maanantai 11. heinäkuuta 2016

Haapsalu - syttyy kaipuu Karjalan laulumaille

Päivä Haapsalussa on kuin matka Ilon Wiklandin kuvittamien satukirjojen sivuille. Matka johonkin jota ei enää ole.
Vuosisatainen tuuli on taivuttanut rantatien puut. Ajellaan ja mietitään, miten niin lyhyt matka voi olla niin pitkä.
Nähdään ensimmäinen kattohaikaran pesä, ja toinen, ja kolmas. Kattohaikaramaa. Muistellaan Saarenmaata, sitä pientä mökkiä, jonka sauna oli musta ja matala. Ja yöpöydällä pitsiliina.
Ripeksii, harhaillaan, etsitään kivaa kohvikia, muttei löydetä mitään sellaista jota haluaisimme. Kuin täältäkin se paras ja aidoin olisi pikkuhiljaa katoamassa pois.
Syttyy kaipuu Karjalan laulumaille.

18 kommenttia:

  1. Kaunista ja hiljaista. Kun näitä kuiva katselee, mieleen tulee (ehkä vähän romanttisesti), että olisipa heillä Virossa taito ja mahdollisuus säästää ja entisöidä vanhoja puurakennuksia ja pitää ne sellaisena kuin ovat vuosia olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, minäkin olen kova romantikko ja nostalgikko ja haluaisin toisinaan, että paikat säilyisivät juuri sellaisina kuin joskus, mutta eihän se ole useinkaan mahdollista. Tuolla on onneksi entisöity paljon vanhoja rakennuksia ja suurin osa on tehty hyvällä maulla. Jotkut taas tuntuvat liian sliipatuilta, kuin kiiltokuvilta, ja se kyllä vähän myös surettaa, vaikka toki on parempi entisöidä kuin jättää rapistumaan.

      Poista
  2. Nyt minullekin tuli mieleeni Karjala. Se on jotenkin ollut mielessäni, isänäitini oli Suojärveltä. Viro on ollut minulle aina jotenkin vieras, nyt mietin että miksi. Kattohaikaramaassa olisi paljon sellaista josta voisin pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen käynyt aika monta kertaa Virossa, mutta menetetyssä Karjalassa oikeastaan vain Viipurissa, josta äitini on kotoisin. Siksi se onkin erityisen rakas paikka. Kovasti tekisi kyllä mieli muuallekin Karjalaan, sinne vähän pohjoisempaan.

      Poista
  3. Rosoinen on kaunista, mutta ajattelepa jos nämäkin olisi kaikki entisöity. Olisivat kaikki turvassa tulevillekin sukupolville. Haikeus iskee näitä katsellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä olen heikkona rosoiseen, mutta ymmärrän kyllä, että rakennuksia pitää entisöidä. Minusta sen voi tehdä hyvällä maulla vanhaa säilyttäen tai sitten toisaalta niin, että vanha ei näytäkään enää vanhalta, vaan ihan uudelta, ja siitä minä en oikein pidä. Vaikka toki sekin parempi kuin antaa vanhan ränsistyä korjauskelvottomaksi.

      Poista
  4. Haapsalussa on monta kaunista vanhaa taloa. Vielä niitä on, mutta kaipaisivat kipeästi hoivaa tai kohta niitä ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihania taloja oli tuolla kyllä paljon. Mutta minusta tuntui, että monia oli kyllä laitettukin kovasti kuntoon, toisia ehkä näkyvämmin kuin toisia. Ja enhän minä päässyt sentään sisälle kurkkimaan, harmi sinänsä.

      Poista
  5. Hiukan tuollaista kuvittelinkin siellä olevan ja pitkän muurin myös- ja muurin vieressä pitäisi olla erään oppaan mukaan koko Eestin paras kohvik. Ehkä se oli silloin kiinni tai ehkä se ei ollutkaan kiva.

    Kauniita puutaloja riittää siellä päin. Kaksi piippuinen juttu; pitäisi entisöidä mutta sitten ei olisi näin kiehtovan kuvauksellista- silti pitäisi entisöidä, että säästyisivät. Mutta realistina uskon että tuo kaikki puutalomaailma on kohta mennyttä- ainakin noin syrjässä. Kellä rahaa on, eivät vanhoja puutaloja juuri arvosta.

    Ilon Wiklandin kuvituksistapa juuri. Rakastan hänen kynänsä jälkeä. Meillä on ihana kirja, johon hän on kuvittanut oman lapsuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muurikin oli ja linna, mutta niitä en tainnut kuvata juuri ollenkaan. Ja voivoi, Eestin paras kohvik jäi nyt käymättä - ehkä ensi kerralla.

      Minä toivoisin, että noita taloja voisi entisöidä vähän samaan tapaan kuin museoita. Kyllähän vaikkapa Luostarivuoren käsityöläismuseo tai Amurin museo ovat vanhan oloisia ja näköisiä, vaikka niitäkin on toki kunnostettu. Toisaalta ymmärrän sen, että taloihin pitää saada myös nykyajan mukavuudet, jotta joku niissä viihtyisi. Niinpä...kaksipiippuinen juttu tosiaan.

      Oi, ihanan kuuloinen tuo Wiklandin lapsuuskirja!

      Poista
  6. Minulle tuli mieleen Klaus Härön elokuva miekkailija ja piti ihan tarkastaa asia. Kyllä, elokuva sijoittuu Haapsaluun.
    Minäkin pidän kovasti Ilon Wiklandin kuvituksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen ihan nolo aukko sivistyksessä, etten ole nähnyt tuota Miekkailijaa. Täytyy nyt ehdottomasti kaivaa se jostain esiin.

      Poista
  7. Voi noita taloja! Kauniisti vanhentuneet ja ränsistyneet. Joka kuvan kohdalla oli jäätävä ihastelemaan. Hienoja ja tunnelmallisia otoksia olet saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Ilma oli harmittavan pilvinen, mutta muuten Haapsalu kyllä hurmasi.

      Poista