Tuulen naapurina

Hampaat tuoksuu muumille

2012-02-11T13:48:00.001+02:00

Osa kuvista miehen, kiitos.

Vielä hetki Hangossa, kaltevan tornin kaupungissa.
Olen etsinyt pitsit, helmet ja muhvit. Hampaat tuoksuu muumille ja laitoin kynsilakkaa.
Vielä pitää rasvata tanssikengät ja hiiop, sitten olen valmis linnanjuhliin.
Kehotettiin pukemaan timantit, mieluiten varastetut.

Ajoimme niin etelään kuin pääsee

2012-02-10T18:27:00.002+02:00

Osa kuvista miehen, kiitos.

Ensimmäinen maailmansodan viimeinen veteraani kuoli. Viimeinen, joka muisti. Nyt meillä on enää tarinoita ja kuvia.
Ajoimme niin etelään kuin pääsee. Auton ikkunat jäätyivät sisäpuolelta ja hirvi juoksi tien yli.
Kävelimme häikäisevillä rannoilla ja söimme lohisoppaa.
Tulimme kotiin punaposkisina ja onnellisina.
.

Jos joskus harmittaa, rakentakaa maja

2012-02-06T18:54:00.001+02:00

Majassa on suloista. Se on oma maailmansa, värikäs ja pieni. Siellä sadut käyvät toteen. Lohikäärmeet lentävät pelastamaan prinsessoja ja noita-akat syöksyvät jyrkänteiltä alas. Siksi majassa on mukavaa. Olen iloinen, kun minut joskus kutsutaan vieraaksi tuohon taikamaailmaan. Kömmin peiton alle ja muutun lapseksi.

Jos joskus harmittaa, rakentakaa maja. Mikä vaan käy. Peitto pöydän päälle ja tyynyt sinne sisään. Maailman murheet unohtuu tai menee ainakin oikeaan mittasuhteeseen. Ja jos olette niin onnekas, että teillä on puu, rakentakaa maja sinne.

Pelle oli väärässä

2012-02-03T19:02:00.003+02:00

Pelle oli väärässä. Moottoritie oli tänään tuhma.
HS:n verkkosivut sen tiesi: "Kaikki kehätiet ovat tavalla tai toisella häiriintyneitä." Tuhmia teitä siis!
Näimme kymmeniä autoja lumipenkoissa. Pahimmassa ketjukolarissa oli yhdeksän peltilehmää.
Porvoossa syötiin lohikeittoa, puhuttiin pyöräilystä, ihailtiin Mikkiä ja juotiin teetä. Oli loistavaa seuraa ja narisevat lattiat.
Tein eilen porkkanasosekeittoa, joka on lapsen mielestä "oksettavan pahaa". Kannustava palaute on aina hyvästä.
Laiskiaiset voivat elää koko elämänsä yhdessä puussa. Miten mukavaa. Ajattelin elää tämän viikonlopun yhdessä huoneessa, mutta en siinä Huoneessa. Siitä Huoneesta pääsin onneksi jo toissapäivänä pois.
Ollako laiska ja tyhmä? Laiska ja fiksu? Ahkera ja tyhmä? Vai ahkera ja fiksu? Siinä vasta pulma. Mihin heimoon te kuulutte?
Laiskaa viikonloppua kaikille!

Joskus sanat ovat ihan väärin

2012-01-31T18:15:00.001+02:00

Joskus sanat ovat ihan väärin.
Kaikki menee pieleen, vaikka kädessä on lämmin limppu ja päässä iloinen pipo.
Aika menee ihan liian nopeasti ja ihan liian hitaasti.
Teen hyviä päätöksiä ja huonoja tekoja.
Tekisi mieli paiskoa ovia, lyödä nyrkkeilysäkkiä, juosta metsään. Mutta sitten lohikäärmetyttö tulee siihen ja halaa. En juoksekaan metsään.

Tee tuo mieleeni tulevaisuuden

2012-01-29T20:37:00.003+02:00

En koskaan enää juo teetä välinpitämättömästi, hörppien tai kiittämättömänä. Tämän viikonlopun jälkeen tee tuo mieleeni tulevaisuuden, joka voi olla. Se tuo mieleen Teemestarin kirjan maailman. Tästedes juon teeni kiitollisena, levollisin mielin ja hiljaisuudessa.
En koskaan enää osta raviolisäilykettä, en sillä että olisin sitä tähänkään mennessä ostanut. Paitsi kerran elimme viikon raviolisäilykkeillä Tanskassa. Menkää katsomaan Säilöttyjä unelmia, jos olette valmiit havahtumaan, järkyttymään ja ehkä muuttamaan jotain.
Tänä viikonloppuna olen kiittänyt mielessäni heitä, jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan.

Vesisirpaleet tulivat siihen

2012-01-28T01:39:00.000+02:00

On ollut huikean hieno viikko:
- Outin tapaaminen Zucchinissa. Ihanaa seuraa ja ruokaa.
- DocPoint, Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta. Koskettava dokkari, katsokaa 13.2., kun tulee televisiosta.
- Vesiliukumäkiä
- Zumbaa
- Teemestarin kirja, alussa vasta, mutta jo koukussa
- Raudanluja rakkaus. Juhani Aho: ”Ei ole niin väliä, ketä rakastaa, kunhan rakastaa.”
- Salsaa
- Yöjunia ja päiväjunia
- Pakkaskävelyjä
- Ilahduttava yllätyssähköposti
- Tykkylunta ja narisevat askeleet
- Runoja hyvässä seurassa

Ja kaksi salakuunneltua helmeä:
Mies junassa yksikseen: ”Kirkko oli täynnä. Äiti ja minä päätimme, että emme itke. Vesisirpaleet tulivat siihen. Mun paras elämä oli lapsena.”
Nainen teatterin vessassa kännykkään: “Kolme päivää 13-vuotiaan nälvittävänä on yhtä helvettiä!”

Peilisalissa marionettinukke heräsi eloon

2012-01-25T20:22:00.001+02:00

Tänään veri jäätyi suonissa.
Helisevän marionetin tanssi sillalla, joka vei kohmeisesta korttelista toiseen.
Peilisalissa marionettinukke heräsi eloon.
Sen jälkeen se käveli kirjastoon, toi Huoneen kotiin ja istui pöytään.
Huomasi haaveilevansa silmuista, solmuista ja sipuleista.
Jotkut ihmiset ovat sisältä ikiroudasssa.
Joskus kirjoitin: ikäväni ikirouta, suruni suuri syli, anna minun nukkua tämä tuskan yli.

Lumi suli Ulrikan päältä

2012-01-23T19:24:00.005+02:00

Hän lähti tansseihin, tuo kaunis Ulrika. Solmi rusetit, letitti nyörit, pujotti sydämen hameensa helmoihin.
Kun musta ritari ratsasti linnan pihaan, hän lävisti miekallaan Ulrikan sydämen. Niin hän luuli. Mutta Ulrikan sydän oli suojassa hameen helmoissa. Musta ritari ratsasti pettyneenä vuorien taakse ja vieraisiin kyliin. Ulrika makasi linnan sisäpihalla ja lumi peitteli hänet. Kun uljas prinssi saapui, hän poimi sykkivän sydämen hameen helmoista ja asetti sen paikoilleen. Ja lumi suli Ulrikan päältä. Niin voi sydän kuulua johonkin, jollekin, iäti.

Seinän sisään on muurattu nainen

2012-01-22T17:53:00.000+02:00

Osa kuvista miehen, kiitos.

Seinän sisään on muurattu nainen, joka söi yhdeksän syntymättömän lapsen sydämen, koska hän halusi tulla noidaksi. Täällä kummittelee, moni tietää sen.
Kun päätä särki, kukon vatsa viilettiin auki, suolet revittiin ulos ja kukko laitettiin päähän.
Talvella täällä oli vain +5 astetta. Hiukset ja sydämet jäätyivät. Aatelisto pakeni kartanoihin.
Mutta tänään kummitus ei näyttäydy.

Unohdin tietysti puuterihuiskun

2012-01-19T17:45:00.002+02:00

Taivalsin läpi lumen ja tuiskun, unohdin tietysti puuterihuiskun.

Sen sijaan oli pipo silmillä, räkä poskella ja vettä kengässä.

Mietin kuolleiden ihmisten polvilumpioita, silokallioita ja pitsipuita.

Ostin lapikkaat, liian pienet, annoin lapselle.

Nyt se voi lapikoida kouluun.

Lukkiutumattomat jarrut ja sydän

2012-01-16T17:41:00.001+02:00

Mies on yksinäinen. Sillä on jyrsijä häkissä ja valo pitkälle yöhön.
Yläpuolella nainen tupakka suussa aamusta iltaan.
Oli tylsää keittoa ja tylsä päivä muutenkin. Autot liukasteli, minulla oli lukkiutumattomat jarrut ja sydän.
Ostin kuusi kieltä. Mietin päiviä, jolloin sormenpäät olivat tunnottomat, mutta sydän ei.
Kun urkuparvella suudeltiin ja laiturilla huudeltiin.
On etsittävä luistimet, laitettava ruokaa, puettava villapaita.
Odotan, että mies tulee ja näppäilee minua kuin kitaraa.

