tiistai 31. toukokuuta 2016

Georgia - hatsapuria, viiniä ja vihreät vuoret

Ajellaan pimeässä vuorille. Autossa soi täysillä georgialainen pop, tapaillaan sanoja, puhutaan Euroviisuista. Opas vetää tunteella serenadin. Hänen mukaansa Batumissa on 100 000 asukasta. Wikipedia väittää jotain ihan muuta. Mutta ei sen niin väliä.

Välillä tanssitaan letkajenkkaa pimeässä puistossa, juodaan olutta ja ihaillaan vilkkuvaa maailmanpyörää. Opas rakastaa Batumia, sen sykkivää, tulevaisuuteen uskovaa sielua, sen räiskyviä valoja ja toinen toistaan hulppeampia rakennuksia. Näitä mauttomia kuoria, joiden sisällä ruletti pyörii.

Ja seuraavanakin iltana ajellaan vuorille. Ränsistyneitä taloja, neukkuarkkitehtuuria, lehmiä keskellä tietä ja sitten yllättäen parisataapäinen vuohilauma - ehkä matkalla kotiin. Teiden varsilla mummot myyvät hunajaa ja hilloja.

Vesiputouksen alla opas laulaa jälleen serenadin. Juodaan lisää viiniä ja syödään hatsapuria. Vuorilla on kaunista, vihreää, loputtomasti vihreää. Puumajaan voisi jäädä katsomaan virtaavaa vettä.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Lopuksi he tanssivat kukkivien omenapuiden alla

Oli 22 sooloesitystä 10 tunnin aikana. Istuimme saunan pukuhuoneessa, kun joku lauloi Lentäjän poikaa, laulutunnilla vedimme kuorona Leevi and the Leavingsin Olen tyttö nimeltä Päiviä , joku tanssi punaisten lankojen rihmaston alla, joku syöksyi ulos ikkunasta, joku pyllisti kadulta meille, joku hyppäsi puuhun ja teki voltin, joku sytytti kynttilän, joku makasi alastomana luentosalin edessä, joku kriisaili, onko sen tyypin nimi Tommi Korpela vai Tommi Korpinen, joku luki runoja huvimajassa, joku piti muistopuheen kellarissa, joku puki glitter-kypärän, joku lauloi karaokea. Lopuksi he tanssivat kukkivien omenapuiden alla. He, lahjakkaat ihanat nuoret Teatterifestareilla.

Sitten oli satumetsä, rentukoita, tyttöjen ilta, jäätelöä, pitkät autiot kesäkadut. Ja nyt, klonksuttava juna. Täältä tullaan pohjoinen. Kohta lasken pääni tyynylle ja näen ehkä junaunia, ehkä unia junista, ehkä junanmallisia unia, ehkä. Jännä tämä ajatus yön halki kiitävästä junasta. Aamulla herään jossain ihan toisaalla.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Paljain varpain varvikossa

Minun kuvani miehen kamerasta, kiitos.
Paljain varpain varvikossa, viinikellarista pullo viiniä, kesän ensimmäinen käki. Järvisydämessä järvisydämellinen vastaanotto. Muistelen sitä, kun viimeksi kävin, oli retkiluistimet, sauna ja palju, paljon pakkasta.

Nyt kävelemme metsässä, makaan mustikoiden kanssa ja katselen huojuvia latvoja. Puut heittyvät veteen. Keisarinnan huvilaan haluaisin joskus palata, kirjoittamaan. Tai siihen punaiseen mökkiin. Tämä ikuinen haave, että olisi mökki ja tietokone ja sanat ja viinipullo ja kirjat ja hiljaisuus.

Sammatin Nesteeltä ostetaan juustosämpylät ja jaffat. Sen kuuluu mennä niin. Korvissa soi ihana Sofia Jannok.

torstai 12. toukokuuta 2016

Jokin voi tulla niin äkkiarvaamatta

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Tämä kevät ryöpsähti esiin kuin jokin jota olin odottanut, mutta joka sittenkin pääsi yllättämään.
Ensin oli aamu, jolloin maan peitti lumikerros ja muutamaa päivää myöhemmin makasin metsässä kalliolla, lyhythihaisessa paidassa, kuuntelin  lintujen laulua ja ihmettelin, että jokin voi tulla niin äkkiarvaamatta.

On ollut paljon kaikkea, niin paljon, että joistakin asioista on laskettava irti, jotta voi pitää toisista kiinni.
Hyviä asioita: pehmis joen rannassa, istun kivirappusilla ja kirjoitan, parveke, linnut, se miten herätään lintujen lauluun, näytelmätekstit, vastasyntynyt vauva, Kaikki pysyväinen haihtuu pois, yliopiston kirjastokortti, Jumala jääkaapissa, raakakakku, kaukolainat, kuunnelmat, pehmeä sänky Kalliossa, automatkat, bussimatkat, junamatkat, tarinat päässä, baari-ilta, hummus.
Ja nyt edessä piipahdus Itä-Suomeen. Täältä tullaan Saimaa!