lauantai 1. heinäkuuta 2017

Krakova - puolankielisiä huutoja, kyyhkysten kujerrusta

Herään Krakovassa, viisi metriä korkean huoneen parvella. Tuulenvire heiluttaa keittiön valkoisia valoverhoja, kaukaa kuuluu ratikan jylinä, puolankielisiä huutoja, kyyhkysten kujerrusta. Kello on vähän yli kahdeksan. Keitän vettä, teen murukahvia, pujahdan parvekkeelle lukemaan. Koira haukkuu jossain alhaalla.
On aikaa olla, rakastua rauhassa tähän kaupunkiin. Mietin, valloittaako se sydämeni ja sieluni, rakastummeko me toisiimme vai jääkö kaupunki vieraaksi, emme ehkä opikaan ymmärtämään toisiamme. Sillä sellaisia kaupungit ovat, toiset ovat yhdentekeviä, toiset ovat miellyttäviä mutta eivät mieleenpainuvia, toiset jäävät vieraiksi, vaikka toivoisikin jotain muuta. Joihinkin kaupunkeihin haluaa palata aina uudestaan, toiset on kerralla nähty ja koettu.
Helteisiltä kaduilta pujahdamme pieniin kahviloihin. Kivilattiat, itämaiset matot, pitsiliinat, ruusut pulloissa, mustavalkovalokuvat, tuulettimet, viininpunaiset tapetit, jugendtyyliset kattokruunut, jykevät pöydät, valkoiset kynttilät. Kaksi vanhaa herraa vastapäätä, toisella silmä mustana.
Istumme puistoissa, portailla, penkeillä, kirkoissa ja kahviloissa. Kävelemme, kävelemme ja kävelemme. Niin otamme tämän kaupungin haltuun, askel askeleelta.

30 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Minusta alkaa tuntua samalta. Olemme olleet täällä vasta muutaman päivän, mutta tulemme kaupungin kanssa hyvin juttuun. Itse asiassa olen viettänyt täällä ohikulkumatkalla mennen tullen pari yötä yli kymmenen vuotta sitten ja silloin jo ajattelin, että haluan palata kaupunkiin takaisin. Se tuntui kutsuvan takaisin. Ja nyt sitten vastasimme kutsuun.

      Poista
  2. Oma Krakova-kokemukseni rajoittuu kahteen päivään, joista niistäkin toisen vietimme Auschwitzissä. Mielen perälle kaupunki jäi kutkuttelemaan, ehkä vielä joskus voin syventää kokemustani. Teillä on ihanan ruhtinaallisesti aikaa tutustua kaupunkiin, toivottavasti saamme tunnelmia lisääkin tänne blogin puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vietimme eilisen Auschwitzissa, jossa tosin kävimme jo yli kymmenen vuotta sitten, kun ajoimme Krakovan ohi matkalla Unkariin. Minulle kävi samoin kuin sinulle, kaupunki jäi kutkuttelemaan, mutta meni näköjään 13 vuotta, ennen kuin pääsimme palaamaan. Kaikki ottaa oman aikansa. Yritän saada aikaiseksi vähän useamman postauksen kuin edellisestä reissusta, josta tein vain yhden, vaikka näimme Venetsian jälkeen upeita paikkoja Lago Maggiorella.

      Poista
  3. Oi, ihania valokuvia ja soljuvaa tekstiä. Olen toivonut pääseväni sinne joskus ja jostain syystä minua himottaisi päästä sinne aivan loppuvuodesta. Ehkä ensivuonna vihdoin ja toivottavasti useammaksi päiväksi :)

    Nautinnollisia hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä luulen, että täällä on talvisaikaankin ihanaa. Kahviloiden kamiinoissa palavat ehkä valkeat ja lumi leijailee taivaalta. Varmasti myös ihana aika vierailla täällä. Nyt on ollut välillä melkeinpä liian kuuma, yli 30 astetta, tänään tosin lämpötila on tippunut kymmenen astetta.

      Poista
  4. Ihan hullun ihanaa! Ja aika justiinsa sellaista kuin kuvittelinkin. Haluan tietenkin sinne nyt entistä villimmin:):)
    Nauttikaa rakkaat ja toivon lämpötilan vähän laskevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta jännää ja kivaa, että on kuten kuvittelit. Minustakin täällä on aika lailla sellaista kuin itse kuvittelin. Huomenna aiotaan mennä kirpparille. Ja lämpökin on muuten nyt laskenut, huomiseksi on luvassa enää reilut 20. Kiitos ihana!

      Poista
  5. Krakova on yksi toivematkalistallani olevista kaupungeista....vielä joskus sinne pääsen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääsetkin. Tämähän on siitä erityinen, että säilyi aika ehjänä pommituksista, jotka tuhosivat esimerkiksi Varsovan lähes täysin. Siksi täällä on niin paljon vanhaa, joka viehättää kovasti omaa silmää.

      Poista
  6. Krakova, sinne kaipaan, vaikken ole koskaan känytkään. En tiedä miksi, sellainen tunne on vain ollut pitkään. Ehkä vielä, katselen siihen asti sinun kuviasi ja tunnelmiasi, kiitos niistä, ihana kun olet täälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten sitä voi kaivata paikkoihin, joissa ei ole koskaan käynyt. Minullakin on sellaisia paikkoja, jostain tulee vain sellainen olo, ehkä jostain kirjasta, elokuvasta, jostain muualta. Minä ehdin niin harvoin nykyään postata ja varsinkaan en ehdi kenellekään mitään kommentoida, se on sääli. On ikävä sitä aikaa, kun oli aikaa. Mutta nyt on muita juttuja, tärkeitä ja ihania nekin.

