sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Olen nukkunut kahden täkin alla koira kainalossa


Olen hakenut kaivolta vettä ja puita liiteristä. Olen nukkunut kahden täkin alla koira kainalossa. Olen tutkinut hautakiviä, kävellyt kanervien keskellä pieniä hiekkaisia polkuja, keittänyt kahvia, lukenut kirjoja, silittänyt koiraa, ihmetellyt miten monta sielua hellivää väriä voi mahtua yhdelle saarelle. Olen saanut mieheltä kiven. Olen istunut kuistilla ja katsellut tähtitaivasta ja meren rannoille huuhtomia aarteita, jotka on kerätty ikkunalaudoille. On syöty sokerikorppuja ja kuunneltu Puhelinlangat laulaa - kuten aina mökillä, eikä missään muualla. On paistettu lettuja ja ihailtu upeaa auringolaskua. On kuunneltu veden ropinaa kattoon ja tuulen ujellusta nurkissa. Se tunne, kun on ihana herätä ja miettii vain, miten hyvä päivästä on tulossa. On löydetty upeat tervaleppälehdot, sammaloituneet kivet ja puun oksat. Se kaikki on tehnyt tavattoman hyvää ja sitä toivoisi vain, että voisi jäädä pidempään, voisi imeä tämän hiljaisen saarirytmin osaksi itseään. 

14 kommenttia:

  1. Ah,kuvat puoltavat hyvin vahvasti toivettasi, että saisipa jäädä pidempään.Lukija ymmärtää tämän täysin.
    Jos saisi kuljeskella noissa maisemissa ja katsella tähtitaivaita, mihin sitä kaipaisi, en keksi vastausta.
    Sellaiseen paikkaan onkin hyvä jäädä, jossa on ihana herätä päivää kohti.
    Kaunista.<3

    VastaaPoista
  2. Ja olet ottanut upeita kuvia....ja laittanut niitä meidän ihailtavaksi. Kiitos siitä♥

    VastaaPoista
  3. Lumottu saari, joka takuulla vie mennessään! Kiitos hurmaavista kuvista♥

    VastaaPoista
  4. Hienot kuvat! Kaikki me tarvitsemme välillä tuota sinun hyvin kuvaamaasi hiljaista rytmiä, kiireettömyyttä ja levollista oloa. Mukava oli lukea tekstiäsi pitkästä aikaa!
    Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen!

    VastaaPoista
  5. Voi taas, ihanaa! Saa katsella maailmaa, sen kauneutta ja värirunsautta uudesta näkökulmasta, jota ei ole ennen koskaan nähnyt ja nyt näkee aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan kuin haluaa antaa silmiensä lipua ja imeä muotoja ja värejä sisäänsä taitavasti otetuista kuvista.

    Ja sitten pieni kävelylenkki sanojen muodostamissa tekemisissä, jotka kaikki herättävät muistoja ja lisäävät kaipausta pään sisälle hautautuneista hetkistä joihin kaikki aistit on viritetty vapauden ja nautinnon rauhalliseen seuraan. Menneitä hetkiä, joita voi vain lukemalla tai muistelemalla kokea uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Olet löytänyt voimaannuttavan saaren ja kuvannut sen kauneuden karun kauneuden. Kuvat imaisevat sisäänsä.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa<3. Kuulla sinusta ja nähdä nämä kuvat. Lukea lauseet.

    VastaaPoista
  8. Oi näitä kuvia ja tekstiä, karun kaunista ja levollista! Saarilumo on jotakin, mikä pitää saada itse kokea, elää ja hengittää. Uskon, että siitä jää meihin kyllä jotakin, syvälle sydämeen.

    Ihanaa kuulla sinusta täällä blogin puolella pitkästä aikaa. Kaikkea hyvää ja kantavaa alkaneelle vuodelle♥

    VastaaPoista
  9. Mitähän hurjaa minä kommentoin, kun se on kadonnut tuntemattomaan avaruuteen. Saan kyllä välillä sellaisia innostuksen puuskia, jotka elävät omaa elämäänsä enkä jaksa niitä paimentaa, mutta ikävä, jos ne eivät osaa käyttäytyä. Minun täytyy estää niitä pääsemästä liikkeelle ja nuhdella niitä., pitää parempaa kuria.

    VastaaPoista
  10. Oi mikä kultainen valo! Upea tunnelma kuvissa ja sanoissa! Kiitos Pirkko.

    VastaaPoista
  11. Nyt olen käynyt minäkin tuolla saarella kuvien ja sanojen välityksellä. Niin aidosti välittyy tunnelma näistä. -Anne

    VastaaPoista
  12. Kiitos ihana, kun jaat tämän kaiken. Saari-, meri- ja rauhakaipuuni ovat tällä hetkellisesti täytetty. Kiitos.

    VastaaPoista
  13. En kestä miten upeita kuvia!! Voi ihanuus..nuo harmaat mökit ja kalliot ja heinät ja meri..oi.

    VastaaPoista