perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tallinna II - haisee home ja menetetty toivo

Patarei - olemme jälleen täällä. Astumme pimeisiin selleihin, joissa haisee home ja menetetty toivo.
Katsomme kaltereiden välistä merelle ja yritämme jälleen kerran ryömiä niiden vankien nahkoihin, jotka istuivat täällä tuomioitaan. Emme onnistu. Aurinko paistaa ja vankilan ylin kerros on täynnä upeaa taidetta. Vankilasta on tullut galleria. jonka pitkiä seiniä koristavat loputtomat taideteokset.
Mikään ei tunnu enää samalta kuin silloin, kun miehet liimasivat filmitähtien ja poplaulajien kuvia seiniin ja haaveilivat vapaudesta.
Astumme ulos aurinkoon, ostamme oluet ja istumme hiekkarannalla katsellen vankilan kiviseinää, risteilijöitä, lokkeja, merta.
Tällaista on vapaus.

16 kommenttia:

  1. Menetetty toivo kuulostaa niin surulliselta. On hyvä muistutus, että maailmassa on paljon ihmisiä, joille usko tai edes toivo paremmasta huomisesta ei ole itsestäänselvyys. Vaikuttavia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minustakin toivo on eräänlainen etuoikeus. Kun ei enää ole edes toivoa paremmasta, elämä on hyvin lohdutonta. Kiitos.

      Poista
  2. Kai toiveetkin voi homehtua, jos niitä pitää umpiossa eikä ikinä tuo ulos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä niinkin. Tuo paikka oli todella lohduton ja voi vain kuvitella, mitä se oli silloin, kun vankila oli toiminnassa.

      Poista
  3. Tuo on kyllä sykähdyttävä paikka, tai siis kouraiseva. Miten tärkeää on vapaus, tärkeintä.

    Kyllä on hienot kuvat! Humpsahdin moneen. Etenkin tuohon turkoosiin, jonka nurkassa seisoo kirjoituskone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouraiseva onkin juuri oikea sana. Ja onpa hyvä välillä muistuttaa itseäänkin siitä, mikä on oikesti tärkeää, ilman vapautta on hyvin vähän. Vaikka kaipa sitä voi toisaalta olla mieleltään vapaa, vaikka olisi fyysisesti vanki.

      Poista
  4. Koskettava paikka! Niin ristiriitainen... Kiitos tarinasta!

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Niin, kyllähän tuolla on jotain sellaista riipaisevan kaunista, vaikka paikka on todella kylmäävä. Varsinkin jos miettii niiden vankien kohtaloita, jotka tuolla joutuivat viettämään vuosia tai vuosikymmeniä, tulee hurjan surullinen olo.

      Poista
  6. Varmasti pysähdyttävä kokemus, joka asettaa taas omia asioita uuteen järjestykseen.
    Vapaus on meille monille niin itsestäänselvyys, että siitä unohtaa olla kiitollinen.
    Kontrasti oli siellä varmaan melkoinen, toisaalla kalterit, toisaalla avoin meri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vapaus on meille niin itsestäänselvyys, ettei sitä tule arvostaneeksi. No, nyt taas hetken aikaa muistan sen tärkeyden.

      Poista
  7. Vapaus vaatii paljon, sellaista tuli nyt mieleeni. Vastakohdat, ristiriidat, historia, nykyhetki. Talletat - ja välität! - ne hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mietin tuolla paljon sitä, miten on olemassa pään sisäinen vapaus, jota kukaan ei voi rajoittaa ja sitten on toisaalta tämä fyysinen tila ja vapaus, jota yhteiskunta voi rajoittaa.

      Poista
  8. Tämä ristiriita, nämä kontrastit. En pysty nyt sanomaan mitään. Pakahdun, tukahdun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ristiriitoja tuo paikka oli tosiaan täynnä, varsinkin nyt, kun seinät ovat täyttyneet taiteesta.

      Poista