      Poista
  7. KIva, kun teet paikoista, jotka ovat matkanne kohteina, matkaraportteja meille, blogisi seuraajille. Nämä raporttisi ovat siitä hyviä, että ne löytävät aina kyseisen kohteen sydämen, joka sykkii ja läpättää elämää täynnä. Kuvat ja tekstit yhdessä ovat herkullista ravintoa.
    Kiitän kuvista ja kirjoituksista, jotka aina, joka kerran kun täällä käy, ilahduttavat mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista. On ihmeellistä, että jaksatte kommentoida ja olla mukana, vaikka olen itse ihan hirvittävän laiska kommentoimaan ja seuraankin blogeja paljon harvemmin kuin ennen. Aika ei vain millään riitä kaikkeen ihanaan, mitä olisi tarjolla. Mutta minä arvostan ihan hirvittävästi jokaista kommenttia ja ajattelen teitä jokaista lämmöllä. Kiitos!

      Poista
  8. Tuo mitä kerroit kaupunkien herättämistä tuntemuksista on niin totta minunkin kohdallani. Krakovan nimi on tuntunut kiinnostavalta minunkin korvissani, vaikken ole siellä koskaan käynytkään. Nautinnollisia päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan mystistä. Miten jotkut kaupungit heräävät elämään ja soivat sielussa ja toiset taas eivät ollenkaan, vaikka toiset ihmiset niistä pitäisivätkin. Maagista. Kiitos kovasti toivotuksista ja kommentista!

      Poista
  9. Kiinnostavia ja kauniita kuvia - sekä sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Ihania kesäpäiviä sinne!

      Poista
  10. Viehättäviä kahviloita erilaisine pitsiliinoineen, rosoisia pintoja ja aina löytyy paikka, johon voi istua lepuuttamaan jalkojaan.
    Lomalaisten kiireetöntä elämää, josta on mielenkiintoista lukea! Kiitos Pirkko, kuvista ja tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuvailit juuri niin kuin asia on. Lomalla kaiketi ihaninta on se, että aika menettää merkityksensä, ei ole aikatauluja ja deadlineja, joita pitäisi noudattaa, vaan se mennä ja tulla mielensä mukaan.

      Poista
  11. Minut on vienyt mukanaan koko Puola. Sinne on ollut halu palata. Krakowa oli ensi rakkaus, mutta lempi leimahti myös Czestochovassa, Lublinissa ja Varsovassakin. Koko maa on sympaattinen. Mutta miten kiva kuulla ja nähdä sinusta ja sinun Krakowastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tähän mennessä tutustunut vasta Gdanskiin, Sopotiin, Toruniin ja hiukan Varsovaan, mutta jotenkin tuntuu kyllä sieltä, että tässä maassa on paljon paljon näettävää ja koettavaa. Kiitos kommentista, minusta on tullut laiska bloggaaja, joka ei enää ehdi päivittää eikä edes lukea muiden päivityksiä. Mutta ihana tietää, että täällä ovat edelleen tutut ihmiset. Ihanaa kesää teille!

      Poista
    2. Laiskistunut se on omakin bloggaaminen ja seuraaminen. Mutta sinua tietenkin seuraan:). Meillä iso vuosi. Esikoinen pääsi ylioppilaaksi ja Tampereen OKL:n opiskelemaan. Tänään tuli tieto asunnosta. Nyt se oikeasti taitaa lähteä!

      Poista
    3. Paljon onnea teidän ylioppilaalle! Ja upeaa, että hän pääsi heti opiskelemaan, onnittelut! Niin ne vuodet vierivät. Toisaalta tuntuu, että siitä on vain hetki, kun olimme luonanne Istanbulissa, mutta sitten sitä tajuaa, että siitähän on jo vuosia, en edes osaa laskea kuin monta - ehkä seitsemän. Ihanaa kesää koko teidän perheelle!

      Poista
  12. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa - ja nähdä upeita kuviasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - onpa mukava, että jaksatte edelleen kommentoida, vaikka minä olen ihan laiskistunut.

      Poista
  13. Te olette nyt siellä! Kiitos näistä kuvista, sanoista ja tunnelmista, helpottavat myös omaa Puola-ikävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä olemme - ja olemme viihtyneet loistavasti. Krakova on juuri niin ihana kuin muistelinkin.

      Poista
  14. Voi Pirkko, Krakova sydämeni kaupunki. Niitä on muutama, mutta yksikään ei vienyt minua yhtä yllättäen kuin Krakova.

    Ehkä saamme kuvia Krakovasta runoillasi. Tai matkakirjan Krakovasta. Kunpa voisi kertoa, miltä tuntuu, miltä maistuu Krakova. Kertoa se muillekin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Krakova on myös minun sydämeni kaupunki :) Kyllä minä varmasti kirjoitan runoja, joissa näkyy muistumia kaupungista, sillä niin syvän jäljen sen jätti sisimpääni.

      Poista