lauantai 25. maaliskuuta 2017

Venetsia - veden ja lokkien kaupunki


Olemme jälleen täällä, veden, lokkien, punatiilisten kattojen, kanaalien, proomujen, kirkontornien, kupolitornien, espresson, spritzerin, pizzan, leivonnaisten, nunnien, kissojen, mosaiikkien, paalujen, gondolien, traghettojen, sulatetun suklaan, kujien, laivakoirien, jäätelön, meren, palmujen ja kukkivien jasmiinien kaupungissa.
Kun herää sumutorven huutoon, tietää olevansa jossain erityisessä paikassa. Kun avaa verhot ja näkee kanaalissa uiskentelevat proomut ja gondolit tietää olevansa jossain todella erityisessä paikassa. Se tunne, kun unen keskellä ei ole ihan varma, missä on ja se hetki, kun muistaa olevansa jossain aivan muualla.
Asutaan ullakolla 120 askelman päässä maan pinnasta. Päivän voisi viettää ikkunassa katsellen kanaalissa lipuvia proomuja. Jokainen kuljettaa jotain omaansa: postia, jätteitä, rautatavaraa, pakasteita.

Kun keittää espressoa kaasuhellalla, kaataa vahvan kahvin kultaiseen kuppiin ja kuulee lokkien naurun, tietää olevansa jossain missä on helppoa olla onnellinen.

36 kommenttia:

  1. voi kuinka kauniita venetsialaisia kuvia!! Olen ollut vain kerran, yli 20 vuotta sitten, asuttiin kollegan suvun palazzossa. Nyt tuli hinku uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venetsia on kyllä ihmeellinen, niin ainutlaatuinen. Eihän tuollaista ole missään muualla.

      Poista
  2. mä en kestä kuinka ihana venetsia (näköjään) on! upeita kuvia ja tunnelmia. mulle riittäisi jo pelkästään toi näköala ja olisin onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tuossa ikkunassa notkuin kyllä monta tuntia. Katselin kanaalien elämää, kaikkia niitä paatteja, jotka kuljettivat milloin mitäkin.

      Poista
  3. Olet saanut aikaan valtavan kaipuun Venetsiaan! Nyt en voi muuta kuin jäädä näihin kuviin. Upeita, kaikki. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja toivottavasti pääset joskus Venetsiaan. Oikeastaan kaikkien pitäisi päästä sinne, sillä kaupunki on kuin sadusta.

      Poista
  4. Värien heijastumat vedessä ovat kuin vesiväriä :). Toivottavasti tykkäämiseni eivät kärsi inflaatiota, mutta ei sille mitään voi, että pidän näistä kaikista :). ..ja sinä onnellinen koet ne kaikki elävänä. Kiitos, että jaoit tunnelmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen kertamme Venetsiassa. Viimeksi kävimme aqua altan aikaan ja silloin kadut tulvivat vedestä. Oli jotenkin vielä erityisempää, todella kaunista, kun kaikki heijastui vedestä.

      Poista
  5. Se on tosiaan erityinen. Viimeksi käytiin saarilla ja ne olikin sitten tosi erityisiä. Että on saari pelkästään kuolleillekin. Millainen on venetsialainen hautasaatto? Veneet perätysten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kävimme viimeksi tuolla hautaussaarella ja harmitti, kun siellä ei saanut kuvata, vaikka toisaalta toki ymmärsin sen oikein hyvin. Niinpä, en ollut tuota miettinytkään, mutta ehkä niin, veneiden hiljainen kulkue.

      Poista
  6. Hurmaavat, kiehtovat kuvat! Kunpa voisin sukeltaa niihin. Venetsia on kyllä ainutlaatuinen. Maalailit sellaisia tunnelmapaloja, että nyt leimahti valtaisa matkakuume. Kiitos näiden jakamisesta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en näköjään nykyään ehdi postata kuin matkoilta. Silloin olen lomalla, irrallaan arjesta, on aikaa ja toisaalta uusia maisemia ja vaikutteita, joita kuvata ja joista kertoa.

      Poista
  7. Voi Venetsia!
    Itse olen ollut siellä vain nuorena interrailmatkalla. Yövyimme nunnien tytöille pitämässä 'hostellissa'. Kolkutimme puista umpiporttia. Pieni luukku avautui ja nunna, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä päästi meidät sisään. Muitakin mielenkiintoisia muistoja liittyy tuohon erikoiseen kaupunkiin.
    Kiitos, kun herätit ne taas mielen sopukoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten erityinen muisto sinulla on Venetsiasta. Minäkin olisin nukkunut tuolla mieluusti nunnien huomassa. Nunnia näimme kyllä paljon. Valitettavasti vietimme kaupungissa vain muutaman päivän ja matka jatkui tuosta Lago Maggiorelle. Vasta nyt tajuan, etten postannut sieltä mitään, vaikka otin paljon kuvia kauniista järvistä, kylistä ja vuorilta.

