torstai 21. tammikuuta 2016

Tsirp, tsirp, varpuset

Tsirp, tsirp, varpuset tsirputtivat tänä aamuna - kireästä pakkasesta huolimatta olo, että kevät tulee.
Käyn kissaystävän luona talossa, jossa on korkeat huoneet.
Toisen kanssa teatterissa katsomassa tämän.
Kolmannen kanssa ihan vaan metsässä, ystävä juoksee edellä, nuuhkii kaikki paikat ja käpertyy kotona kainaloon.
Huomenna Helsinkiin koko viikonlopuksi, luvassa kaikkea jännää.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Asioilla on tapana lutviutua

Ollaan koiran kanssa ensimmäiset ulkona, tehdään jälkiä puhtaaseen lumeen.
Kaikki tulevat saareen, kävelevät rantapolkua. Harmitellaan, kun kaakaokioski on kiinni.
Käydään nepalilaisessa, katsotaan keveitä elokuvia, päätetään, ettei siivota, vaikka pitäisi. Päätetään, että aikaa on sille mitä haluaa, että kirjaa voi lukea pyjamassa koko päivän, että ruuaksi voi syödä vain omenoita ja maapähkinävoita, että aikuisetkin voivat nukkua puolille päiville, että aina ei tarvitse jaksaa, että kaiken voi jättää hyrskynmyrskyn, että ei kannata unohtaa elää, sillä asioilla on tapana lutviutua.
Hiphei - nokka kohti avantoa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mies jättää mutteripannuun rakkauskirjeen

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
.
Mies jättää mutteripannuun rakkauskirjeen. Se on parhautta, yllättävät viestit yllättävissä paikoissa. Ollaan vieläkin vähän hupsuja.
Istutaan baarissa, vastapäätä kirjaston valaistut ikkunat ja kengät puussa.
Selaan DocPointin ohjelmistoa ja mietin, että olisipa mahtavaa nähdä nämä kaikki. Että miksen asu Helsingissä.
Luen Yöperhosen, kuuntelen Buikaa, teen ihanaa tulista nuudelitofukeittoa.
Jonotetaan melkein puoli tuntia pakkasessa kirpputorille, löydän paidan ja pipon. 
On sellainen tyyntä myrskyn edellä -olo.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Olen pistänyt nenäni pakkaseen


Tasan vuosi sitten tyttö sanoi, että olen oman elämäni urpo. Olen kuulemma sitä edelleen. Aika ihanaa, päätän olla oman elämäni urpo koko loppuelämäni.
Vuoden alku on ollut rauhaisa. Olen hurahtanut tomaattikeittoon ja aloittanut taas joogan.
Olen lyhyenläntä, eikä se ole koskaan haitannut, paitsi viime aikoina. On syntynyt kauppamurhe:
suosikkituotteeni, kikherneet ja maapähkinävoi, ovat  ylähyllyllä, jonne en yletä ilman kurottelua ja luovia ratkaisuja. Tai jonkun tuntemattoman apua. Ehkä jooga auttaa, ehkä kasvan pituutta. Tai tapaan tällä tavoin jonkun uuden mielenkiintoisen ihmisen.
Olen lukenut Topeliuksen päivästä ihanan romaanin, kirjoittanut, ottanut vastaan vegaanihaasteen, kirjoittanut ja pistänyt  nenäni pakkaseen. Nenä ja minä selvisimme.