maanantai 25. heinäkuuta 2016

Telttapaikka, omenasiideriä ja venevajat


Paljon kuvia mieheltä, kiitos.

Herätään siihen, kun teltan ulkopuolella pieni poika laulaa: "Aa, kesän lapsi mä oon..."
Haukka nukkuu joka kerta samalla sähkölangalla ja heinät keinuvat tuulessa.

Sileät kalliot, aina sama telttapaikka, omenasiideriä, venevajat, hylkeenpyytäjien vanha asuinpaikka.
Saaret kuin tummanharmaita valaita vaaleanharmaassa vedessä.
Syödään kalakeittoa ja toivotaan, että paksu kirja ja nämä päivät eivät loppuisi koskaan.

27 kommenttia:

  1. Oh, nyt mä en meinaa kestää näitä kuvia, tätä tunnelmaa, ihana!! Sinä siellä kalliolla! Paikka, johon unohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, tuolla on kyllä ihanaa. Ollaan käyty useamman kerran ja aina vaan voisin mennä uudestaan :)

      Poista
  2. Nyt kyllä on niin sellainen "minä ymmärrän sinut" tunne. Missä tämä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuvat ovat Kökarista, todella kaunis paikka. Niin kuin toki koko saaristo. Että oikeastaan voi mennä mihin tahansa ja tulee tuo sama fiilis.

      Poista
  3. Ihanat heinät! Jokaisen postilaatikko pitäisi olla kuvitettu omalla persoonallisella tavalla [meillä on vihreä metallinen... ...ehkä pitäisi tehdä asialle jotain... :) ]. Merimatka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin tuolla, että miksi ihmeessä postilaatikot on aina niin tylsiä, kun en voisi kuvittaakin jotenkin kauniisti. Sinä ainakin osaisit.

      Poista
  4. Kökarin Pyhän Annan kirkko ja kauniit merimaisemat! Sinä, kirja ja punaviini. Kiire on kaukana, tunnelmiin on helppo samaistua. Postilaatikot viestinevät omistajistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, noista muodostuu kyllä aivan täydellinen lomapäivä. Toki niitä olisi saanut olla vielä paljon enemmänkin, mutta tämäkin oli hyvä.

      Poista
  5. Tuollaisiahan postilaatikoiden kuuluisi olla!
    Sinä ajatuksissasi rantakalliolla- kaunis kuva, liekö uusi kirjaidea mielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, minäkin liputan tuollaisten postilaatikoiden puolesta.
      Niin, mitäköhän minä kalliolla mietin, saattoihin se ollakin, että mietin tulevaa/tulevia kirjoja :)

      Poista
  6. Yhteistä näille kuville on pysähtynyt rauha. Vain veden pinta saattaa liikahdella. Ja vaikka kuvat ovat erilaisia, otettu eri paikoista, ne muodostavat yhteisen kokonaisuuden, jota sanat tukevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, luonnosta löytää sellaisen hyvää tekevän rauhan, jota tämän kaupunkielämän vastapainoksi kyllä kaipaa - joskus enemmän joskus vähemmän. Tuntuu, että kaipaan sitä nykyään vielä enemmän kuin ennen.

      Poista
  7. Jos mulla olisi postilaatikko, kyllä kelpaisi tuollainen haahkoilla kuvioitu. Ihan hilpeäksi vetää!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Minäkään en enää tyytyisi tavalliseen laatikkoon :)

      Poista
  8. Saaret, saaret, se kestää ikuisesti...
    Näissä maisemissa taisin käydä 12 vuotta sitten.
    Turku-Nauvo-Korppoo...ja tämä lienee lähistöllä?
    Melkeen päästiin uloimpaan Utön saareen, mutta ystävä jänisti,
    kun ei ollut etukäteen majapaikkaa varattu.
    Itse olisin luottanut tuuriin tai nukkunut makuupussissa kalliolla ;)

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat Kökarista, minne pääsee lautalla Korppoosta. Minulla olisi haaveissa tuo Utö, en ole siellä käynyt ja kovasti kiehtoisi. Ja makuupussissahan voi hyvin nukkua kalliolla - olet ihan oikeassa.

      Poista
  9. Hee, minulla on koko kesän soinut päässä tuo "kesän lapsi mä oon". Mutta on tämä kesä vaan niin ihanaa aikaa. Ja ihanat kesäretket teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, sinähän olet sitten ihan samaa joukkuetta tämän pienen pojan kanssa. Minusta oli tosi huvittavaa, että pikkuinen poika lauloi tuota vanhaa hittiä. Arvasi kyllä, mitä kotona olivat vanhemmat kuunnelleet.

      Poista
  10. Ihana tunnelma näissä kuvissa! Aivan upea!! Pitkästä aikaa ehdin vierailulle..kiirettä pukkaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sielläkin kiirettä - harmi kyllä se taitaa olla aika monen ihmisen vakiovieras. Itse yritän rauhoittua, mutta eihän se läheskään aina onnistu.

      Poista
  11. Oot ollut tosiaan hienossa paikassa. Paikkoja en tunne, mutta saaristoa kumminkin.
    Ei ole varmaankaan vaikeaa samaistua biisiin - kesän lapsi mä oon..., kun istuksii kalliolla ja antaa ajatusten kuljeskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut tosiaankaan vaikeaa samaistua. Minusta oli niin suloista kuin pieni poika lauloi tuollaista vanhaa hittibiisiä, joka taisi soida radiossa silloin, kun minä olin nuori.

      Poista
  12. Kökar, ihana paikka tämäkin saaristossa =D.

    VastaaPoista