sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Tallinna IV - polleana ja pohkeet piukkana

Kävelemme riukuaitojen reunustamaa tietä vanhaan virolaiseen taloon. Kissa nukkuu kerällä sohvalla, mies on paistanut lettuja, leivinuuni hohkaa kuumana ja hiki noruu selkärankaa pitkin.
Toisen talon ovea vartioivat vuohet ja kolmannen pihalla kiekuu elämäni isoin kukko. Se on kuin moottoripyöräjengiläinen, uhittelee polleana ja pohkeet piukkana.
Olemme taas saaneet hypätä ajassa sata vuotta taaksepäin, tai ehkä viisikymmentä tai jotain. Koemme kuitenkin jotain sellaista, josta voi olla vain kiitollinen.
Ihaillaan toinen toistaan kauniimpia peittoja, tyynynpäällisiä, mattoja, lankkulattioita, hillopurkkeja, valokuvia, kirjeitä, kirjoja, kukkia ikkunalaudoilla.
Kehrätään tyytyväisinä, mennään kahville ja ostetaan lapaset ja pöytäliina.

17 kommenttia:

  1. Oi!

    Mikä paikka. Huh.

    Kuosit, värit. Nautintoa.

    Kukon jalat ja samovaari hymyilyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä ihastuttava paikka. Paljon taloja, joihin sai pujahtaa sisään. Ja lisäksi kaunista metsää. Ja tuo kukko oli valtava, en ole ikinä nähnyt yhtä isoa.

      Poista
  2. Hieno paikka!
    Oliko se oikeasti jonkun koti vai museoalue?
    Kukko vaikuttaa siltä, kuin joku muu olisi vain pukeutunut kukoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä ihan museo, Rocca Al Maren ulkoilmamuseo, vähän kuin Seurasaari Helsingissä. Sinne on siirretty rakennuksia eri puolilta Viroa.

      Poista
  3. Huima hyppäys menneeseen, joka ei oikeastaan kovin kaukana olekaan. Kuvat kuiskivat ajan henkeä ja elämisen menoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pari sukupolvea tai jotain. Nykyään olen havahtunut siihen, että museoissa on jopa sellaista esineistöä ja interiöörejä, jotka kuuluvat minun lapsuuteeni. Näköjään sitä on jo aika vanha :)

      Poista
  4. Voi miten kaunista!
    Tuo paikka oli viime kesäisen visiittini kohde, mutta olikin niin kauhean kuuma ettemme millään jaksaneetkaan sinne raahautua. Kertakaikkiaan olisi pitänyt jaksaa. No ensi kerralla sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuonne kannattaa kyllä ehdottomasti mennä, sillä museo on laaja ja hyvin kaunis. Todella paljon noita rakennuksia ja sen lisäksi kaunista metsää ja niittyjä. Laitoin vain murto-osan kuvista tänne, sillä niitä tuli otettua varmaan pari sataa. Mutta ensi kerralla :)

      Poista
  5. Olet onnistunut tavoittamaan menneen, mutta elävän ajan. Näistäkin mieleeni tulee Karjala ja kaikki tuntuu oudosti tutulta, olisiko osin karjalaisen mummovainaani muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo museo on aivan ihastuttava. Kannattaa käydä, jos nauttii vanhoista interiööreistä.

      Poista
  6. Löytäinpä joskus tuollaiset kodit♥
    Minulla on tuollainen verhotanko, kuin tuossa kuvassa ikoni nurkasta näkyy...on anopin äidin vanha. Makuuhuoneessa täälläkin pitelee verhoja..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on erittäin kaunis verhotanko siis. Tuollaisia koteja ei taida enää olla kuin museoissa...tai mistä minä tiedän, ehkä jollain ihmisellä on edelleen noin vanhaa ja kaunista.

      Poista
  7. Onpa kaunis museo, tuonne täytyy ehdottomasti joskus päästä. Suloinen kissakin! Häntä ei näytä vierailijat häiritsevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti vierailla. Kissa oli suloinen, samoin vuohet, jotka olisivat väkisin tulleet sisälle erääseen taloon.

      Poista
  8. Oh! OH! Mitä värejä, voi huikeus!

    VastaaPoista
  9. Kiitos inspiraatiosta. Tuo peilikuva on mun lemppari. Sängyllä olisi kiva pötköttää.

    VastaaPoista