      Poista
  8. Venetsia ei kulu ikinä- niin jumalainen se on! Nuolen näitä kuvia.
    Ja te olette löytäneet lempipaikkamme- tyttö istuu juuri samassa kohtaa missä mieheni aina istui tuolla käydessä:):) Söimme aina kalalla täytettyjä pullia, mitä niiden net nyt olikaan, en muista.
    Vielä kultaiset kupitkin! Ihanaa kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ihmeellistä, että löysimme teidän lempipaikan! Meillä on sama vainu. Tuo paikka oli kyllä aivan huippuihana, sattumalta osuimme sinne tytön kanssa ja vain joimme jotain, koska ei ollut nälkä. Joten ne kalapullat jää ensi kertaan.

      Poista
  9. Oot kyll huikean upeassa paikassa. Miten ihmeessä löydätkin tuollaisia kohteita? Ullakkohuone, aivan huippua. Kuvien tunnelma on pistämätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo asunto oli ihmeellinen löytö, vielä paljon upeampi kuin mitä esittelykuvissa. Ja maisema oli niin huikea, että oikeastaan olisin voinut istua vain tuossa ikkunassa koko loman.

      Poista
  10. Olen ollut monesti siellä ja lähisaarissa. Oi tiedän sen tunteen kun aamulla herää ja kuuluu veden äänet tai taitavasti laulavat kondoolien kuljettajat...olo siellä muutenkin kuin olisi aikaa mennyt historiassa taaksepäin. Sadun oloinen paikka se on! oi teitä onnellisia! -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, satumainen olo tuolla tuli, jotenkin epätodellinen. Meillä oli nyt kovin vähän aikaa, siksi emme kolunneet saaria. Viimeksi kävimme parilla saarella ja ne olivat upeita. Tuolta matka jatkui Lago Maggiorelle, mutta sieltä en sitten jaksanutkaan postata, laitoin vain instaan kuvia.

      Poista
  11. Täällä koto-Suomessa kaikki elämä keskittyy nyt kevään puhkeamiseen luonnossa ja sen tarkkailuun. Mitään radikaaliahan ei oikeastaan kuitenkaan vielä tapahdu. :) Niinpä tämä postauksesi irroitti nyt totaalisesti arjesta. Kuvasi suorastaan pursuavat vanhaa kulttuuria,silmät ahmivat kaiken kauniin yksityiskohtia myöten.Nousee sellainen tietty tunnelma.
    Kaikki persoonallinen,loistelias ja ajansyömä,ah! Kiitos tästä piristävästä matkasta Venetsiaan.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajansyömä onkin osuva sana, ja vedensyömä. On surullista, että tuo kaupunki vajoaa pikkuhiljaa mereen. Olisi traagista menettää tuo kaikki kauneus.

      Poista
  12. Tämä tunne on matkakateus... Ihana ihana Italia ja Venetsia! Jotenkin erityisen kauniit väritkin siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italia on kyllä upea maa, siellä on niin tavattoman paljon kaunista ja historiallista. Vielä on monta kolkkaa kyllä tutkimatta :)

      Poista
  13. Venetsian Biennaali on se vetonaula, joka on saanut meidät jo useampana kesänä matkustamaan Venetsiaan, ajelemaan vaporetolla, jonka kannella ensimmäisellä kerralla huudahtelin koko ajan täynnä ihailua ja hurmaa, nykyisin pystyn jo ääneti mutta edelleen mieli täynnä ihailua seisomaan väentungoksessa vaporeton kannella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä niin mielelläni matkustaisin tuonne Biennaalin aikaan. Se on vielä kokematta, vaikka pari kertaa olen nyt Venetsiassa käynytkin. Ehkä jonain päivänä sekin.

      Poista
  14. Voi siis huokaus uudestaan! Joisin aamukahvia koko päivän ja illan tullen vaihtaisin sen punaviiniin. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja loistava idea tuo aamukahvi > punaviini. Vähän siihen malliin minäkin toimin.

      Poista
  15. Ihana(kaupan?) ikkuna täynnä pieniä yksityiskohtia. Kuvissa viehättää valo, hejastukset, rosoisuus ja sillat. Ihastuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, tuo oli kaupan ikkuna. Sisällä emme käyneet, mutta ikkunasta bongasimme vaikka mitä.

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Minäkin huokaan nyt, kun katson näitä kuvia pitkän ajan jälkeen. Kuvat ovat kyllä loistavia matkatuliaisia.

      Poista