sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tallinna I - on ehkä satanut

On ehkä satanut. Yöllä, kun nukuimme tallinnalaisen puutalon yläkerrassa. Kuin kirjailija A. H. Tammsaare, joka aina halusi asua ullakolla, rauhassa ja hiljaisuudessa.
Miten hyvä on palata tähän kaupunkiin, aina ja aina vaan: tutut kadut, puistot, raitiotiet, muurit ja kuppilat. Se tunne, kun pääsee maiseman ääreen, jota on kaivannut. Että se odottaa siellä, vaikka minä lähtisin pois.
On aamu, talitintti koputtaa ikkunaan, saarni pudistelee lehtiä maahan. Kynttilät, lautalattiat, kissa ryömii aidan alitse. Venyttelee. Minäkin venyttelen. Nukun kuin kaivoon heitetty.
Tyttö liikahtaa, lakanat kahisevat. Joku narisuttaa rappukäytävän lautoja. Miltei hiljaista.
Keitän lisää kahvia ja toivon, että loma jatkuisi ikuisesti, tai ainakin enemmän kuin tiedän sen jatkuvan.

13 kommenttia:

  1. No teillähän on taas ollut reissuja! Ihania kuvia ja tunnelmia. Tuo patsaspuisto alempana on sykähdyttävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, oli aivan ihana reissu - jälleen kerran. Patsaspuisto on hätkähdyttävän hieno, kannattaa käydä, jos vain mahdollista!

      Poista
  2. Hassua, minulta löytyy jokaisesta samasta paikasta kuva kuin nyt sinulla- paitsi tietysti kotoanne. Kuin kävelisin mukananne salaa. Tunnelmainen koti teillä onkin, oikein kotikoti.
    Ja tuo ikoni.
    Sanomattakin selvää, että Tallinna-kaiho iskee tai pahenee, sillä se on juuri tuota mitä sanot.

    Janoan lisää näitä, toivon lomanne jatkuvan kaikissa muodoissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Me kuljemme ihan samoja reittejä, hassua, mutta oikeastaan ihan loogista :)
      Tuo kotikoti oli aivan ihana, voin kertoa siitä lisää, kun seuraavan kerran tavataan. Ja kyllä tämä nyt muutaman postauksen verran jatkuu.

      Poista
  3. Miten löydätkin aina noin ihania majapaikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, hyvää tuuria varmasti - olen ollut onnekas :)

      Poista
  4. Kaksi mielipaikkaa minulla Tallinnassa: taidemuseo Kumu ja kasvitieteellinen puutarha. Ai, niin. Myös kirjasto, jossa käyn aina, jos on aikaa. Tallinnassa ilmanala on laatuisa. Vaikka menisi sokkona sinne ja hengittäisi syvään ilmaa sisäänsä, tietäisi olevansa Tallinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumu on tosi hieno, vaikka nyt emme siellä käyneetkään. Mutta tuo kirjasto ja kasvitieteellinen minulla ovat ihan käymättä! Mutta ei haittaa, on siis jälleen ensi kerraksi jotain nähtävää ja koettavaa. Aina jotain vanhaa ja jotain uutta, sillä tavalla muodostuvat meillä Tallinnan-reissut.

      Poista
  5. Tiedän tuon tunteen, joku kaupunki tai paikkakunta vain tuntuu kotoisalta jo ihan ensi käynnillä. Niinkuin olisi joskus aikaisemmassa elämässä asunut siellä. Ja kun taas sieltä palaa osa itsestä jää kuitenkin sinne elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on ihana tunne. Toisinaan, kun menee ihan vieraaseen paikkaan, se tuntuu oudosti hyvin tutulta. Se on jännää, joidenkin kaupunkien kanssa niin käy, mutta sitten toisten kanssa ei taas ollenkaan.

      Poista
  6. Aivan uskomattoman upeita ja kodikkaita kuvia jälleen. Me olemme lähdössä perheen kanssa torstaina syyslomalle tallinnaan, mutta asumme persoonattomassa hotellissa. Löydät kyllä kuviisi aina sen aidoimman Tallinnan <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Mukavaa reissua teille! Kyllä tekin varmasti löydätte ihanan Tallinnan, olen siitä varma :)

      Poista
  7. voi miten kauniin värinen tallinna! ihastuttavat postilaatikot ja tuo sohva, tapetti ja taulu sen päällä! ihanat kattaukset teillä myös ja esteettinen tiskaushetki!

    VastaaPoista