Sydän täynnä kultaa

2012-01-15T16:45:00.003+02:00

Osa kuvista mieheltä, kiitos

Aurinko tipahti kultaisena pallona mereen.

Jalat kohmeessa, sydän täynnä kultaa kuljimme jäisillä rannoilla.

Me onnelliset.

Tuulihattu, tuulikello, tuulimuna, tuulisydän

2012-01-14T14:25:00.000+02:00

Aurinko meni pilveen, minä en. Agnes Obel laulaa joenrannasta.
Voiko ihmisen silmistä nähdä, asuuko hän meren rannalla vai sisämaassa?
Soitan pitkiä puheluita, syön pizzaa ja mietin, että tuulitakki on kaunis sana.
Tuulihattu, tuulikello, tuulimuna, tuulisydän.
Sydänääni, sydänkäyrä, sydänpäivä.
Mitä yhdestä merestä, vuosista jotka odottavat, päivistä jotka hiipivät nurkan takaa?
Säännöt on tehty rikottaviksi, meret ylitettäviksi ja päivät elettäviksi.
Jos sanoja ei ole, musiikki kuljettaa ne luokseni.

Housuista kuului ruskea ääni

2012-01-12T16:12:00.002+02:00

Argh. Liukastelin jäätiköllä koko päivän, enkä nähnyt yhtään hiekoitusautoa. Milloin ne oikein hiekottaa?
Kotimatkalla iski PPM-syndrooma (painavalaukku, pissahätä, märätsukat)

Minä olen saman mittainen kuin Neandertalin naiset.
Erään housuista kuului ruskea ääni.
Merimakkaralla on hyvä tyyli, se levittää pyyntihapsut ja sieppaa ohiajelehtivaa syötävää. Minunkin ohitseni ajalehti tänään ruisleipä ja sieppäsin sen. Kohta menen Tintåån odottamaan, mitä eteen ajelehtii.

Jollei se syö, se nukkuu

2012-01-10T16:13:00.002+02:00

Kiitos miehelle ihanasta kuvasta

Jollei se syö, se nukkuu.

Jollei se nuku, se syö.

Mutta aina se haluaa rapsutuksia.

Kuka se on?

Kiitos Hanne kauniista kortista. Se tuo valoa pimenevään iltaan.

Voikaa kaikki koiramaisen letkeästi.

Talvi tuli sillä aikaa

2012-01-08T19:19:00.001+02:00

Aika mukava viikko. Olen istunut mukavissa ravintoloissa, tehnyt monta kaatoa ja ollut aamusta iltaan yöpuku päällä. Oopperassa kukaan ei laulanut. Talvi tuli sillä aikaa, kun minä istuin baarissa. Tervetuloa.
Olimme Klaus Kopun näyttelyn avajaisissa, ripustimme monta taulua ja saimme toisen lapsen kotiin. Sillä oli mukana viisi kasvia ja kolme lohikäärmettä.

Istanbul - eivät nämä ole jäähyväiset

2012-01-05T16:28:00.000+02:00

Jätämme jäähyväiset. Viimeisenä aamuna kävelemme kaupungin katuja, kun aurinko vasta nousee ja kalastajat heittävät pyydyksensä veteen. Me suremme, mutta hiljaa. Jotenkin tiedämme, että eivät nämä ole jäähyväiset. Tämä on ero. Ja eroja on monenlaisia, on sellaisiakin eroja, jotka eivät ole eroja ollenkaan. Sillä jotkut paikat ja ihmiset kulkevat sydämessa mukana päivästä toiseen, vaikka välimatka olisi pitkä.

Näkemiin! Kunnes jälleen tapaamme...

Istanbul - nahkatakkisten miesten kaupunki

2012-01-03T19:11:00.001+02:00

Toisinaan tuntuu, että tämä on miesten kaupunki, nahkatakkisten miesten kovaääninen kaupunki.
Mietin punaista Istanbulia. Että kaupunki oli nyt talvella harmaa, ruskea ja punainen.
Eyupin aukio on päällystetty valkoisella marmorilla, mustien kaapujen laskokset silhuettina taivaanrannassa.

Istanbul - jokaisen ikkunan takana on tarina

2012-01-02T20:39:00.001+02:00

Lapsi julistaa joulurauhan lautalla Kadiköyhyn. Piirtää moskeijan ja kulkukoirat kerällä. Mietimme omaa kulkukoiraamme, jolla on nyt koti. Mietimme, että muilla ei lautalla ole joulua, meillä on.
Kuljemme llman karttaa, sillä Bosborinsalmen ja Kultaisen sarven vaistoaa maisemasta. Tai suunnistamme Galata-tornista.
Moskeijoita on satoja, niiden minareetit puhkovat reikiä pilviseen taivaaseen.
Teetä, punahuulisia naisia, rukouskutsuja ja kultainen sarvi.
Me väsymme, kaupunki ei. Se sykkii levottomana kellon ympäri ja jokaisen ikkunan takana on tarina.

Vuoden ensimmäisenä päivänä jätin jäähyväiset lentokentällä.
Vuodet vierivät silmien editse kuin nyyhkyleffa. Kaipuu on kasvain, jota yritän nyt koteloida.
Lähetän lentosuukkoja Atlantin yli, voi hyvin. Elämä on seikkailu.

Istanbul - kulkukissan lapaluut

2011-12-31T19:54:00.001+02:00

Kissojen kaupunki. Niitä on joka paikassa, ne kiipeävät syliin ja kehräävät.
Lapsi piirtää moskeijan ja kulkukissan lapaluut.
Meillä on liian vähän päällä, mereltä tuulee.
Kun jalat kastuvat litimäriksi, pujahdamme hamamiin. Marmorikiven kuuma lämpö, saippuavaahtoa, kupolissa sata pientä ikkunaa, katsomme samaa taivasta kuin naisetsatoja vuosia sitten. Nukahdamme hamamin lämpöön, puheensorinaan.

Istabul - kalaleipää Galata-sillalla

2011-12-30T16:25:00.001+02:00

Kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivoihin, tulemme toisille rannoille, kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivaan.
Kesäöisin kuuntelimme kissojen mouruntaa ja hikoilimme lakanoissa, nyt kissat ovat vaiti ja ikkunat kiinni. Talvi huputti kaupungin, on hiljaisempaa.
Kuu on kruunu kaupungin päässä.
Balik ekmek, kalaleipää Galata-sillalla. Satoja miehiä sillalla, he seisovat siellä auringon nousussa, he seisovat siellä auringon laskussa, polttavat tupakkaa, juovat teetä ja pujottavat syöttejä.
Kalamarkkinoilla kukaan ei jää ilman kalaa.

Istanbul - on sohvia, joille unohtua

2011-12-29T19:13:00.000+02:00

Savuiset teehuoneet, suuret tyynyt ja vesipiiput. On sohvia, joille unohtua. Katunäkymiä, jotka painuvat sielun sopukoihin.
Me juomme teetä kaikissa käänteissä, istumme pienillä palleilla ja hörpimme tulppaanilasista makeaa omenateetä.
Bir Cay
Emme herää rukouskutsuun, vaan nukumme myöhään. Riisipuuron sijasta syömme jouluaattona suklaata ja pähkinöitä.
Me väsymme, kaupunki ei. Se sykkii levottomasti, pakahduttavasti. Jotenkin tällä kaupungilla on surullinen sielu, vaikka kadut ovatkin täynnä naurua. Sellaista pinnan alaista melankoliaa, joka vetoaa minuun.

Istanbul - iloa vailla vaatimuksia

2011-12-28T21:00:00.000+02:00

Se oli kuin kahden ystävyksen jälleennäkeminen, iloa vailla vaatimuksia.
Mietin, että linnut voivat lentää täältä sinne, että me olemme muuttolintuja, joita Marmara-meri kutsuu.
Kabatas, Karaköy, Eminönü, Sirkeci, Sultanahmet. Sitä muistelee ratikkalinjan pysäkkejä, kulkee vielä siellä, vaikka on täällä.
Sitä muistaa, miltä omenatee tuoksui, muistaa miten börekin kuori rapsahtaa rikki.
Tapasimme Minen, joka vei meidät Büyük Camlicalle katsomaan Bosporinsalmea kolmen sadan metrin korkeudesta. Sininen hetki Istanbulin kattojen yllä.
Saimme nauttia ennennäkemättömästä vieraanvaraisuudesta, ihanista herkuista, hyvästä seurasta ja mukaan saimme vielä kasan joululahjoja. Kiitos.

Kunnes jälleen tapaamme

2011-12-20T19:48:00.001+02:00

6. päivä heinäkuuta kirjoitin "kunnes jälleen tapaamme". Luulin, että ne ovat jäähyväiset tai että erosta tulee pitkä, mutta toisin kävi. Huomenna lennämme joulun viettoon Istanbuliin ja tapaamme ihanan Minen.

Joten kaikille aivan ihanaa ja rauhaisaa joulua! Kunnes jälleen tapaamme...

