvin hoidetun näköiset kädet...
    Kirkko näyttää varakkaalta ja hyvin komealta. Upea sininen ja lämmin metallinväri sitä vielä korostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kirkko oli uskomattoman kaunis. Se ei ollut ulkoapäin mitenkään kutsuva, mutta seurasimme huivipäisiä mammoja sisälle ja siellä odotti tuo aivan uskomaton sinisyys. Se melkein salpasi hengen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tuo kirkko totta vie oli ja mummot myös :)

      Poista
  4. Tuntuu surulliselta katsoa noita rappeutuvia taloja, joissa asutaan ja eletään. Onneksi on usko paremmasta huomisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minusta oli surullista, kun tuota vanhaa ei kunnostettu, vaan rakennettiin vain paljon kiiltävää ja hulppeaa uutta. Ihan kuin kaikki eivät olisi ymmärtäneet, miten kauniita juuri nuo vanhat rakennukset olivat.

      Poista
  5. Puhuttelevia kuvia! Kaikesta huolimatta te koitte myös iloa, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me koimme, suorastaan roppakaupalla. Enpä ollut taas aikoihin nauranut yhtä paljon kuin tuolla matkalla :)

      Poista
  6. Oh, OH! Matkaposteja, ihanaa, kiitos, oikein kuolaan täällä nyt! En pysyt sanomaan mitään vielä, paitsi tuolla edellisessä oli niin houkuttelevan näköisiä paikkoja, oi ihmettä... Jään nyt katselemaan, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkapostit onkin aina niin ihania, vähän niin kuin pääsisi itsekin siivellä mukaan :)

      Poista
  7. Minussa taas hytkähti tuo kirkon sinisyys. Tuli Bulgarian ja Romanian kirkot vahvasti mieleen. Surumielisyys on kaunista. Sellaiseen liittyy tilanteen hyväksyminen, mutta ei välttämättä alistuminen. Eikä surumielisyyteen kuulu tyhjänpäiväinen pullistelu tai röyhkeä itsekkyys. Surumielisyydessäkin voi asua onni ja tyytyväisyys. Minulle tästä sarjasta tuli tyytyminen ja siihen tyytyväisyys mieleen.

    Täytyy nyt olla pitkäsanainen, kun nousi ajatuksia mieleen. Katsoin pari päivää sitten dokumentin Sielunmessu Detroitille ja se on puhutellut minua nyt monta päivää. Se miten elämme kerskakulutuksessa ja ahnehdimme aina vain lisää. Tavarataivas, hohhoijaa. Miten siitä taivaasta seuraa vain romua ja lisää haluamista. Ja sitten on nämä Georgiat, joissa monen mielestä ei ole mitään tai on vain kurjuutta. Ja itse näen, että siellä on kaikki se mikä on tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussakin läikähti todella voimakkaasti tuolla kirkon sisällä. Uskomattoman kaunis kirkko ja uskon, että muistuttaa tosiaan Bulgarian ja Romanian kirkkoja. Toivottavasti pääsen joskus siellä käymään. Ja minäkin pidän surumielisyydestä, koska olen ikuinen melankolikko ja nostalgikko ja mitä vielä. Minä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että surumielisyys on jotenkin paljon kauniimpaa kuin pullistelu ja itsekkyys. Minäkin näen, että tuolla oli kaikki ja siksi sielua jotenkin riipaisikin se, että sinne rakennetaan nyt niin paljon sellaista tyhjänpäiväistä uutta, vaikka vanha on minun mielestäni ainakin kauniimpaa.

      Poista
  8. Pidän paikan väreistä, niistä jotka kuviesi läpi koen. Ehkä tämän kaiken aikaisen kukkaloiston jälkeen on itselläänkin vähän ränsistynyt (ja surullinen) olo.
    Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirkko oli huikaisevan kauniin sininen, en muista toista samanlaista nähneeni.
      Ja totta, kukkaloisto oli ihana ja niin niin lyhyt.

      Poista
  9. Kai se kertoo jotain hyvinvoinnista että ihannoidaan vanhaa, eikä sitä uusinta uutta. Niin kauniit värit näissä kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin minäkin ajattelin, että vanhaa ei ehkä pysty ihannoimaan, ennen kuin on saanut riittävästi sitä uutta ja kimaltelevaa. Minä kuolasin tuolla noiden vanhojen talojen perään.

      Poista
  10. Upeat matkakuvat, niin paljon katseltavaa! Ja upeita,syviä värejä ja pastellivärejä ja rosoisuutta ja ah. Mitä paikkoja maailmassa onkaan. Näkevätköhän tuolla asuvat oman paikkansa kauneuden? Jos ajattelevat Tallinnastakin noin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Voivoi niin, maailmassa on niin valtavan paljon upeita paikkoja. Ja minusta jotenkin tuntuu, että jokaisesta paikasta voi löytää jotain mielenkiintoista, kaunista, puhuttelevaa. Minä luulen, että tuolla ihmiset eivät todellakaan ymmärrä, miten kaunista heidän vanha rakennuskulttuurinsa on.

      Poista
  11. Onpa upea kirkko, tuo sinisyys ja ikonit!
    Batumi taitaa olla vastakohtien ja ääripäiden kaupunki. Tuntuu kummalliselta, että tuon rähjäisyyden vieressä olisi pilvenpiirtäjiä.

    VastaaPoista