Lojuttiin paljussa ja laulettiin joululauluja

2011-12-18T15:48:00.001+02:00

Oltiin saaressa isolla porukalla.
Keskellä yötä esitettiin pantomiimia, tanssittiin, lojuttiin paljussa ja laulettiin joululauluja.
Meillä oli hassuja uusia sanoja, tarot-kortit, yhdellä vauva vatsassa, toisella pullo viiniä.
Joku pihisti pikkarini, mutta nekin löytyivät lainaajan jalasta.
Ei ollut mielensäpahoittajia, ei tosikkoja, ei ketään, joka olisi unohtanut naurun takataskuun, vain hölmöjä ja rohkeita. Käpytikka aamulla puussa.
Aamuyöllä Ruotsin laiva lipui saarten takaa kohti Turkua.

Vilkuttanut junasta toiseen

2011-12-14T20:35:00.000+02:00

Tänään olen kohdannut lapseni Karjaalla. Vilkuttanut junasta toiseen junaan,
matkalla vastakkaisiin suuntiin. Hän sinne, missä minä kasvoin. Minä sinne, missä hän kasvoi.
Junassa itkin, se johtui vähän siitä että ollaan matkalla eri suuntiin.
Talvisaappaista meni vetoketju rikki ja pelkäsin, että viinilasi tippuu pidikkeestään lautasen reunalta.
Ei tippunut.
Sain lahjaksi Rosa Liksomin yllättävältä taholta.
Kävin Primulassa syömässä yllättävässä seurassa. Taisi olla tämän joulun ainoa rosolli ja laatikot, sillä joulupöydässäni on yllätys.
Kohta menen Rosan kanssa sänkyyn. Kauniita unia!

Paljon lainattuja astioita ja lohikäärme

2011-12-11T17:26:00.001+02:00

Tyttö suuteli sammakkoprinssiä, mutta se oli petkutusta.
Eilen meillä oli kukat hiuksissa ja tupa täynnä vieraita. Juhliin kuului kuulustelupöytä, virtuaalinen yllätysvieras, kädenvääntöä, palovaroitin, ruusuja, paljon lainattuja astioita ja lohikäärme.
Tänään on oltu juhlien jälkeisessä krapulassa taidenäyttelyssä ja syöty paljon intialaista ruokaa.
Nyt on joululaulujen aika.

Satoi ensilumi

2011-12-06T14:05:00.001+02:00

Kiitos miehelle kuvasta.

Kun käveltiin brasilialaisesta ravintolasta kotiin, satoi ensilumi.
Yhdellä meistä oli valkoinen lakki.
Televisiosssa pieni poika kasvoi kahdessa tunnissa mieheksi, joka hitsasi laivoja ja sairastui syöpään.
Joskus tuntuu siltä,
että vuodet menivät salaa.
Kerran kävi niin, että kutsuttiin juhliin, mutta unohdin mennä.

Botox-juhliakin järjestetään

2011-12-01T17:10:00.001+02:00

Kiitos kuvista miehelle.

Eilen jouduin askartelemaan huopapalloja, tänään kävelin pelastustietä kirkkoon syömään.

Menetän päivässä noin 10 000 neuronia aivoistani. Luukatokin on jo alkanut.

Pysyykö kynä jo rintojen alla? Ajatukset ei ainakaan pysy päässä.

Mutta mitään halvaannuttavia pistoja en ryppyihin laita.

Ja että Botox-juhliakin järjestetään, hui. Mieluummin vaikka Tupperware.

Ps: Kuvat ei liity mitenkään Botoxiin.

Hui...huihuihui

2011-11-29T20:28:00.001+02:00

Juttelen itselleni liikenteessä. Tänään sanoin:
- Hui...huihuihui.
- Että tällä tavalla tällä kertaa.
- Meneeköhän tämä mihinkään...ei...eieiei..
- Hups.
- Kyllä tämä tyttö lähtee.
Ja tämän kaiken juttelin ihan vaan itselleni. Kävellessäni.
Jos siis kuulette jonkun sättivän itseään suojatiellä, liikennevaloissa tai ihan missä vaan, se olen minä.

Minulta pääsi haiku

2011-11-27T13:46:00.001+02:00

Hääpäivän kunniaksi käytiin autopesussa ja suudeltiin siellä. Ikkunan tiivisteet fuskasi.
Oli nyyttärit ja laulua pitkälle yöhön. Viisaus ei todellakaan asu meissä.
Nyt ikkunassa on vesivärimaalaus. Ensimmäinen adventti.
Tekee mieli keittoa.
Minulta pääsi haiku.

Meille muutti perhe Örkki

2011-11-23T20:09:00.001+02:00

Minulla oli eilen tapaaminen Engelissä. Paitsi, että minä menin Ekbergiin. Mitäs laittavat niin samanlaiset nimet kahviloille?
Tänään meille muutti perhe Örkki: Vampyyri Örkki, Super Örkki, Tomaatti Örkki, Uinuvainen Örkki, Söpis Örkki, Lilli Örkki, Surku Örkki, Putti Örkki, Kiero Örkki.
Sitten tuli rankkasade, joita ei kuulu tulla enää silloin kun odotetaan lunta.
Leivinpaperilla on maailmankartta ja pöydällä Rubikin kuutio. Minä en sitä osaa ratkaista, hermostun heti, kun pitää ratkaista älypeli.

Siellä on joku ihan toinen tyyppi

2011-11-20T21:32:00.001+02:00

Kuura-aamu.
Tiesittekö, että Suomessa on todennaköisempää olla lottovoittaja kuin leipuri?
Meidän ala-asteen opettaja voitti lotossa. Jos minä voittaisin, ostaisin menolipun.
Tänään en tehnyt mitään. Tai kävin kirpparilla ja ostin teepannun. Tyttö löysi unisiepparin.
Olen huilannut ja lukenut Huilia.
Ja tiesittekös, että sika tajuaa peilin? En halua syödä ketään, joka ymmärtää oman peilikuvansa.
Minä en kyllä aamuisin ymmärrä, siellä on joku ihan toinen tyyppi.

Toukan unelma perhosesta

2011-11-20T09:17:00.001+02:00

Oli Ravintolapäivä. Soitettiin parvekkeen alla kelloa ja tilattiin leivonnaisia. Ne laskeutuivat taivaasta korissa ja maistuivat hyvältä.
Tarot-kortit kertoivat minulle, että kaikki on hyvin.
Koira vinkui, kun näki oravan.
Toukan unelma perhosesta, sen minä tunnistan.
Sidoin käteeni nahkahihnan, ajattelin että niin en unohda koskaan.

Kiitos tunnustuksesta

2011-11-16T20:57:00.001+02:00

Sain Tuitulta kauniin tunnustuksen. Kiitos paljon. Pitäisi kertoa kahdeksan asiaa, jota ette vielä tiedä minusta. Hankalaa. Näitä en ehkä ole kertonut:

1. Olen vaihtanut vaatteita pankin kassaholvissa.
2. Olen leikannut ainakin viiden ihmisen hiukset.
3. Olen ollut Miss Suomi -kiertueella tuomarina.
4. Olen juonut työajalla shampanjaa vaahtokylvyssä.
5. Olen kävellyt uimapuvussa täyden ravintolasalin poikki.
6. Olen järjestänyt tatuointi-illan.
7. Olen kiivennyt seinää pitkin.
8. Yhtenä vappuna paikalle tuli palokunta ja poliisi.

Tarttukaa kaikki haasteeseen ja kertokaa jotain yllättävää. Kaikki olette tunnustuksen ansainneet.

Sänky, josta ei halua nousta

2011-11-13T14:46:00.001+02:00

Sen tietää, että yö voi kutoa lumipeitteen koska tahansa.
Sitten sitä aamulla kuuntelee hiljaista maailmaa ja arvaa.
On ollut rauhaa, kynttilöitä, leffoja, omenakakkua ja upottava sohvannurkka.
Sänky, josta ei halua nousta.

En pysty ajattelemaan majavaa pizzassa

2011-11-10T19:51:00.000+02:00

Puut harmaantuivat yhdessä yössä.
Yhden talon pihalla on leikkilampaita, toisen peltilehtimiä.
Tuttu teki majavapizzaa. En pysty ajattelemaan majavaa pizzassa.
Kerran jouduin syömään pupukastiketta, teki mieli jänistää.
Junassa mietin, kuinka upeita kuvia huurteisilta pelloilta saisi.
Perillä luen satuja kolmen raavaan miehen kanssa.

Kaupunki on lumottu

2011-11-09T18:31:00.000+02:00

Kiitokset kuvista miehelle, joka löysi pienet ihmiset.

Mustat kissat valloittavat kaupungin.
Ne hiipivät kaduilla, mouruavat alikulkutunneleissa, venyttelevät aamua tassuista.
Ja kymmensenttiset muuttivat joen rannalle. Ne kantavat syleissään joutsenia ja sukeltavat Aurajoen mutaan snnorkkelin kanssa. Kiipeävät seinillä.
Kuka ne synnytti, kun yhtenä aamuna ne vaan olivat siellä, odottamassa meitä, jotka kuljemme kiireisin silmin.
Sitten sen keksin, kaupunki on lumottu.
Toivottavasti tämä lumous ei pääty milloinkaan.

Kynnetyt pellot kuin liskon selkä

2011-11-02T20:24:00.002+02:00

Kaupunki on veden alla.
Kävin tehtaassa, siellä oli karkkiautomaatti, josta tuli korvatulppia. Teki mieli syödä ne. Ja muutakin ihmeellistä: yhdelle rullalle mahtui 32 kilometriä paperia.
Kävin arvokkaassa toimistossa: istuin patsaiden keskellä ja kivetyin pikku hiljaa. Bulevardilla puut viskoivat viimeiset lehdet asfalttiin ja seisoivat alasti ihmisten tulla.
Kun istuu junassa ja kuuntelee vierustovereita tarkasti, saa uuden käsityksen: kaikki muut ihmiset mokailee ja säätää, mutta ne jotka istuu junassa, on virheettömiä.

Minä huomasin:
Kynnetyt pellot kuin liskon selkä.
Pensaat kruunuja pellon sänkitukassa.

Jos matkaseurana on Sumo-vaari

2011-10-31T18:05:00.001+02:00

Sain viisi tyhjää lahjapakettia.
Antakaa minulle kymmenen minuuttia niin nukahdan.
Meillä on laina-auto, se on ihmeellinen: ovet avautuu kaukosäätimestä, ratista painamalla laulu kovenee ja lämpötilan saa säädeltyä tuolia kohti.
Ihmeellistä, kun oma auto on kasari, vain olkatoppaukset puuttuu.
Lapsen tyynyssä lentää unilepakot. Miten joku voi nukkua pää alaspäin?
Minä olen nukkunut ilmassa, laivassa ja junassa. Se ahdistaa, jos hytti on veden alla.
Paras on se juna, jossa on samovaari. Jos matkaseurana on Sumo-vaari, voi tulla ahdasta.
Ne katsoo ohjelmaa, jossa murretaan myyttejä. Minä haluan uskoa, että auto räjähtää, kun se tippuu kielekkeeltä.
Luumu olikin madon koti. Anteeksi.

Taskut tähtiä täyteen

2011-10-30T23:14:00.000+02:00

Neuvovat: Kohtuus kaikessa. Mutta minä haluaisin yön ja päivän, karkit ja ruisleivät, juuret ja latvukset, kaupungit ja äärettömät pellot. Taskut tähtiä täyteen.
Makaan päivän sängyssä lukemassa, sitten pesen hellan ja siitä otetaan monta kuvaa. Minulla on todistusaineistoa. Millaista on työkseen syyttää syyttömiä tai puolustaa syyllisiä?
Perjantaina tapasin sattumalta vanhan työkaverin suihkussa. Se oli hassua.
Joskus sitä näkee toiset vain silhuettina.
Huomenna menen Helsinkiin, tiistaina menen Helsinkiin ja yllätys yllätys keskiviikkona menen Helsinkiin.
Muistakaa D-vitamiinit!

Yksi liukui toisen limaa pitkin

2011-10-26T19:53:00.000+03:00

Tyttö virkkasi Amigurumin päätä yläkerrassa, me istuttiin baarissa alakerrassa. Oli leppoisaa.
Aliaksessa Buffalo Bill on kaikista vaikein, onneksi sellainen käveli tänään vastaan lähikaupan edessä. Siiitä sen arvasi.
Ja sitten oli vielä ne kuntopyörät sillalla, neljä vihreää pyörää rivissä.
Mietin, että millainen on rotunainen. Kaikki naiset on minun mielestä hopo sapiens -rotua.
Kotiloiden nopeuskisassa yksi kotilo kiipesi toisen selkään. Ja yksi liukui toisen limaa pitkin eteenpäin.
Epäreilua!

On ollut sumuisia kaupunkeja

2011-10-25T21:07:00.002+03:00

Kiitos minun kuvasta tyttärelle ettaenlaluna.blogspot.com

On ollut sumuisia kaupunkeja, vieraita vuoteita. Monta tuntia raiteilla, ilta poissa raiteilta.
Minulla on silmät lähellä toisiaan, sanoo mies Telakalla.
Paljon sanoja, inspiroivia ihmisiä, teatteria ja näyttelyitä. Kepeää ja kuplivaa.
Meri on maitolasia, puiden latvoista roikkuu keltaista levää.
Nämä amputoidut päivät, vielä kesän aavesärky jäsenissä.

Pakkasessa ja vuodeosastolla

2011-10-18T19:42:00.000+03:00

Tänään kävin samalla reissulla pakkasessa ja vuodeosastolla. Kala ui liiveihin, minä palelin kaksi tuntia ja herra hauki huusi: Dog Days Are Over!
Lapsella on koulussa kotilofarmi, maanantaisin terraario on täynnä kakkaa.
Kirjastosta neljä kirjaa ja kangaskaupasta kasa tilkkuja.
Lentoliput ostettu.
Lapsi: Vähänks elämä on parasta.
Niinpä.

Mies tunkee nahkasalkkuun sämpylöitä

2011-10-16T16:42:00.000+03:00

Minibaarissa oli tungosta, huoneessa hiljaista. Sain taas nukkua mankeloiduissa lakanoissa.
Aamiaisella mies tunkee nahkasalkkuun sämpylöitä ja virolaisella on pää paketissa.
Minä kävelen Lauttasaareen ja pysähdyn rantaan. Meri on maitolasia.
Viikonloput menevät liian nopeasti, minua on huijattu.

Veneet kulkevat pyörillä

2011-10-14T21:50:00.001+03:00

Jouduin taas golfklubille. Tästä ontulossa pahe. Hylkään suklaan ja rupean golfaamaan.

Ei vaiskaan.

Siellä sentään oli mustaa makkaraa,hirveä tuuli ja kahvin tuoksu.

Se tuli paahtimolta ja mereltä tuuli.

Oli joku Oktoberfest, muttei sielläolutta juotu, ei litran tuopeista eikä pienemmistäkään.

Lyötiin vain myrskyssä palloja reikiin.

Kilometrimittariin tuli kaksipalindromia.

Syksyn tietää siitä, ettäveneet kulkevat pyörillä pitkin moottoritietä.
Ja minut löytää nyt yhdestä hotellihuoneesta.

Olen allerginen mustavalkoiselle maailmalle

2011-10-11T22:27:00.000+03:00

Päivät vyöryvät rantaan aaltojen lailla. Kaikissa niin paljon samankaltaista ja niin paljon vivahteita. Mustassa harmaa ja harmaassa valkoinen. Olen allerginen mustavalkoiselle maailmalle.
Valokuvissa se on kiva ja filmeissäkin. En osaa ajatella Chaplinia väreissä.
Minusta on monta mustavalkokuvaa. Nykyään voi bluffata, ottaa väreissä ja tehdä mustavalkoisen.
Mutta pimiössä aika pysähtyy ja tapahtuu taikoja.

Nyt yö kumartuu illan ylle ja antaa hyvänyönsuukon. Kauniita unia!

Jätin sydämen Hangon hiekkarannalle

2011-10-10T22:51:00.002+03:00

Jätin sydämen Hangon hiekkarannalle.
Purin laukun, siellä oli hiekkaa, kanan luu, simpukoita ja muistikirja. Rypistyneet lehdet.
Mietin miltä tuntuisi, jos näkisi meren kun herää ja katsoo ulos ikkunasta. Jos voisi jäädä sänkyyn koko päiväksi lukemaan. Sinä päivänä - voisin olla onnellinen.

Meri sisälläni

2011-10-09T19:03:00.006+03:00

Riisumme villatakit, teemme hiekkalinnoja, nukahdamme kallion syliin.
Aallot huuhtovat minuutit kellotaululta. On vain aikaa, hiekkaa ja aurinkoa.
Nukutaan tytön kanssa vanhalla poliisilaitoksella, syödään aamupalaa putkassa.
Tämän etelämmäksi ei pääse nousematta veneeseen.
Tämän jälkeen meri sisälläni - pitkän aikaa.

Syksyiseen salonkiin

2011-10-07T19:02:00.000+03:00

Äsken päätimme ex tempore -lähteä. Varasin huoneen ja huomenna mennään.
Tuli kaipuu meren rannalle, autioille kujille, mustille kallioille, syksyiseen salonkiin.
Siis hei hei, nautinnollista viikonloppua kaikille!

Lahjasanat

2011-10-05T20:46:00.000+03:00

Sain Marialta sanoja. Kiitos.

Hymyilen paljon, tyttären mielestä typerästi. Olen kamala kikattaja. Joskus en osaa olla vakavasti, vaikka pitäisi. Nauran lujaa, varmaan tosi ärsyttävää joidenkin mielestä. Pidän hymyilevistä ihmisistä, vaikka minussa on ihan toinenkin puoli.

En muista lasten ensiaskeleita. En muista ylipäätään juuri mitään. Tanssiaskeleet muistan, ainakin salsan.

Minulla on vanhan naisen käsi. Kättelen päivittäin ihmisiä, joskus annan poskipusuja, se tuntuu vieraalle. Kättelystä voi päätella paljon. Veltto kättely puistattaa. Sellainenkin, joka ei mene perille asti. Tai jos ei katsota silmiin.

Kunpa joku huutaisikin: Lepo! Tottelisin heti. Olen loistava laiskottelija. Olen myös taitava nukkuja, siitä olen kiitollinen. Voin maata laiturilla tekemättä mitään vaikka koko päivän. Miten monta muotoa pilvet ottavat.

Koskettavia asioita ovat: ikkunaan paiskautuva lintu, jäähyväiset lentokentällä, pieni norsunpoikanen, joka ottaa kiinni äidin hännästä kärsällään.

Jos haluat minulta omat viisi sanaa, kerro se kommentissasi. Voikaa hyvin ja muistakaa tuijotella pilviä.

Minä haluan löytöpäivän

2011-10-04T17:15:00.000+03:00

Hullut päivät ovat taas täällä, ihan hullua, mihin puoli vuotta meni?
Ja löytöpäivät, 3+1 päivät, mammuttipäivät.
Minä haluan löytöpäivän, jolloin lyödän hiekasta pyöreän kiven ja kaapista sopivat housut.
3+1 päivän lomaa.
Mammuttipäivän, johon liittyy tarina jäätyneestä mammutista ja unista, joita kaikki näemme. Ne eksyneetkin.
Hullu päivä olisi sellainen, jolloin herään pienestä mökistä, pienestä saaresta, suuren meren äärellä. Olen yksin, en puhu kenellekään. Syön aamiaiseksi haudutettua puuroa, tuijotan kaksi tuntia merelle, laulan viikingeistä ja nukahdan laiturille.

Muistellaan mennyttä kesää

2011-10-02T11:35:00.001+03:00

Viimeisestä kuvasta kiitos tyttärelle ettaenlaluna.blogspot.com

Lokakuun ensimmäinen ja me makaamme omenatarhassa lyhythihaisissa.

Tekevät kärrynpyöriä ja kävelevät käsillään.

Puut pukeutuvat keltaisiin ja kahiseviin juhlamekkoihin, riisuutuvat viivytellen.

Niin mekin. Raukeus hiipii jäseniin.

Syödään omenoita kantoineen. Muistellaan mennyttä kesää. Kuinka suloista nukahtaa sudenkorennon sirinään.

Lentokentällä on sopulivahti

2011-09-27T22:14:00.002+03:00

Norjassa sopulit vaeltavat, liiskaantuneet sopulitliukastavat teitä ja lentokentällä on sopulivahti. Meillä kävelee norsu seinällä.

Aamulla tallustelemme ketun kanssa palan matkaa yhdessä. Seväistelee autoja, minä meinaan jäädä auton alle, kun tuijotan kettua.

Paniikkihiiri katselee minua Pasilassa lasin takaa.

Aurinko on kuuma keltainen pallo.

Joku vilkuttaa minulle, en tiedä kuka. Vaikutti kivaltaihmiseltä.

Sitä sattuu toisinaan, joku tervehtii, enkä muista yhtäänkuka se on. Mutta olen hyvä smalltalkissa, vaikka tykkäänkin enemmän big talkista. Sitten on vielä se A-talk,sitä en katso.

Helsingissä näkee aina julkkiksia, ne asuu siellä. Taisitten ne käy töissä, kuten minäkin.

Pasilassa aivastan kolme kertaa, nyt täytyy lotota.

Kahdeksan tunnustusta

2011-09-25T22:09:00.002+03:00

Kiitos kuvasta tyttärelle ettaenlaluna.blogspot.com

Sain Mineltä tunnustuksen, kiitos sinä ihana. Pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestä, jota muut eivät tiedä. Hmm...

1. Yhden kerran olen lentänyt helikopterilla.

2. Kaksi villapaitaa olen kutonut.

3. Kolme omenaa söin tänään.

4. Neljä kertaa olen käynyt Neuvostoliitossa. Kaukaisesta Moskovasta muistan metron, norsut ja sipulit katoilla.

5. 5-vuotias on meidän nelijalkainen venäläinen kaunotar. Ehkä.

6. Kuudes aisti oli erään radio-ohjelman nimi, jota joskus tehtiin. Olin kissa.

7. Seitsemän hunnun tanssi oli yhdistys, johon joskus kuuluin.

8. Kahdeksan Anja Kaurasen kirjaa on kirjahyllyssä, niistä rakkain Ihon aika.

Ottakaa taas koppi kaikki te siellä. Minä olen huono antamaan näitä eteenpäin.

Päivät laukkaavat

2011-09-25T10:44:00.001+03:00

Päivät laukkaavat eteenpäin ja minä pidän harjaksista kiinni. Putomaisillani.
Hevosen sydän painaa viisi kiloa ja aivot ovat perunan kokoiset.
Ja miksi hevonen on hevonen, eikä hevo? Onhan koirakin koira, eikä koiranen.
Kukat kuolevat parvekkeelle, päivät liian nopeasti.
Vaahteroiden tanssi ikkunan takana - kellastuvat silmissä.
Tänään Saatana saapuu Moskovaan.

Vanhurskas on hollantilainen hurskas

2011-09-15T17:26:00.000+03:00

Mikä ero on vanhurskaalla ja hurskaalla? Sitä tässä yhtenä iltana mietimme. Tulimme siihen tulokseen, että vanhurskas on hollantilainen hurskas.
Lapsi sanoi eilen illalla: Äiti, meidän täytyy ostaa kartano! Sanojensa vakuudeksi hän ojensi lehdestä leikkaamansa myynti-ilmoituksen. Jouduin tuottamaan pettymyksen.

Tänään sitten puhuin viisaita junassa:
Vanha rouva vieressäni sanoi: Minä käyn vessassa.
Minä vastaan älykkäästi: Minä voin katsoa.
Siis tarkoitin, että rouvan tavaroita siinä penkillä. Onneksi oikeassa kohtauksessa oli myös elekieltä.

Ja nyt: hei vaan viikonlopuksi. Huomenna painan kaasun pohjaan ja hurautan itään. Pitäkää leirinuotio hengissä!

Versoan pieniä ujoja ituja

2011-09-14T21:12:00.001+03:00

Kun mies on pukumies, sille ei sovi muovipussi.

Nainen meikkaa Salosta Karjaalle. Tuleehan siitä hieno, minä en osaa meikata enkä breikata. Mutta osaan leikata paperinukkeja. Se on kuulkaa rentouttavaa. Rentouttavaa on myös leipominen ja värittäminen.

Olin eilen yhdessä ryhmässä ensimmäistä kertaa. Se on aina jännää, tavata eka kertaa sellaiset, joille pitäisi paljastaa sisin.

Eikä minulla enää ole kaunista läpinäkyvää sateenvarjoa, sen tappoi myrsky heti aamusta.

Koko päivän kastuin, huomenna luulen, että versoan pieniä ujoja ituja.

Talo on kananlihalla

2011-09-13T23:26:00.002+03:00

Nainen on hullu, kun ei mene nukkumaan ajoissa.
Se vitkuttelee täällä koko illan, vaikka tietää, että aamulla on taas mentävä.
Tänään se joi liikaa kahvia ja tunsi silti itsensä onnekkaaksi. Siihen on selitys: tarinat.
Tämä talo on kananlihalla.

Kaatuuko Kreikka? Lentääkö leija?

2011-09-12T18:51:00.002+03:00

Kaatuuko Kreikka? Lentääkö leija? Laulaako Leila?
Aamut kylpevät sumussa.
Vastarantaa ei näy, mutta toisen silmistä näen vastarannan.
Simpukkaan voi piilottaa päiväkirjan avaimet, sydämeen sanojen virran.
Meillä satoi aamusta iltaan. Kyyhkynen haaksirikkoutui ikkunaan, jätti pelästyneen jäljen ja lensi pois.

Tänään opittua:
Väärennetyistä lääkkeistä on löydetty automaalia ja rotanmyrkkyä.
Silvio Berlusconin arvellaan käyttäneen 409 000 000 dollaria itsensä puolustamiseen oikeudessa.

Päivät karkaavat, viikotkin

2011-09-11T18:25:00.000+03:00

Päivät karkaavat, viikotkin.
On ollut paljon töitä, paljon kivoja juttuja, liian vähän aikaa.
Nyt katselen varjojen leikkiä seinällä, ihmettelen lämpöä, joka on jäänyt. Päiviä, jotka ovat menneet.
Tein munakoisopastaa, ostin kirpparilta teekannun, lintsasin joogasta, luin Sudanista ja särkyneistä unelmista.

Meillä asuu pieni feministi, joka illalla lausahti:
Miksi joku nainen haluaa ruman ja vanhan miehen, kun naisillahan just on valinnanvaraa?

Ajeltiin säärikarvat Matkahuollon portailla

2011-08-29T21:57:00.000+03:00

Loviisassa tehtiin kummia: raahattiin lamppua pitkin kaupunkia, eksyttiin Jean S:n keikalle, ajeltiin säärikarvat Matkahuollon rappusilla, mentiin entiseen vanhainkotiin nukkumaan.
Sain lahjaksi shampanjaa: pullossa voi olla kuuden ilmakehän paine.
Miehen paidassa lukee: Krucinal zabili kennyho, vy parchanti!!!
Kävin hammaslääkärisssa, suussani oli vertikaalinen murtuma.

Leopardi hiipii aidan takana

2011-08-25T22:03:00.000+03:00

Ylin kuva tyttären ettaenlaluna.blogspot.com

Auringonkukat ovat kuin sotilaita, jotka katsovat metsän rajasta lähestyvää vihollista.
Vaiti ja jähmettyneinä lämpimään iltaan.
Me ylitämme rintamalinjat ja kävelemme pellon poikki metsän siimekseen.
Se oli toissailtana, tänään oli viiniä joen rannassa ja ystävä Afrikasta. Siellä apinat nappaavat lounaan ja leopardi hiipii aidan takana.
Huomenna lähden viettämään suloista viikonloppua Helsinkiin ja Loviisaan.
Nauttikaa, hellettä tiedossa!

Suonsilmään hukkuu

2011-08-24T21:24:00.001+03:00

Aika kiva päivä:
aikuisten nukketeatteria, uunivihanneksia, kesämekko ja päiväunet.
Siperia ei ole opettanut minulle mitään.
Mutta äiti opetti: älä mene ukkosella puun alle, älä veteen, älä korkealle kukkulalle.
Savipohjassa vajoaa, suonsilmään hukkuu, kalliolla pysyy.
En osaa kävellä hiljaa tai päällystää kirjoja. Yöllä näen unta ihmisistä, jotka tunnen vain kuvista.
Juna kulkee nopeammin kuin auto. Mutta niitä kivisiä kilometritolppia on ikävä. Niistä laskettiin matka maalle. Kauppa-autosta ostettiin suklaalevy ja lehti.
Vesi oli kirkas. Se jäi sinne. Minä jatkoin matkaa.

Pellolla ravaa rujo rouva

2011-08-23T21:51:00.003+03:00

Kuvat minusta on ottanut lahjakas tyttäreni, jonka blogi löytyy osoitteesta ettaenlaluna.blogspot.com

Pellolla ravaa rujo rouva. Balleriinat savessa, mutta mieli korkea veisu.

Sillä on mukana kaksi keijukaista, haituvaista, herttaista.

Ne siellä kuraa itsensä, ryömii viljojen seassa, kumartaa auringonkukkia, härnää hyttysiä.

Ruista ranteessa näillä naisilla, komeita impiä kaikki tyynni.

Hevoset korvissa pyllistää

2011-08-22T19:16:00.000+03:00

Rappukäytävä on pimeänä, hevoset korvissa pyllistää. Ne on ne hassut korut.
Sade tuli vasta, kun lakkasimme odottamasta.
Lapsella on uusi baskeri, se on kaiketi liimautunut päähän.
Minulla oli kylässä nainen, jota olen purrut.
Paksut pohkeetkin on ja ajatukset rohkeet.
Mutta kahvilla käydään Qwenselin talossa, koska siellä on toisenlaista.
Ja lounaalla istun vauva sylissä.

Vuohet näykkivät katoilla heinää

2011-08-21T19:20:00.000+03:00

Aika pysähtyi.
On vuosi 1847, kaksikymmentä vuotta Turun palon jälkeen.
Nahkurin oppipoika hyppii ilkosillaan rasvasaavissa ja polkee nahkoja pehmeiksi.
Vuohet näykkivät katoilla heinää ja tupakka rehottaa.
Eläkkeellä oleva merikapteeni työntää laivan pulloon ja nostaa purjeet. Vielä unelmissaan seilaa Välimerelle. On syyskesä, puhallamme umpimähkään ja pajupilliin.

Onko kuu pudonnut jokeen?

2011-08-19T16:57:00.000+03:00

Aurajokea vieri läpinäkyvä pallo, jonka sisällä huilisti puhalsi pilliinsä.
Toisessa pallossa akrobaatti taivutti itsensä kaksinkerroin.
Me katsoimme rantapenkereeltä ja silloilta, ihmettelimme:
Onko kuu pudonnut jokeen?

Minut on haastettu

2011-08-17T20:59:00.000+03:00

Sain Jaanalta muffinsin ja Absolutely whitelta päivänpaistetta. Kiitos te ihanat tunnustuksista ja anteeksi viive. Olen huono vastaamaan, paljon parempi kysymään.

Lempiväri: Kaikki se mitä näkyy syksyllä ikkunasta
Suosikkiruoka: Jotain jossa on vihreää
Mihin haluaisin nyt matkustaa: Kreikkaan, Pietariin ja tuntureille

Suosikkiväri: Se syksy
Suosikkieläin: Pingviini, delfiini, merihevonen, joutsen, punatulkku, lunnit...
Suosikkinumero: 8
Suosikki alkoholiton juoma: Vesi
Facebook vai Twitter? Facebook
Intohimosi: Tarinat
Saada vai antaa lahja? Antaa
Suosikkikuvio: Ympyrä
Suosikkiviikonpäivä: Lauantai
Suosikkikukka: Kielo, kullero, syreeni...

Ottakaa kiltit ihanat haaste vastaan, minä olen huono haastamaan. Mukavaa viikkoa!

Kadonneiden sateenvarjojen hautausmaa

2011-08-16T21:25:00.000+03:00

Koko päivän on satanut. Madot hukkuvat käytäviin, lapsi kahlaa lammikoissa, kengät kuivuvat sunnuntaiksi.
Koira on kuin majava, lapsi uitettu koira. Sillä on kuusi korua ranteissa, kolme kaulassa ja kaksi nilkoissa. Rengastettu.
Tytärkin on taas täällä. En väsy kuuntelemaan tarinoita kaukaisesta maasta.
Valparaison ränsistyneistä taloista, kuumista lähteistä ja meren huuhtomista simpukoista. Mapuche-intiaanien korut roikkuvat korvissa, kuuntelen Andien lauluja.
Jos nousen laivaan täällä, olen joku päivä siellä.
Sitten se kumma juttu: Miksi sateenvarjot aina katoavat? Jossain on kadonneiden sateenvarjojen hautausmaa.

Maantiekiitäjäkin rauhoittuu

2011-08-14T13:05:00.000+03:00

Noustaan taas laivaan ja seilataan saareen.
Etsitään pilvistä lohikäärmeitä.
Täällä punaiset piileskelivät, samoissa luolissa ja halkeamissa.
Aika uurtaa koloja meihin.
Kun maataan kalliolla, tiedetään miltä letuista pannussa tuntuu. Mutta vesi on viilentynyt, kesä hyvästelee hellävaroen.
Maantiekiitäjäkin rauhoittuu. Unohtaa kaiken sen mitä pitäisi tehdä.

Rakastan mankeloituja unia

2011-08-10T12:01:00.000+03:00

Rakastan hotellihuoneiden pieniä shampoopulloja. Pikkuruiset saippuat saavat sydämeni heltymään.
Mutta Oulussa ei ollut pieniä pulloja, eikä suloisia saippuoita.
Ja vettä satoi koko illan. Söin hotellihuoneessa iltapalaa, skypetin ja tein töitä.
Rakastan myös sileitä sänkyjä, mankeloituja unia. Isoja valkoisia pyyhkeitä.
Sitä voi hetken kuvitella olevansa joku ihan muu, maailman nainen.

Paluumatkalla junan ikkunassa oli toinen ikkuna ja siinä sininen taivas.
Tänään saan toisen lapsen kotiin.

Olimme Alkumeressä

2011-08-07T22:54:00.001+03:00

Kiitos ylimmästä ja alimmista kuvista miehelle.

Olimme Alkumeressä.
Maattiin puiden alla ja kuunneltiin joikuja tuntureilta, joutsenista jotka tuovat kesän tullessaan.
Oli laulu Kahdesta mantereesta, jotka meri erottaa. Mietittiin sitä, joka on nyt toisella mantereella. Että viikon päästä syleillään taas lentokentällä.
Luettiin Haruki Murakamia, lammas ei löytynyt vieläkään.
Rankkasateessa lauloi Anna Puu. Me vedettiin päälle sadetakit ja keinuttiin siinä.
Tuli kylmä, juotiin katoksen alla kahvia ja Jenia Lubich lauloi junasta, johon ei ehtinyt.

Pienet kujat tyhjenevät naurusta

2011-08-07T13:34:00.000+03:00

Taas siellä pienessä kaupungissa, jossa viihdyn parhaiten myöhään syksyllä. Kun kesäravintolat ovat jo sulkeneet ovensa ja laivat lähteneet satamasta.
En aina jaksa pirteää kesää, puuhakkaita ihmisiä, vilkkaita katuja.
Odotamme, kun aurinko tippuu metsän taakse.
Pienet kujat tyhjenevät naurusta ja askelista.
Pidän sokkeloista, siitä että voi eksyä, ettei ole aikataulua tai päämäärää. Yöstä, joka hyväilee eksyneitä.

Eräs lapsi nyppi silmäparrat

2011-08-05T15:44:00.001+03:00

Vieras lapsi haluaa tilata ravintolassa petonipizzaa.
Työkaverin lapsi huiskii pärkäsiä.
Meillä syötiin makaronilaatikon kanssa pöppöä ja toppi oli makoisaa leivän päällä.
Eräs lapsi nyppi silmäparrat.

Kannattaa syödä paljon diettipatukoita: mitä enemmän niitä syö, sitä enemmän laihtuu.
Sitten haihtuu, kuten kävi sille pojalle Jörö-Jukassa.
Siellä oli myös ne tytöt, joista jäi jäljelle vain savuava tuhkakasa, kun leikkivät tulitikuilla.
Ja se poika, joka käveli mereen ja hukkui, kun ei katsonut jalkoihinsa.
Minä en syö aamupuuroa ja katselen pilviä minkä kerkiän. Kerran kompastuin jalkoihini, mutta se oli mansikanpoimijantauti, sanoi tohtori.

Mukavaa viikonloppua! Syödään petonipizzaa, huiskitaan pärkäsiä ja nypitään silmäparrat.

Kauniit kadut, joita en ehdi katsoa

2011-08-04T09:34:00.000+03:00

Naiselta puuttuu jalka, mies kävelee neljällä.
En saa painajaista mielestäni. Siinä tapahtui kaikista hirveimpiä asioita.
Illalla laukku painaa enemmän kuin aamulla.
Kävelen kahvimukin kanssa junaan. Olen taas pääkaupungissa, kauniit kadut, joita en ehdi katsoa.
Olen turhamainen, mutta en turha nainen.
Minulla oli joskus nalle, jonka nimi oli Bimbo-Ville.

Yötä valaisee tulikettu

2011-08-02T16:29:00.001+03:00

Turku paloi taas. Valkokankaalla, pienoismallissa, kartalla, kirjan sivuilla, silmien edessä.
Eilen mies heitettiin yli laidan jokeen. Moni muu hyppäsi sinne festareiden aikana.
Ennen huoneet olivat korkeita ja ihmiset lyhyitä.
Kun Santiagossa paloi kirkko vuonna 1863, yli 2 500 ihmistä kuoli tulipätsiin ja vain kirkonkellot säilyivät.
Siihenkin voi kuolla, jos kirkonkello tippuu päähän. Isoisän päähän putosi se lipputangon nuppi.
Mutta kellon sisälle mahtuu myös asumaan. Ainakin kaappikellon kummitukset.

Yötä valaisee tulikettu. Se tulee, jos kutsut kuten sitä aina on kutsuttu.

Käytiin värikuplassa

2011-08-01T19:32:00.000+03:00

Käytiin värikuplassa.
Tai niitä oli sata.
Ja ne olivat kovin värikkäitä.
Jos elämä tuntuu juuri nyt mustavalkoiselta, kannattaa suunnistaa tuonne.

Laiturilla tanssittiin letkajenkkaa

2011-07-31T01:26:00.001+03:00

Mentiin höyrylaivalla saareen. Laiturilla tanssittiin letkajenkkaa.
Ja syötiin kaikkea loimutettua ja savustettua.
Varpaiden väliin pujotettiin kukat ja hiuksiin toiset. Meillä oli omat jutut.
Kallioilla katsottiin, kun aurinko tippui mereen.
Paluumatkalla laulettiin Tahdotko rakastella minua ja R-A-K-A-S. Ja kaikki muutkin lauluvihosta.
Oltiin ihan hunningolla, rappiolla dirlandirlandaa.

Pilvet vuotivat ja koira oksensi

2011-07-30T00:53:00.000+03:00

Pilvet vuotivat ja koira oksensi kyläpaikkaan.
Minä oksensin kerran elokuvateatteriin. Leffa oli Eedenista itään, en muista siitä mitään.
Satoi ja paistoi.
Ei tallattu kotiloita, ei istuttu ulkoilmaravintoloissa.
Jouduin lounaalle golf-klubille. Nauratti se pikeepuseroarmeija, joka marssi viheriöltä klubiin voittoisa hymy huulillaan.
Kahlattiin rantavedessä ja käytiin kirpparilla.

Lapsi hautoo lohikäärmeen munia

2011-07-27T22:19:00.000+03:00

Täällä on Stadin paras baari ja höyrylaivaristeilyjä.
Sähkökaapeissa taidetta, sitä riippuu puista ja kelluu joessa.
Lapsi hautoo lohikäärmeen munia.
Lainaamme niin paljon kirjoja, että laukut pursuavat. Syömme ulkona aina kun mahdollista.
Rusketus haalistuu jo.
Huomenna ajamme koilliseen, pidämme ikkunat auki ja laulamme lujaa. Koira läähättää takakontissa ja hiki valuu kainaloista.
Mietitään, miten se kengurun poikanen osaa ryömiä sinne pussiin.

Olisiko hiuksillani aamulla kastepisaroita?

2011-07-23T20:09:00.002+03:00

Saatoin Ystävä Iänikuisen asemalle.
Sen joka oli kyydissä, kun ajoin ylioppilaspäivänä Skodalla ojaan.
Jolta lainasin oranssin villapaidan, jota en koskaan palauttanut.
Ilot on niin ihana jakaa - surutkin. Vuodet, jotka eivät erota vaan sitovat kiinni.
Pidimme sadetta museossa. Oli näyttelyitä, sadekuuroja, kahvikuppeja ja paljon naurua.

Jos minä olisin yön ulkona, olisiko hiuksillani aamulla kastepisaroita?
Jos olisin kasvanut lintujen kanssa, laulaisinko kuin ne?

Olen nielaissut kirsikan kiven

2011-07-22T21:29:00.000+03:00

Kun katsoo hitaasti kieroon, esineiden ääriviivat pehmenevät.
Koira näyttää siltä, että sillä olisi paljon kaunista sanottavaa.
Lapsi näyttää minulta pienenä.
Napanuoran venymistä ei yleensä huomaa, sitten se vaan yhtenä päivänä katkeaa.
Olen nielaissut kirsikan kiven, odotan että minusta kasvaa puu. Menen seisomaan sitä varten mäelle
ja katselen nukahtamaisillaan olevaa kaupunkia.

Haluan pian pois

2011-07-21T19:17:00.000+03:00

Pellon takana metsä on harmaata seittiä. Ukkonen jylisee.
Sanovat, että töihin paluu lomien jälkeen on pieni kuolema. Ei nyt sentään, muttei se kivaakaan ole.
En totu uuteen rytmiin, haluan valvoa myöhään, nukkua myöhään.
Aamulla sataa, mutta koska olen positiivisella mielellä ajattelen, että kyllä se kohta loppuu. Sade ei lopu, se kiihtyy.
Astun junaan litimärkänä ja saavun Tampereelle vain hiukan kuivuneena. Haluan pian pois. Sataa, laukku painaa, silmäluomet painavat, jaloissa on kolme rakkoa. Ostan UFFista kuivat vaatteet. Kenkiä en osta, vaikka kastuneet sandaalit ovat värjänneet jalat pikimustiksi.
Että hyvin menee mutta menköön.

Juostiin sateessa ja juotiin sangriaa

2011-07-17T00:34:00.001+03:00

Mentiin sinne, missä on hassuja paikannimiä.
Pedattiin peti laiturille ja luotiin nahkamme kuin käärmeet.
Mustikkamaitoa, vatruskoita ja kirja joka päivä.
Sitten tulivat sateet ja kestivät koko päivän. Pilvet kuin armeija nousivat idästä.
Saunottiin, juostiin sateessa ja juotiin sangriaa.
Tikkoja oli vain kolme. Kerran voitin tikanheitosssa kylpyläviikonlopun, mutta se johtui siitä, että muut olivat vielä enemmän kännissä kuin minä.
Meni päiviä ettei nähty ketään. Kerran mentiin kylille, ei laitettu meikkiä ei rintsikoita. Uudet kihlat ostettiin.
Kaislikossa kahisi hauki.
Pellon ääni, kun se törmää metsään. Joutsenien kurottuvat kaulat. Johonkin kurottuva kaipuu.
Taivaalla oli Eurooppa, mylvivä biisoni ja Tuhkimon vaunut.

Kahdet kympit

2011-07-07T21:53:00.003+03:00

Ilse heitti pahan ja samalla kutkuttavan. Kiitos haasteesta.
Kymmenen kirjan listani tulee tajunnanvirtana selkäytimestä. Nämä kirjat ovat aikoinaan järisyttäneet maailmankuvaani, antaneet uuden kulman tai panneet ajatukseni sijoiltaan. Näiden joukossa on kirjoja, joihin en ole koskaan uskaltanut palata, sillä olen pelännyt, että ne eivät ehkä puhuttelisi minua enää. Meillä on yhteinen menneisyys, jota ei voi saada takaisin.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Alexandr Solzenitsyn: Syöpäosasto
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Peter Hoeg: Lumen taju
Anja Snellman: Ihon aika
Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna
James Salter: Kiitävät vuodet
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni

Nyt nolottaa. Minulla on tasan kolme kosmetiikkatuotetta, jotka ovat välttämättömiä:

Blistexin huulikiilto
Lumene C+ päivävoide, jota käytän vääräoppisesti myös yöllä
BodyShopin vartalovoit

Ihan totta, näillä mennään. Käytän myös puhdistusainetta, ripsiväriä ja värivoidettakin joskus, mutta merkki vaihtelee.

Koska haaste on jo kiertänyt niin monet, en osaa sitä kenellekään erityisesti heittää. Tarttukaa syöttiin kaikki, jotka haluatte. Muiden listoja on aina kiva lukea.

Istanbul - Kunnes jälleen tapaamme

2011-07-06T13:35:00.000+03:00

Hamdi Karahasan. Mistä laivat saavat nimensä?
Jäämme ikävöimään tätä kaupunkia. Ikävä sytyttää silmiimme kaipauksen, joka loistaa pimeässä syysyössä kuin lyhty. Se jää sisälle haikeudeksi, johon voi palata niin halutessaan.
Kun herään kotona, kaipaan kissojen mourunaa, lokkien riemukkaita huutoja. Moottoritie on autio, metsää loputtomiin, ei ketään missään. Kaipaan tungosta, ääniä, hellettä, sitä, että on yllinkyllin. Värejä, tuoksuja, ääniä.
Ennen kaikkea kaipaan ihmisiä, ystävällisyyttä ja anteliaisuutta, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla.
Päivien kudelma on verkkokalvoilla vaihtuvia kuvia, ääniä, joihin voi upota, kun sulkee silmät, tunnelmia, joiden nurkkaan voi ripustautua.

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka jaksoitte kommentoida ja katsella kuvia Istanbulista.
Me kuiskasimme lentokentällä: Kunnes jälleen tapaamme.

Istanbul - Vesisäiliö hukkui ja laukkukin

2011-07-05T01:18:00.000+03:00

Vietettiin monta tuntia Istanbulin katolla ja katsottiin Sinistä Moskeijaa
Yhden pylvään juurella on kuulemma Nooan kirves, pala Jeesuksen leipää ja Maria Magdalenan öljyä.
Sitten oli Valide Han, jossa piti olla matonkutojia, mutta olikin vain pimeä, pelottava rottakäytävä.
Lapsen päivän saldo: 12 sokeripussia ravintoloista + 1 kosteuspyyhe.
Todistettiin kahden kissan traagista rakkaustarinaa: Julia hylkäsi taas Romeon ja karkasi parvekkeelle.
Vesisäiliö hukkui ja laukkukin, mutta se hukkui jo toissapäivänä. Jäi aseman penkille, kun me hyppäsimme junaan. Turkkilaisten luotettavuudesta kertoo se, että laukku oli hyvässä tallessa, kun palasimme sitä jonkun ajan kuluttua noutamaan.
Burkhan aukosta näkyvät kauniit ruskeat silmät ja helman alta strassisandaalit.
Baklava tarttuu kitalakeen, paahdetut kastanjat tuoksuvat ja laivat kuljettavat kohtaloita silmiemme editse.
Tarjoilija sanoo, että elämä täällä on kovaa. Me näemme siitä vain suloisen siivun.

Istanbul - Illat ovat sulaa lumoa

2011-07-03T11:09:00.000+03:00

Illat ovat sulaa lumoa. Lämpöä iholla. Paahdetut kastanjat, maissit ja kalaleivät.
Kalastajien silhuetit Galata-sillalla, minareettien ylväät selkärangat, kaukaisen sillan riippuva kauneus.
Meillä on oma kantis: Sitruunapuutarha-niminen ravintola. Kauniilla sisäpihalla kasvavat sitruunapuut ja kissaemo poikasineen vaeltelee pöytien välissä.
Huudot ja jazz kaikuvat yössä. Tuhannen ja yhden yön tarinat alkavat täältä.

Istanbul - Hiukset täynnä hiekkaa ja suolaa

2011-07-02T00:34:00.001+03:00

Emme voi välttyä mereltä, emme edes halua välttyä siltä, vaan hyppäämme laivan kyytiin aina kuin mahdollista. Tänään makasimme karkotettujen prinssien saarella, sielu suolalla suitu, hiukset täynnä hiekkaa ja suolaa.
Lapsi saa rannalta ystävän, mustatukkaisen tytön, jonka kanssa he rakentavat yhdessä hiekkalinnan - ilman yhteistä kieltä. Miksi aikuiset eivät pysty samaan? Me vain pommitamme toistemme linnoja.
On strutsinmunankokoisia nutturoita, tyttö, joka tarjoaa meille laivalla karamelleja.
On musliminainen, jonka kanssa tyttö ystävystyy laivalla ikkunan läpi. He tekevät naamoja, irvistelevät, piirtävät, pussaavat lasin läpi ja lopulta tapaavat avonaisessa ikkunassa. Tyttö saa rannekorun.
Osmanien miniatyyritaiteilijat aloittivat hevosen piirtämisen kaviosta. Minä aloitan kaupungin kuvailun katulaatoista, jotka repsottavat, joihin aluksi kompastuin, nyt osaan nostaa jo varpaita, aloitan kissasta, joka seuraa mustilla silmillään jokaista suupalaani, aloitan vanhasta miehestä, joka antaa lapselle lahjaksi rannekorun ilman syytä, aloitan pojasta joka kirjoittaa nimemme vihkoihin, putkimiehestä, joka säntää aamulla vessaamme, aloitan divarien notkuvista pöydistä, sitruunapuutarhasta, jossa juomme minttulimonaadia.
Laivalla edessäni istuu nainen, joka on naamioitunut Catherine Deneuveksi ja takanani undulaatti, joka visertää häkissään.
Lapsi menee kilpikonnaksi aallon sisään. Minun sisälläni aallot vielä kun irtoamme laiturista ja suuntaamme kohti Istabulia, joka on sadepilven sisässä harmaata usvaa.
Täällä lapsi ampui ensimmäisen kerran ilmakiväärillä, meloi kajakilla, kirjoitti arabian kielen kirjaimia laivan ikkunaan. Ja lasin toisella puolella samoja kirjaimia kirjoitti tuntematon nainen.

Istanbul - On kadotettu tuntuma päivistä

2011-06-30T23:38:00.000+03:00

On kadotettu vihko ja tuntuma päivistä.
Maataan sängyssä ja kuunnellaan lokkien kirkunaa, kiimaisen kissan moukunaa, jäteauton kolinaa ja kauppiaan huutoja.
Pimeydessä hehkuu tupakka.
Missään ei ole nimiämme udeltu yhtä innokkaasti kuin Fatihissa tekivät rinnallamme pyöräilleet lapset.
On oltu moskeijoissa ja kirkoissa. Rasvattu jalkoja ja hunnutettu pää.
Meillä on tatuointeja, jotka kuluvat joskus pois. Päiviä, jotka kuluvat vääjäämättä. Muistoja, jotka ehkä aika haalistaa.
On luettu englanninkielisiä lehtiä, Pamukia, Turkin historiaa. Tytön uusi hellemekko on 100 prosenttista pamukia.
Mentiin ilmavaunulla hautausmaalle ja laivalla Aasiaan syömään jälkiruokaa. Hassua, että voi mennä toiseen maanosaan syömään jotain jota on kuullut kehuttavan.
Ratikan perässä roikkuu hattuja myyvä poika, jota mies vetää nenästä.
Lapsi kirjoittaa romaania lohikäärmeistä, merirosvoista ja susikaartista.
Lasit ovat eri paria, päivätkin. Sirpaleita jostain.
Tavataan turkkilainen mies, joka asuu Vantaalla.
Lojutaan tyynyillä, nojataan reelinkiin, istutaan teehuoneissa, kävellään kujia ilman päämäärää.
Miten kiitollisina otamme vastaan kaiken ja ihmettelemme toisillemme, miten tavatonta on, että ihminen voi oikeasti matkustaa toisiin maihin ja oppia joka päivä jotain uutta.
Kukat kuihtuvat kai kotona, tytär lensi Santiagoon, ei ole ikävä mitään.

Istanbul - Neniä oli vähemmän kuin päitä

2011-06-30T01:21:00.000+03:00

Olen tuijottanut tuhansia päitä. Siellä oli Afrodite, Augustus ja Aleksanteri Suuri. Oli jonkun iso jalka ja monta pientä päätä. Oli Halikarnassoksen temppelin leijona ja lohikäärme. Menin päissä sekaisin. Vaelsin huoneesta toiseen ja tuijotin uljaita profiileja, aistikkaita suita, väkivahvoja käsivarsia. Neniä oli vähemmän kuin päitä, päitä enemmän kuin olisi jaksanut yhdellä kertaa tavata. Mutta olivat ne silti kiehtovia, herkkiä, sensuelleja ja eloisia.

Kun väsyimme päihin, kävelimme taas Galata-sillalle. Koska jos ihminen on väsynyt päihin, päiviin tai päättömiin päiviin, sillalla murheet unohtuvat. Voi olla lokki, joka hakee laiturilta kalanperkuutähteen ja lentää täydellisessä puolikaaressa katolle istumaan. Voi olla vapaa, vaikka olisi lentokyvytön.

Istanbul - tee soi ikiaikaisia lauluja

2011-06-28T11:20:00.000+03:00

Sana Istanbul tuo väistämättä mieleen Galata-sillalla notkuvat kalastajat. He nojaavat aamusta iltaan sillan kaiteeseen ja pyytävät kalaa Kultaisen sarven kimmeltävistä syvyyksistä. Kaloista tehdään herkullisia kalaleipiä, joita myydään sillan ravintoloissa ja rannalla. Parasta pikaruokaa, mitä olen koskaan maistanut. Olemme ylittäneet sillan kymmeniä kertoja jalan ja raitiovaunulla, katsoneet silhuettia, josta tunnistamme Topkapin palatsin, Hagia Sofian, Sinisen moskeijan, Yenin moskeijan, Sÿleimanin moskeijan.

Sana Istanbul tuo mieleen myös teen ja vesipiippukahvilat. Teetä saa kaikkialta, rannoilta ja laivoilta, maalta ja mereltä. Se maksaa ehkä 50 senttiä, parasta on omenatee. Kauneimmat teehuoneet ovat piilossa bulevardien väentungoksesta. Ne ovat vanhojen muurien sylissä, hautausmaiden takana, takapihoilla ja kujilla. Kissat lepäävät helteestä raukeina kahvilan lattioilla. Kahvin juojasta tulee täällä teeihminen, tee soi ikiaikaisia lauluja.